Törmäsin sangen mielenkiintoiseen artikkeliin, jossa käsiteltiin tietokonetta/chattia(Tieteenkuvalehti 1/2005).
Heräsi kyllä monia ajatuksia, jopa uhkakuvia. Voiko kaksi maailmaa mennä sekaisin, siis virtuaalinen ja oikea arkinen elämä?? Voi, ja aika helposti...
Nykyisellään chat tarjoaa yhä useammalle keinon PAETA arkea, ja samalla chat tuntuu todellisemmalta kuin oikea elämä.
Tutkijoiden mukaan todellisen ja virtuaalimaailman raja lähestulkoon häviää ennen pitkää. Mistä silloin enää erottaa aidon ja kuvitellun???
Chat on lopunperin aikalailla totuutta ja ihmisen aitoa persoonaa vääristävä paikka. "Kiiltokuvamaiset" virtuaalihahmot(nikit) eivät kerro mitään ko. ihmisestä todellisessa elämässä.
Chat muodostaa oman pienen yhteisön,jossa jokaisella on oma roolinsa--usein melkolailla vääristynyt ja erilainen kuin todellisessa elämässä.
Virtuaaliyhteisössä(chatissa) jokainen voi olla sellainen kuin itse haluaa, ja toteuttaa itseään vapaasti. Mikä ei onnistu useimmilta oikeassa maailmassa.
Lopputulos on virtuaali-ja oikean todellisuuden rajan hämärtyminen, toisilla hitaammin, toisilla hyvinkin nopeasti.
Eräs tutkija(nimeltään David Gelernter) ennusti jo vuonna 1991 että tietotekniikassa tapahtuvat edistykset johtavat lopulta internetin, chatmaailman, muuttumista ulkoisesti fyysisen maailman täydelliseksi kopioksi.
Chattimaailma ei olisi pakopaikka todellisuudesta, vaan heijastuma siitä.
Chatissa jokainen voi toteuttaa kaikki toiveensa ja mielihalunsa, tosin mielikuvituksellisesti-oikeaa todellisuutta vääristäen.
Siksi herää väistämättä iso kysymys--Haluaako kukaan enää elää todellisessa maailmassa, jossa tarjolla on tylsä arki, ahdas asunto, yksinäisyys ja vaikkapa työttömyys???
Osa chattaajista päätyy erittäin todennäköisesti viettämään kaiken vapaa-ajan virtuaalimaailmassa, jonka säännöt he luovat itse. Tämä "oma maailma" voisi olla esim. täynnä virtuaaliystäviä, tai se voisi tarjota mahdollisuuden purkaa arjessa kerääntyneitä aggressioita.(tuo toki saattaa olla jopa hyväkin asia...)
Tutkija Pearsonin mukaan voi jopa käydä niin, että virtuaalimaailmassa tappelemaan, riitelemään tottunut alkaa käyttäytyä samoin oikeassa maailmassa!!!
Netti(chatti) synnyttää riippuvuuden, se on päivänselvää,ja jo ihan maallikonkin nähtävissä. Nettiriippuvuus aiheuttaa vieroitusoireita siinä missä esim. huumeet/alkoholi. Unettomuus, äreys ja pinnan kiristely(jos tietokone ei olekkaan käsien ulottuvilla) ym. fyysíset epämielyttävät tunteet kuuluvat nettiriippuvuuden aiheuttamiin vierotusoireisiin.(Oletko havainnut itsessäsi??)
Sitämukaa kun aistimuksien kokeminen chatissa kehittyy, aidon ja tekotodellisuuden raja hämärtyy. Erona on lopulta vain se, että aitoa todellisuutta on huomattavasti vaikeampaa muokata mieleisekseen.
En kirjoita tätä moitteena, en syytä ketään mistään. Mutta kyllähän se on tosiasia, että chatkoukussa on yhä useampi ja useampi. Ja mikä pahinta, sitä ei itse huomaa, tai ei halua huomata. Kieltää koko asian(ongelman) itseltään. Kokee täydellisyyttä täysin vääristyneessä ja suurelta osin valheellisessa virtuaalimaailmassa.
Herääkin kysymys, kuinka tällainen henkilö voi enää lopulta selvitä normaalissa, "harmaassa arjessa"--ja toisaalta, haluaako edes yrittää???
Uhkakuvia, mutta ainakin minussa ko. artikkeli herätti hyvin paljon kysymyksiä, ja osin antoi vastauksiakin. Chathuoneet alkavat täyttyä vääristynyttä minäkuvaansa toteuttavista "ihmisraunioista". Surullista ehkä, mutta totta....
Heräsi kyllä monia ajatuksia, jopa uhkakuvia. Voiko kaksi maailmaa mennä sekaisin, siis virtuaalinen ja oikea arkinen elämä?? Voi, ja aika helposti...
Nykyisellään chat tarjoaa yhä useammalle keinon PAETA arkea, ja samalla chat tuntuu todellisemmalta kuin oikea elämä.
Tutkijoiden mukaan todellisen ja virtuaalimaailman raja lähestulkoon häviää ennen pitkää. Mistä silloin enää erottaa aidon ja kuvitellun???
Chat on lopunperin aikalailla totuutta ja ihmisen aitoa persoonaa vääristävä paikka. "Kiiltokuvamaiset" virtuaalihahmot(nikit) eivät kerro mitään ko. ihmisestä todellisessa elämässä.
Chat muodostaa oman pienen yhteisön,jossa jokaisella on oma roolinsa--usein melkolailla vääristynyt ja erilainen kuin todellisessa elämässä.
Virtuaaliyhteisössä(chatissa) jokainen voi olla sellainen kuin itse haluaa, ja toteuttaa itseään vapaasti. Mikä ei onnistu useimmilta oikeassa maailmassa.
Lopputulos on virtuaali-ja oikean todellisuuden rajan hämärtyminen, toisilla hitaammin, toisilla hyvinkin nopeasti.
Eräs tutkija(nimeltään David Gelernter) ennusti jo vuonna 1991 että tietotekniikassa tapahtuvat edistykset johtavat lopulta internetin, chatmaailman, muuttumista ulkoisesti fyysisen maailman täydelliseksi kopioksi.
Chattimaailma ei olisi pakopaikka todellisuudesta, vaan heijastuma siitä.
Chatissa jokainen voi toteuttaa kaikki toiveensa ja mielihalunsa, tosin mielikuvituksellisesti-oikeaa todellisuutta vääristäen.
Siksi herää väistämättä iso kysymys--Haluaako kukaan enää elää todellisessa maailmassa, jossa tarjolla on tylsä arki, ahdas asunto, yksinäisyys ja vaikkapa työttömyys???
Osa chattaajista päätyy erittäin todennäköisesti viettämään kaiken vapaa-ajan virtuaalimaailmassa, jonka säännöt he luovat itse. Tämä "oma maailma" voisi olla esim. täynnä virtuaaliystäviä, tai se voisi tarjota mahdollisuuden purkaa arjessa kerääntyneitä aggressioita.(tuo toki saattaa olla jopa hyväkin asia...)
Tutkija Pearsonin mukaan voi jopa käydä niin, että virtuaalimaailmassa tappelemaan, riitelemään tottunut alkaa käyttäytyä samoin oikeassa maailmassa!!!
Netti(chatti) synnyttää riippuvuuden, se on päivänselvää,ja jo ihan maallikonkin nähtävissä. Nettiriippuvuus aiheuttaa vieroitusoireita siinä missä esim. huumeet/alkoholi. Unettomuus, äreys ja pinnan kiristely(jos tietokone ei olekkaan käsien ulottuvilla) ym. fyysíset epämielyttävät tunteet kuuluvat nettiriippuvuuden aiheuttamiin vierotusoireisiin.(Oletko havainnut itsessäsi??)
Sitämukaa kun aistimuksien kokeminen chatissa kehittyy, aidon ja tekotodellisuuden raja hämärtyy. Erona on lopulta vain se, että aitoa todellisuutta on huomattavasti vaikeampaa muokata mieleisekseen.
En kirjoita tätä moitteena, en syytä ketään mistään. Mutta kyllähän se on tosiasia, että chatkoukussa on yhä useampi ja useampi. Ja mikä pahinta, sitä ei itse huomaa, tai ei halua huomata. Kieltää koko asian(ongelman) itseltään. Kokee täydellisyyttä täysin vääristyneessä ja suurelta osin valheellisessa virtuaalimaailmassa.
Herääkin kysymys, kuinka tällainen henkilö voi enää lopulta selvitä normaalissa, "harmaassa arjessa"--ja toisaalta, haluaako edes yrittää???
Uhkakuvia, mutta ainakin minussa ko. artikkeli herätti hyvin paljon kysymyksiä, ja osin antoi vastauksiakin. Chathuoneet alkavat täyttyä vääristynyttä minäkuvaansa toteuttavista "ihmisraunioista". Surullista ehkä, mutta totta....
Vastaukset 16
Vanhimmat
siksi mukkumies ei ole koskaan chatissa virtuaalihahmona, vaan todellisena nimeä ja asuinpaikkaa myöten.
Catti täydentää silloin mainiosti, jos siinä on yhdistettynä myös livessä kohtaamiset.
tsori muikku, livetapaamisia alaikäisten kanssa ei kyllä lasketa eduksi....hakeudupa terapeutille...sinä oot just niitä joista varoitetaan
Piti sitten sinun mennä pilaamaan tämäkin ainutkertaisen hieno aloitus.
Sinä olet muikkumiehenä sätissä,siis halusitpa tai et ns nikin takana.
Taitaa olla muikelon oma kirjoittama juttu, siltä ainakin vaikuttaa kielellisesti, sisällöllisestikin.
Mutta: kun ite kyssyy ja ite vastaa, ei tule jälkipuhheita ;)
Avauskirjoitus ei ollut muikkumiehen, itse sen kirjotin--enkä ole "Muikkumies". En katsonut aiheelliseksi rekisteröityä ko. tekstin vuoksi.
Olen todella satunnainen chattaaja, eikä mulla oo mitään sidoksia chattimaailmaan. Ehkäpä osuuteni tulee enempi esiin sillon kun ollaan jo siinä pisteessä että myönnetään, ja halutaan apua ongelmaan nimeltä chatriippuvuus--tai jokin muu riippuvuus...
Eikä tarkoitukseni tosiaankaan ollut alkaa ketään syyllistämään, eikä toisaalta saada toisia chattaajia käyttämään kirjoitustani "aseena" toista, ehkä vastenmielisempää chatkaveria kohtaan!!
Asioista voi, ja kannattaa vain joskus puhua niiden oikeilla nimillä. Kaunistelu ei silloin auta yhtään mitään...
Ihmeellisen paljon sinulla riittää tietoa ja varsinkin mielenkiintoa chattailijoita kohtaan, noin niin kuin satunnaisena chattaajana 'lol'
Hiukan hymyilyttää nämä ainaiset "satunnaiset" psykologit, joilla on tapana yrittää kohdata oma addiktio ulkopuolisen tarkkailijan silmin ;)
Yllättävän pitkään meni, ennen kuin sain kommentin jota odotin jo aiemmin!!
Anteeksi jos osuin arkaan kohtaan, olen vilpittömän pahoillani. Tsemppiä ja menestystä sinulle elämääsi--olkoon se sitten millaista hyvänsä.:) Ja missä hyvänsä...
Ja jos se sinua, tai muita sinunlailla ajattelevia helpottaa, en enää kirjoita tähän keskusteluun. Olkaa ihan rauhassa, ja senkus chattaatte niin paljon kuin ikinä jaksatte.
Kuten sanoin, en halunnut ketään moittia, enkä syyttää--mutta näköjään se pelkkä yleinen huolestuneisuus saa toiset "ottamaan itseensä".
Hyvää syksyn jatkoa, ja onnellisia hetkiä chatissa--tovottavasti myös muualla!!*hymy*
Sulla kolahti sitte?? Asiaa ku joku onnistuu tänne kirjottamaa, ni johan alkaa nää sättiaddut puolustella ja ettimää vikaa toisista. Tässä kohtaa viestiketjun alottajasta. Voivoi ja lämmin leipä.
Toi "fakta homman" kirjotus oli pitkästä aikaa sellane, jos oli jotaa järkevääkii. Ja järellä riippuvuudella taas ei oo mitää yhteistä, kuten kait ny itekkii omasta kirjotuksestas näät.
Tai siis, et tietty nää, koska et haluu.
Kannattaakii alkaa ekan epäilee onks toi kirjottaja vaa joku satunainen sättääjä. Se on ehottomasti ton kirjotuksen oleellisin asia!!
Hienoa, sait pointsit kotii:)
Et osunut arkaan paikkaan, en chattaile. Kokeilin, eikä se ollut minun lajini. Keskustelupalstoja sen sijaan luen ja tällä samaisella palstalla laisiasi kotikutoisia chatpsykologeja on piipahdellut satoja.
"Ja jos se sinua, tai muita sinunlailla ajattelevia helpottaa, en enää kirjoita tähän keskusteluun. Olkaa ihan rauhassa, ja senkus chattaatte niin paljon kuin ikinä jaksatte."
Tuota vähättelevää ja ilkeän sävyistä tokaisua odotin jo aiemmin. Et tietenkään sano enää mitään, koska sinulla ei ole mitään sanottavaa. Sait jo kakaistua huolestuneisuuden varjolla ulos oman erinomaisuutesi.
Pelastiko kirjoituksesi jonkun onnettoman addiktin chatkuolemalta? Onko huolestuneen lähimmäisen tehtäväsi nyt tehty?
Odotit kommenttiani? Eli tiesit aloituksellasi loukkaavasi addiktoitunutta ihmistä ja siitä huolimatta kirjoitit itseriittoisen viestisi chat-keskustelupalstalle? Mitä oikein ajattelit? Tekeväsi päivän hyväntyönkö?
Vastasiko sinulle yksikään chat-addikti? Ei vastannut, vaan samanlaiset itseään täynnä olevat omaehtoiset ja omahyväiset ei-addiktit kuten sinäkin olet.
*hymy* --Hyvää ja pohdiskelevaa syksyä sinulle ja onnellista loppuelämää ilman www:ä-- :)
Kiitos kun laitoit lukemaasi faktaa tännekin.
Asiat pitävät varsin hyvin paikkaansa,lyhyesti chat mahdollistaa syrjäytymisen vaaraa vielä enemmän henkilöillä joilla on ongelmia/eristäytymisen alkua ns siviilissä.
Isona kysymyksenä ottaisin vielä aiheessa esiin nuoret joiden päivä täyttyy chattaamisesta,chattaillaan koulusta,kotona jumiututaan tietokoneen ääreen jatkamaan chattaamista,yöuni kärsii,päänsärkykohtauksia tulee,hermostuneisuutta jne
Tästä muistaakseni opettahat ja muut alan ammattilaiset ovat huolissaan..valitettavasti ei ole esittää faktaa tästä.
Kyllä oli asiaa ja järeää sellaista.
Itse olen satunnainen sättäri, mutta kun teen työtä päätteen ääressä, silloin tälloin tulee kurkattua chathuoneidenkin listoja. Ja se mikä on kiinnittänyt huomioita on, kuinka samat nikit ovat lähes aina paikalla.
Sitäkin olen miettinyt, että ovatkohan nämä aina linjoilla olevat sellaisia ihmisiä, jotka ovat jollain tavalla vuoteeseen sidottuja tai liikuntarajoitteisia. Tällöin chat voisi olla ainoa ajanviete päivälle ja peukaloiden pyörittämiselle. Sen jotenkin ymmärtäis, mutta jos terve ihminen chatkoukussa kiemurtaa, sääli siinä herää. Elämä on niin lyhyt vietettäväksi seinien sisällä, silmät verestäen tietokoneruutua tuijottaen virtuaalissa eläen.
Joskus kun tästä on maininnut täällä, niin addiktit vastaa aina, että mitstä sä tiedät noin hyvin noi listat, taidat itse olla addikti. Ne eivät tajua, että listoja voi silmäillä menemättä sisään sättiin, ja nikit kun on niin erokoisia, jää helposti mieleen, varsinkin ne samat, jotka on aina siellä.
Kyllä jotain on pielessä jos vuodesta toiseen joku viihtyy sätissä tai seurustelee sättinikillä jonku kanssa. Mieleen tulee kaks vammaista, mutta ihmetyttää vaan, että mikseivät mene meseen tai skypeen, miksi sättiin toisten sekaan.
Olipa mielenkiintoinen ja asiapitoinen juttu.
Kerrankin!
Samoja asioita mietiskellyt itsekkin.
Kurjaa, että maailmassa on niin paljon
asioita jotka tekevät meidät riippuvaisiksi.
Vai onko pohjimiltaan kyse sittenkin siitä,
että me olemmekin vain liian heikkoja.
Kuitenkin jokaisen pitäisi olla sen verran
realisti, että ymmärtää virtuaalitodellisuuden
ja oikean todellisuuden eron.
Siltikin, vaikka chateissa on niitäkin jotka
eivät kätkeydy nimimerkkejensä taakse.
Onko sekään loppujenlopuksi muuta, kuin
uhkarohkeutta.
Liiallinen avoimmuus voi olla hyvin kohtalokasta.
Koska kaikki eivät chateissa ole rehellisiä.
Itse olen kait luonteeltani lähinnä erakko. Muutama vuosi meni iloisesti chattaillessa kun oli työttömyyttä ja kuitenkin yksinäisyyttä ja etenkin aikaa. Ja kiinnostusta uutta ja ihmeellistä mediaa kohtaan.
Sen jälkeen kun aloin itsekin huomaamaan että vietin liikaa aikaa nettihommissa, aloin kiinnittämään enemmän huomiota kanssachattaajiin. Huomasin kuinka pelottavan addiktoituneita myös he olivat. Typerää virtuaalilöpinää aamusta iltaan. Kuin pienten lasten kehittelemiä profiileita jostain Helstenin kirjasta kopioutuneitten standardi "mietelauseiden" siivittämänä. Ja sitten ihmisten ulkonäkö. Kaikki kuin jostain luusereitten kerhosta repäistyjä, sotkuisine huoneineen ja leppoisine kotivaatteineen.
Niin haukuin juuri monia ihmisiä joitten kanssa tuli paljonkin höpistyä. Mutta se juuri alkoi työntämään minua pois chattimaailmasta. Aloin pelkäämään että itse muutun samanlaiseksi. Toki monia hyviä keskusteluja ja loistavia ihmisiä sieltäkin opin jotenkin .. no ainakin tietämään jos nyt ei sentään tuntemaan.
Ja sellainenkin asia että kun kymmenisen vuotta sitten keksin netin, sen käyttäjät olivat alan pioneereja kuitenkin. Siis enenpi itseni kaltaisia. Jotain samastumista siis oli. Nykyisin kun joku perheenäiti livahtaa lapsilta ja ukolta salaa puhumaan "tuhmia" johonkin chattiin, tunnen lähinnä ärtymystä siitä koska mitään yhteistä en koe omaavani heidän kanssaan enkä keksi mistä ihmeestä heidän kanssaan edes voisi koittaa keskustella.
Vaikka omaelämäni ei erityisen sosiaalista tai muutenkaan rikasta ole, huomasin erakoituneeni entisistä tutuistani. Toki vieläkin käyn ajoittain lueskelemassa nickki-listat läpi jos joku paremmin tuntemani ihminen josta pidän vieläkin olisi sattumalta linjoilla. Joskus menen jopa huoneisiinkin. Mutta hohto on kadonnut täysin. Ja huoneiseen menemättömyyden syynä saattaa olla vaikkapa joku totaaliaddikti jonka typeriä juttuja ja mesoamista olen typeryyksissäni kuunneellut varmaan yhteensä viikkoja omina addikti-aikoinani.
Eräs erittäin asiaan vaikuttanut tekijä oli ihmisten kiinnostus toisten reaalipersoonista. Anonyymius katosi jonnekin. Se ei sovi itselleni koska nimenomaan haluan pitää tiettyä etäisyyttä jopa virtuaalipersooniin.
Itse asiassa olen edelleenkin nettiaddikti. Lueskelen kaikenlaisista asioista eri paikoista, seurailen joitain uutisaiheita ja ajoittain kirjoittelen ahkerastikkin vaikkapa tällaisille keskustelupalstoille. Mutta nykyisin netti on enemmän itseni näköinen kuin mitä minä olen nettimaailman näköinen. Jonkin asteinen yhdistyminen itseni ja netin välille on siis tapahtunut. Ehkäpä itselleni sopivan julkaisukanavan- ja sosiaalisten tarpeiden tyydyttämisen ansiosta.
No jaa joku saattoi vetää kaalikeitot nenäänsä, ei haittaa minua. Chat on muuttunut niin kovapuheiseksi ja agressiiviseksi että ilmeisesti se ainakin jotenkin vaikuttaa ihmisten persoonallisuuksiin. Näppäimistön kautta kun on helpompi haistatella jollekin kuin sanoa se päin naamaa. Saman ilmiön olen toki havainnut itsessänikin.
Aloituksessa oli niin paljon asiaa että totesin keskittyneeni puhumaan vain omasta näkökulmastani. Tiettyä narsismia siis. Olisikohan sekin netin ansiota...
Jahaa... ja kuka moderaattori haukutaan huomenissa? Pitäähän sitä ihmisillä olla jotain murheita elämässään :D
Enpäs tiedä muista ihmisistä, kun en heidän mieliensä sisään pääse, mutta omalla kohdallani olisi lähes mahdotonta, että virtuaalimaailma sekoittuisi oikeaan maailmaan.
Miten edes voitte pitää chattia minään virtuaalimaailmana, ja miten se sekoittuisi todellisuuden kanssa? Henkilö luulee asuvansa Eniron palvelimissa?
Kyllä oli asiaa, mieheni on pahasti riippuvainen.Ajoittaa jopa tehtävänsä niin, että pääsis ajallaan chattiin ja jos ei pääse voi sitä tuskaa ilmeistä päätellen.Tämähän tapahtuu poissa ollessani.Kieltää itseltään riippuvuuden.
Todellisuuden taju heikkenee kyllä ajan myötä