Helsinkiin on kokeiltu kotiutua nyt jo parin vuoden ajan ja nyt viimein täyttyi mitta. Kiireen vilkkaa olen nyt palailemassa kotikonnuilleni helpottuneena, että pääsen pois tuolta etelän ihmisten joukosta omieni joukkoon. Ei vaan ala sopimaan tämä paikka, enkä koe viihtyväni ollenkaan.
Kotikaupunki tuntuu päivä päivältä ihanammalta ja nyt olen tehnyt päätökseni, että tänne haluan asettua ja kotiani alkaa rakentaa.
Pari vuotta vierähti siis pääkaupunkiseudulla ja voin sanoa etten näe siellä seudulla enää paljoakaan hyvää ja päivä päivältä vähemmän. Läksin sinne avoimin mielin ja työn perässä, kuinkas muutenkaan ja petyin rankemman kerran ihan kaikkeen mitä sillä olikaan tarjolla.
Listasin ne syyt, miksi kiireellä pakkaan tavaroitani kasaan ja aion olla yksi onnellisista paluumuuttajista, jotka pääsevät pois tuosta hurjasta hornankattilasta.
1. Asunnot
Hinnat ovat Helsingissä aivan sairaita. Pienen kaksion hinnalla elelee leveästi pohjoisemmassa parinsadan neliön design-talossa ja rahaa jää vielä sisustamiseenkin. Ei voisi vähempää kiinnostaa työntää paria sataatuhatta pieneen kerrostaloasuntoon. Omakotitalo kaupungin keskustassa järven rannalla on täällä silkkaa todellisuutta.
2. Ihmiset Helsingissä
Pinnallisuus, töykeys, oma napa. Helvetilliset työympäristöt ja kiire ruokkivat oravanpyörää. Ihmiset eivät todellakaan ole yhtä ihanan avoimia ja ystävällisiä kuin täällä pohjoisemmassa, eivät niin valmiita juttelemaan niitä näitä ja turisemaan tuokioita kahvikupposen ääressä. Mielestäni jokainen tarvitsee tällaisia ihmisiä ympärilleen selvitäkseen elämästään kunnialla ja onnellisena läpi. Ympäristö ei tue viihtymistä, ihmiset eivät välitä toisistaan.
3. Työympäristöt
Avokonttorit, joissa ihmiset ovat kuin rotat loukoissaan -surullista ja raakaa totuutta-masennuslääkityksessä ja ties missä hermokaasuissa suorittamassa liukuhihnatyötään mieli mustana. Yritä siinä nyt sitten itse keskittyä omiin hommiisi kun ympärillä murjotetaan hiljaisina ja pitää yllä iloista työympäristöä. Ikävöin suuresti sitä karjalaista tekemisen meininkiä, josta kaikki ihanat kanssakaupunkilaiset saatte täydet pisteet.
4. Kiire ja ruuhka
Yhdistettynä nämä kaksi saavat aikaan rumaa jälkeä. Esimerkkejä löytyisi miljoonia. Ruokakaupassa lauantaina tai perjantai-iltana ei voi edes pysähtyä kun joku jo kävelee selkää päin anteeksi pyytämättä. Kaikki juoksevat, autot jonottavat, parkkipaikkoja ei ole. Kaikki on vaatekaupoissa lopussa tai sekaisin. Kehäruuhkat ovat hiuksia harventavan raastavia suomalaisten ajotaitoihin yhdistettyinä.
5. Ahdistus
Ihmisten kasvoista näkee tyytymättömyyden. Tuntuu että kaikkia ahdistaa. En tiedä saako tätä ääneen sanoa, mutta masennuslääkkeiden käyttö on huipussaan. Lähes jokainen käy tai suunnittelee terapiaa. Itsensä terveenä pitäminen on todella hankalaa niin sairaassa ympäristössä. Olen alkanut itsekin hiukan oireilla masennusta joka häviää kuin taikasauvan iskusta kun palaan pohjoiseen vaikka viikoksi, ihmisten joukkoon, jossa puhutaan läpi ilot ja surut sillon kun niiden aika on. Jokainen helsinkiläinen masentunut tulisi päästää kolmen kuukauden pohjoisen lomalle. Vinkkinä Suomen valtion terveysasioista päättäville!
6. Pitkät välimatkat
Rahaa kuluu aivan tuhottomasti edestakaisin matkustamiseen, puhumattakaan ajanhukasta. Samat peruspalvelut saa pienessä kaupungissa kävelymatkan etäisyydellä. Pk-seudulla matkustetaan kolmella välineellä monen tunnin ajan.
7. Levottomuus
Mikään ei riitä ihmisille. Mikään ei ole varmaa. Kukaan ei tiedä mitä haluaa, paitsi sen että jotain parempaa.
8. Seinät vastakkain rakennetut omakotitalot
Nyt ymmärrän vihaavani ajatusta "omakotitalosta", jossa naapuri katsoo metrin päässä terassilta toisen talon aamukahvipöytään.
9. Sinkkuna oleminen
Kuvitteleeko kukaan löytävänsä jotain järkevää parisuhdetta? :) Sallikaa mun nauraa!
10. Olen jo tulossa..
Addio,mitään en jää kaipaamaan, en hetkeäkään. Kaksi vuotta elämästäni olen jo tähän läpeen tuhlannut ja nyt saa riittää! Onnea jatkoon teille kaikille jotka jatkatte matkaanne Suomen henkisellä tunkiolla, minä palaan pohjoisen raikkaisiin tuuliin ihanien karjalaisten siskojen ja veljieni luokse puimaan taas elämän iloja ja suruja niinkun ihmiset ikkään!
Kotikaupunki tuntuu päivä päivältä ihanammalta ja nyt olen tehnyt päätökseni, että tänne haluan asettua ja kotiani alkaa rakentaa.
Pari vuotta vierähti siis pääkaupunkiseudulla ja voin sanoa etten näe siellä seudulla enää paljoakaan hyvää ja päivä päivältä vähemmän. Läksin sinne avoimin mielin ja työn perässä, kuinkas muutenkaan ja petyin rankemman kerran ihan kaikkeen mitä sillä olikaan tarjolla.
Listasin ne syyt, miksi kiireellä pakkaan tavaroitani kasaan ja aion olla yksi onnellisista paluumuuttajista, jotka pääsevät pois tuosta hurjasta hornankattilasta.
1. Asunnot
Hinnat ovat Helsingissä aivan sairaita. Pienen kaksion hinnalla elelee leveästi pohjoisemmassa parinsadan neliön design-talossa ja rahaa jää vielä sisustamiseenkin. Ei voisi vähempää kiinnostaa työntää paria sataatuhatta pieneen kerrostaloasuntoon. Omakotitalo kaupungin keskustassa järven rannalla on täällä silkkaa todellisuutta.
2. Ihmiset Helsingissä
Pinnallisuus, töykeys, oma napa. Helvetilliset työympäristöt ja kiire ruokkivat oravanpyörää. Ihmiset eivät todellakaan ole yhtä ihanan avoimia ja ystävällisiä kuin täällä pohjoisemmassa, eivät niin valmiita juttelemaan niitä näitä ja turisemaan tuokioita kahvikupposen ääressä. Mielestäni jokainen tarvitsee tällaisia ihmisiä ympärilleen selvitäkseen elämästään kunnialla ja onnellisena läpi. Ympäristö ei tue viihtymistä, ihmiset eivät välitä toisistaan.
3. Työympäristöt
Avokonttorit, joissa ihmiset ovat kuin rotat loukoissaan -surullista ja raakaa totuutta-masennuslääkityksessä ja ties missä hermokaasuissa suorittamassa liukuhihnatyötään mieli mustana. Yritä siinä nyt sitten itse keskittyä omiin hommiisi kun ympärillä murjotetaan hiljaisina ja pitää yllä iloista työympäristöä. Ikävöin suuresti sitä karjalaista tekemisen meininkiä, josta kaikki ihanat kanssakaupunkilaiset saatte täydet pisteet.
4. Kiire ja ruuhka
Yhdistettynä nämä kaksi saavat aikaan rumaa jälkeä. Esimerkkejä löytyisi miljoonia. Ruokakaupassa lauantaina tai perjantai-iltana ei voi edes pysähtyä kun joku jo kävelee selkää päin anteeksi pyytämättä. Kaikki juoksevat, autot jonottavat, parkkipaikkoja ei ole. Kaikki on vaatekaupoissa lopussa tai sekaisin. Kehäruuhkat ovat hiuksia harventavan raastavia suomalaisten ajotaitoihin yhdistettyinä.
5. Ahdistus
Ihmisten kasvoista näkee tyytymättömyyden. Tuntuu että kaikkia ahdistaa. En tiedä saako tätä ääneen sanoa, mutta masennuslääkkeiden käyttö on huipussaan. Lähes jokainen käy tai suunnittelee terapiaa. Itsensä terveenä pitäminen on todella hankalaa niin sairaassa ympäristössä. Olen alkanut itsekin hiukan oireilla masennusta joka häviää kuin taikasauvan iskusta kun palaan pohjoiseen vaikka viikoksi, ihmisten joukkoon, jossa puhutaan läpi ilot ja surut sillon kun niiden aika on. Jokainen helsinkiläinen masentunut tulisi päästää kolmen kuukauden pohjoisen lomalle. Vinkkinä Suomen valtion terveysasioista päättäville!
6. Pitkät välimatkat
Rahaa kuluu aivan tuhottomasti edestakaisin matkustamiseen, puhumattakaan ajanhukasta. Samat peruspalvelut saa pienessä kaupungissa kävelymatkan etäisyydellä. Pk-seudulla matkustetaan kolmella välineellä monen tunnin ajan.
7. Levottomuus
Mikään ei riitä ihmisille. Mikään ei ole varmaa. Kukaan ei tiedä mitä haluaa, paitsi sen että jotain parempaa.
8. Seinät vastakkain rakennetut omakotitalot
Nyt ymmärrän vihaavani ajatusta "omakotitalosta", jossa naapuri katsoo metrin päässä terassilta toisen talon aamukahvipöytään.
9. Sinkkuna oleminen
Kuvitteleeko kukaan löytävänsä jotain järkevää parisuhdetta? :) Sallikaa mun nauraa!
10. Olen jo tulossa..
Addio,mitään en jää kaipaamaan, en hetkeäkään. Kaksi vuotta elämästäni olen jo tähän läpeen tuhlannut ja nyt saa riittää! Onnea jatkoon teille kaikille jotka jatkatte matkaanne Suomen henkisellä tunkiolla, minä palaan pohjoisen raikkaisiin tuuliin ihanien karjalaisten siskojen ja veljieni luokse puimaan taas elämän iloja ja suruja niinkun ihmiset ikkään!
Vastaukset 7
Vanhimmat
TROLLI MONELLA PALSTALLA. SAMA JUTTU JA SAMAT MANKUMISET ELI
MISSÄ SE KAIKISSA PAIKOISSA SE "KOTI" SITTE ON????
YRITÄ PÄÄTTÄÄ JO LATVABEE!
Mikäs ny noin hermostuttaa? Missä ja mikä, emmää ainakaan nää mitään juttua missään muualla?
kun ovat poistaneet *huok*
tyhmä provo silti!
Mie muutin taas pohjoseen päin Joensuusta ja katunu oon ihan tarpeeksi. Kohta 20 vuotta.
Vasta muutama päivä sitten kävin käpyttelemässä noita katuja ja totesin, että jos Luoja suo ja viskaalit sallii (vaimolta en edes kysy) palaan takaisin.
Nähhään viimestään sillon.
kohta on neljä vuotta tullut asuttua poissa sieltä ja koko ajan olen ikävöinyt takaisin! En kylläkään asu pk-seudulla mutta nykyinen kotikaupunki on ahdistanut ihan alusta asti. Vakaana aikomuksena olisi palata Joensuuhun viimeistään parin vuoden sisällä, mitä pikemmin sen parempi..toivottavasti löytyisi töitä, eihän sinnekkään voi ihan tyhjän päälle palata:)
Joo, täältä Suomen lounaiskolkasta katselen myös kaihoisasti kohti Joensuuta, toivottavasti pääsen sinne vielä takaisin viimeistään sitten kun valmistun! Kamala ikävä, ja kyllä lämmittää mieltä kovin aina kun tulen siellä käymään. Siinä mielessä kyllä tein ihan viisaasti kun opintojen perässä lähdin nuorena vähäksi aikaa pois, että nyt sitten tiedän mitä muualla on ja etenkin mitä sieltä muualta puuttuu itseäni ajatellen.
Ihan jokseenkin tavallista elämää elän täälläkin kyllä, mutta siinä se sitten onkin, ei mitään enempää. Joensuulaisuus täältä puuttuu tietenkin, se jokin joka ainakin joensuulaisen itsensä saa heti voimaan paremmin :) Kaipaan omieni joukkoon, mutta onneksi siteet kotipuoleen ovat yhä vahvat ja paluu jossain vaiheessa pienen tauon jälkeen on hyvinkin mahdollinen niitä ajatellen. En tule tyhjän päälle. Jopa todennäköistä on kyllä että tulen jollain konstilla takaisin, kyllä se niin menee!
Good thinking.
Itse muutin stadista joensuuhun takaisin n. 10 vuotta sitten enkä ole päivääkään katunut.
Samansuuntaiset kokemukset sekä perusteet.
Stadi sopii koville ja kauniille, ovat siellä
omiensa joukossa.
Työpaikka oli yllättävän helppoa löytää joensuustakin. Muutenkin muuton helppous yllätti...