ööö mists mä oikein alottaisin niin että kannattaisko mun leikata mun ajokoiraa koska mulle on sanottu että sille tulee silloin terveempi elämä se on mulle tosi rakas se on kyllä komea ja kelpai hyvin jalostukseen ja haluaisin käyttää sitä näyttelyissäkin mutta mikä olis kaikkein parasta sille vastatkaaa please
lukekaa edes tää
toivon että vastaatte
1216815
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
miettittävä...ihan ite. Mihin aijot/haluat koiraasi käytettävän. Jalostus on hieno juttu...uusia rek. koiria =)
Ja ei mun koirista oo terveempiä tullu vaikka toinen uros leikattiin ja toinen ei. Yhtä iiiihania tosin =)
Mieti oikeesti ja kysy vaik eläinlääkärin mielipidettä tai liitosta. -Wuh-
on aina suositeltavaa.
Suomessa koirat kastroidaan yleensä ”täysikasvuisina” eli, kun koira on saavuttanut lopullisen kokonsa eikä enää kasva. Nyrkkisääntönä voidaan pitää vuoden ikää, mutta pienemmät koirat saavuttavat lopullisen kokonsa nuorempina ja ne voidaan leikata jo 8-10kk iässä, kun taas jättikokoiset (esim. tanskandoggi) kasvavat hitaammin ja ovat siis täysikasvuisia vasta reilusti yli vuoden ikäisinä.
Koiran voi kastroida minkä ikäisenä tahansa, mutta varsinkin aggressiiviseen urosmaiseen käytökseen leikkaus vaikuttaa paremmin nuorilla koirilla. Vanhemmilla koirilla suuri osa käytöksestä on opittua, eikä häviä leikkauksella. Yliseksuaalisuuteen ja liikaan kiinnostukseen nartuista leikkaus toki vaikuttaa vanhemmillakin koirilla.
Ongelmatapauksissa koira voidaan toki kastroida jo ennen kuin se on täysikasvuinen, jos esim. epäillään, että kastraatiosta olisi apua iho-, suolisto tai virtsatieongelmiin. USA:ssa suositaan koirien ja kissojen varhaiskastraatioita eli lemmikit kastroidaan ja sterilisoidaan jo pentuna.
Kastraatio estää luonnollisesti kiveskasvainten muodostumisen, koska kivekset poistetaan leikkauksessa. Koiralla, jolla toinen tai molemmat kivekset eivät ole laskeutuneet (piilokives) on suurempi taipumus saada kiveskasvaimia, minkä vuoksi piilokiveskoirille suositellaan kastraatiota.
Eturauhasvaivoja ei esiinny leikatuilla uroksilla ja kastraatio onkin yleensä paras konsti päästä eroon jatkuvista eturauhasvaivoista eli eturauhastulehduksista ja eturauhasen liikakasvusta.
Perianaaliadenoomat eli peräaukon ympärillä olevien talirauhasten kasvaimet ovat tavallisia leikkaamattomilla uroksilla. Kastroiduilla vaiva on hyvin harvinainen, koska kasvaimissa on hormonireseptoreita. Perineaalityrä eli peräsuolen tyräytyminen ja nivustyrä ovat myös pääasiassa kastroimattomien koirien vaivoja.
Kaikkiin edellä mainittuihin sairauksiin tai vaivoihin on tärkeänä hoitona kastraatio muiden toimenpiteiden lisäksi. Joillain uroksilla kastraatiosta on apua myös iho- tai suolistovaivoihin, mutta näissä ongelmissa kannattaa kääntyä eläinlääkärin puoleen, koska suurin osa näistä vaivoista on muuta kuin hormonaalista alkuperää.
Koirilla voidaan sairauksien hoidossa käyttää hormonilääkitystä eli ns. anti-testosteronia, joka toimii käytännöllisesti kemiallisena kastraationa. Lääkkeen vaikutus on melko lyhytaikainen (viikkoja) ja esim. eturauhasvaivoihin vaaditaan useampi lääkityskerta. Tätä ”kemiallista kastraatiota” voidaan käyttää apuna selvitettäessä onko kastraatiosta apua hoidettavaan vaivaan.
Kastraation harvinaisena haittavaikutuksena on virtsantiputtelu, joka yleensä pysyy kurissa lääkityksellä ja ilmenee usein vasta vanhemmalla iällä. Koiran karvan laatu saattaa karkeakarvaisilla muuttua pehmeämmäksi tai turkki muuten tulla huonomman näköiseksi, kuin leikkaamattomalla uroksella.
Ylipaino on tavallista kastroiduilla koirilla johtuen liiallisesta energiansaannista vähentyneeseen energiankulutukseen nähden. Energiankulutus vähenee, kun koiran ei tarvitse enää keskittyä lisääntymispuuhiin, kun taas omistaja yleensä pitää koiran ruoka-annoksen entisenlaisena. Paino-ongelmissa kannattaa siis isännän katsoa peiliin ja pienentää koiran ruoka-annosta vastaamaan energiankulutusta.
Koiran kastraatio on yleinen rutiinitoimenpide. Kastrointi tehdään yleisanestesiassa eli täydessä nukutuksessa. Koiralle annetaan rauhoitusaineita esilääkityksenä yleensä lihakseen ja omistaja saa olla koiran seurana, kunnes se nukahtaa. Koiralle annetaan ennen leikkausta kipulääkettä ja antibioottia suonensisäisesti ja leikkauksen aikana koira on tiputuksessa.
Leikkaustekniikasta riippuen kivespussit voidaan poistaa tai jättää paikalleen. Kivespussit poistetaan aina, jos niissä on muutoksia tai koiralla on todettu kiveskasvain. Ihoon tehdään viilto, josta kivekset preparoidaan esiin, siemennuora ja verisuonet ligatoidaan eli sidotaan langalla, kivekset ja lisäkivekset poistetaan ja haava ommellaan. Haavan sulkemisessakin on eri tapoja eli haavaan voi laittaa poistettavat ihotikit tai haavaliimaa tai vain nahanalaiset sulavat tikit.
Nukutuksesta herääminen ja toipuminen ovat yksilöllistä. Nyrkkisääntönä voidaan pitää leikkauspäivää krapulapäivänä eli koira voi olla tokkurainen ja huonovointinen pitkäänkin leikkauksen jälkeen. Yleensä koirat toipuvat leikkauksesta hämmästyttävän nopeasti ja suurin osa on jo seuraavana päivänä lähes ennallaan. Hyvin kipuherkät koirat voivat olla muutaman päivän kivuliaan oloisia. Jatkohoitona leikkauksen jälkeen annetaan yleensä 2-3päivää tulehduskipulääkettä ja tarvittaessa kannattaa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin vahvempaa kivunlievitystä varten.
Haavan paraneminen ilman komplikaatioita vie noin 10-12päivää, sulavien tikkien täydellinen sulaminen jopa muutamia viikkoja. Riehumista ja hyppimistä kannattaa välttää noin viikon ajan, jotteivät tikit repeä ja koiraa kannattaa ainakin muutama päivä leikkauksen jälkeen ulkoiluttaa hihnassa.
Nukkuva tai tokkurainen koira kannattaa laittaa lämpöiseen ja rauhalliseen paikkaan heräilemään, koska koiran ruumiinlämpö laskee nukutuksessa. Ruokaa ja vettä saa antaa vasta, kun koira on täysin hereillä. Itse laitan haavan päälle steriilin liimasiteen, joka poistetaan 2-3pvän kuluttua, ellei se tipahda tai likaannu sitä ennen. Haavan nuoleminen pitää estää tikeistä riippuen 1-2vkoa kaulurilla tai muulla keinolla. Haava tulehtuu takuuvarmasti, jos koira pääsee sitä nuolemaan ja pahimmillaan koira saa nuoltua koko haavan auki. Leikkaushaavaa tulee tarkkailla tulehduksen merkkien varalta (turvotus, punoitus, kuumotus, kipu) ja haava tulee pitää puhtaana ja kuivana. Kastraatiopotilaita ei rutiinisti laiteta antibioottikuurille.
Yleisimmät komplikaatiot ovat kivespussien tai leikkausalueen turvotus, jolloin alueelle kertyy nahanalaisesti nestettä ja haavatulehdus. Turvotuksen hoito ja myös ennaltaehkäisy on alueen kylmääminen esim. villasukkaan laitetulla pakasteella tai kylmällä vedellä suihkuttelu. Harvinaisempi turvotuskomplikaatio on verenvuodot joko ligatuuran pettämisestä johtuen tai pehmytkudosten tihkuvuotona. Jos haavasta tihkuu verta, kannattaa ottaa yhteyttä leikanneeseen eläinlääkäriin. Useimmiten vuoto on tihkuvuotoa, joka lakkaa kylmällä painamalla. Leikkaushaavan tulehtuminen johtuu yleensä siitä, että koira on päässyt nuolemaan haavaa. Jos haava erittää runsaasti, sitä kannattaa suihkutella haalealla vedellä 5-10min kerrallaan 3kertaa päivässä ja haavatulehduksessa kannattaa aina ottaa yhteys hoitaneeseen eläinlääkäriin mahdollisen antibioottikuurin varalta.
-Miten fysiologisesti vaikuttaa hormonituotantoon ym?
Usein omistajat ja etenkin miehet suhtautuvat kastraatioon hyvin tunnepitoisesti ja koiraa inhimillistäen. Koira ei ajattele asioista samoin kuin ihminen, eikä osaa kaivata menetettyä seksuaalielämäänsä, eikä varsinkaan jalkovälissä roikkuvia kiveksiä. Päinvastoin kastraatio usein helpottaa koiran elämää ja koira voi keskittyä täysipainoisesti töihin, harrastuksiin.
mihin aiot koiraasi käyttää. Kastoroitu koira ei kelpaa virallisiin näyttelyihin eikä luonnollisesti voi käyttää jalostukseenkaan. Eli ihan riippuen koiran käyttötarkoituksesta kannattaako kastroida vai ei.
niin aina on asioita joihin et voi vaikuttaa. Kastrointi saattaa estää sukupuolihormoneista johtuvien kasvainten ilmestymisen. Kuitenkin nämä kasvaimet tulevat yleensä vasta yli 10-vuotiailla. Omalla koirallani tulivat 12-vuotiaana. Leikattiin ja toipui hyvin. Kastroinnilla taas voi olla se huono vaikutus että koiralle voi kehittyä inkotenssi. Toinen uroksistani kastroitiin epätoivottavan käyttäytymisen poistamiseksi. Eipä poistunut mutta koira alkoi tiputtelemaan virtsaa ja laski yöllä alleen. Lääkitys ei auttanut tiputteluun.
Meidän koira kastroitiin parisen vuotta sitten eturauhasvaivojen
vuoksi pääasiassa. Oli yli 6 vuotias. Pois jäivät tyttöjen perää
vinkuminen ja ajankuluessa vetotahti on hidastunut. Myös omat
hommat alkoivat maistua entistä paremmin. Negatiivisena puolena
voi mainita tuon nukkuessa pissailun. Olisikin vain tiputtelua!
En löydä enää artikkrlia netistä, jossa mainittiin em. vaivaan
uroskoirille tarkoitettu lääke. Alkoi kait P-kirjaimella. Voiko
tällä palstalla kertoa tuotteen nimen, jos on tiedossa omalla koiralla tepsinyt lääkitys. Olisi mukava saada edes vähän parannusta
vaivaan. Olen tästä lääkärinkin kanssa keskustellut, mutta ihan ensiksi en olisi antamassa "naishormoonia".
Jos koiralla ei edes ole mitään ongelmia, ei ole mitään syytä kastroida. Se on niin yksinkertaista. Saati jalostusyksilöksi edes mahdollisesti kelvollista. Ensin jalostuskäyttöön ja jos jotain ongelmia myöhemmin mielestään havaitsee sitten vasta leikkauksia miettiä. Senkin vaikutusta voi kokeilla Tardak-piikin tai pitkäaikaisemman implantin eläinlääkäriltä pyytämällä; puhutaan nk kemiallisesta kastraatiosta, joka on tilapäinen, joko lyhyemmän tai pidemmän aikaa. Sillä voi itse katsoa millaiset vaikutukset kastraatiolla olisi omaan koiraan.
Pidän järkiköyhänä sekä eläimen, omistjaan että rotujen jalostustyön kannalta tätä automaattikastraatiota. Se on amerikkalaisten muotivillitys. Meillä on eri maa ja eri tavat, suomalainen kulttuuri ja koiranpitokulttuuri meidän suomalaisten ihmisten mukaan täällä meillä koto-Suomessa.
Emme asu Ameriikassa.
Aloittaja;
ei sinun koirasi sen terveemmäksi tule pallit menettämällä. Ihmiset puhuvat mitä sylki suuhun tuo ja väittävät milloin mitäkin. Et rääkkää eläintäsi tai tee sitä sairaammaksi pitämällä sen normaalissa Luojan ja luontoemän suomassa luonnontilassa. Asiahan on niin, jos luonto olisi tarkoittanut koirat olemaan pallitta, ne syntyisivät pallitta.
Ongelmattoman rotukoira kastraatiosta/sterilisaatiosta voidaan sanoa hyötyvän tasan valehtelematta ja liioittelematta vain yhden tahon:
eläinlääkärien syvät kassakirstut kilahtelevat onnellisina.
PS.
Toisessa pohjoismaassa Norjassa on tätä nykyä jo kielletty lailla terveiden koirien kastraatio/sterilisaatio.
Ei siis ilman lääketieteellistä syytä.
Mielenkiintoista ajatella. En menisi niinkään pitkälle, koska joskus koirien käytöshäiriöihin on syytäkin leikkauksella mennä - esimerkiksi aggressiivisuuden suhteen, mutta ei aina riippuen tapauksesta leikkauttaminen voi pahentaa tilannetta joskus, eli ei ole automaatti.
Silloin myös kun uros on äärihormonihyrrä tyystin - mutta minkään normaalin sukupuolivietin takia sellainen ei ole perusteltua eikä järkevää. Toistuvat eturauhasongelmat ovat kyllä minusta syy kastroida, ellei ongelmaa saada muuten kuriin, ja etenkin mikäli uros missään tapauksessa ei ole jalostusmateriaalia. Kivesvikaiset on syytä leikkauttaa koska niissä tapauksissa on kohonnut kivessyövän riski ja asia on perusteltua.
Nartuilla esimerkiksi hormonihäiriöistä kärsivät voidaan järkevyyssyistä leikkauttaa: syynä esim hormonaalisista syistä johtuvat säännölliset kierron mukana esiintyvät kovat ihonkutinakaudet, tai aina toistuvat todella pahat valeraskaudet tai toistuvat kohtutulehdukset. Sellaiset minä näen jo lääketieteellisiksi kelpaavina syinä.
Myöskin koira voi kuolla toimenpiteeseen.
Minun kolme vuotias täysin terve bokseri narttuni kuoli sterilisaatio leikkauksessa.
Ilmeisesti koira oli saanut yliannoksen nukutusainetta, eikä enää herännyt nukutuksesta.
Eelassa tehdyn ruumiinavauksessa todettiin äkillinen sydämenpysähdys, ei elimellistä vikaa sydämessä, eikä muissa sisäelimissä.
Eläinlääkärin vakuutusyhtiö kieltäytyi maksamasta korvausta, koska ei pystytty näyttämään toteen huolimattomuutta toimenpiteessä.
Itse maksoin eläinlääkärille täyden maksun steriloinnista.
Tapauksesta on nyt tasan 5 vuotta, mutta olen edelleen katkera tapauksesta ja varoitan ettei kukaan ryhtyisi tervettä koiraa sterilisoimaan vain mukavuuden takia.
Vanha ketju, mutta nostan ylös. Minulla sakemannipoika, joka paperiton. Hirvikoirakennelin pitäjä teetti paperittomalla nartullaan 9 pentua, rahapulaansa kai? Isäksi valitsi niin ikään paperittoman vartijakoiran, jonka juuret kentien Niinisalon sotakoirien suunnalla..
Alusta asti ollut hemmetin hankala ja puolustushaluinen. Kymmenen viikkoisena esimerkiksi lähti ohi menneen sauvakävelijän perään ja hyppäsi persuksiin kiinni. Juttelin ongelmakoirakouluttajan (tunnetun) kanssa ja sanoi, että ei ole kyllä pennulle luonnollista käytöstä.
Nyt vasta, pari kuukautta ennen kolmen vuoden ikää leikkautin pallit. Eihän ole mitään järkeä pitää tuollaista petoa lisääntymiskokoisena. Säkä 70cm, painoa 45 ja pelkkää lihasta/voimaa/ja veemäistä luonnetta vieraita kohtaan. Mullehan tuon on enkeli.
Lievää muutosta kai on, mutta edelleen remmiräyhä. Sehän tuossa on mielenkiintoista, ettei ole ollut sitä aiemminkaan joka päivä. Mutta huonona päivänään olisi syönyt vaikka kenet, jos irti olisi päässyt. kertaalleen kaikki naapurit purrut, tai näykkäissyt. Onko sitten arkuutta, kuten yksi ihminen sanoi. Ei ole vihainen oikeasti, vaan epävarma ja arka mieluummin. Hänen mukaansa.
Kuukausi leikkauksesta ja edelleen nuoleskelee tyhjiä pussejaan. Ehkä kasvava karva kutittaa :o . Ei ne kosketusarat ole, mutta pitää kai soittaa el:lle, että onko mahdollista niihin tulleen nestettä, tai verenvuotoa.. Noiden pussien kai pitäisi kutistua, mutta isommat vielä, mitä isännällään, jota ei kuohittu :) Vaikka eksä suositteli sitä minullekin ja pyysi kysymään, olisiko el antanut alennusta kahdesta operaatiosta;)
Asiaan: Olenkohan liian hätäinen, kun odotan muutosta lian äkkiä. Ja noista pusseista, miten pian on teidän koirilla menneet kasaan?
Olit aivan liian hätäinen kun jo kolme vuotiaana veit silvottavaksi. Kyllä koira kuin koira rauhoittuu viimeistään haudassa mutta usein jo vähän kolmevuotispäivänsä jälkeen kun aikuisuus oikeasti astuu kuvioon. Toiseen kysymykseesi en osaa vastata sillä koiriani ei ole koskaan silvottu. Ei nekään nuorena olleet mitään herranenkeleitä mutta kaikista kasvoi ihan järkeviä koiria. Ilman silpomisia siis.
Sitä kyllä vähän ihmettelen miten koiraasi oikein pidät jos kaikki naapurit ovat jo saaneet siipeensä ja iso osa satunnaisista vastaantulijoistakin? Ethän sitä vapaana pidä?
Sitä arkuusväitettä kehottaisin tutkimaan jonkun kouluttajan kanssa. Monesti se on todellakin niin että hyökkäys on aran koiran paras puolustus. Itse olen nähnyt kyllä tapauksen jossa omistaja itse omalla toiminnallaan sai sakustaan kokolailla raivohullun hyökkääjän. Ensimmäisen kerran kun tavattiin, niin koira olisi ollut hyvin vielä totutettavissa toisiin koiriin ja ihmisiin. Seuraavalla kerralla oli jo täyshullu remmirettelöitsijä joka ei ollut tytön hallinnassa oikeastaan enää ollenkaan. Miten niin monta kertaa olenkaan toivonut että olisimme tavanneet siinä välissä kerran tai pari niin olisin voinut parikin hyvää vinkkiä antaa. Nyt on kai liian myöhäistä. Ei näy koiraa eikä tyttöäkään.
Jee, siinäpä kunnon koiruli-pitää huolen isäntänsä turvallisuudesta. Sit kun taas "näykkii" jotakin vastaan tulevaa, selvästi koiria vihaavaa ja provosoivaa rollaattorimummoa niiin voivottelet vaan yllättyneen näköisenä ja hoet että miten se nyt niin ja eihän se sessu tavallisesti...
Jos koirasi uros, ja terve jalostusainesta.Käytä näytelmissä ja kokeissa, ja tarjoa jalostukseen.Jos narttu, etkä pennuttaa aijo, leikkuuta jos haluat.Mieti, kysele el ennen päätöstä, kasvattajakin osaa varmaan neuvoa ;)