kun olen ihmeissään erään sukulaisen kanssa - eli sisaren.
Hän on käyttäytynyt vuosikymmeniä kuin "murrosikäinen", saa yks kaks "kohtauksia", jolloin haukkuu kaikkia ja laittaa välit poikki. Kukaan sisaruksista ei osaa käyttäytyä hänelle mieliksi. Teki niin tai näin, hän haukkuu ja moittii ja mieluummin takana päin.
Onpa haukkunut ja nimitellyt, ivaillut ym edessäpäinkin ja kehuu, että minä sitä olen sellainen, joka uskaltaa sanoa suorat sanat.
Viimeksi hän uhosi kuinka vahva hän on, eikä helposti itke. Minä taas ajattelen ja koen, että vahva on se, joka tunnustaa heikkoutensa ja mm itkee ja tunnustaa heikkoutensa. Me kaikki tiedämme sisaren yhden ongelman, eli juopottelun - liiallisen alkoholinkäytön, mutta siitä ei saa mainita ikinä mitään. Vaikka hän soittaisi juovuksissa niin on oltava kuin ei huomaisi hänen humalatilaansa.
Minäkin uskallan sanoa ja arvostellakin, mutta teen sen hienovaraisesti ja pyrin esittämään mielipiteeni siten, että kumpikaan (kukaan) ei menetä kasvojaan. Pyrin näkemään kaiken ehkä liiankin laaja-alaisesti, itselleni on tullut usein mieleen, että minulla on tosiaan ne naisen "tippaleipäaivot". Sisar käyttäytyy hyvin hyökkäävästi ja sanoisin, että kokee myös asiat "putkiaivoisesti".
Olen kuunnellut ja tukenut ja muuta en voi, mutta joku aika sitten taas k.o henkilö ilmoitti, että nyt on välit poikki koko sukuun.
Kukaan ei ollut tehnyt mitään hänelle saati sanonut tai arvostellut häntä. Hän käyttäytyy aivan kuin murrosikäinen - oikukkaasti. Ilmoitti, että välit on poikki kaikkiin, johon totesin, että ok, en tuppaa jos et halua olla tekemisissä, mutta edellisen kerran kun hän teki samoin, hän oli valittanut vanhalle äidillemme, että kaikki ovat unohtaneet hänet. Äiti soitti minulle ja oli huolissaan, joten minä otin sitten yhteyttä.
Hiljattain sisar haukkui ja arvosteli mm minun kirpparilla käyntejäni, jota pidän harrastuksena ( olen kyllä tehnyt hyviä löytöjäkin).Oikein ilkkui, että miksi käyt kirpparilla, koska sinulla on "muka" hyvä eläke. Olen joutunut jäämään fyysisten syiden vuoksi eläkkeelle(suuri leikkaus)ja hän väitti "tietävänsä", että eläköitymisen syy on aivan muu - eli mielenterveys. Noin ei ole ja se on fakta.
Sisar on erittäin kateellinen ja itsekeskeinen. Ihailua ja kehuja täytyy tulla joka puolelta ja niitä hän sitten "kuuluttaa" julki, kuinka se sanoi sitä ja toinen tätä...eli tullut kyllä mieleen, että hän on aika narsisti.
Hänellä on ollut vastoinkäymisiä elämässään - kenellä ei olisi - ja siksi olen jaksanut ymmärtää ja tukea. Vastoinkäymiset ovat pitkälti hänen omien valintojensa seurausta. Hän on hurahtanut vääränlaisten arvojen(ihmisten) mukaan ja kaikki ammattiopinnot saivat nuorempana jäädä.Nyt hän joutuu elämään pienellä eläkkeellä.
Itse olen opiskellut ja tehnyt töitä ja siitä (niistä) saan kiittää nyt sitä, että minulla ei ole pahoja toimeentulo-ongelmia. Tuntuu pahalta ja voimattomalta kun ei voi mitään, että sisar käyttäytyy niin kuin tekee. Olemme kaikki jo 50:n paremmalla puolella ja minusta tuntuu aivan lapselliselta tuollaiset välirikot ja riidat. Sitten sisar kuuluttaa, että "meille" tuli välirikko ja hän aina ollut yksi ja ainoa, joka tekee sen, eli yks kaks sanoo, että nyt en halua olla misään tekemisissä kenekään sukuun kuuluvan kanssa.
En tuppaa seuraa, kun hän haluaa eristäytyä.
Onko kellään samantapaisia kokemuksia?
Hän on käyttäytynyt vuosikymmeniä kuin "murrosikäinen", saa yks kaks "kohtauksia", jolloin haukkuu kaikkia ja laittaa välit poikki. Kukaan sisaruksista ei osaa käyttäytyä hänelle mieliksi. Teki niin tai näin, hän haukkuu ja moittii ja mieluummin takana päin.
Onpa haukkunut ja nimitellyt, ivaillut ym edessäpäinkin ja kehuu, että minä sitä olen sellainen, joka uskaltaa sanoa suorat sanat.
Viimeksi hän uhosi kuinka vahva hän on, eikä helposti itke. Minä taas ajattelen ja koen, että vahva on se, joka tunnustaa heikkoutensa ja mm itkee ja tunnustaa heikkoutensa. Me kaikki tiedämme sisaren yhden ongelman, eli juopottelun - liiallisen alkoholinkäytön, mutta siitä ei saa mainita ikinä mitään. Vaikka hän soittaisi juovuksissa niin on oltava kuin ei huomaisi hänen humalatilaansa.
Minäkin uskallan sanoa ja arvostellakin, mutta teen sen hienovaraisesti ja pyrin esittämään mielipiteeni siten, että kumpikaan (kukaan) ei menetä kasvojaan. Pyrin näkemään kaiken ehkä liiankin laaja-alaisesti, itselleni on tullut usein mieleen, että minulla on tosiaan ne naisen "tippaleipäaivot". Sisar käyttäytyy hyvin hyökkäävästi ja sanoisin, että kokee myös asiat "putkiaivoisesti".
Olen kuunnellut ja tukenut ja muuta en voi, mutta joku aika sitten taas k.o henkilö ilmoitti, että nyt on välit poikki koko sukuun.
Kukaan ei ollut tehnyt mitään hänelle saati sanonut tai arvostellut häntä. Hän käyttäytyy aivan kuin murrosikäinen - oikukkaasti. Ilmoitti, että välit on poikki kaikkiin, johon totesin, että ok, en tuppaa jos et halua olla tekemisissä, mutta edellisen kerran kun hän teki samoin, hän oli valittanut vanhalle äidillemme, että kaikki ovat unohtaneet hänet. Äiti soitti minulle ja oli huolissaan, joten minä otin sitten yhteyttä.
Hiljattain sisar haukkui ja arvosteli mm minun kirpparilla käyntejäni, jota pidän harrastuksena ( olen kyllä tehnyt hyviä löytöjäkin).Oikein ilkkui, että miksi käyt kirpparilla, koska sinulla on "muka" hyvä eläke. Olen joutunut jäämään fyysisten syiden vuoksi eläkkeelle(suuri leikkaus)ja hän väitti "tietävänsä", että eläköitymisen syy on aivan muu - eli mielenterveys. Noin ei ole ja se on fakta.
Sisar on erittäin kateellinen ja itsekeskeinen. Ihailua ja kehuja täytyy tulla joka puolelta ja niitä hän sitten "kuuluttaa" julki, kuinka se sanoi sitä ja toinen tätä...eli tullut kyllä mieleen, että hän on aika narsisti.
Hänellä on ollut vastoinkäymisiä elämässään - kenellä ei olisi - ja siksi olen jaksanut ymmärtää ja tukea. Vastoinkäymiset ovat pitkälti hänen omien valintojensa seurausta. Hän on hurahtanut vääränlaisten arvojen(ihmisten) mukaan ja kaikki ammattiopinnot saivat nuorempana jäädä.Nyt hän joutuu elämään pienellä eläkkeellä.
Itse olen opiskellut ja tehnyt töitä ja siitä (niistä) saan kiittää nyt sitä, että minulla ei ole pahoja toimeentulo-ongelmia. Tuntuu pahalta ja voimattomalta kun ei voi mitään, että sisar käyttäytyy niin kuin tekee. Olemme kaikki jo 50:n paremmalla puolella ja minusta tuntuu aivan lapselliselta tuollaiset välirikot ja riidat. Sitten sisar kuuluttaa, että "meille" tuli välirikko ja hän aina ollut yksi ja ainoa, joka tekee sen, eli yks kaks sanoo, että nyt en halua olla misään tekemisissä kenekään sukuun kuuluvan kanssa.
En tuppaa seuraa, kun hän haluaa eristäytyä.
Onko kellään samantapaisia kokemuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aivan kuin minun elämästäni vetäisty kirjoitus paitsi, että olen alkanut sanomaan suorat sanat eli nostanut kissan pöydälle niinkuin sanonta kuuluu. Kertonut totuuden miten tarpeekseni olen saanut hänen käytöksestään ja pannut itse välit poikki. Tuollaiset ongelmaiset kiusaavat niin kauan kuin itse antaa kiusata. Alkoholistin syyllistämisiin ja valehteluihin ei pidä mennä mukaan.Huomaavaisuus on normaalia käytöstä, mutta ei se sovi kaikkiin tapauksiin.
varmaan parasta, että en millään verukkeella ryhdy tekemisiin sisareni kanssa. Kun itse olen empaattinen ja sukurakas, niin tähän asti olen venynyt ja joustanut, ollut sovittelijana jos jonakin. En ole hyväuskoinen, mutta viimeisimmät sisareni purkaukset, ivat ja nälvimiset kaikesta mitä olen tehnyt kyllä avasivat "silmäni"...esim. sanoi:.."eipä ollut hyötyä sinullekaan vaikka kävit kouluja, kun jouduit ennen aikojaan eläkkeelle"...vastasin, että oli hyötyä sillä tein työuran ja ilman opiskeluja en nauttisi sellaista eläkettä, mitä saan...Eli hän yritti mitätöidä kaiken, mitä olen tehnyt tai miten olen toiminut...
Minulla on uskoakseni aika terve itsetunto, mutta häpesin sisareni puolesta sitä, miten alas hän vajoaa ja on vajonnut kateudessaan. En voi edes kertoa kaikkea...Hän saa elää rauhassa, mutta veikkaan, että muutaman kuukauden ehkä jo viikon kuluttua lähestyy minua jollain verukkeella, sillä minä olen se, joka on eniten häntä kuunnellut ja minun puoleen hän kääntynyt. Aion olla jämäkkä ja muistuttaa, että hän itse halusi olla erillään koko suvusta, joten saa etsiä kuuntelijan täysin ulkopuolisesta.En jaksa enää tuollaista lapsellista touhua. Hän olisi ilman muuta mielenterveyspalvelujen ( ja AA:n)avun tarpeessa, mutta ei taatusti tunnista itse avun tarvettaan.
Sukulaisia ei voi valita, ja niiden kanssa ei välttämättä pysty olemaan tekemisissä (eikä aina ole terveellistäkään). Ystävät voi valita, ja niistä voi muodostua hyvä perhe/suku! Surullista mutta usein totta. Jos ympäristö paheksuu, antaa paheksua.