Runoja

Jumalan sana haittaa.

Kahtos pohojanmaanpalstaa, saat kuulla kokemukseni helluntailaisesta kokousillasta,

kyllä on kuule se uskontokunta kokenu pahan
takapakin, tai valheellisuuden,,,, Jumalaan
sitä uskotaan, Jeesus vain toi Jumalan sanan
maailmaan ja lunasti meille ikuisen elämän.

Tää amerikan-suomalainen rahankerääjä juppi,
jeesusteli, että jeesus on kaiken a ja o,
mieti vähän muitakin uskontoja ja käytä järkeä.

Kaikkea ei oo pakko uskoa!

Kuka noin pitkää saarnaa jaksaa lukea...Hyviä kai runosi ovat mutta liika on liikaa....

kaksinaismoralisti mammanpoika

Kirjoitat paljon muualle uskostasi. Oletko uskovainen ja elätkö saarnojesi mukaan?

Laitoin viime viikolla kirjoittamani
runot tähän samaan rypälepuuhun
siksi näin pitkä eli useampi runo.

Olen paljonkin lähiaikoina kirjoitellut
myös rakkausrunopuolelle, sillä siinä olen
purkanut syviä tuntojani, joita päättynyt
seurustelusuhde toi pintaan.

Olen uskossa ollut nyt 7v.
ja runoni toivottavasti
kumpuaa enemmän myös hengessä
eikä ainoastaan sielunelämässä
sillä ihminen on kokonaisuus
johon kuuluu, sielu, henki ja ruumis.

Siunausta kaikille lukijoille =)

Runotytön Gluebandage-runoihin en ota kantaa koska en ole niitä lukenut enkä lukenut nytkään.
Itse olen palstalla kirjoittanut viimeksi 1.9.
En tiedä kuinka "julistuksellisia" runiksen tämänkertaiset runot on, kuinka "saarnaavaa" julistuksellisuus niissä? Asia on kyllä niinkin että ihminen joka ei henkilökohtaisesti ole uskossa - tai uskoo niin sanotusti omalla tavallaan - varmaan kokee ahdasmielisenä ja tuputtavana sellaisenkin mikä kristitylle itselleen on omista elämänkokemuksista nousevaa runoilua?
Asia nyt yksinkertaisesti on niin, että ihmisen vakaumus - hänen henkilökohtainen ajattelutapansa, kokemuksensa, maailmankuvansa ja ihmiskäsityksensä tulee yleensä tavalla tai toisella näkyviin myös runoissa, olkoon rakkausrunoja tai mitä tahansa runoja. Kummallista olisikin jos oma vakaumus ja ajattelutapa ei mitenkään näkyisi.
Kristitylle elämän perusta on Kristuksessa koettava elävä yhteys Jumalaan ja jokainen kristitty niitä asioita sitten painottaa ja käsittelee hieman eri tavalla koska olemme yksilöitä ja jokaisella oma henkilöhistoriansa. Tämä elämän perusta on läsnä myös ja tekisi mieleni sanoa etenkin myös parisuhteessa ja sen kipuiluissa. Toki se siis tulee näkyviin runoissakin.
Itse oon yleensä laittanut selkeästi hengelliset ja nimenomaan hengellisiä kysymyksiä pohdiskelevat runot muualle, en tälle palstalle. Niissä kirjoitan omana itsenäni sitä mikä minun sydämestäni nousee ja on minulle arvokkainta ja tärkeintä.

Kuten olen sanonut ja sanon nytkin, palstalle kirjoittamani "rakkausrunot" ovat harvoin minun intiimejä rakkausrunojani jollekin toiselle. Yleensä ne ovat aiheen tarkastelua.
Näissä runoissa en suinkaan kuvaa elämää sellaisena kuin sen pitäisi (minun mielestäni ja ymmärrykseni ja Raamatun tulkintani mukaan) olla, vaan sellaisena kuin se oikeasti on ja ristiriitoineen ja raadollisuuksineen ilmenee. Ihmisen tapa käyttää sanoja luomaan illuusiota ja tunnekokemuksia on osa ihmissuhdepeliä jossa tarkoituksella tai usein tiedostamatta pyritään manipuloimaan ja vaikuttamaan toiseen. Kirjoittaessani rakkausrunoa en ainoastaan luo tunnelmia vaan samalla tarkastelen kirjoittamistapahtumaa sinänsä ja tunnelman rakentumista pohtien ihmisen suhdetta tekstiinsä, kirjoittajan ja lukijan suhdetta jne.

On henkilöitä jotka uskoo että elämän täyttymys ja syvin onni löytyy toisesta ihmisestä ja tyydyttävästä parisuhteesta. On henkilöitä jotka uskoo että ihminen itsessään on jumalallinen ja vapautus löytyy itsetiedostuksen kautta. Jotkut uskovat luonnon itsessään sykkivän kaikkiallista kristusenergiaa (hinduismi, panteismi, teosofia, kristosofia) ja että tässä kaikkiallisessa sykkeessä mahdollisesti synnymme yhä uudelleen.
On henkilöitä jotka uskovat että jälleensyntymisen kiertokulussa - joka mielestäni on demoninen harha, istutettuine kokemuksineen - kohdataan sielunkumppaneita, joita on rakastettu jo edellisessä elämässä!
On myös useita henkilöitä jotka suhtautuvat kaikkiin uskonnollisiin ja hengellisiin aatteisiin kyynisesti ja sanovat että elämä on paskaa ja kaikesta pitää yrittää repiä irti eläimellinen nautinto mikä mistäkin saatavissa on.
Jokainen näistä tuo runoissaan esiin vakaumustaan joko suoraan tai rivien välissä koska hän kirjoittaa sillä sydämellä mikä hänellä on. Ihmisten henkilökohtaiset vakaumukset ja uskomukset eivät estä minua lukemasta heidän runojaan ja jopa pitämästä niistä vaikka oma vakaumukseni olisi toisenlainen.
Ja jos ei pidä jonkun runoista miksi sitten turhaan lukea niitä?
Jokaista varmaan kiinnostaa palaute. Minäkin kiitän saamastani palautteesta, neuvoista ja mielipiteistä - mutta en suinkaan lopeta kirjoittamista sen vuoksi että joku ei minun runoista pidä.

Kun kommentti "kaksinaismoralisti mammanpoika" ilmeisesti oli osoitettu minulle, ei Runotytölle, kerron näkemykseni kysymykseen "seksi ja seurustelu" mutta en tässä vaan linkissä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000058&posting=22000000019618439
Nimimerkki häpp ja muut kiinnostuneet voivat osallistua aiheeseen siellä jos asia ja sen kommentointi kiinnostaa keskusteluksi asti.

Elämä ei aina suju niin kuin sen haluaisi sujuvan ja rakkaudessa jos missä epäonnistumiset ja erehdykset ovat kipeitä on ihminen sitten kristitty tai ei...
Kristillinen elämä ei merkitse minulle elämää jossakin utopiassa vaan juuri kristillisyys jos mikä on asia jonka täytyy tapahtua arkielämän ristiriitojen ja realiteettien keskellä. Se merkitsee avoimuutta Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan, myöskin halua kohdata itsensä rehellisesti Hänen kasvojensa todellisuudessa.

Runoudesta vielä. Runoissa minua erityisesti viehättää niiden intuitiivinen ja herkkävireinen puoli. Se kuinka niillä voidaan ilmaista asioita ja tuntemuksia joita on erittäin vaikea määritellä. Runollisen tekstin lukeminen toisin kuin asiatekstin ei ole järkeilevää, analyyttistä ymmärtämistä vaan vaistonvaraista ymmärtämistä - siksi useat erilaiset ihmiset voivat saman runon kautta saada toisistaan poikkeavia kokemuksia ja elämyksiä, koska heidän tunnemuistinsa kokemusvarasto on erilainen. Tämä on runollisuuden etu asiatekstiin nähden ja samalla heikkous.
Mielestäni runous parhaimmillaan on sekä tekijälleen että lukijalleen terapeuttista. Sen kautta voimme lähestyä itsessämme asioita jotka väistävät liian suoraa ja karkeaa kohtikäymistä. Tunnelukot voivat avautua. Voidaan jopa uskaltutua kohtaamaan omia vikoja ja erehdyksiä. Havaita itsessä ja toisessa joitain piirteitä jotka arjessa on hukkuneet melun alle. Ymmärtää asioista uusia ulottuvuuksia. Innostua taas elämästä.
Ikävä puoli on että runolliseen mielikuvamaalailuun voi myös paeta itseään ja itsensä kohtaamista. Terapiassa ilmiö on tunnettu. Tapahtumien loputtomalla vatvomisella voidaan ylläpitää ongelmia kun ryvetään omien tuskallisten haavojen ja voimakkaiden elämysten maastoa ilman että edes halutaan kasvaa ja edistyä. Henkilö joka muutenkin elää hyvin tunnekeskeisesti arkirealismia ja sen vastuullisuutta väistäen saattaa runojenkin kautta ruokkia ekstaattisia ja epärealistisia elämyksiään ja tunnekokemuksiaan, jopa niin, että toisesta ihmisestä yhä enemmän tulee pelkkä väline haluttujen kokemusten saavuttamiseen. Rakastumisen kokemuksen huuma ja todellinen rakastaminen samaistuu - jolloin elämän voima on sielullisissa tuntemuksissa, unimaailmassa, josta ihminen hakee - itseään paeten - elämänsä sisältöä ja tarkoituksellisuutta.

Sanoilla voidaan luoda illuusioita tilanteista, kuvitelmia jotka lukijan eläytyvä mieli maalaa eteensä kuin kokreettisiksi tapahtumiksi, oikeasti eletyiksi kokemuksiksi.
Jopa todellinen kokemus muuttuu jossain määrin fiktioksi siitä kirjoitettaessa ja on paperilla illuusio, koska se ei enää ole itse tapahtuma vaan sen vaillinainen ja väritetty kuva.

- -

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=676&posting=22000000017529923

Kaunis kiitos ihana runotytö.

Mikään ei voita uskoa , helluntailaisuus, on
sittenkin omani, ja pastori jota vähättelin,
ansaitsee kiitosta, ja voimaa jakaissaan niin
pyyteetöntä iloa, ja voimaa. Kiitos. Rauhaa Sinulle.

ja ihmeellistä!RUNOSI KOSKETTA MONIA... Luin jotain osittain uuttakin ja samalla katselin sivujasi. Hyvä,jatka samaan malliin.
Saattaa olla sivuja/linkkejä: www.kolumbus.fi/kmalmirae (kiinnostuneille)