Oletko jossain opiskelujen vaiheessa kärsinyt huomattavista keskittymisvaikeuksista ja/tai motivaationpuuttesta opiskelutyötä kohtaan? Haitko apua jostain ja saitko sitä? Mistä sait apua? Ikäsi?
Kiitän vastauksista.
Kiitän vastauksista.
Ongelmia keskittymisessä?
Nnallukka
6354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Paneppa merkille kun opiskelet että ymmärrät lukemasi sanat! Luin kerran opaskirjan opiskeluun ja siellä sanottiin että älä ohita sanoja joita et ymmärrä!
Kaikki motivaation puute väsähtäminen ym johtuu siitä!
Ymmärrä mitä luet niin muistat sen paremmin ja osaat soveltaa käytäntöön! Olli O
Mulla on sama ongelma. Tai en tiedä onko sulla kyseinen ongelma vai huviksesiko kyselet mutta kumminkin :) Eipä tästä mun vastauksesta paljon hyötyä ole, koska en ole suuremmin motivaatiota saanut mistään. Olen 24-vuotias nainen, "opiskelen" yliopistossa, ja motivaation löytäminen on ollut todella vaikeaa. Ei ole oikein löytynyt vieläkään.
Olen käynyt psykologilla, joka sanoi, että ei kyse ainakaan mielenterveydellisestä ongelmasta ole vaan opiskelutekniikoista. Olen kuitenkin aika vahvasti eri mieltä. Opiskelutekniikat ja keskittymiskyky ovat kyllä onnettomia, kun yritän opiskella. Omaksi ilokseni sen sijaan voin lueskella, ja omaksua asioita hyvinkin tehokkaasti. Eli tekniikka löytyy, mutta ahdistus ja motivaation puute estävät hyvän tekniikan käyttämisen itse opiskelussa. Aika turhauttavaa.
Opiskelun ongelma on ainakin osittain siinä, että siihen sisältyy aina jonkinlaista pakkoa. Minulla kyse on myös siitä, että olin pitkään hyvin tunnollinen oppilas, kunnes lopetin vaivannäön melkein kokonaan.
Nyt olen tajunnut, että en ole koskaan oikeasti pitänyt opiskelemisesta; olen vain automaattisesti tehnyt niin. Ja nyt pitäisi keksiä, mistä sen motivaation löytäisi ensimmäistä kertaa elämässään. Liian kaukaiset ajatukset kuten hyvä työpaikka eivät toimi. Täytyisi oppia pitämään opiskelusta itsestään. Minä enemmänkin kammoan sitä.
Jos nyt joskus olen onnistunut oikeasti keskittymään, niin se on tapahtunut esim kirjastossa tai muualla, ei missään nimessä kotona. Minun on helpompaa lukea ennemmin vaikka hälinässä yliopistolla. Kotona keskittyminen on todella paljon vaikeampaa, koska lukemisen vältteleminen on helpompaa. Yliopistolla tai kirjastossa sen sijaan kirjan lisäksi muita virikkeitä ei samalla tavalla ole, ja siten lukeminenkin jopa saattaa onnistua.
Yksi jollain tapaa energiaa tuova juttu on välietappien tiedostaminen. Siis, en vain yritä kahlata kursseja läpi, vaan esimerkiksi hahmottelen mitä perusopinnot sisältävät, ja alan tähdätä perusopintojen kasaan saamiseen. Opintomäärän ajatteleminen kokonaisuudessaan (koko tutkinto) sen sijaan musertaa aika pahasti kaiken kyvyn tehdä yhtään mitään.
Tämä nyt meni vähän asian vierestä, muttei ehkä ihan kokonaan...
Itsekin olen käynyt kirjastossa, mutta sieltäkin vaan tulee liuettua niin äkkiä pois. Mulla on ongelmia nimenomaan keskittymisessä, pidempiaikainen paikallaan istuminen ja lukeminen onnistuu tod. harvoin. Itseään on kiva sivistää ja lueskelu omasta alasta mielenkiintoista, mutta "pänttäämisestä" ei vaan tule mitään, eikä sitä kautta tietojen soveltamisestakaan niin hirveästi.
Kävitkö psykologilla yths:n kautta? Onko siellä jotain erityisiä opiskelutekniikoihin perehtyneitä psykologeja vai pystyikö siellä avautumaan :) myös esmeks sosiaaliseen elämään liittyvistä murheista?
Itse en ole koskaan ollut varsinaista lukija-tyyppijä, lukioikäisenä vaan oli niin kova pätemisentarve, että pitkää ja vaativaa koulutusta piti itsestäänselvyytenä. Pakkoa minäkin inhoan...
olen kärsinyt murrosiässä ja itsenäistymisvaiheessa. Hain apua, päätin keskeyttää koulun ja keskittyä itseeni ja elämääni vähän aikaa. Hakea motivaatiota ja muutenkin suuntaa elämälle. Olen nyt 23-vuotias, opiskelen, unelmoin tulevaisuudesta, harrastan.
Keskittymisvaikeuksia on joskus. Ajatukset saattaa lähtee harhailemaan. Nykyään kuitenkin jaksan kiinnittää siihen toistuvasti huomiota ja palauttaa kiintopisteen luentoon tms. opetukseen. Kun palauttaa tätä kiintopistettä, se alkaa pikkuhiljaa pysymään ja niin opiskelu ja siten myös elämä on päivä päivältä helpompaa. Myös olemus rauhoittuu ja tämä voi auttaa sosiaalisessa kanssakäymisessä.
Harrastukset auttaa tosi paljon noihin keskittymis- ja motivaatiovaikeuksiin. Omalla kohdallani tällaisen motivaationpuutoksen laukaisi mielestäni nimenomaan harrastusten ja muun järkevän vapaa-ajan lähes täydellinen puuttuminen.
taas ei ole ollut mitään vaikeuksia minkäänlaisten sanastojen kanssa koskaan. Musta tuntuu kauhean kaukaiselta ajatukselta, että vika olisi opiskelutekniikassa.
Pyörittelen sanoja ja asioita mielessäni tosi mielelläni, vertailen asioita ja yhdistelen niitä omaan elämään ja omiin kiinnostuksen kohteisiin tai vaikka tuttavapiiriin, jo opetuksen aikana. Se on jotenkin helpompaa niin kuin kotona, kun mielellään painuisi jo harrastusten pariin. Toikin on kyllä varmaan vain totuttelukysymys...
entä kun kysymys ei ole yliopistoaineesta, vaan ihan käytäntöaineesta, esim. toimistotyöstä. Kaikki sanat on hallussa ja niiden merkityskin vihdoin ja viimein ymmärretty, mutta homma ei vain yksinkertaisesti yleensä toimi käytännössä.
Musta tuntuu, et kaikilla muilla opiskelijoilla mun ryhmästä, paitsi mulla, on ollut pitkä konekirjoistus ylä-asteella? Nää ainevalinnat voi joskus aiheuttaa eritasoista oppimista, samoin harrastukset.