PUOLIVÄLINKANKAAN VESITORNI

Vesitorni merkitsi ennen sitä, että sai käydä kesällä katsomassa kaupungin näköaloja. Sen vierellä asuessani siellä tuli käytyä melko usein. Se on rakennettu 1960-luvun lopulla. Tarkka vuosilukukin minulla on jossain.

Se on ihan tavallisen vesitornin näköinen. En sen koommin ole ajatellut kauneutta. Tietysti jos sitä vertaa hienoihin rakennuksiin tai kirkkoihin, eihän se kauneudessa niitä voita. Intiön vanha vesitornikin näyttää kauniimmalta. Talvipimeällä valaistuksessa vesitorni näyttää hienommalta.

Siellä voi nykyisin vierailla vain Oulun päivien aikana. Silloin sinne pääsee ilmaiseksi. Se suljettiin yleisöltä 1980-luvun loppupuolella (tai 1990-luvun alussa). Joten sinne pääsee nykyisin kovin harvoin. Kenties näköalatorni voisi olla lähellä kaupunkia. Korvaisiko tietomaan torni tämän?

Mahtaisiko tähtitorni olla käytössä? Vesitorninahan se edelleen toimii. En ole lainkaan varma, että näköalatornihomma kannattaisi kesällä. Sen takiahan se homma loppui aikanaan.

Mitä muuta se merkitsee. Omassa kaupunginosassamme on sentään kaksi nähtävyyttä: Pyhän Tuomaan kirkko ja Puolivälinkankaan vesitorni. Välivainiolla ei ole kuin ikivanha muuntaja ja valtakunnansali.

Puokkarin vesitorni on tosi mielenkiintoisen näköinen ja muotoinen vesitorniksi! Siitä tulee mieleen ufo. Olisikin hauskaa, jos tornin reunoille laitettaisiin esim. kivisiä alieneita :)

Olen käynyt tornissa maisemia katselemassa parikin kertaa, kun siellä on ollut avoimet ovet Oulun päivien yhteydessä. Mukavaa, että sieltä pääsee edes joskus maisemia katsomaan sillä Oulustahan puuttuu tämmöinen näkötorni kuten esim. Tampereella on Näsinneula. Tosin mitäpä täällä on muuta katseltavaa kuin metsää metsän perään...

Harvoin vesitornit ovat yhtä jännän ja hauskan näköisiä, joten tämä tapaus tulisikin suojella, ellei sitä ole jo suojeltu. Ettei vain siihenkin iskisi ouluntauti (puretaan vaivihkaa mahdollisimman nopeasti ja rakennetaan tilalle rumia taloja).

No ei kait sitä voi muuhun käyttöön laittaa kuin alkuperäiseen, hei haloo. Tiedätkö miksi vesitorneja rakennetaan?

tarpeeksi korkea, vuosia sitten muuan mieshenkilö hyppäsi sieltä alas, eipä jäänyt kuin läiskä asfalttiin ihmispolosta. Eli, että korkeutta on.

Siellä käytiin aina lapsena katselemassa maisemia iskän kanssa. :) Eli liittyy siihen mukavia lapsuusmuistoja ainakin.
Minä kammoan sitä rakennusta aina ohi pyöräillessäni. Se on niin suhteeton kun levenee ylöspäin, suorastaan pelottava ;)
Muuten pidän sitä karulla tavalla kauniina. Sopii ainakin muistoihini 80-luvun Oulusta, kun kaikki oli vielä harmaata ja betonia...
Muistaisi vaan joskus vielä käydä sellaisena päivänä, kun sinne pääsee...

kyllä sinne ylös voisi tehdä mukavan oleskelutilan, sisätilan. Yöllä voisi olla kiva katsella kaupungin valoja ja auringonlaskuja, revontulia. Ylätasanteesta suurin osahan on sepelin peitossa eikä siinä saa kävellä. Tila olisi ihan kaiteeseen saakka mutta tietenkin vahvan lasiseinän eristämä. Olisi varmaan erikoista järjestää sinne kokouksia ja kerhoiltoja.

Kun kysyjä on taideopiskelija, niin sillä silmällä katsoen torni on todella massiivinen. Oliko 47 metriä korkeutta? Ehkä "kevenisi" jos ylätasanteella olisi ulospäinkin nätti "hattu." Sisätilat karun ankeat, ei sovi klaustrofobiaa poteville (suljetun paikan kammo).

Mitäkö tekisin? Näköalatornina paikka ei ole paras mahdollinen. Vaikka ylös rakentaisi vielä majakan näkösen tornin, niin eipä maisemat juuri muutu. Mutta silti kokouspaikkana ja harrastuspaikkana voisi hyödyntää kunhan hieman investoi turvallisiin puitteisiin.

Kesäisin voisi kehittää sellaisen opastetun kiertoajelun, jossa pikkubussilla porukka saisi matkustella eri tornit ja saada hyvän yleiskuvan kaupungista.

Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni Puokkarilla ja vesitornihan oli Puokkarin maamerkki.Moottoritietä pitkin kun tultiin pidemmältä reissulta, oli mukavaa kun vesitorni alkoi näkyä ja tiesi, että kohta ollaan kotona.Sen juurella on tullut lapsena katseltua korkeuksiin ja minustakin oli oikeastaan melko pelottavaa se vesitornin korkeus =) Ala-asteella vesitornin juurelta lähdettiin ladulle hiihtelemään jne.

Elin siis lapsuuttani ja nuoruuttani Puokkarilla 80-luvulla ja silloin tosiaan kesäisin pääsi vapaasti käymään tornin auki ollessa ylhäällä käymään.Olihan sieltä hienot näkymät ja jännittävää mennä ylös.Alakerrasta pois tullessa ostettiin jotain pientä hyvää, siellähän myytiin jotain karkkia jne.

Mielestäni mielenkiintoisen muotoinen, vaikka 60-lukumaisen kolkkoa.Vastaa silloista yleistä tyyliä, miten Puokkarin muutkin rakennukset on siihen aikaan rakennettu.Tietysti siis säilytettävä rakennus ja tuskin sitä voisikaan purkaa, kun käsittääkseni vieläkin hoitaa hommaansa vesitornina eli pumppaa vettä asuinrakennuksiin?!Paljon liittyy muistoja vesitorniin, hyviä ja huonoja.80-luvulla taisi aika moni päättää päivänsä hyppäämällä tornista alas.Pääosin muistot kuitenkin hyviä :)

se niiden hissi on ainakin tosi pelottva..oikee ahtaanpaikankammosen hirvitys :)

minulle tulee kaksi asiaa mieleen puolivälinkankaan vesitornista.

1) asuin lapsena ihan toisella puolella suomea ja aina sukulaismatkoilla oulun ohi ajaessani ihmettelin suurta vesitornia. mietin, millaisia ihmisiä sen lähettyvillä mahtaa asua ja miltä tuntuu katsella sitä omasta ikkunasta. ympäristö näytti minusta silloin anonyymille ja pelottavalle, enkä olisi halunnut itse ouluun muuttaa. elämä heittelee hassusti - 20 vuotta myöhemmin huomasin sitten muuttaneeni sen saman vesitornin juurelle ja mieleeni palasivat nämä lapsuusmuistot. ympäröivä metsä on todella mukava ja viihdyin tornin "varjossa".

2) itsekin olen perehtynyt jonkun verran rakennetun ympäristön ja maiseman kokemiseen, joten tutkimuksesi on kiintoisa. minua miellyttää betoniarkkitehtuuri: se on tietysti harmaata, kovaa ja kylmää, mutta sillä on omat kiehtovat puolensakin. tornin alaosassa on mielenkiintoisia geometrisia muotoja ja vesisäiliöosa ylhäällä heijastaa uskomattomalla tavalla viereisen moottoritien äänet. tornin portaikko on alhaalla kapea, mutta yläosastaan avara. metalliritilää, kulunutta betonia ja rakenteiden aukoista pilkistävää mäntymetsää. hyviä harmaan sävyjä ja valon ja varjon leikkiä pinnoilla. hitsi, ihan alkoi harmittaa etten tänä vuonna käyttänyt tilaisuutta käydä siellä oulunpäivien aikaan!

oululaiset arvostelevat usein betoniarkkitehtuuriaan - mutta silittäkääpä joskus esimerkiksi pääkirjaston tuhansien kävijöiden hiomaa betonikaidetta portaikossa: hieno esimerkki kovan ja kylmän materiaalin kesyyntymisestä suorastaan pehmoiseksi!

tsemppiä tutkimukseen:)

www.ouka.fi/ppm/laukka/tekstit/5021.htm

Suuren suuret kiitokset kaikille vastanneille omien kokemusten ja näkemysten kertomisesta. Niistä on ollut suuri apu! Kuten ajattelinkin, ihmiset kokevat tornin kukin omalla tavallaan ja juuri näiden monipuolisten kokemusten kerääminen oli aineiston kannalta tärkeää. (Tein vastaavaa kyselyä myös paperilla ja oli hauska huomata, miltä torni eri ihmisten mielestä näyttää.) Erityiset kiitokset noista hienoista arkistokuvista tornin rakennuksesta!

Sain haastateltua Oulun veden henkilökuntaa ja kuulin, että tornia remontoidaan lähitulevaisuudessa, tosin vain pintapuolisesti. Mutta hienosti se vielä hoitaa tehtäviään, sillä rakennustyyli on yhä toimivin.

Tekemäni tutkiskelun jälkeen Puokkarin vesitorni on jotain aivan muuta kuin mitä se oli aluksi. Se on hieno torni!