Lapsen oikeus?

tinttu33

Kertokaapas sijarit sellainen asia...ostin kouluikäiselle lapselleni puhelimen että voi vapaasti halutessaan soittaa äidilleen mikäli ikävä tulee ja noin muutenkin. Sijaisvanhemmat olivat sanoneet lapselleni ettei hän tarvitse omaa puhelinta mutta lapseni vastasi kysyttäessä että hän todellakin haluaa puhelimen. Onko minulla bio-vanhempana oikeutta antaa lapselleni omaa puhelinta???!
Hänellä on kyllä ollut vähän aikaa puhelin ja lapseni on usein soittanut minulle. Kiitos ja perustelkaa vastaus hyvin mikäli lapsellani ei ole oikeutta pitää omaa puhelinta. Tilanne ei ole ihan kunnossa mielestäni:(

177

8244

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • on oikeus!

      Jokaisella lapsella, joka pystyy ikänsä ja kypsyytensä puolesta huolehtimaan puhelimestaan, on oikeus halutessaan se saada.
      On HYVIN tärkeää, että OMAN äidin ja lapsen puheyhteys toimii. Omalle äidille ne tärkeimmät asiat kuitenkin kerrotaan!!

      Oma lapseni oli sijoituksessa ja ehti kotiutua, kun ostin puhelimen.
      Rahanahneet sijarit eivät sitä tehneet??? Lapsi häpesi koulussa, kun "kaikilla muilla" oli puhelimet.

      Tottakai hankit lapsellesi puhelimen ja vaadit sijareita, että sen käyttö on LAPSEN ja sinun välinen asia.
      Tietty, sinun tulee maksaa laskut ja asettaa raja puheluille, jota lapsi ei saa ylittää!!
      Tämä on tärkeää myöhempää elämää ajatellen. Puhuessa laskua näes tuppaa kertymään....

      • ole mitään oikeutta

        olla omaa puhelinta.

        Jos puhelimen laittaa niin sekin on tapaus kohtainen.
        Meillä sijaislapselle se ei kävisi ollenkaan antaa puhelinta.
        Bioäiti osti hänelle puhelimen mutta emme antaneet sitä tuoda lapselle. Siihen on olemassa hyvin vahvat syyt joita en rupea täällä kertomaan. Siis jokainen tapaus on erilainen.


      • tinttu33
        ole mitään oikeutta kirjoitti:

        olla omaa puhelinta.

        Jos puhelimen laittaa niin sekin on tapaus kohtainen.
        Meillä sijaislapselle se ei kävisi ollenkaan antaa puhelinta.
        Bioäiti osti hänelle puhelimen mutta emme antaneet sitä tuoda lapselle. Siihen on olemassa hyvin vahvat syyt joita en rupea täällä kertomaan. Siis jokainen tapaus on erilainen.

        Mikäli ei oikeutta niin syyt siihen kiitos vai onko tuo nyt teidän sijareiden omaa mielivaltaista touhua? Mulla ei ole mitään kieltoa annettu ostamasta lapselle puhelinta.


      • puhelimen osto
        tinttu33 kirjoitti:

        Mikäli ei oikeutta niin syyt siihen kiitos vai onko tuo nyt teidän sijareiden omaa mielivaltaista touhua? Mulla ei ole mitään kieltoa annettu ostamasta lapselle puhelinta.

        perutelu.
        Lapsi uhassa joutua uhriksi.
        Nyt jo kiinteään puhelimeen bioäidin mieskaverit soittelevat tytölle ja puhuvat asioita joita ei lapsille yleensä puhuta.

        On jopa niin että bioäiti soittaa ja sitten antaa puhelun tällaisille ukoille jotka sitten livertävät omia juttujaan.

        Tämän on yhdessä sosut, lasten /nuorten psykiatrilla käydyssä terapiassa sekä lapsen mummun ja papan kanssa tehty päätös. Kuka ja miten suojelisimme tätä tyttöä jos hänellä olisi kännykkä käytössä.
        Se on ennalta ehkäisevää toimintaa.
        Meillä on kännykkä tytölle jos sitä jossakin tilanteessa tarvitsee.
        Numeron tiedämme vain me eikä lupa soittaa ulkopuolisille.
        Kiinteä puhelin toimii riittävän hyvin ja ei edes sillä saa bioäitiin yhteyttä.

        Hänen kavereillaan ei ole myöskään kännykkää joten ei kannata sitäkään yleistää. Soittavat meiltä kiinteästä puhelimesta kotiinsa jos on tarve ja samoin vanhemmat soittavat meille. Onko se vaikeaa? Koulussa lapsilla ei saa olla puhelin käytössä eli se on sielläkin turha kapistus.


      • tinttu33

        Puhelin on lapseni ja minun välinen asia,aivan.
        Toki lapsella voi koulussakin olla puhelin mukana ja voi varmasti soittaa esim.välitunnilla ym... Kiitos vastauksista! nyt oikeuksia toteuttamaan:)


      • Helinä-keiju1
        puhelimen osto kirjoitti:

        perutelu.
        Lapsi uhassa joutua uhriksi.
        Nyt jo kiinteään puhelimeen bioäidin mieskaverit soittelevat tytölle ja puhuvat asioita joita ei lapsille yleensä puhuta.

        On jopa niin että bioäiti soittaa ja sitten antaa puhelun tällaisille ukoille jotka sitten livertävät omia juttujaan.

        Tämän on yhdessä sosut, lasten /nuorten psykiatrilla käydyssä terapiassa sekä lapsen mummun ja papan kanssa tehty päätös. Kuka ja miten suojelisimme tätä tyttöä jos hänellä olisi kännykkä käytössä.
        Se on ennalta ehkäisevää toimintaa.
        Meillä on kännykkä tytölle jos sitä jossakin tilanteessa tarvitsee.
        Numeron tiedämme vain me eikä lupa soittaa ulkopuolisille.
        Kiinteä puhelin toimii riittävän hyvin ja ei edes sillä saa bioäitiin yhteyttä.

        Hänen kavereillaan ei ole myöskään kännykkää joten ei kannata sitäkään yleistää. Soittavat meiltä kiinteästä puhelimesta kotiinsa jos on tarve ja samoin vanhemmat soittavat meille. Onko se vaikeaa? Koulussa lapsilla ei saa olla puhelin käytössä eli se on sielläkin turha kapistus.

        Lapsi on kaksinkertainen uhri:

        "
        Numeron tiedämme vain me eikä lupa soittaa ulkopuolisille.
        "

        Jos joku ukko soittaa häirikköpuhelun lapselle, niin rankaiset lasta kieltämällä häneltä soitot kaikille ulkopuolisille. Onkohan ratkaisusi lainkaan tästä maailmasta. Häirikkösoitoista voi ilmoittaa poliisille, ja kuuluukin ilmoittaa.

        Ihme puhelinkammo noilla sijaisvanhemmilla. Miksi ette opeta tytölle, että pistää puhelimen poikki jos vieraat ukot soittelevat ja marssitte sitten yhdessä tekemään rikosilmoituksen lapsen häiriköinnistä. Luulen, että olette vaan niin pihejä, että tuon tekosyyn varjolla ei tarvitse maksaa puhelinlaskuja.


      • ymmärrä mikä
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Lapsi on kaksinkertainen uhri:

        "
        Numeron tiedämme vain me eikä lupa soittaa ulkopuolisille.
        "

        Jos joku ukko soittaa häirikköpuhelun lapselle, niin rankaiset lasta kieltämällä häneltä soitot kaikille ulkopuolisille. Onkohan ratkaisusi lainkaan tästä maailmasta. Häirikkösoitoista voi ilmoittaa poliisille, ja kuuluukin ilmoittaa.

        Ihme puhelinkammo noilla sijaisvanhemmilla. Miksi ette opeta tytölle, että pistää puhelimen poikki jos vieraat ukot soittelevat ja marssitte sitten yhdessä tekemään rikosilmoituksen lapsen häiriköinnistä. Luulen, että olette vaan niin pihejä, että tuon tekosyyn varjolla ei tarvitse maksaa puhelinlaskuja.

        tuollainen ongelma on. Eli en selittele sinulle enempää vai haluatko kuulla mitä nämä soitot ovat ja minkälainen tämä nuori tyttö itse on. Kyllä tiedämme kännykän vaarallisuudet se on enempi vaaraksi kuin hyödyksi.
        Eikä aina edes bioäiti huostaanotetuille lapsille ole aikuinen näissä sioissa. Meidän kohdalle on osunut jo neljä ei aikuista bioäitiä vaikka ikää jo on 40 hujakoissa.
        Näin voi olla monella lapsella, olet varmaan lukenut lehdistä niitä juttuja vai luetko lehtiä?
        Olemme aikuisia ja me tiedämme mistä asiasta teemme päätöksiä.


      • Helinä-keiju1
        ymmärrä mikä kirjoitti:

        tuollainen ongelma on. Eli en selittele sinulle enempää vai haluatko kuulla mitä nämä soitot ovat ja minkälainen tämä nuori tyttö itse on. Kyllä tiedämme kännykän vaarallisuudet se on enempi vaaraksi kuin hyödyksi.
        Eikä aina edes bioäiti huostaanotetuille lapsille ole aikuinen näissä sioissa. Meidän kohdalle on osunut jo neljä ei aikuista bioäitiä vaikka ikää jo on 40 hujakoissa.
        Näin voi olla monella lapsella, olet varmaan lukenut lehdistä niitä juttuja vai luetko lehtiä?
        Olemme aikuisia ja me tiedämme mistä asiasta teemme päätöksiä.

        Teillä ei ole oikeutta estää sijaislapselta normaalia, tavanmukaista kommunikointia. Kännykkä on nykypäivänä Suomessa normaali ja tavanmukainen kommunikointiväline. Olette tainneet ylittää toimivaltanne. Itse voitte jättää soittelematta ja vastaamatta, jos puhelin pelottaa, mutta sijaisnuorella on oikeutensa.


      • tinttu33
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Teillä ei ole oikeutta estää sijaislapselta normaalia, tavanmukaista kommunikointia. Kännykkä on nykypäivänä Suomessa normaali ja tavanmukainen kommunikointiväline. Olette tainneet ylittää toimivaltanne. Itse voitte jättää soittelematta ja vastaamatta, jos puhelin pelottaa, mutta sijaisnuorella on oikeutensa.

        Voin sanoa omalta kohdaltani että olen todellakin ihan aikuinen ja puheluni lapselle ovat aivan asiallisia ja päinvastoin(silloin kun lapsellani on se oma puhelin ollut matkassa). Mitään ulkopuolisia tekijöitä ei ole kuvioissa mutta siltikin sijarit ovat lapselleni sanoneet ettei hän puhelinta tule tarvitsemaan. Lapseni on meille oikeille vanhemmille kertonut haluavansa pitää puhelinta koska voi aina halutessaan soittaa meille. Ette te sijarit tuota asiaa päätä! näin se vaan on ja jos estätte lapselta tämän mahdollisuuden niin muistakaa ettei se ole välttämättä teidän eduksenne enää siinä vaiheessa jos asioista mennään käräjöimään kun hallinto-oikeus odottaa. Tämä ei ole pahalla sanottu mutta ei teidän kannata tähän asiaan sotkeentua koska viimekädessä se saa sijaislapsenne mahdollisesti vihaamaan teitä itseänne.


      • menet jo käräjäoikeuteen
        tinttu33 kirjoitti:

        Voin sanoa omalta kohdaltani että olen todellakin ihan aikuinen ja puheluni lapselle ovat aivan asiallisia ja päinvastoin(silloin kun lapsellani on se oma puhelin ollut matkassa). Mitään ulkopuolisia tekijöitä ei ole kuvioissa mutta siltikin sijarit ovat lapselleni sanoneet ettei hän puhelinta tule tarvitsemaan. Lapseni on meille oikeille vanhemmille kertonut haluavansa pitää puhelinta koska voi aina halutessaan soittaa meille. Ette te sijarit tuota asiaa päätä! näin se vaan on ja jos estätte lapselta tämän mahdollisuuden niin muistakaa ettei se ole välttämättä teidän eduksenne enää siinä vaiheessa jos asioista mennään käräjöimään kun hallinto-oikeus odottaa. Tämä ei ole pahalla sanottu mutta ei teidän kannata tähän asiaan sotkeentua koska viimekädessä se saa sijaislapsenne mahdollisesti vihaamaan teitä itseänne.

        känykkä asian vuoksui. Mikä luulet olevasi päättämään? Kyllä on asia niin että kun otamme lapsen kotiimme huostaan ja olemme hänestä vastuussa ja tunne on vielä että vastuu on monikertainen omiin biologisiin lapsiin verrattuna.
        Silloin olemme myös me jotka päätämme arjen asioista ja siihen mukaanlukien kännykkä ja muut TV, tietskari, mopo ym. ym.

        Käräjöi sinä itsesi lystiksi. Jos on meillä sijaisvanhemmilla toimeksiantosopimus ja hoitosuunnitelma niin siihen kyllä voimme vaatia näitä erinnäeisiä asioita jo niin että ne on myös paperilla.

        Kyllhän meillä bioäiti metelöi aikansa mutta sai nokilleen kun haksahti itse tekoon joka ei ole lapsenedunmukaista. että nämä ovat yksilöllisiä asioita turha niistä sinun on kiistellä eli vaihda aihetta.


      • Helinä-keiju1
        menet jo käräjäoikeuteen kirjoitti:

        känykkä asian vuoksui. Mikä luulet olevasi päättämään? Kyllä on asia niin että kun otamme lapsen kotiimme huostaan ja olemme hänestä vastuussa ja tunne on vielä että vastuu on monikertainen omiin biologisiin lapsiin verrattuna.
        Silloin olemme myös me jotka päätämme arjen asioista ja siihen mukaanlukien kännykkä ja muut TV, tietskari, mopo ym. ym.

        Käräjöi sinä itsesi lystiksi. Jos on meillä sijaisvanhemmilla toimeksiantosopimus ja hoitosuunnitelma niin siihen kyllä voimme vaatia näitä erinnäeisiä asioita jo niin että ne on myös paperilla.

        Kyllhän meillä bioäiti metelöi aikansa mutta sai nokilleen kun haksahti itse tekoon joka ei ole lapsenedunmukaista. että nämä ovat yksilöllisiä asioita turha niistä sinun on kiistellä eli vaihda aihetta.

        Vaikea kuvitella, että vastuuta pakenevat sossut suostuisivat kirjaamaan ja hyväksymään lapsen oikeuksia rajoittavia toimia hoitosuunnitelmaansa. Voittehan yrittää, jolloin jää todistusaineistoa mahdollista lapsen itsensä tai hänen biologisten vanhempiensa nostaman oikeudenkäynnin tueksi.


      • tehty näin ja se
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Vaikea kuvitella, että vastuuta pakenevat sossut suostuisivat kirjaamaan ja hyväksymään lapsen oikeuksia rajoittavia toimia hoitosuunnitelmaansa. Voittehan yrittää, jolloin jää todistusaineistoa mahdollista lapsen itsensä tai hänen biologisten vanhempiensa nostaman oikeudenkäynnin tueksi.

        on tosi hyvä juttu. Emme ole yksin joilla näin koska siitä puhimme vertaisryhmässä ja silllä oli aika monella vastaavia sopimuksia.

        Ei puhelin ole lapselle tärkeä se on usein "aikuisen" olettamus.

        Kuten täälläkin sen huomaa näistä jutuista vaikka se voi olla yksi ja sama joka syöttää olettamuksiaan kysyjälle. Mene ja tiedä.


      • Helinä-keiju1
        tehty näin ja se kirjoitti:

        on tosi hyvä juttu. Emme ole yksin joilla näin koska siitä puhimme vertaisryhmässä ja silllä oli aika monella vastaavia sopimuksia.

        Ei puhelin ole lapselle tärkeä se on usein "aikuisen" olettamus.

        Kuten täälläkin sen huomaa näistä jutuista vaikka se voi olla yksi ja sama joka syöttää olettamuksiaan kysyjälle. Mene ja tiedä.

        Eli millä perusteella sossutantat rajoittavat sijaislasten kommunikointia ja viestintää hoitosuunnitelmissaan.


      • toinen äiti
        tinttu33 kirjoitti:

        Voin sanoa omalta kohdaltani että olen todellakin ihan aikuinen ja puheluni lapselle ovat aivan asiallisia ja päinvastoin(silloin kun lapsellani on se oma puhelin ollut matkassa). Mitään ulkopuolisia tekijöitä ei ole kuvioissa mutta siltikin sijarit ovat lapselleni sanoneet ettei hän puhelinta tule tarvitsemaan. Lapseni on meille oikeille vanhemmille kertonut haluavansa pitää puhelinta koska voi aina halutessaan soittaa meille. Ette te sijarit tuota asiaa päätä! näin se vaan on ja jos estätte lapselta tämän mahdollisuuden niin muistakaa ettei se ole välttämättä teidän eduksenne enää siinä vaiheessa jos asioista mennään käräjöimään kun hallinto-oikeus odottaa. Tämä ei ole pahalla sanottu mutta ei teidän kannata tähän asiaan sotkeentua koska viimekädessä se saa sijaislapsenne mahdollisesti vihaamaan teitä itseänne.

        Tämä sijareiden kielteinen asenne kännykkää kohtaan johtuu pelosta ja mustasukkaisuudesta. Silloinhan lapsi/nuori voi mennä vaikka ulos juttelemaan OMAN ÄITINSÄ kanssa, eikä sijari kuule mistä lapsi puhuu?
        Siinä on näes se pelko, että perheen ns. epäkohdista puhutaan perheen "korvien" kuulumattomissa.

        Myös se toiseksi jääminen oman äidin rinnalla pelottaa näitä raukka-sijareita????
        Ollaan jopa lapsen puheluista mustasukkaisia!

        Älä anna periksi. Lapsellasi on oikeus kännykkään, kunhan laskut tulevat maksetuksi ja lapsi/nuori ymmärtää, ettei voi rajattomasti puhua. Saldoraja on hyvä asia.

        Vaadi, että lapsesi saa pitää puhelimensa ja ottaa yhteyden sinuun niin usein kuin IKINÄ haluaa!!!
        Se on teidän keskinäisen suhteenne TERVETTÄ tukemista!!!


      • perustelut on
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Eli millä perusteella sossutantat rajoittavat sijaislasten kommunikointia ja viestintää hoitosuunnitelmissaan.

        ja toimii hyvin.
        Lapsi/nuori ei edes kaipaa tai pyydä puhelinta.
        Se on bioäiti joka haluaisi että ukonrökäleet soittelisivat hänen tyttärelle. Piisaako se selitykseksi.
        Emme rajoita sijaislapsen kommunikointia vaan olemme myös vaatimalla vaatineet että bioäiti soittaisi edes kaksi kertaa viikossa. Mutta ei kun ei nytkin on kulunut kaksi kuukautta kun soitti viimeksi.
        Nuo ukonrökäleet kyllä ovat yrittäneet saada tyttöä puhelimeen kaikin konstein mutta emme enään mene lankaan vaan panemme heidät tenttiin jos ei nimeä ja puhelin numeroa niin ei myöskään lasta puhelimeen. Virläkö lisää vai rupeatko ymmärtämään.

        Kuinka olisi jos tytöllä olisi oma kännykkä se olisi mennyttä se.


      • tinttu33
        menet jo käräjäoikeuteen kirjoitti:

        känykkä asian vuoksui. Mikä luulet olevasi päättämään? Kyllä on asia niin että kun otamme lapsen kotiimme huostaan ja olemme hänestä vastuussa ja tunne on vielä että vastuu on monikertainen omiin biologisiin lapsiin verrattuna.
        Silloin olemme myös me jotka päätämme arjen asioista ja siihen mukaanlukien kännykkä ja muut TV, tietskari, mopo ym. ym.

        Käräjöi sinä itsesi lystiksi. Jos on meillä sijaisvanhemmilla toimeksiantosopimus ja hoitosuunnitelma niin siihen kyllä voimme vaatia näitä erinnäeisiä asioita jo niin että ne on myös paperilla.

        Kyllhän meillä bioäiti metelöi aikansa mutta sai nokilleen kun haksahti itse tekoon joka ei ole lapsenedunmukaista. että nämä ovat yksilöllisiä asioita turha niistä sinun on kiistellä eli vaihda aihetta.

        En puhelimen takia käräjille menekään mutta voisihan tuon epäkohdan ottaa esille siellä ja noin muutenkin huomauttaa sijaisperheen epäkohdista.

        Vai että oikein voitte vaatia suunnitelmaanne painettua tekstiä joka periaatteessa kumoaa lapsen ja vanhemman yhteydenpitoa/kommunikointia? taidat tosiaan huumorimiehiä? Et taida ihan ymmärtää kaikkea lukemaasi...hmm.

        Tosi on kun joku tuossa mainitsi että se on teidän sijareiden mustasukkaisuutta kun lapseni saattaa höpötellä oman äitinsä kanssa kuulumisiaan vaikka sitten koulusta pääsyn jälkeen taikka välitunnilla.

        Voin hyvin kuvitella tuon huolen&tuskan mikä teihin pikkuhiljaa syntyy kun mietitte että taas se bio-äiti on lähemmissä tekemisissä/väleissä omaan äitiinsä ja olette yhä lähempänä mahdollisuutta menettää sijaislapsenne joka ei merkitse teille muuta kuin sivutuloja. Varsinkin jos perheessänne on noita muitakin tulonlähteitä muutoinkin kerrakseen.

        Jos nyt miettii biona tuota sijaisvanhemman vastuuta niin on hyvä että mietit sitä mutta mitäs jos kuitenkin tapahtuu lapselle jotain ikävää niin se tuska,suru ja syyllisyys on varmasti suurempi
        lapsen omalla vanhemmalla. Parempi ettei tuota kauhean paljon ajattelekaan mutta silti huh huh!


      • tuollaisen asian, mutta
        puhelimen osto kirjoitti:

        perutelu.
        Lapsi uhassa joutua uhriksi.
        Nyt jo kiinteään puhelimeen bioäidin mieskaverit soittelevat tytölle ja puhuvat asioita joita ei lapsille yleensä puhuta.

        On jopa niin että bioäiti soittaa ja sitten antaa puhelun tällaisille ukoille jotka sitten livertävät omia juttujaan.

        Tämän on yhdessä sosut, lasten /nuorten psykiatrilla käydyssä terapiassa sekä lapsen mummun ja papan kanssa tehty päätös. Kuka ja miten suojelisimme tätä tyttöä jos hänellä olisi kännykkä käytössä.
        Se on ennalta ehkäisevää toimintaa.
        Meillä on kännykkä tytölle jos sitä jossakin tilanteessa tarvitsee.
        Numeron tiedämme vain me eikä lupa soittaa ulkopuolisille.
        Kiinteä puhelin toimii riittävän hyvin ja ei edes sillä saa bioäitiin yhteyttä.

        Hänen kavereillaan ei ole myöskään kännykkää joten ei kannata sitäkään yleistää. Soittavat meiltä kiinteästä puhelimesta kotiinsa jos on tarve ja samoin vanhemmat soittavat meille. Onko se vaikeaa? Koulussa lapsilla ei saa olla puhelin käytössä eli se on sielläkin turha kapistus.

        silloin se on yhteydenpidon rajoituspäätös ja eikös siitä pidä olla myös oikeuden päätös?

        Tuntuu vain niin hurjalle näin sivusta lukea tuollaista tekstiä, kun ei oma lapsi ole ollut huostaanotettu. Meillä tytön koulussa on ilmoitettu, että koulu ei vastaa kadonneista tai rikki menneistä kännyköistä, mikä on tietysti ihan ymmärrettävää. Mutta kai nyt lapsilla on oikeus puhelinta käyttää koulumatkoilla, kuten omakin lapseni soittaa minulle usein, jos joutuu yksin kävelemään matkan kotiin.

        Sijaislapset siis erottuvat koulussakin muista siinä, että ei ole puhelinta...


      • Miesystävät soittelevat...
        ymmärrä mikä kirjoitti:

        tuollainen ongelma on. Eli en selittele sinulle enempää vai haluatko kuulla mitä nämä soitot ovat ja minkälainen tämä nuori tyttö itse on. Kyllä tiedämme kännykän vaarallisuudet se on enempi vaaraksi kuin hyödyksi.
        Eikä aina edes bioäiti huostaanotetuille lapsille ole aikuinen näissä sioissa. Meidän kohdalle on osunut jo neljä ei aikuista bioäitiä vaikka ikää jo on 40 hujakoissa.
        Näin voi olla monella lapsella, olet varmaan lukenut lehdistä niitä juttuja vai luetko lehtiä?
        Olemme aikuisia ja me tiedämme mistä asiasta teemme päätöksiä.

        Teidän vastuullahan tosiaan on, että opetatte tytölle myös sen, että luuri kiinni häiriköille.

        Ja se oikeuden päätös?

        Jos sitä ei ole, niin toivottavasti bio-äiti vetää jutun hallinto-oikeuteen. Noita mielivaltaisia keksityin syin tekaistuja yhteydenpito kieltoja kuulee ja lukee ihan liikaa näiden juttujen yhteydessä.


      • teille tullessaan ja
        perustelut on kirjoitti:

        ja toimii hyvin.
        Lapsi/nuori ei edes kaipaa tai pyydä puhelinta.
        Se on bioäiti joka haluaisi että ukonrökäleet soittelisivat hänen tyttärelle. Piisaako se selitykseksi.
        Emme rajoita sijaislapsen kommunikointia vaan olemme myös vaatimalla vaatineet että bioäiti soittaisi edes kaksi kertaa viikossa. Mutta ei kun ei nytkin on kulunut kaksi kuukautta kun soitti viimeksi.
        Nuo ukonrökäleet kyllä ovat yrittäneet saada tyttöä puhelimeen kaikin konstein mutta emme enään mene lankaan vaan panemme heidät tenttiin jos ei nimeä ja puhelin numeroa niin ei myöskään lasta puhelimeen. Virläkö lisää vai rupeatko ymmärtämään.

        Kuinka olisi jos tytöllä olisi oma kännykkä se olisi mennyttä se.

        teidän tapauksessanne tuo on totta, mitä bio-äidistä kerrot (vaikka erikoiselle tuntuu), niin teidän kuuluu palauttaa se joko bio-äidille tai antaa tytölle kun hän lähtee teiltä.

        Aika outo lause nimittäin tuo 'jos tytöllä olisi oma kännykkä se olisi mennyttä se'.


      • vanhemmat
        tinttu33 kirjoitti:

        Voin sanoa omalta kohdaltani että olen todellakin ihan aikuinen ja puheluni lapselle ovat aivan asiallisia ja päinvastoin(silloin kun lapsellani on se oma puhelin ollut matkassa). Mitään ulkopuolisia tekijöitä ei ole kuvioissa mutta siltikin sijarit ovat lapselleni sanoneet ettei hän puhelinta tule tarvitsemaan. Lapseni on meille oikeille vanhemmille kertonut haluavansa pitää puhelinta koska voi aina halutessaan soittaa meille. Ette te sijarit tuota asiaa päätä! näin se vaan on ja jos estätte lapselta tämän mahdollisuuden niin muistakaa ettei se ole välttämättä teidän eduksenne enää siinä vaiheessa jos asioista mennään käräjöimään kun hallinto-oikeus odottaa. Tämä ei ole pahalla sanottu mutta ei teidän kannata tähän asiaan sotkeentua koska viimekädessä se saa sijaislapsenne mahdollisesti vihaamaan teitä itseänne.

        Sinä kuulut juuri siihen roskasakkiin. Haluat ottaa vaan kermat päältä lapsen hoidosta. Sijaisvanhemmat vastaavat lapsen kaikista tarpeista, turvallisuus ja ikätasoinen kehitys mukaanlukien. Olisit ollut aikanasi kunnollinen äiti, ja hoitanut äitiyttäsi, ettei tarvitse täällä itkeä kun ei lapsella ole puhelinta. Sekö sinusta tekee äidin!?!?


      • ei oikein anna mahkuja
        menet jo käräjäoikeuteen kirjoitti:

        känykkä asian vuoksui. Mikä luulet olevasi päättämään? Kyllä on asia niin että kun otamme lapsen kotiimme huostaan ja olemme hänestä vastuussa ja tunne on vielä että vastuu on monikertainen omiin biologisiin lapsiin verrattuna.
        Silloin olemme myös me jotka päätämme arjen asioista ja siihen mukaanlukien kännykkä ja muut TV, tietskari, mopo ym. ym.

        Käräjöi sinä itsesi lystiksi. Jos on meillä sijaisvanhemmilla toimeksiantosopimus ja hoitosuunnitelma niin siihen kyllä voimme vaatia näitä erinnäeisiä asioita jo niin että ne on myös paperilla.

        Kyllhän meillä bioäiti metelöi aikansa mutta sai nokilleen kun haksahti itse tekoon joka ei ole lapsenedunmukaista. että nämä ovat yksilöllisiä asioita turha niistä sinun on kiistellä eli vaihda aihetta.

        vastata viestiin. Kirjoitat "Mikä luulet olevasi päättämään". eihän kirjoittaja luulekaan, koska haluaisi viedä asian esim. käräjäoiekuden päätettäväksi.


      • ajatsitten varastettu
        teille tullessaan ja kirjoitti:

        teidän tapauksessanne tuo on totta, mitä bio-äidistä kerrot (vaikka erikoiselle tuntuu), niin teidän kuuluu palauttaa se joko bio-äidille tai antaa tytölle kun hän lähtee teiltä.

        Aika outo lause nimittäin tuo 'jos tytöllä olisi oma kännykkä se olisi mennyttä se'.

        Ei hänellä tahdo edes vaatteet pysyä päällä nekin kun häviää jonnekkin???
        Mistähän se saattaa johtua?


      • että se syyllisyyden
        tinttu33 kirjoitti:

        En puhelimen takia käräjille menekään mutta voisihan tuon epäkohdan ottaa esille siellä ja noin muutenkin huomauttaa sijaisperheen epäkohdista.

        Vai että oikein voitte vaatia suunnitelmaanne painettua tekstiä joka periaatteessa kumoaa lapsen ja vanhemman yhteydenpitoa/kommunikointia? taidat tosiaan huumorimiehiä? Et taida ihan ymmärtää kaikkea lukemaasi...hmm.

        Tosi on kun joku tuossa mainitsi että se on teidän sijareiden mustasukkaisuutta kun lapseni saattaa höpötellä oman äitinsä kanssa kuulumisiaan vaikka sitten koulusta pääsyn jälkeen taikka välitunnilla.

        Voin hyvin kuvitella tuon huolen&tuskan mikä teihin pikkuhiljaa syntyy kun mietitte että taas se bio-äiti on lähemmissä tekemisissä/väleissä omaan äitiinsä ja olette yhä lähempänä mahdollisuutta menettää sijaislapsenne joka ei merkitse teille muuta kuin sivutuloja. Varsinkin jos perheessänne on noita muitakin tulonlähteitä muutoinkin kerrakseen.

        Jos nyt miettii biona tuota sijaisvanhemman vastuuta niin on hyvä että mietit sitä mutta mitäs jos kuitenkin tapahtuu lapselle jotain ikävää niin se tuska,suru ja syyllisyys on varmasti suurempi
        lapsen omalla vanhemmalla. Parempi ettei tuota kauhean paljon ajattelekaan mutta silti huh huh!

        tunne olisi biovanhemmalla jo nyt kun lapsi on otettu huostaan. Sitä on sitten myöhäistä hermoilla kun lapsi itseltään hengenriistää. Tai joku näistä puhelin ukonrökäileistä silpoo lapsen elämän vielä enempi kuin mitä se jo nyt on silvottu.

        Kyllä vaadimme mustaa valkoiselle koska saimme heti välittömästi sellaisia ihmeellisiä puhelinsoittoja lapsi tuli aivan omituiseksi ja selvisi tutkimusten jälkeen se ketkä ne soittelivat.

        Bioäiti oli heti antanut tämän meidän puhelinnumeron näille riettaille ukonköriläille.

        Mistä olisimme mustasukkaisia haluaisimme ja toivoisimme että yhteys bioäitiin olisi toimiva mutta ei se ole kuten joillakin muilla ja sinulla.

        Vielä puhelimesta kyllä puhelin on käytössä jos lapsi haluaa soittaa mutta ei näille ukonköriläille saa soittaa. Tottakait hän haluaisiniille soittaa mutta kun se "mutta" on se mitä ei tyttö vielä ymmärrä.

        Ei kännykkä ole lapselle se ainoa välttämätön väline joka pitää vanhempiin yhteydenpidon/kommunikaation mahdollisena.

        On tärkeämpää että vanhemmat siinä elävässä elämässä näyttävät että todella välittävät lapsestaan.

        Kännykkä on se joka saa lapsen ikävöimään jotakin mikä ei ole ehkä muuta kuin että jos olisin siellä niin äiti ei tekisi niin tai näin. Et kait halua että lapsesi elää jatkuvassa ikävässä, oletko niin raaka ja kylmä lastasi kohtaan.

        Esim. leirille (5 viikkoa) ei saanut ottaa kännykkää eikä me saatu soittaa sinne kuin kerran määrättynä päivänä ja jutella lapsen kanssa.

        Leirin vetäjien kanssa kyllä saimme jutella.
        Siis se on teidän monen bion olettamuksia että kännykkä on lapselle tärkeä.

        Miten sitä silloin pärjättiin kun ei ollut kännyköitä? Eikö se ole nykyään aikuisten ongelma ja jopa riippuvuus siitä että kännykkä on oltava mukana aina ja kaikkialla.
        Onko se niin kohdallasi?
        Mieti sitä ja pane oma kännykkä hyllylle kun lähdet ulos... sulje se
        No miten luulet että elämäsi jatkuu?
        Mikä on tunne?

        En minä ainakaa ole kännykkäorja otan sen mukaani jos matkustan jonnekkin avaan sen siellä joskus jos tarvitsen soittaa tai laittaa viestiä.

        Lapsi sen myös tiedostaa joten hänellä on kännykkään nyt terveempi suhtautuminen.
        Eihän hänen kavereillakaan ole kännykkää.
        Kaverit ovat tavallisista perheistä ei huostaanotettuja jos nyt satut niin luulemaan.

        Lapsella ei ollut omaa kännykkää kun tuli meille mutta nyt ehkä kaksi vuotta sitten äitinsä hommasi kännykän jonka sai viedä samantien pois. Syyt jo olen kirjoittanut aikaisemmin.


      • joka luulee, että kaikki
        vanhemmat kirjoitti:

        Sinä kuulut juuri siihen roskasakkiin. Haluat ottaa vaan kermat päältä lapsen hoidosta. Sijaisvanhemmat vastaavat lapsen kaikista tarpeista, turvallisuus ja ikätasoinen kehitys mukaanlukien. Olisit ollut aikanasi kunnollinen äiti, ja hoitanut äitiyttäsi, ettei tarvitse täällä itkeä kun ei lapsella ole puhelinta. Sekö sinusta tekee äidin!?!?

        biot ovat päihdevanhempia tai muuten sekoja. Tämän palstan kirjoitusten perusteella niitä sekoja tuntuu löytyvän enemmän sijareissa kuin bioissa.

        Kirjoituksesi on niin idiootti, että ilman tätä palstaa en uskoisi, että kukaan tuollaista kykenee kirjoittamaan edes.


      • Mikä luulet olevasi
        ei oikein anna mahkuja kirjoitti:

        vastata viestiin. Kirjoitat "Mikä luulet olevasi päättämään". eihän kirjoittaja luulekaan, koska haluaisi viedä asian esim. käräjäoiekuden päätettäväksi.

        päättämään. Niin se olemme me sijaisvanhemmat jotka päätämme perheemme asioista eikä biovanhemmat.
        On kait vaikea ymmärtää että ei saakkaan päättää asioista joita ei mieleistä omakseen.
        Emme rupea kasvattamaan biovanhempia vaan teemme asioita jotka koskee vain meitä ja meidän perhettä johon kuuluu myös sijaislapsi.
        Vai pitäisikö tälle lapselle antaa erikoisedut ja sekin säälistä.


      • noin suuret olettamukset
        tuollaisen asian, mutta kirjoitti:

        silloin se on yhteydenpidon rajoituspäätös ja eikös siitä pidä olla myös oikeuden päätös?

        Tuntuu vain niin hurjalle näin sivusta lukea tuollaista tekstiä, kun ei oma lapsi ole ollut huostaanotettu. Meillä tytön koulussa on ilmoitettu, että koulu ei vastaa kadonneista tai rikki menneistä kännyköistä, mikä on tietysti ihan ymmärrettävää. Mutta kai nyt lapsilla on oikeus puhelinta käyttää koulumatkoilla, kuten omakin lapseni soittaa minulle usein, jos joutuu yksin kävelemään matkan kotiin.

        Sijaislapset siis erottuvat koulussakin muista siinä, että ei ole puhelinta...

        ei meillä ole ainakaan koulussa kännyköitä kuin muutamalla ja nekin koulussa lukkojentakana. Kun lähtevät kotia niin noutvat sen ja koulumatka on sitten hiukan eri kuin koulussa tunnilla tai välitunnilla. Lapsi voi soittaa koulunpuhelimella jos asiaa on tai me vanhemmat voimme soittaa jos siihen on tarvetta. Oppilaita on koulussamme noin 800.

        En edes viitsi yksityiskohtia päätöksistä kirjoittaa. Ei kännykkä ole mikään yhteydenpidon rajoitus päätös on kysymys lapsen tutvaamisesta.

        Lapsesta välittävät aikuiset tekevät päätöksiä mitkä koskettavat myös lapsen hyvinvointia ja oikeuksia. Mikä on mielestäsi niin hurjaa?
        Sekö jos lasta uhataan hyväksikäyttää vai että lapsi ei saa kännykkää.
        Juuri tuo kävelymatka koulusta kotiin voi olla se ansa jos olisi kännykkä


      • tinttu32
        joka luulee, että kaikki kirjoitti:

        biot ovat päihdevanhempia tai muuten sekoja. Tämän palstan kirjoitusten perusteella niitä sekoja tuntuu löytyvän enemmän sijareissa kuin bioissa.

        Kirjoituksesi on niin idiootti, että ilman tätä palstaa en uskoisi, että kukaan tuollaista kykenee kirjoittamaan edes.

        Tuntuu sijareissa olevan hyvinkin paljon näitä pieniaivoisia jotka ajattelee noin pyhän yksinkertaisesti että huostaanottoja tehdään ainoastaan narkkareille ja sekopäille taikka näiden lapsille?

        Millä vuosisadalla olette syntyneet? mikä teitä pelottaa tunnustaa että nykypäivänä aika pienestäkin syystä voi johtaa huostaanottoon? Omalla kokemuksella voin sanoa että tähän johti onnettomuus/onnettomuudesta johtunut sen hetkinen masennus. Viranomaiset tekivät oman päätelmänsä meidän vanhempien jaksamattomuudesta jne.

        Puhelimesta vielä sen verran kun joku tuossa valitti että lapsellani on kyllä puhelin joka on pysynyt edelleenkin suurten taistelujen aikana. Sijarit yrittävät jatkuvasti saada yhteytemme arkisin poikki mutta ovat ilmeisesti ymmärtäneet että heikoilla ovat kun eivät ole sossuille ilmoittaneet.

        Heillä ei yksinkertaisesti ole mitään perusteita. Ja noin muutenkin vaikea tajuta teitä muutamaa aikuista jotka yleensäkin kiellätte lapselta puhelimen.


      • tinttu33
        Miesystävät soittelevat... kirjoitti:

        Teidän vastuullahan tosiaan on, että opetatte tytölle myös sen, että luuri kiinni häiriköille.

        Ja se oikeuden päätös?

        Jos sitä ei ole, niin toivottavasti bio-äiti vetää jutun hallinto-oikeuteen. Noita mielivaltaisia keksityin syin tekaistuja yhteydenpito kieltoja kuulee ja lukee ihan liikaa näiden juttujen yhteydessä.

        Sijarit saattavat hyvinkin keksiä jotain tarinaa jotta saisivat kiellettyä yhteydenpidon. Vastaavanlaista sepitystä sijarit keksivät mutta väittivät että häiriköintiä teki toinen pienokainen.

        Kännykkä tsekattiin tapaamisen yhteydessä eikä siinä ollut -ei vastatut-/-vastatut kohdalla mitään muita numeroita kuin meidän vanhempien. Tämä heidän syyllistetty häirikkö otettiin myös puhutteluun/hänen äitinsä ja asia saatiin selväksi.

        Elikä älkää turhaan jauhako mitään sontaa enää tällä palstalla koska te sijarit hyvin tiedätte omat syynne miksi estätte kaikinkeinoin vanhemman ja lapsen yhteyttä. Kun joku mainitsi että onhan niitä muitakin välineitä yhteydenpitoon niin kerropa mikä?kirjekö pitäisi lähettää? sijarit ovat tehneet lapselleni selväksi ettei hänen tarvitse omalle äidilleen/isälleen soitella koska se ei ole heidän mielestään tarpeellista.


      • tinttu33
        että se syyllisyyden kirjoitti:

        tunne olisi biovanhemmalla jo nyt kun lapsi on otettu huostaan. Sitä on sitten myöhäistä hermoilla kun lapsi itseltään hengenriistää. Tai joku näistä puhelin ukonrökäileistä silpoo lapsen elämän vielä enempi kuin mitä se jo nyt on silvottu.

        Kyllä vaadimme mustaa valkoiselle koska saimme heti välittömästi sellaisia ihmeellisiä puhelinsoittoja lapsi tuli aivan omituiseksi ja selvisi tutkimusten jälkeen se ketkä ne soittelivat.

        Bioäiti oli heti antanut tämän meidän puhelinnumeron näille riettaille ukonköriläille.

        Mistä olisimme mustasukkaisia haluaisimme ja toivoisimme että yhteys bioäitiin olisi toimiva mutta ei se ole kuten joillakin muilla ja sinulla.

        Vielä puhelimesta kyllä puhelin on käytössä jos lapsi haluaa soittaa mutta ei näille ukonköriläille saa soittaa. Tottakait hän haluaisiniille soittaa mutta kun se "mutta" on se mitä ei tyttö vielä ymmärrä.

        Ei kännykkä ole lapselle se ainoa välttämätön väline joka pitää vanhempiin yhteydenpidon/kommunikaation mahdollisena.

        On tärkeämpää että vanhemmat siinä elävässä elämässä näyttävät että todella välittävät lapsestaan.

        Kännykkä on se joka saa lapsen ikävöimään jotakin mikä ei ole ehkä muuta kuin että jos olisin siellä niin äiti ei tekisi niin tai näin. Et kait halua että lapsesi elää jatkuvassa ikävässä, oletko niin raaka ja kylmä lastasi kohtaan.

        Esim. leirille (5 viikkoa) ei saanut ottaa kännykkää eikä me saatu soittaa sinne kuin kerran määrättynä päivänä ja jutella lapsen kanssa.

        Leirin vetäjien kanssa kyllä saimme jutella.
        Siis se on teidän monen bion olettamuksia että kännykkä on lapselle tärkeä.

        Miten sitä silloin pärjättiin kun ei ollut kännyköitä? Eikö se ole nykyään aikuisten ongelma ja jopa riippuvuus siitä että kännykkä on oltava mukana aina ja kaikkialla.
        Onko se niin kohdallasi?
        Mieti sitä ja pane oma kännykkä hyllylle kun lähdet ulos... sulje se
        No miten luulet että elämäsi jatkuu?
        Mikä on tunne?

        En minä ainakaa ole kännykkäorja otan sen mukaani jos matkustan jonnekkin avaan sen siellä joskus jos tarvitsen soittaa tai laittaa viestiä.

        Lapsi sen myös tiedostaa joten hänellä on kännykkään nyt terveempi suhtautuminen.
        Eihän hänen kavereillakaan ole kännykkää.
        Kaverit ovat tavallisista perheistä ei huostaanotettuja jos nyt satut niin luulemaan.

        Lapsella ei ollut omaa kännykkää kun tuli meille mutta nyt ehkä kaksi vuotta sitten äitinsä hommasi kännykän jonka sai viedä samantien pois. Syyt jo olen kirjoittanut aikaisemmin.

        Elävässä elämässä lapsesta välittäminen on myös sitä että antaa lapselle mahdollisuuden saada yhteys silloin aina kun haluaa kun ei ole tuota kotiloma päivää. Toisekseen älä yleistä tavallisia bioja ja niitä hölmöjä jotka antavat öykkäreille lapsensa puh.numeron.
        T:Välittävä äiti näköjään enemmänkin


      • Ent.sioitettu myös
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Teillä ei ole oikeutta estää sijaislapselta normaalia, tavanmukaista kommunikointia. Kännykkä on nykypäivänä Suomessa normaali ja tavanmukainen kommunikointiväline. Olette tainneet ylittää toimivaltanne. Itse voitte jättää soittelematta ja vastaamatta, jos puhelin pelottaa, mutta sijaisnuorella on oikeutensa.

        Kyseiseisessä tapauksessa (jonka luulen tietäväni palstaa pitkää seuranneena) lapsi usein jättää vastamatta omalle vanhemmalleen, koska LOJALITEETTI on niin suuri sekä tarve tulla RAKASTETUKSI oman biologisen vanhemman kautta. Päihde ja huumeongelmainen vanhempi vain ei useinkaan aseta lastaan ykköseksi tai osaa käyttäytyä aikuisen tavoin. Silloin lasta on suojattava vanhemmalta, koska vanhempi itse ei sitä osaa tehdä, eikä lapselta voi vaatia sellaista. Lapsella on kyllä oikeudet, mutta suurin oikeus mitä lapsella on, on tulla suojatuksi asioilta jotka vahingoittavat häntä! Ja myös biologinen vanhempi voi olla vahingoksi lapselle silloin kun ei itse ymmärrä mikä on lapsen kehityksen kannalta haitallista ja mikä ei. Eikä kyse ole silloin puheluista, joissa kerrotaan miten lasta rakastaa...sekin tulee kerrottua, mutta sen lisäksi monta muuta asiaa seksikokemuksista rahavaikeuksiin, jotka lapselle eivät kuulu. Suhde vääristyy ja lasta on suojeltava siltä vääristymiseltä, vaikkakin se olisi ollut lapselle "normaalia" elämää ennen sijoitusta.


      • todellisuus on paljon
        tinttu33 kirjoitti:

        Sijarit saattavat hyvinkin keksiä jotain tarinaa jotta saisivat kiellettyä yhteydenpidon. Vastaavanlaista sepitystä sijarit keksivät mutta väittivät että häiriköintiä teki toinen pienokainen.

        Kännykkä tsekattiin tapaamisen yhteydessä eikä siinä ollut -ei vastatut-/-vastatut kohdalla mitään muita numeroita kuin meidän vanhempien. Tämä heidän syyllistetty häirikkö otettiin myös puhutteluun/hänen äitinsä ja asia saatiin selväksi.

        Elikä älkää turhaan jauhako mitään sontaa enää tällä palstalla koska te sijarit hyvin tiedätte omat syynne miksi estätte kaikinkeinoin vanhemman ja lapsen yhteyttä. Kun joku mainitsi että onhan niitä muitakin välineitä yhteydenpitoon niin kerropa mikä?kirjekö pitäisi lähettää? sijarit ovat tehneet lapselleni selväksi ettei hänen tarvitse omalle äidilleen/isälleen soitella koska se ei ole heidän mielestään tarpeellista.

        karmeampaa.
        Antaisitko sinä lapsesi uhriksi näille ukonköriläille joita bioäiti niin auliisti tytölleen suosittelee.
        Eli sairaita bioäitejäkin on monenlaisia.
        Ei kaikki ole kuten te jotka välitätte lapsestanne.
        Toivonmukaan vielä tapaattekin lapsianne ja näytätte arjessa sen että lapsi on ainutlaatuinen ja välitätte hänestä ja myös rakastatte oikein teoillanne omaa lastanne.


      • tinttu33
        Ent.sioitettu myös kirjoitti:

        Kyseiseisessä tapauksessa (jonka luulen tietäväni palstaa pitkää seuranneena) lapsi usein jättää vastamatta omalle vanhemmalleen, koska LOJALITEETTI on niin suuri sekä tarve tulla RAKASTETUKSI oman biologisen vanhemman kautta. Päihde ja huumeongelmainen vanhempi vain ei useinkaan aseta lastaan ykköseksi tai osaa käyttäytyä aikuisen tavoin. Silloin lasta on suojattava vanhemmalta, koska vanhempi itse ei sitä osaa tehdä, eikä lapselta voi vaatia sellaista. Lapsella on kyllä oikeudet, mutta suurin oikeus mitä lapsella on, on tulla suojatuksi asioilta jotka vahingoittavat häntä! Ja myös biologinen vanhempi voi olla vahingoksi lapselle silloin kun ei itse ymmärrä mikä on lapsen kehityksen kannalta haitallista ja mikä ei. Eikä kyse ole silloin puheluista, joissa kerrotaan miten lasta rakastaa...sekin tulee kerrottua, mutta sen lisäksi monta muuta asiaa seksikokemuksista rahavaikeuksiin, jotka lapselle eivät kuulu. Suhde vääristyy ja lasta on suojeltava siltä vääristymiseltä, vaikkakin se olisi ollut lapselle "normaalia" elämää ennen sijoitusta.

        Lapsen ja minun puhelut ovat vain ja ainoastaan meidän välisiä ja aina kyllä myöskin mainitsemme ikävästä ja siitä kuinka rakastetaan. Puhelussa kyselen lapsen kuulumisia kivaa on touhuillut, miten koulussa mennyt jne. Onkohan tuossa oikeasti jotain teitä sijareita ahdistavaa??


      • tinttu33
        todellisuus on paljon kirjoitti:

        karmeampaa.
        Antaisitko sinä lapsesi uhriksi näille ukonköriläille joita bioäiti niin auliisti tytölleen suosittelee.
        Eli sairaita bioäitejäkin on monenlaisia.
        Ei kaikki ole kuten te jotka välitätte lapsestanne.
        Toivonmukaan vielä tapaattekin lapsianne ja näytätte arjessa sen että lapsi on ainutlaatuinen ja välitätte hänestä ja myös rakastatte oikein teoillanne omaa lastanne.

        Mainitset mahdollisesti omista kokemuksistasi ja ukonkörilöistä. Tätä ei ainakaan meillä tapahdu!
        Tapaamisia on ja ne pysyy niiden aikana teemme kaikkea sellaista mitä eivät koskaan sijaisperheessa pysty tekemään(sekin havaittu)ja kun lapsi pois omasta kodista niin sitten vaihdamme kuulumiset puhelimitse ja se ei kuulu sijareille pennin vertaa
        mikäli eivät hiiviskele lapseni vieressä ja pidä päätä liimattuna puhelimessa kiinni.


      • Ent.sioitettu myös
        tinttu33 kirjoitti:

        Lapsen ja minun puhelut ovat vain ja ainoastaan meidän välisiä ja aina kyllä myöskin mainitsemme ikävästä ja siitä kuinka rakastetaan. Puhelussa kyselen lapsen kuulumisia kivaa on touhuillut, miten koulussa mennyt jne. Onkohan tuossa oikeasti jotain teitä sijareita ahdistavaa??

        Enkä yleistänyt, vaan vastasin Helinäkeijun tai kuka lie kirjoitukseen. Ei siinä pitäisi olla mitään sijareita ahdistavaa, jos vanhemmat ovat täyspäisiä, mutta kun eivät ole, niin se ahdistaa sekä lasta, että sijareita. Ja sellaisilta vanhemmilta pitää suojella lasta.

        En myöskään ole sijari, vaan sijoituksessä aikuisuuteen kasvanut ihminen. Vanhempani ovat alkoholisteja, olleet miltein koko elämäni ajan. Ja jos luit edellisen viestini kunnolla, puhuin siinä nimenomaan päihderiippuvaisista vanhemmista, jollaisia mm. omat vanhempani ovat.


      • kaktus
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Eli millä perusteella sossutantat rajoittavat sijaislasten kommunikointia ja viestintää hoitosuunnitelmissaan.

        suunnitelmaan nekin, mutta asiaa hankaloittaa vain se, ettei esin meidän bioäidillämme ole puhelinta minkäänlaista.Milläs soitat?
        Häntäkään ei ole kielletty tännepäin soittelemasta, mutta tähän mennessä ei ole vielä mitään kuulunut.
        Isällä on kännykkä ja siihen saa soittaa kun asiaa tulee.

        Rajoituksia varmaankin laitetaan häirikkösoittajille eli juuri niille kännissä pöpertäjille joista ei mitään tolkkua saa.


      • tekstiä sekö joka
        tinttu33 kirjoitti:

        Elävässä elämässä lapsesta välittäminen on myös sitä että antaa lapselle mahdollisuuden saada yhteys silloin aina kun haluaa kun ei ole tuota kotiloma päivää. Toisekseen älä yleistä tavallisia bioja ja niitä hölmöjä jotka antavat öykkäreille lapsensa puh.numeron.
        T:Välittävä äiti näköjään enemmänkin

        ei sinua millyttänyt.
        No osuipa sitten oikeaan paikkaan.

        Älä kuvittele että lapsi kaipaa kännykkä se olet sinä joka sitä olet riippuvainen ja sinulla huono omatunto kun lapsesi huostaanotettu.
        Et sitä tilannetta voi pelastaa kännykkä kommunikaatiolla.

        Anna lapsellesi rauha älä häiritse lapsesi arkea anna mahdollisuus lapsellesi kasvaa ja kehittyä uudessa kodissa. On tärkeää että hän kiintyy uuteen perheeseen vai sanotko että lapsesi ei saa kiintyä kehenkään muuhun kuin vain sinuun. No sille en minä sitten voi mitään tulee vain sääli lastasi. Tiedän mitä se merkitsee lapselle tuntea olevansa pidetty yksilö ja rakastettu siinä kuin muutkin perheenjäsenet.

        Onhan siellä perheessä kiinteäpuhelin miksi ei soita sllä?
        Käy katsomassa mieluummin usein kuin että soitat tai vaadit että lapsesi soittaa sinulle..


      • tinttu33
        tekstiä sekö joka kirjoitti:

        ei sinua millyttänyt.
        No osuipa sitten oikeaan paikkaan.

        Älä kuvittele että lapsi kaipaa kännykkä se olet sinä joka sitä olet riippuvainen ja sinulla huono omatunto kun lapsesi huostaanotettu.
        Et sitä tilannetta voi pelastaa kännykkä kommunikaatiolla.

        Anna lapsellesi rauha älä häiritse lapsesi arkea anna mahdollisuus lapsellesi kasvaa ja kehittyä uudessa kodissa. On tärkeää että hän kiintyy uuteen perheeseen vai sanotko että lapsesi ei saa kiintyä kehenkään muuhun kuin vain sinuun. No sille en minä sitten voi mitään tulee vain sääli lastasi. Tiedän mitä se merkitsee lapselle tuntea olevansa pidetty yksilö ja rakastettu siinä kuin muutkin perheenjäsenet.

        Onhan siellä perheessä kiinteäpuhelin miksi ei soita sllä?
        Käy katsomassa mieluummin usein kuin että soitat tai vaadit että lapsesi soittaa sinulle..

        Minun ja lapseni välillä on erittäin hyvä lämmin ja rakastava suhde. Lapseni pyytää minua soittamaan ja haluaa pitää omaa puhelinta sekä sijaiskodissa että myöskin koulussa.

        Lapsi on itse kertonut kuinka vaikeaksi hänen soittamisensa on sijaiskodista tehty. Liekö tuo sijareiden pihtaamista kun eivät anna tuohon mahdollisuutta.

        Miten sinä et voi ymmärtää ettei kaikki sijaritkaan varmasti ole täydellisiä ja epäkohtia on maailmassa liikaa? olen 100% varma että minun lisäkseni löytyy muitakin bio-äitejä jotka joutuvat taistelemaan noinkin typerästä asiasta kuin puhelinyhteys:(

        Kysyit omaatuntoani huostaanotosta? voin vastata että ei ole huonoa omaatuntoa koska me vanhemmat tiedetään hyvin miten tämä yhteiskunta toimii ja tekee hyvinkin epämääräisissä tilanteissa huostaanottoja esim.kouluvaikeudet lapsella, lapsen sairaus, vanhemman masennus ja me jouduimme juuri tuon seikan uhreiksi.

        Tosiseikka on se että lievemmissä tapauksissa on paljon muitakin vaihto-ehtoja kuin tuo radikaali lapsen kaappaaminen.Aivan uskomattomia tositarinoita saa lukea myös sillointällöin vanhemmat.com sivulta. Jos omatuntoa saa joku potea niin viimekädessä sijarit/sos.viranomainen.


      • Helinä-keiju1
        Ent.sioitettu myös kirjoitti:

        Enkä yleistänyt, vaan vastasin Helinäkeijun tai kuka lie kirjoitukseen. Ei siinä pitäisi olla mitään sijareita ahdistavaa, jos vanhemmat ovat täyspäisiä, mutta kun eivät ole, niin se ahdistaa sekä lasta, että sijareita. Ja sellaisilta vanhemmilta pitää suojella lasta.

        En myöskään ole sijari, vaan sijoituksessä aikuisuuteen kasvanut ihminen. Vanhempani ovat alkoholisteja, olleet miltein koko elämäni ajan. Ja jos luit edellisen viestini kunnolla, puhuin siinä nimenomaan päihderiippuvaisista vanhemmista, jollaisia mm. omat vanhempani ovat.

        Kieltämällä kännykän sillä perusteella, että biovanhemmat aiheuttavat puheluillaan haittaa lapsen kehitykselle, sijaisvanhemmat/sosiaaliviranomaiset hoitosuunnitelmissaan myös kieltävät sijaislapselta samalla normaalin yhteydenpidon ja viestinnän puhelimella kaikkiin ystäviin, kavereihin, sukulaisiin, serkkuihin, kummeihin ja muihin. Sijaislapsenkin maailmassa pitäisi olla muitakin täysin vapaita ja oman halun mukaan itse toteutettavia yhteyksiä ja ihmissuhteita kuin pelkkä sijaiskoti. Onko sijaislapsuus jokin rangaistus.


      • haluat nähdä niin
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Kieltämällä kännykän sillä perusteella, että biovanhemmat aiheuttavat puheluillaan haittaa lapsen kehitykselle, sijaisvanhemmat/sosiaaliviranomaiset hoitosuunnitelmissaan myös kieltävät sijaislapselta samalla normaalin yhteydenpidon ja viestinnän puhelimella kaikkiin ystäviin, kavereihin, sukulaisiin, serkkuihin, kummeihin ja muihin. Sijaislapsenkin maailmassa pitäisi olla muitakin täysin vapaita ja oman halun mukaan itse toteutettavia yhteyksiä ja ihmissuhteita kuin pelkkä sijaiskoti. Onko sijaislapsuus jokin rangaistus.

        rangaistuksen aiheuttaja on biovanhempi/-vanhemmat Niissä tapauksissa joilta kielletään kännykkä on myös olemassa hyvät motiivit.
        Toivon ainakin niin.
        Vaikka ei kännykkä ole mikään elinehto.

        Sen asian voi mielestäni jättää aikuisten päätettäväksi eikä lapsen joka ei tiedä niistä seuraamuksista joita voi olla kännykän käytöstä.

        Moniko lapsi toteuttaa näitä yhteyksiä kyllä et näköjään tiedä lasten maailmasta juurikaan mitään olettamuksissasi leijut.
        Niin eihän sinulla kait ollutkaan lapsia kunhan täällä "läykytät" aiksi kuluksi kuten tässä niin moni muukin.
        Olen vastuuntuntoinen biologinen vanhempi joten lapsista on myös kokemusta.


      • Ent.sioitettu myös
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Kieltämällä kännykän sillä perusteella, että biovanhemmat aiheuttavat puheluillaan haittaa lapsen kehitykselle, sijaisvanhemmat/sosiaaliviranomaiset hoitosuunnitelmissaan myös kieltävät sijaislapselta samalla normaalin yhteydenpidon ja viestinnän puhelimella kaikkiin ystäviin, kavereihin, sukulaisiin, serkkuihin, kummeihin ja muihin. Sijaislapsenkin maailmassa pitäisi olla muitakin täysin vapaita ja oman halun mukaan itse toteutettavia yhteyksiä ja ihmissuhteita kuin pelkkä sijaiskoti. Onko sijaislapsuus jokin rangaistus.

        Sijaiskoti ei ole rangaistus, mutta silloin, jos lapsen omat vanhemmat käyttäytyvät lasta tuhoavasti, on siihen puututtava. Tavallisene puhelimeen voi soittaa, niin, että sijaisvanhemmat vastatessaan voivat todeta a) voiko lapsen päästä puhelimeen b) että vanhempi on kunnossa. Ja tämä pätee päihdeongelmaisten sekä mieleltään sairaitten vanhempien kanssa.

        Toisin kuin sinulla, niin minulla on Helinä ihan itse elettyä tietoa siitä, mitä on elää sijaisperheessä joka on huono ja sijaisperheessä joka on hyvä, sekä elää sellaisten vanhempien lapsena, jotka ovat pahasti päihderiippuvaisia. Sen lisäksi löytyy kokemusta lastenkoti elämästä.

        Kun lapset pääsev't lomille, ei kukaan valvo sitä lomaa. Kaikki onlapsen kertoman varassa ja lapsi, jonka vanhemmat ovat pahasti päihderiippuvaisia EI kerro, koska se kostaantuu! Ja näin se oli myös muiden lastenkoti lasten kanssa, silloin, kun hoitsujen kuulematta kerrottiin sitä vähää omasta "lomasta" ja silloinkin KAUNISTELTIIN ihan kaikki.

        Tapauksissa joissa kyseessä on päihdevanhemmat, niin kännykän hankkiminen ei ole suotavaa, koska sellaiset vanhemmat soittavat useimmin silloin, kun ovat päihteiden alaisena. Syy siihen on niin yksinkertainen, että ilman päihteitä jo kotoa lähteminen voi olla liian vaikeaa, saati lapsen kohtaaminen puhelimitse, selvinpäin. Päihteiden alaisena taas vanhempien harkintakyky laskee ja silloin lapsi kuule asioita, jotka todellakin voivat vahingoittaa lasta henkisesti ja paljon.


      • Helinä-keiju1
        Ent.sioitettu myös kirjoitti:

        Sijaiskoti ei ole rangaistus, mutta silloin, jos lapsen omat vanhemmat käyttäytyvät lasta tuhoavasti, on siihen puututtava. Tavallisene puhelimeen voi soittaa, niin, että sijaisvanhemmat vastatessaan voivat todeta a) voiko lapsen päästä puhelimeen b) että vanhempi on kunnossa. Ja tämä pätee päihdeongelmaisten sekä mieleltään sairaitten vanhempien kanssa.

        Toisin kuin sinulla, niin minulla on Helinä ihan itse elettyä tietoa siitä, mitä on elää sijaisperheessä joka on huono ja sijaisperheessä joka on hyvä, sekä elää sellaisten vanhempien lapsena, jotka ovat pahasti päihderiippuvaisia. Sen lisäksi löytyy kokemusta lastenkoti elämästä.

        Kun lapset pääsev't lomille, ei kukaan valvo sitä lomaa. Kaikki onlapsen kertoman varassa ja lapsi, jonka vanhemmat ovat pahasti päihderiippuvaisia EI kerro, koska se kostaantuu! Ja näin se oli myös muiden lastenkoti lasten kanssa, silloin, kun hoitsujen kuulematta kerrottiin sitä vähää omasta "lomasta" ja silloinkin KAUNISTELTIIN ihan kaikki.

        Tapauksissa joissa kyseessä on päihdevanhemmat, niin kännykän hankkiminen ei ole suotavaa, koska sellaiset vanhemmat soittavat useimmin silloin, kun ovat päihteiden alaisena. Syy siihen on niin yksinkertainen, että ilman päihteitä jo kotoa lähteminen voi olla liian vaikeaa, saati lapsen kohtaaminen puhelimitse, selvinpäin. Päihteiden alaisena taas vanhempien harkintakyky laskee ja silloin lapsi kuule asioita, jotka todellakin voivat vahingoittaa lasta henkisesti ja paljon.

        Et sitten pystynyt kavereihiskaan pitämään kännykällä yhteyttä eikä kaverit sinuun, vai onko siitä niin kauan, ettei lapsilla vielä ollut kännyköitä siten kuin nykyisin?


      • Sijais Päivystäjä
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Et sitten pystynyt kavereihiskaan pitämään kännykällä yhteyttä eikä kaverit sinuun, vai onko siitä niin kauan, ettei lapsilla vielä ollut kännyköitä siten kuin nykyisin?

        eihän kännyköitä ole edes tänäpäivänä lähestulkootkkan kaikilla.

        Ei ainakaan meidän lasten kavereilla ole kännykkää siis mitä oletat taas siellä jossakin korven symbiosissa.


      • tinttu33
        Sijais Päivystäjä kirjoitti:

        eihän kännyköitä ole edes tänäpäivänä lähestulkootkkan kaikilla.

        Ei ainakaan meidän lasten kavereilla ole kännykkää siis mitä oletat taas siellä jossakin korven symbiosissa.

        En tiedä missäpäin peräkylää asustatte? mutta ainakin täällä stadissa on nähtävissä n.joka toisella muksulla kännykkä kädessä.

        Lapseni kaverilla on ollut jo suht.pitkään oma kännykkä joka on ollut monessakin mielessä tarpeellinen ja varsinkin silloin mikäli olemme koko päivän jossakin esim.retkellä, uimassa yms..

        Eiköhän sijaislapsella ole jo muutenkin rankkaa sopeutua elämän tapoihinne niin voisitte edes tuolla pienellä asialla helpottaa lapsen oloa. Ei ole mitään teiltä pois kun vanhemmat maksavat tuon puh.laskun. Nyt en tarkoita sitä etteikö omalla lapsellani ole puhelinta, kyllä se on vaikka jatkuvasti saa rutinaa kuullakin.


      • Helinä-keiju1
        tinttu33 kirjoitti:

        En tiedä missäpäin peräkylää asustatte? mutta ainakin täällä stadissa on nähtävissä n.joka toisella muksulla kännykkä kädessä.

        Lapseni kaverilla on ollut jo suht.pitkään oma kännykkä joka on ollut monessakin mielessä tarpeellinen ja varsinkin silloin mikäli olemme koko päivän jossakin esim.retkellä, uimassa yms..

        Eiköhän sijaislapsella ole jo muutenkin rankkaa sopeutua elämän tapoihinne niin voisitte edes tuolla pienellä asialla helpottaa lapsen oloa. Ei ole mitään teiltä pois kun vanhemmat maksavat tuon puh.laskun. Nyt en tarkoita sitä etteikö omalla lapsellani ole puhelinta, kyllä se on vaikka jatkuvasti saa rutinaa kuullakin.

        Vaarana on tänä päivänä, että lapsi, johon kaverit eivät saa yhteyttä kännykkäviestein, syrjäytyy kaveripiiristä. Nykyinen meno on sen verran hektistä ja kommunikointi reaaliaikaista lapsillakin, että jos ei ole viestintäkulttuurissa mukana, niin on ulkona. En soisi sitä kohtaloa paljon kärsineille sijaislapsille.
        Jos sijaisvanhemmat tekevät tämän kommunikoinnin kavereille raskaaksi ja vaikeaksi (soitot sallittuja sijaisperheen lankapuhelimeen tietyin kellonajoin -tyyliin), niin harja lapsi jaksaa roikottaa sellaista kaveria mukana kuvioissa, kun ei spontaanisti pysty mitään tekemään tai ilmoittamaan, tai kutsumaan.
        Sitäpaitsi eikö tule kalliiksikin, kun kaveri joutuu kännykällään soittamaan lankapuhelimeen sijaislapselle ja jos ei siellä vastata, niin ei voi tekstaria pistää vaan korkeintaa sanella vastaajan jonkun viestin.


      • Helinä-keiju1
        Sijais Päivystäjä kirjoitti:

        eihän kännyköitä ole edes tänäpäivänä lähestulkootkkan kaikilla.

        Ei ainakaan meidän lasten kavereilla ole kännykkää siis mitä oletat taas siellä jossakin korven symbiosissa.

        Vai onko Tekes väärässä:

        Lainaus:

        "
        Kouluikäiset lapset käyttävät kännyköitä yhä enemmän ja valtaosalla heistä on oma matkapuhelin. Esimerkiksi Porin korkeakouluyksikön tutkimuksen mukaan 9-12-vuotiaista lapsista noin 60 prosentilla on oma matkapuhelin. Nuorten 13-16-vuotiaiden parissa vastaava luku kohosi lähes 90 prosenttiin. Vastaavasti Helsingin kaupungin tietokeskuksen mukaan joka kolmannella 10-vuotiaalla helsinkiläiskoululaisella on käytössään oma matkapuhelin.

        Tekstareita, häläreitä ja pelejä

        Matkapuhelin on luonnollinen osa nuorten elämää. Sen avulla hoidetaan arkipäivän juoksevia asioita, ylläpidetään sosiaalisia suhteita ja ilmennetään omaa tyyliä ja elämäntapaa. Matkaviestintä koetaan yleensä humaaniksi teknologiaksi ja oma matkapuhelin läheiseksi ja henkilökohtaiseksi välineeksi.

        Nuorten matkaviestinnälle tyypillisiä piirteitä ovat mm. runsas tekstiviestintä, merkkisoittojen eli "häläreiden" tai "pilareiden" käyttäminen ja pelien pelaaminen. Tekstiviesteissä eli tekstareissa piilee koko tunnekirjo ilosta suruun ja niiden avulla on helppo kertoa aroistakin asioista. Esimerkiksi seurustelusuhteen aloitus tekstiviestillä on monelle nuorelle tuttua.
        "
        Lähde:
        http://www.tekes.fi/ajankohtaista/uutisia/uutis_tiedot.asp?id=1470

        Pitääkö sijaislasten saada aina viimesenä ja jälkijunassa kaikki, tuntuuko se silloin muka arvokkaammalta, ei suinkaan, silloin siitä menee ilo.


      • Onko totta !
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Vaarana on tänä päivänä, että lapsi, johon kaverit eivät saa yhteyttä kännykkäviestein, syrjäytyy kaveripiiristä. Nykyinen meno on sen verran hektistä ja kommunikointi reaaliaikaista lapsillakin, että jos ei ole viestintäkulttuurissa mukana, niin on ulkona. En soisi sitä kohtaloa paljon kärsineille sijaislapsille.
        Jos sijaisvanhemmat tekevät tämän kommunikoinnin kavereille raskaaksi ja vaikeaksi (soitot sallittuja sijaisperheen lankapuhelimeen tietyin kellonajoin -tyyliin), niin harja lapsi jaksaa roikottaa sellaista kaveria mukana kuvioissa, kun ei spontaanisti pysty mitään tekemään tai ilmoittamaan, tai kutsumaan.
        Sitäpaitsi eikö tule kalliiksikin, kun kaveri joutuu kännykällään soittamaan lankapuhelimeen sijaislapselle ja jos ei siellä vastata, niin ei voi tekstaria pistää vaan korkeintaa sanella vastaajan jonkun viestin.

        Ei ole. Meillä kännykkä on ostettu sinä vuonna, kun lapsi on täyttänyt 15-vuotta kahdelle vanhimmalle (nyt 21v. ja 18v.), kolmas sai kännykän 13-vuotiaana rippilahjaksi (joulukuussa syntyneen lapsen luokkakaverit vuoden vanhempia, joten tyttö siksi näiden kanssa rippikoulussakin), neljäs 13 vuotiaana pari kk. sitten, kun luovuttiin lankapuhelimesta, muuten ei olisi vielä saanut. Ala-astelaiset eivät ole vielä kännykkää tarvinneet mihinkään.

        Mitään syrjäytymistä ei ole ollut havaittavissa, lapsethan tapaavat kavereitaan arkipäivisin koulussa jolloin voivat sopia kyläilyistä puolin ja toisin, parina iltana viikossa on jokaisella harrastuksia, joissa tavataan samanhenkisiä kavereita ja yhteisistä viikonlopun vietoistakin voi sopia etukäteen (meillä lapsi ei kuitenkaan sovi itse, vaan aina lopullisesti asia sovitaan lasten vanhempien kesken).
        Kaikki koululaiset tulevat joka tapauksessa aina koulusta ensin kotiin syömään ja teklemään läksyt jne.
        Tosiasiassa 7-luokkalainenkin totesi juuri, ettei oikeastaan tarvitse puhelinta mihinkään - pääkäyttötarkoitus on, että voi soittaa minulle, kun olen kaupassa, että mitä hänelle pitää ostaa ja että minä voin ilmoittaa, jos on jotain asiaa koulupäivän aikana.
        Isommat (yli 15-vuotiaat) liikkuvat jo vähän laajemmalla alueella ja heille kännykällä on ollut enemmän käyttöä, muttaoikeastaan vasta 18-vuotias on kännykkää varsinaisesti tarvinnut.

        Kännykän sijasta yläasteikäiset lapsemme käyttävät kavereiden kanssa keskusteluun chattia ja tietokone nettiyhteyksineen tuntuu olevan lasten mielestä todella tarpeellinen (ei niitäkään ole jokaiselle omaa).

        Äsken muuten 7-luokkalainen tuli kotiin koulusta ja kysyin häneltä onko kännykällä hänen elämässään jokin vaikutus sosiaalisiin suhteisiin ja hän ihmetteli, että miten niin olisi.


      • 12-vuotiaana ?
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Vai onko Tekes väärässä:

        Lainaus:

        "
        Kouluikäiset lapset käyttävät kännyköitä yhä enemmän ja valtaosalla heistä on oma matkapuhelin. Esimerkiksi Porin korkeakouluyksikön tutkimuksen mukaan 9-12-vuotiaista lapsista noin 60 prosentilla on oma matkapuhelin. Nuorten 13-16-vuotiaiden parissa vastaava luku kohosi lähes 90 prosenttiin. Vastaavasti Helsingin kaupungin tietokeskuksen mukaan joka kolmannella 10-vuotiaalla helsinkiläiskoululaisella on käytössään oma matkapuhelin.

        Tekstareita, häläreitä ja pelejä

        Matkapuhelin on luonnollinen osa nuorten elämää. Sen avulla hoidetaan arkipäivän juoksevia asioita, ylläpidetään sosiaalisia suhteita ja ilmennetään omaa tyyliä ja elämäntapaa. Matkaviestintä koetaan yleensä humaaniksi teknologiaksi ja oma matkapuhelin läheiseksi ja henkilökohtaiseksi välineeksi.

        Nuorten matkaviestinnälle tyypillisiä piirteitä ovat mm. runsas tekstiviestintä, merkkisoittojen eli "häläreiden" tai "pilareiden" käyttäminen ja pelien pelaaminen. Tekstiviesteissä eli tekstareissa piilee koko tunnekirjo ilosta suruun ja niiden avulla on helppo kertoa aroistakin asioista. Esimerkiksi seurustelusuhteen aloitus tekstiviestillä on monelle nuorelle tuttua.
        "
        Lähde:
        http://www.tekes.fi/ajankohtaista/uutisia/uutis_tiedot.asp?id=1470

        Pitääkö sijaislasten saada aina viimesenä ja jälkijunassa kaikki, tuntuuko se silloin muka arvokkaammalta, ei suinkaan, silloin siitä menee ilo.

        Ainakaan seurustelusuhteen aloitukseen ei lapsi tarvitse kännykkää - lapsen ei kuulukaan seurustella ja jos kännykän puuttuminen sen estää, niin hyvä !
        Et maininnut lainkaan sitä ikävää puolta, että kännykkää käytetään yleisesti kiusaamisvälineenä - ne joilla kännykkää ei ole, säästyvät ainakin kännykkäkiusaamiselta.


      • Helinä-keiju1
        12-vuotiaana ? kirjoitti:

        Ainakaan seurustelusuhteen aloitukseen ei lapsi tarvitse kännykkää - lapsen ei kuulukaan seurustella ja jos kännykän puuttuminen sen estää, niin hyvä !
        Et maininnut lainkaan sitä ikävää puolta, että kännykkää käytetään yleisesti kiusaamisvälineenä - ne joilla kännykkää ei ole, säästyvät ainakin kännykkäkiusaamiselta.

        Kyseessä oli Tekesin teksti, sehän oli lainausmerkeissä ja linkistä löytyy lisää Tekesin tutkimaa tietoa.

        Seurustelusuhdetta, jos 12-vuotias sijaislapsenne on sellaista vailla, että pysty estämään kännykkäkiellolla vaikka ette luottaisikaan omaan kykyynne kasvattajana niin paljon, ettei hän aloita seurustelua liian varhain tai liian vakavasti.


      • lapset on lapsia
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Kyseessä oli Tekesin teksti, sehän oli lainausmerkeissä ja linkistä löytyy lisää Tekesin tutkimaa tietoa.

        Seurustelusuhdetta, jos 12-vuotias sijaislapsenne on sellaista vailla, että pysty estämään kännykkäkiellolla vaikka ette luottaisikaan omaan kykyynne kasvattajana niin paljon, ettei hän aloita seurustelua liian varhain tai liian vakavasti.

        Kasvattajana kukaan ei ole täydellinen, en minä etkä sinä (vaikka täällä oletkin aina omasta mielestäsi ainoa, jolla on ns. korkeampi tieto hallussaan).

        Kasvattajalla on vaikkapa seurusteluasioihin liittyen kaksi tietä, toinen on siloitteleva toinen estävä. Siloittelija poistaa esteet mahdollisen seurustelun tieltä antamalla lapselle vapauksia, jotka eivät hänen ikäiselleen kuulu (ei kotiintuloaikoja,yötäkin voi olla poissa kotoa, ei tarvitse kertoa missä ja kenen kanssa liikkuu, ostaa alaikäiselle siiderit bileisiin, antaa rahaa kyselemättä käyttötarkoitusta, sallii alaikäisen tupakanpolton jne. jne.).
        Estävä l. rajoja asettava kasvattaja toimii päinvastoin kuin siloitteleva (joita joskus on kaverivanhemmiksikin kutsuttu).

        Sinä kun niin näistä tutkimustuloksista olet täällä intoillut, niin kun lapsilta ja nuorilta itseltään on kysytty mielipidettä siitä, miten vanhempien tulisi toimia : vastaukset ovat suosineet rajoittavaa vanhempaa, joka vetää selkeän rajan oman sukupolvensa ja seuraavan sukupolven välille - perinteisesti nuorten käyttämä kutsumanimi on ollut tälle vanhempien ryhmälle fossiilit (mutta sävy on hyväksyvä).
        Sen sijaan monet nuoret kokevat tulleensa hylätyksi sellaisten vanhempien toimesta, joista ei ole vastusta (vanhempien tehtävä on olla se muuri, johon voi törmätä, ei vaahtomuoviseinä) ja heidän joukostaan löytyy niitä masentuneita, itseään viilteleviä lapsia ja nuoria.


      • Helinä-keiju1
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Kyseessä oli Tekesin teksti, sehän oli lainausmerkeissä ja linkistä löytyy lisää Tekesin tutkimaa tietoa.

        Seurustelusuhdetta, jos 12-vuotias sijaislapsenne on sellaista vailla, että pysty estämään kännykkäkiellolla vaikka ette luottaisikaan omaan kykyynne kasvattajana niin paljon, ettei hän aloita seurustelua liian varhain tai liian vakavasti.

        Fiksulta kuulostaa, mutta nyt oli siis kännyköistä kyse. Jos pelkää liian nuorena alkavaa seurustelusuhdetta, niin estettävää on kyllä paljon muuta kuin kännykkä.

        En ole kaverivanhemmuuden puolestapuhuja mutta mielestäni lapseen pitää lähtökohteisesti luottaa ja uskoa, eikä lähtökohtaisesti epäillä lasta. Oletukset kun usein alkavat toteuttaa itse itseään. Ymmärsitköhän nyt,, Siis lapselle pitää antaa mahdollisuus olla luottamuksen arvoinen.
        Ja onhan eduksi, jos lapsen omaa oivallus- ja harkintakykyä pystyy edesauttamaan ja kehittämään niin, ettei tarvitse joka mutkassa olla vahtaamassa (saivartelijoille tiedoksi, että tietenkin aina ikänsä edellyttämällä tavalla, eli esim. konttausikäisten harkintakykyyn ei kannata luottaa ja uskoa).


      • Ent.sioitettu myös
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Et sitten pystynyt kavereihiskaan pitämään kännykällä yhteyttä eikä kaverit sinuun, vai onko siitä niin kauan, ettei lapsilla vielä ollut kännyköitä siten kuin nykyisin?

        Silloin ei ollut kännyköitä. Soittolupa piti pyytää. Ja Puhelimeen useinmiten vastasi sijaisvanhemmat, juurikin sen takia, että voitiin tarkistaa missä kunnossa soitettiin. Kavereille sain soittaa sekä vanhemmille, että muille sukulaisille. Ainoastaan se pyrittiin estämään, että puhuisin alkoholin alaisten vanhempieni kanssa. Sellaiset vanhhemat Helinä eivät oikeasti osaa ajatella...vanhemmat, jotka ovat päihteiden alaisena. Useinmiten (ei aina todellakaan, mutta useinmiten), kun vanhemmat ovat jääneet kiinni päihteisiin niin pahoin, että lapset otetaan huostaan, niin vanhempien käytös ei muutu.

        Näin oli em. vanhempieni käytös ja mitä lastenkodin muilta asukeilta kuulin, niin heillä oli ihan sama. Sitä ei vaan kerrottu. Em. omat vanhempani tulivat sijaisperheeseen yökylään niin humalassa, että eivät meinanneet päästä rappuja ylös. Sijaisperhe otti heidät vatsaan, eivätkä tehneet siitä numeroa...mutta se kerta oli aivan älyttömän kamala meille. Me häpesimme niin paljon vanhempiemme puolesta ja sitä, että meidän takia tämä vieras perhe joutui kestämään vanhempiammekin. Sijaisperheeni äiti ei ollut maailman ihanin, enkä voi sanoa, että pidin hänestä tai hänen tavoistaan...ja hänkääne i pitänyt minusta. Mutta joissain asioissa hän toimi todellakin oikein.

        Kun keskimmäinen veljeni meni viimeiseen perheeseen, niin perhe kielsi häneltä kotilomat. Ei rangaistukseksi, vaan siksi, että vanhempamme eivät vetäneet rajoja mihinkään. Vanhemmuutta ei ollut. Eli annettiin alkoholia, vietiin ravintolaan ja ostettiin juotavaa (14-vee lapsi kyseessä), peiteltiin ja valehdeltiin veljen puolesta. Koko homma oli riistäytyä käsistä ja mennä siihen, että oma veljeni olisi siirtynyt koviin huumeisiin...heroiini etc. Kunnes perhe vihelsi pelin poikki ja pisti kovaa kovaa vastaan.

        Vaikka vanhemmat rakastavat lapsiaan, niin joskus asiat sotkevat tälläisten vanhempien tärkeysjärjestyksen. Alkoholi siarastuttaa muutoinkin, kuin humallalla ja se sairastuttaa myös lapset, jos heitä ei suojella. Ja heitä pitää suojella (alkoholi=päihdyttävät aineet, myös huumeet) sillä lapsi ei osaa itse suojella itseään omilta vanhemmilta (eikä lapsen edes pitäisikään!).

        Omalla lapsellani on kännykkä ja hän on ala-asteikäinen. Pikkuveljelläni on myös, joka on vanhinta lastani nuorempi, mutta!! Häneltä joudutaan ottamaan kännykkä pois, koska hänelle täytyy antaa mahdollisuus olla lapsi...ei pelätä, että äiti on liian kännissä eikä pärjää tai isä. Niinkuin päihteidevanhempien lapset usein tekevät...huolhetivat ja pelkäävät vanhempiensa puolesta, heillä ei ole lapsuutta. Sitä ei ymmärrä lapsena, niinkuin en minäkään. Mutta kun tulee aikuiseksi ja saa omia lapsia tai muusta syystä alkaa käymään asiaa läpi, niin huomaa, että paljon vääristynyt sen takia, että lupaa olla pelkästään lapsi ei ole ollut.


      • Sijais Päivystäjä
        Ent.sioitettu myös kirjoitti:

        Silloin ei ollut kännyköitä. Soittolupa piti pyytää. Ja Puhelimeen useinmiten vastasi sijaisvanhemmat, juurikin sen takia, että voitiin tarkistaa missä kunnossa soitettiin. Kavereille sain soittaa sekä vanhemmille, että muille sukulaisille. Ainoastaan se pyrittiin estämään, että puhuisin alkoholin alaisten vanhempieni kanssa. Sellaiset vanhhemat Helinä eivät oikeasti osaa ajatella...vanhemmat, jotka ovat päihteiden alaisena. Useinmiten (ei aina todellakaan, mutta useinmiten), kun vanhemmat ovat jääneet kiinni päihteisiin niin pahoin, että lapset otetaan huostaan, niin vanhempien käytös ei muutu.

        Näin oli em. vanhempieni käytös ja mitä lastenkodin muilta asukeilta kuulin, niin heillä oli ihan sama. Sitä ei vaan kerrottu. Em. omat vanhempani tulivat sijaisperheeseen yökylään niin humalassa, että eivät meinanneet päästä rappuja ylös. Sijaisperhe otti heidät vatsaan, eivätkä tehneet siitä numeroa...mutta se kerta oli aivan älyttömän kamala meille. Me häpesimme niin paljon vanhempiemme puolesta ja sitä, että meidän takia tämä vieras perhe joutui kestämään vanhempiammekin. Sijaisperheeni äiti ei ollut maailman ihanin, enkä voi sanoa, että pidin hänestä tai hänen tavoistaan...ja hänkääne i pitänyt minusta. Mutta joissain asioissa hän toimi todellakin oikein.

        Kun keskimmäinen veljeni meni viimeiseen perheeseen, niin perhe kielsi häneltä kotilomat. Ei rangaistukseksi, vaan siksi, että vanhempamme eivät vetäneet rajoja mihinkään. Vanhemmuutta ei ollut. Eli annettiin alkoholia, vietiin ravintolaan ja ostettiin juotavaa (14-vee lapsi kyseessä), peiteltiin ja valehdeltiin veljen puolesta. Koko homma oli riistäytyä käsistä ja mennä siihen, että oma veljeni olisi siirtynyt koviin huumeisiin...heroiini etc. Kunnes perhe vihelsi pelin poikki ja pisti kovaa kovaa vastaan.

        Vaikka vanhemmat rakastavat lapsiaan, niin joskus asiat sotkevat tälläisten vanhempien tärkeysjärjestyksen. Alkoholi siarastuttaa muutoinkin, kuin humallalla ja se sairastuttaa myös lapset, jos heitä ei suojella. Ja heitä pitää suojella (alkoholi=päihdyttävät aineet, myös huumeet) sillä lapsi ei osaa itse suojella itseään omilta vanhemmilta (eikä lapsen edes pitäisikään!).

        Omalla lapsellani on kännykkä ja hän on ala-asteikäinen. Pikkuveljelläni on myös, joka on vanhinta lastani nuorempi, mutta!! Häneltä joudutaan ottamaan kännykkä pois, koska hänelle täytyy antaa mahdollisuus olla lapsi...ei pelätä, että äiti on liian kännissä eikä pärjää tai isä. Niinkuin päihteidevanhempien lapset usein tekevät...huolhetivat ja pelkäävät vanhempiensa puolesta, heillä ei ole lapsuutta. Sitä ei ymmärrä lapsena, niinkuin en minäkään. Mutta kun tulee aikuiseksi ja saa omia lapsia tai muusta syystä alkaa käymään asiaa läpi, niin huomaa, että paljon vääristynyt sen takia, että lupaa olla pelkästään lapsi ei ole ollut.

        ongelman ja sitä meidän siis me perheen äiti ja isä sijaisvanhempina joudumme päivittäin valvomaan.
        Juuri tuo kännykän käyttö on se joka altistaa lapsen uhriksi eli emme voi siinä antaa periksi.

        Tuo non niin vaikea ja oikukas tilanne kun ei bioäiti näe siinä mitään kummallista jos lapsi jo 5 vuotiaana kulki hänen mukanaan kapakassa. Nyt on houkutukset erilaiset kun tytöllä ikää huomattavasti enempi.

        Hyvin toit esille sen elämän arjen joka niin monella sijaislapsella on mukanaan kehityksen selkärepussa. Miten sen työstää on vaativaa aikuisesta riippuvaa ohjausta jne


      • Helinä-keiju1
        Ent.sioitettu myös kirjoitti:

        Silloin ei ollut kännyköitä. Soittolupa piti pyytää. Ja Puhelimeen useinmiten vastasi sijaisvanhemmat, juurikin sen takia, että voitiin tarkistaa missä kunnossa soitettiin. Kavereille sain soittaa sekä vanhemmille, että muille sukulaisille. Ainoastaan se pyrittiin estämään, että puhuisin alkoholin alaisten vanhempieni kanssa. Sellaiset vanhhemat Helinä eivät oikeasti osaa ajatella...vanhemmat, jotka ovat päihteiden alaisena. Useinmiten (ei aina todellakaan, mutta useinmiten), kun vanhemmat ovat jääneet kiinni päihteisiin niin pahoin, että lapset otetaan huostaan, niin vanhempien käytös ei muutu.

        Näin oli em. vanhempieni käytös ja mitä lastenkodin muilta asukeilta kuulin, niin heillä oli ihan sama. Sitä ei vaan kerrottu. Em. omat vanhempani tulivat sijaisperheeseen yökylään niin humalassa, että eivät meinanneet päästä rappuja ylös. Sijaisperhe otti heidät vatsaan, eivätkä tehneet siitä numeroa...mutta se kerta oli aivan älyttömän kamala meille. Me häpesimme niin paljon vanhempiemme puolesta ja sitä, että meidän takia tämä vieras perhe joutui kestämään vanhempiammekin. Sijaisperheeni äiti ei ollut maailman ihanin, enkä voi sanoa, että pidin hänestä tai hänen tavoistaan...ja hänkääne i pitänyt minusta. Mutta joissain asioissa hän toimi todellakin oikein.

        Kun keskimmäinen veljeni meni viimeiseen perheeseen, niin perhe kielsi häneltä kotilomat. Ei rangaistukseksi, vaan siksi, että vanhempamme eivät vetäneet rajoja mihinkään. Vanhemmuutta ei ollut. Eli annettiin alkoholia, vietiin ravintolaan ja ostettiin juotavaa (14-vee lapsi kyseessä), peiteltiin ja valehdeltiin veljen puolesta. Koko homma oli riistäytyä käsistä ja mennä siihen, että oma veljeni olisi siirtynyt koviin huumeisiin...heroiini etc. Kunnes perhe vihelsi pelin poikki ja pisti kovaa kovaa vastaan.

        Vaikka vanhemmat rakastavat lapsiaan, niin joskus asiat sotkevat tälläisten vanhempien tärkeysjärjestyksen. Alkoholi siarastuttaa muutoinkin, kuin humallalla ja se sairastuttaa myös lapset, jos heitä ei suojella. Ja heitä pitää suojella (alkoholi=päihdyttävät aineet, myös huumeet) sillä lapsi ei osaa itse suojella itseään omilta vanhemmilta (eikä lapsen edes pitäisikään!).

        Omalla lapsellani on kännykkä ja hän on ala-asteikäinen. Pikkuveljelläni on myös, joka on vanhinta lastani nuorempi, mutta!! Häneltä joudutaan ottamaan kännykkä pois, koska hänelle täytyy antaa mahdollisuus olla lapsi...ei pelätä, että äiti on liian kännissä eikä pärjää tai isä. Niinkuin päihteidevanhempien lapset usein tekevät...huolhetivat ja pelkäävät vanhempiensa puolesta, heillä ei ole lapsuutta. Sitä ei ymmärrä lapsena, niinkuin en minäkään. Mutta kun tulee aikuiseksi ja saa omia lapsia tai muusta syystä alkaa käymään asiaa läpi, niin huomaa, että paljon vääristynyt sen takia, että lupaa olla pelkästään lapsi ei ole ollut.

        Säästyit siltä, että vanhempiesi yhteydenottojen estäminen olisi eristänyt sinut myös kavereiden yhteydenpidosta, kun ei kellään ollut sinun lapsuusaikana kännyköitä. Tässä suhteessa nykysijoitetuilla on huonompi tilanne, kun lastensuojelu ei ole kyennyt muuttamaan toimintatapojaan siten, ettei sijaislapsi syrjäydy kaikesta kommunikoinnista vanhempiensa ei-toivottujen yhteydenottojen takia. Enpä kehuisi kaiken viestinnän estämistä ja lapsen syrjäyttämistä ja eriarvoistamista enää lastensuojeluksi. Onkohan siellä edes mietitty, että sijaislapsen eristäviä metodeja pitää muuttaa kännykkäkulttuurimme niin edellyttäessä.


      • Sijais Päivystäjä
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Säästyit siltä, että vanhempiesi yhteydenottojen estäminen olisi eristänyt sinut myös kavereiden yhteydenpidosta, kun ei kellään ollut sinun lapsuusaikana kännyköitä. Tässä suhteessa nykysijoitetuilla on huonompi tilanne, kun lastensuojelu ei ole kyennyt muuttamaan toimintatapojaan siten, ettei sijaislapsi syrjäydy kaikesta kommunikoinnista vanhempiensa ei-toivottujen yhteydenottojen takia. Enpä kehuisi kaiken viestinnän estämistä ja lapsen syrjäyttämistä ja eriarvoistamista enää lastensuojeluksi. Onkohan siellä edes mietitty, että sijaislapsen eristäviä metodeja pitää muuttaa kännykkäkulttuurimme niin edellyttäessä.

        Lapsilla tämänpäivän arjessa aivan samat tarpeet kuin aina ennenkin että ei se kyllä siitä ole muuttunut.
        Ei ole tarvetta kännykän käytöstäkään sen olettaa vaan sellaiset joilla itsellä elämä uomassa jossa ei anneta tilaa elää.


      • Anonyymi
        menet jo käräjäoikeuteen kirjoitti:

        känykkä asian vuoksui. Mikä luulet olevasi päättämään? Kyllä on asia niin että kun otamme lapsen kotiimme huostaan ja olemme hänestä vastuussa ja tunne on vielä että vastuu on monikertainen omiin biologisiin lapsiin verrattuna.
        Silloin olemme myös me jotka päätämme arjen asioista ja siihen mukaanlukien kännykkä ja muut TV, tietskari, mopo ym. ym.

        Käräjöi sinä itsesi lystiksi. Jos on meillä sijaisvanhemmilla toimeksiantosopimus ja hoitosuunnitelma niin siihen kyllä voimme vaatia näitä erinnäeisiä asioita jo niin että ne on myös paperilla.

        Kyllhän meillä bioäiti metelöi aikansa mutta sai nokilleen kun haksahti itse tekoon joka ei ole lapsenedunmukaista. että nämä ovat yksilöllisiä asioita turha niistä sinun on kiistellä eli vaihda aihetta.

        Kusipää hullu


      • Anonyymi
        perustelut on kirjoitti:

        ja toimii hyvin.
        Lapsi/nuori ei edes kaipaa tai pyydä puhelinta.
        Se on bioäiti joka haluaisi että ukonrökäleet soittelisivat hänen tyttärelle. Piisaako se selitykseksi.
        Emme rajoita sijaislapsen kommunikointia vaan olemme myös vaatimalla vaatineet että bioäiti soittaisi edes kaksi kertaa viikossa. Mutta ei kun ei nytkin on kulunut kaksi kuukautta kun soitti viimeksi.
        Nuo ukonrökäleet kyllä ovat yrittäneet saada tyttöä puhelimeen kaikin konstein mutta emme enään mene lankaan vaan panemme heidät tenttiin jos ei nimeä ja puhelin numeroa niin ei myöskään lasta puhelimeen. Virläkö lisää vai rupeatko ymmärtämään.

        Kuinka olisi jos tytöllä olisi oma kännykkä se olisi mennyttä se.

        Hullu akka olet


      • Anonyymi
        tinttu33 kirjoitti:

        En puhelimen takia käräjille menekään mutta voisihan tuon epäkohdan ottaa esille siellä ja noin muutenkin huomauttaa sijaisperheen epäkohdista.

        Vai että oikein voitte vaatia suunnitelmaanne painettua tekstiä joka periaatteessa kumoaa lapsen ja vanhemman yhteydenpitoa/kommunikointia? taidat tosiaan huumorimiehiä? Et taida ihan ymmärtää kaikkea lukemaasi...hmm.

        Tosi on kun joku tuossa mainitsi että se on teidän sijareiden mustasukkaisuutta kun lapseni saattaa höpötellä oman äitinsä kanssa kuulumisiaan vaikka sitten koulusta pääsyn jälkeen taikka välitunnilla.

        Voin hyvin kuvitella tuon huolen&tuskan mikä teihin pikkuhiljaa syntyy kun mietitte että taas se bio-äiti on lähemmissä tekemisissä/väleissä omaan äitiinsä ja olette yhä lähempänä mahdollisuutta menettää sijaislapsenne joka ei merkitse teille muuta kuin sivutuloja. Varsinkin jos perheessänne on noita muitakin tulonlähteitä muutoinkin kerrakseen.

        Jos nyt miettii biona tuota sijaisvanhemman vastuuta niin on hyvä että mietit sitä mutta mitäs jos kuitenkin tapahtuu lapselle jotain ikävää niin se tuska,suru ja syyllisyys on varmasti suurempi
        lapsen omalla vanhemmalla. Parempi ettei tuota kauhean paljon ajattelekaan mutta silti huh huh!

        Oikein


      • Anonyymi
        puhelimen osto kirjoitti:

        perutelu.
        Lapsi uhassa joutua uhriksi.
        Nyt jo kiinteään puhelimeen bioäidin mieskaverit soittelevat tytölle ja puhuvat asioita joita ei lapsille yleensä puhuta.

        On jopa niin että bioäiti soittaa ja sitten antaa puhelun tällaisille ukoille jotka sitten livertävät omia juttujaan.

        Tämän on yhdessä sosut, lasten /nuorten psykiatrilla käydyssä terapiassa sekä lapsen mummun ja papan kanssa tehty päätös. Kuka ja miten suojelisimme tätä tyttöä jos hänellä olisi kännykkä käytössä.
        Se on ennalta ehkäisevää toimintaa.
        Meillä on kännykkä tytölle jos sitä jossakin tilanteessa tarvitsee.
        Numeron tiedämme vain me eikä lupa soittaa ulkopuolisille.
        Kiinteä puhelin toimii riittävän hyvin ja ei edes sillä saa bioäitiin yhteyttä.

        Hänen kavereillaan ei ole myöskään kännykkää joten ei kannata sitäkään yleistää. Soittavat meiltä kiinteästä puhelimesta kotiinsa jos on tarve ja samoin vanhemmat soittavat meille. Onko se vaikeaa? Koulussa lapsilla ei saa olla puhelin käytössä eli se on sielläkin turha kapistus.

        Olet Saira hae apua! Tämä palsta on niille jotka oikeasti kaipaavat apua ja tukea! Tuollainen EI ole asiakkaista, siis ihan oikeasti.


      • Anonyymi
        ole mitään oikeutta kirjoitti:

        olla omaa puhelinta.

        Jos puhelimen laittaa niin sekin on tapaus kohtainen.
        Meillä sijaislapselle se ei kävisi ollenkaan antaa puhelinta.
        Bioäiti osti hänelle puhelimen mutta emme antaneet sitä tuoda lapselle. Siihen on olemassa hyvin vahvat syyt joita en rupea täällä kertomaan. Siis jokainen tapaus on erilainen.

        Olet varas- varastanut toisen lapset saatanan rikollinen!


      • Anonyymi
        puhelimen osto kirjoitti:

        perutelu.
        Lapsi uhassa joutua uhriksi.
        Nyt jo kiinteään puhelimeen bioäidin mieskaverit soittelevat tytölle ja puhuvat asioita joita ei lapsille yleensä puhuta.

        On jopa niin että bioäiti soittaa ja sitten antaa puhelun tällaisille ukoille jotka sitten livertävät omia juttujaan.

        Tämän on yhdessä sosut, lasten /nuorten psykiatrilla käydyssä terapiassa sekä lapsen mummun ja papan kanssa tehty päätös. Kuka ja miten suojelisimme tätä tyttöä jos hänellä olisi kännykkä käytössä.
        Se on ennalta ehkäisevää toimintaa.
        Meillä on kännykkä tytölle jos sitä jossakin tilanteessa tarvitsee.
        Numeron tiedämme vain me eikä lupa soittaa ulkopuolisille.
        Kiinteä puhelin toimii riittävän hyvin ja ei edes sillä saa bioäitiin yhteyttä.

        Hänen kavereillaan ei ole myöskään kännykkää joten ei kannata sitäkään yleistää. Soittavat meiltä kiinteästä puhelimesta kotiinsa jos on tarve ja samoin vanhemmat soittavat meille. Onko se vaikeaa? Koulussa lapsilla ei saa olla puhelin käytössä eli se on sielläkin turha kapistus.

        Sossun ei tee päätöksiä, koska ei ole asianosainen ja sopimus osapuoli. Olet varas- varastanut toisen lapset saatanan rikollinen!


      • Anonyymi
        ymmärrä mikä kirjoitti:

        tuollainen ongelma on. Eli en selittele sinulle enempää vai haluatko kuulla mitä nämä soitot ovat ja minkälainen tämä nuori tyttö itse on. Kyllä tiedämme kännykän vaarallisuudet se on enempi vaaraksi kuin hyödyksi.
        Eikä aina edes bioäiti huostaanotetuille lapsille ole aikuinen näissä sioissa. Meidän kohdalle on osunut jo neljä ei aikuista bioäitiä vaikka ikää jo on 40 hujakoissa.
        Näin voi olla monella lapsella, olet varmaan lukenut lehdistä niitä juttuja vai luetko lehtiä?
        Olemme aikuisia ja me tiedämme mistä asiasta teemme päätöksiä.

        Olet varas- varastanut toisen lapset saatanan rikollinen!


      • Anonyymi
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Teillä ei ole oikeutta estää sijaislapselta normaalia, tavanmukaista kommunikointia. Kännykkä on nykypäivänä Suomessa normaali ja tavanmukainen kommunikointiväline. Olette tainneet ylittää toimivaltanne. Itse voitte jättää soittelematta ja vastaamatta, jos puhelin pelottaa, mutta sijaisnuorella on oikeutensa.

        Lapsen parasta on ajateltava , jokainen tapaus on erilainen, siksi ei ole mitään yleistä sääntöä puhelimen käyttöön. Tässäkin asiassa ei tiedetä yhtikäs mitään lapsen tilanteesta , siksi ei voi oikein mennä sanomaan mitään tähän asiaan
        Ihmettelen että ihmisillä om kova hinku olla usein sijaisvanhempia vastaan.
        Joten kun hoitaa itsensä ja lapsensa ihan itse niin. Ei edes tarvita mitään sijais äitejä.
        Kyllä sijais äiti näkee syyt ja seuraukset jos lapsi tarvitsee puhelimen , kaikille lapsille se ei ole ajankohtainen


      • Anonyymi
        tinttu33 kirjoitti:

        Voin sanoa omalta kohdaltani että olen todellakin ihan aikuinen ja puheluni lapselle ovat aivan asiallisia ja päinvastoin(silloin kun lapsellani on se oma puhelin ollut matkassa). Mitään ulkopuolisia tekijöitä ei ole kuvioissa mutta siltikin sijarit ovat lapselleni sanoneet ettei hän puhelinta tule tarvitsemaan. Lapseni on meille oikeille vanhemmille kertonut haluavansa pitää puhelinta koska voi aina halutessaan soittaa meille. Ette te sijarit tuota asiaa päätä! näin se vaan on ja jos estätte lapselta tämän mahdollisuuden niin muistakaa ettei se ole välttämättä teidän eduksenne enää siinä vaiheessa jos asioista mennään käräjöimään kun hallinto-oikeus odottaa. Tämä ei ole pahalla sanottu mutta ei teidän kannata tähän asiaan sotkeentua koska viimekädessä se saa sijaislapsenne mahdollisesti vihaamaan teitä itseänne.

        Ainahan siihen sijais huoltoon on joku syy miksi lapsi ei voi olla kotonaan . Joten lakaistaan ensin omat portaan ennenkö haukutaan ihmisiä jotka katsovat että teidän lapsilla,on normaali lapsuus. Pitää,ehkä,elää,lapsen kanssa niillä ehdoilla kun yhteiskunta hoituu, joten miksi lapsi yleensä on sijais kodissa , eikö kaikkien vanhempien pitäisi yrittää hoitaa omat lapsensa ., aikuisuus on juuri sitä että oma elämä laitetaan niinkuin taka alalle silloin kun lapsia hankitaan tähän maailmaan .
        Joten jokainen miettiköön miten lapsi kokee asian , kunnyhtä,äkkiä viedään sijaiskotiin, joten kukaan täällä ei,tiedä miksi sijaisvanhemmat ja sosiaali ovat päättäneet ettei puhelinta tarvita.
        Ja silloin se on vaan hyväksyttävä


      • Anonyymi
        ole mitään oikeutta kirjoitti:

        olla omaa puhelinta.

        Jos puhelimen laittaa niin sekin on tapaus kohtainen.
        Meillä sijaislapselle se ei kävisi ollenkaan antaa puhelinta.
        Bioäiti osti hänelle puhelimen mutta emme antaneet sitä tuoda lapselle. Siihen on olemassa hyvin vahvat syyt joita en rupea täällä kertomaan. Siis jokainen tapaus on erilainen.

        Saako sijaisperhe kuunnella lapsen ja äidin välisiä puheluita


    • sijaisäippä

      Lapselle 9v känny,osaa kyllä itse päättää ,koska haluaa vastata ja jutelle,ja myös laittaa puhelimen kiinni,esim,yöksi,me maksetaan lasku :) tärkeää saada pitää yhteys,ja riippuu tosiaan lapsen iästäkin.

    • roikkuu

      Minusta ei alle 8 vuotias tarvitse omaa puhelinta. Puhelin on siinä vaiheessa ok, kun lapsi alkaa kuleksimaan itsekseen kavereilla ym. että voi soittaa kotiin, tai että hänet tavoittaa. Meillä ainakin on sovitut soitto päivät sij.lapsilla, jolloin soittavat äidille meidän puhelimista.
      Kysyit syitä mitkä estävät oman puh käytön. Tiedän ainakin sellaisen tapauksen, jossa vanhemmat soitteli mihin aikaan tahansa humalassa lapselle. Se ei voi olla hyväksi. Puhelimen käyttö edellyttäisi sovittuja käyttö aikoja, esim klo 15-18 välisenä aikana voisi pitää päällä.

      • riippuu ja roikkuu...

        Pitkä viikonloppu on aikaa soittaa ja jutella lapsen OMILLE rakkailleen. Niitä useimmin ovat ÄITI ja ISÄ, MUMMO ja PAPPA.

        Lapsi ehtii tehdä läksynsä ja harrastaa vaikka soittaisi vkl:lla useamman puhelun.
        Tietenkin maksuasiat on oltava kunnossa! Joten, äläpä asettele mitään 15-18 välisiä aikoja???

        Muuten minun tiedossani on nuorin kännykän omistaja 4-vuotias!
        Hyvin sujui, kun oli opetettu peruskäyttö. Soitto ja vastaaminen.


    • Ei puhelimelle!

      Perheessämme asustaa seitsemän lasta joista osa bioja ja osa sijoitettuja. Olemme sopineet perheen kanssa, että yläasteelle mentäessä saavat henkilökohtaisen puhelimen käyttöönsä. Tällä hetkellä pienemmillä on käytössä heille yhteinen puhelin, joka otetaan mukaan esim. kyläreissulle, jos tarttee ottaa yhteyttä.

      Pelkästään jo taloudellisin perustein ei meillä ole mitään mahdollisuutta hankkia pienille puhelinta ja eivät he sitä tarvitse. Soittaa voi äidinkin puhelimesta, aina silloin kun asiaa on ja se on ainakin meillä ihan okei.

      • tinttu33

        "soittaa voi äidinkin puhelimesta" no johan olet tapaus jos itseäsi äidiksi sanot sijaislapsille. Kyllähän tuo sijaisperhe kovin saada lastani kiintymään heidän kotiinsa mutta vain me vanhemmat tiedämme mikä on tällä hetkellä totuus, sen vain kuulee joka kerta lapsen ollessa kotona taikka puhelimen välityksellä.


      • tuo edellinen
        tinttu33 kirjoitti:

        "soittaa voi äidinkin puhelimesta" no johan olet tapaus jos itseäsi äidiksi sanot sijaislapsille. Kyllähän tuo sijaisperhe kovin saada lastani kiintymään heidän kotiinsa mutta vain me vanhemmat tiedämme mikä on tällä hetkellä totuus, sen vain kuulee joka kerta lapsen ollessa kotona taikka puhelimen välityksellä.

        on sen PERHEEN ÄITI.


      • periaate kysymys
        tinttu33 kirjoitti:

        "soittaa voi äidinkin puhelimesta" no johan olet tapaus jos itseäsi äidiksi sanot sijaislapsille. Kyllähän tuo sijaisperhe kovin saada lastani kiintymään heidän kotiinsa mutta vain me vanhemmat tiedämme mikä on tällä hetkellä totuus, sen vain kuulee joka kerta lapsen ollessa kotona taikka puhelimen välityksellä.

        Kellekkähän ne lapset soittavatkaan sijaisäidin puhelimesta??? Tädille varmaan ;)?!

        Lällää... lapset sanovat meitä äidiksi ja isäksi ja heillä on ajatella sentään... vielä biologiset äiti ja isäkin, jonne saattavat joskus vielä palatakin, kun vanhemmat saavat elämänsä kuntoon. Kummallista, että lasten etua vain ajatellaan ja tuemme lapsia vanhempiensa tapaamisissa :D. Kyllästyttää tuo saivartelu, anteeks vaan.


      • tinttu 33
        periaate kysymys kirjoitti:

        Kellekkähän ne lapset soittavatkaan sijaisäidin puhelimesta??? Tädille varmaan ;)?!

        Lällää... lapset sanovat meitä äidiksi ja isäksi ja heillä on ajatella sentään... vielä biologiset äiti ja isäkin, jonne saattavat joskus vielä palatakin, kun vanhemmat saavat elämänsä kuntoon. Kummallista, että lasten etua vain ajatellaan ja tuemme lapsia vanhempiensa tapaamisissa :D. Kyllästyttää tuo saivartelu, anteeks vaan.

        taikka sitten muuten joku sairas tapaus sillä sijarin ei kuulu vetää peliä siihen asti kuitenkaan että antaisi oman mielihyvän vuoksi lapsin elää valheessa ja kutsua sinua äidiksi. Jos teitä "pimeitä" oikeasti on niin ei ole ihme että lapseni kyselee jatkuvasti kotiinpääsyä eikä myöskään kutsu muita äidiksi kuin minua omaa äitiään. Että silleen.
        Sanoisin muillekin äideille että jos lapsi elää viikot sijaisperheessä niin tehkää lapselle kuitenkin selväksi se tosiasia että tämän oikea koti on sinun luonasi ja sillä on vain yksi ainoa äiti.


      • edellinen
        tinttu 33 kirjoitti:

        taikka sitten muuten joku sairas tapaus sillä sijarin ei kuulu vetää peliä siihen asti kuitenkaan että antaisi oman mielihyvän vuoksi lapsin elää valheessa ja kutsua sinua äidiksi. Jos teitä "pimeitä" oikeasti on niin ei ole ihme että lapseni kyselee jatkuvasti kotiinpääsyä eikä myöskään kutsu muita äidiksi kuin minua omaa äitiään. Että silleen.
        Sanoisin muillekin äideille että jos lapsi elää viikot sijaisperheessä niin tehkää lapselle kuitenkin selväksi se tosiasia että tämän oikea koti on sinun luonasi ja sillä on vain yksi ainoa äiti.

        Eikö ole aivan normaalia, että sijaisvanhemmat väsyvät teidän biologisten jatkuvaan arvosteluun, vaikka yrittävät kaikkensa lapsen sekä teidän eteen?
        Meitä sijaisvanhempia on moneen junaan, joten en voi sanoa kuin omalta kohdaltamme, että me ainakin olemme lähteneet tähän niin, että kuljemme jonkin matkaa perheen rinnalla. Kuitenkin on sellaisia perheitä, joissa tämä tarkoittaa lähes lapsen koko elinikää. Kaikista lapsista ei tiedä heti, että jatkuuko heidän sijoituksensa kuinka kauan, mutta joissakin tapauksissa voi sanoa, että jatkuu hamaan tulevaisuuteen ja tähänkin on varauduttava.

        Joka tapauksessa, että lapsesta kasvaisi ehjä, niin hänen tulee saada kokea normaali arkea sijaisperheessä, niin kauan kuin hän siellä elää. Se, että biologisilla vanhemmilla on "ongelmia" (oli tilanne mikä tahansa), ei tee meistä sijasvanhemmista lapsen biologista vanhempaa, mutta sijaisena meidän tulee toimia vanhempana ihan lapsen jaksamisen ja tasapainoisen kasvun vuoksi.

        Mieti miltä lapsestasi tuntuisi, jos sijaisperheessä on esim. biologisia lapsia ja sijoitettuja ja sijoitettuja kohdeltaisiin jotenkin eriarvoisesti.
        Esim. kaupassa. "Äitipä ostaa teille Mikko ja Eero tänään karkkia kun on karkki päivä, mutta sinulle Maija, ostaa oma äiti sitten karkit".
        Tai sitten koulussa, Eero kertoo: "Olen Eero ja minun veljeni on Mikko. Maija VAAN asuu meillä".

        Asetapa lapsen etu edelle, se on sitä suurinta rakkautta, vaikkakaan ei varmaan helpointa! Kukaan ei ole viemässä sinulta lopullisesti lastasi, kunhan hoidat asiasi siihen tilanteeseen, että lapsi voi palata luoksesi.

        Voimia sinulle ja toivottavasti saat elämäsi kuntoon, että rakas lapsesi voi palata luoksesi!

        p.s. tottakai lapsesi kyselee luoksesi pääsyä. Nämä lapset ovat biologisille vanhemmilleen lojaaleja aina. Niin olisivat minunkin lapseni. Parasta kuitenkin on mitä voit tehdä on tukea lasta sijaisperheeseen niinkauan, kuin sitä tukea tarvitsette. Se ei vie lasta sinulta :)

        Terveisin "pimeä "provosoija""


      • Elämänikäinen äiti
        tinttu 33 kirjoitti:

        taikka sitten muuten joku sairas tapaus sillä sijarin ei kuulu vetää peliä siihen asti kuitenkaan että antaisi oman mielihyvän vuoksi lapsin elää valheessa ja kutsua sinua äidiksi. Jos teitä "pimeitä" oikeasti on niin ei ole ihme että lapseni kyselee jatkuvasti kotiinpääsyä eikä myöskään kutsu muita äidiksi kuin minua omaa äitiään. Että silleen.
        Sanoisin muillekin äideille että jos lapsi elää viikot sijaisperheessä niin tehkää lapselle kuitenkin selväksi se tosiasia että tämän oikea koti on sinun luonasi ja sillä on vain yksi ainoa äiti.

        Monien muiden sijaisvanhempien tavoin meilläkin kaikki lapset, sijoitetut mukaanlukien, kutsuvat meitä perheen vanhempia äidiksi ja isäksi.
        Emme me ole lapsia vaatineet kutsumaan siksi tai täksi,minun tai puolisoni itsetuntoon eivät lasten käyttämät nimitykset vaikuta. Vauvoina tulleet ovat olleet perheemme jäseniä jo vajaat 10 vuotta ja heidän biologiset vanhempansa eivät heihin yhteyttä pidä - me olemme heidän vanhempansa, eikä asia muuksi muutu, vaikka joku muu on heidät synnyttänyt.
        Viimeiseksi tullut lapsi omaa hyvät välit biologisiin vanhempiinsa, joita tapaa säännöllisen epäsäännöllisesti (meistä riippumattomista syistä) - hänellekin on nykyisin tärkeää saada kutsua meitä äidiksi ja isäksi, mikä ei tarkoita sitä, etteikö hän kutsuisi edelleen biologisia vanhempiaankin äidiksi ja isäksi.
        Meillä lapset eivät elä viikkoja vaan vuosia, mitään muuta kotia heillä ei ole. Meille sijoitetuista lapsista nekin joilla on joskus ollut yhteinen koti vanhempiensa kanssa, ovat sen kodin menettäneet vanhempien erojen, uusien vaihtuvien asuinkumppanien ja asuntojen takia.
        Biologiset vanhempansa heillä sen sijaan on aina, tapasivat nämä lapsiaan tai eivät.


      • kodin menettää
        Elämänikäinen äiti kirjoitti:

        Monien muiden sijaisvanhempien tavoin meilläkin kaikki lapset, sijoitetut mukaanlukien, kutsuvat meitä perheen vanhempia äidiksi ja isäksi.
        Emme me ole lapsia vaatineet kutsumaan siksi tai täksi,minun tai puolisoni itsetuntoon eivät lasten käyttämät nimitykset vaikuta. Vauvoina tulleet ovat olleet perheemme jäseniä jo vajaat 10 vuotta ja heidän biologiset vanhempansa eivät heihin yhteyttä pidä - me olemme heidän vanhempansa, eikä asia muuksi muutu, vaikka joku muu on heidät synnyttänyt.
        Viimeiseksi tullut lapsi omaa hyvät välit biologisiin vanhempiinsa, joita tapaa säännöllisen epäsäännöllisesti (meistä riippumattomista syistä) - hänellekin on nykyisin tärkeää saada kutsua meitä äidiksi ja isäksi, mikä ei tarkoita sitä, etteikö hän kutsuisi edelleen biologisia vanhempiaankin äidiksi ja isäksi.
        Meillä lapset eivät elä viikkoja vaan vuosia, mitään muuta kotia heillä ei ole. Meille sijoitetuista lapsista nekin joilla on joskus ollut yhteinen koti vanhempiensa kanssa, ovat sen kodin menettäneet vanhempien erojen, uusien vaihtuvien asuinkumppanien ja asuntojen takia.
        Biologiset vanhempansa heillä sen sijaan on aina, tapasivat nämä lapsiaan tai eivät.

        asuntojen takia??


      • Vanhempien parisuhde
        kodin menettää kirjoitti:

        asuntojen takia??

        Asunto ei ole koti, lapsen koti muodostuu vanhempien parisuhteesta, välittämisestä, siitä että hänen perustarpeensa tyydytetään (tärkeimpinä levon ja ravinnon tarpeet, sitten mm. oppimisen ja rakkauden tarpeet).
        Jos lapsella on vain yksi vanhempi, on hän tavallaan lapsen kodin perusyksikkö - tällöin lapsi, joka on huostaanotettu yksinhuoltajan kodista ei mene takaisin kotiin, jos tämä vanhempi asuu milloin kenenkin vaihtuvan kumppanin kanssa - lapsi käy tapaamassa vanhempaansa vieraassa paikassa ja tapaamisessa on mukana vieras ihminen.
        Mm. edellämainituista syistä meille sijoitettujen lasten koti on meillä ja he tapaavat vanhempiaan täällä tai sosiaalitoimen määräämässä tapaamispaikassa, joka ei ole se paikka jota ao. vanhempi kulloinkin kodikseen kutsuu.


      • mikä se on jos ei
        kodin menettää kirjoitti:

        asuntojen takia??

        ole asuntoa ei mielestäni koti. On olemassa biologinenäiti mutta siihen se sitten loppuukin.
        Tapaaminen on aina salaisessa paikassa ja valvottu.

        Eripaikoissa tapahtuvat tapaamiset eivät anna mahdollisuutta yhtä helposti siihen houkutukseen ja vaaraan mikä muuten on olemassa jos tapaisivat bion kotiseudulla.

        Viimeinen tapaaminen oli neljä kuukautta sitten.

        Emme toivo myöskään bioäidiltä puhelin soittoja sen voitte ymmärtää miten haluatte.


      • tinttu33
        edellinen kirjoitti:

        Eikö ole aivan normaalia, että sijaisvanhemmat väsyvät teidän biologisten jatkuvaan arvosteluun, vaikka yrittävät kaikkensa lapsen sekä teidän eteen?
        Meitä sijaisvanhempia on moneen junaan, joten en voi sanoa kuin omalta kohdaltamme, että me ainakin olemme lähteneet tähän niin, että kuljemme jonkin matkaa perheen rinnalla. Kuitenkin on sellaisia perheitä, joissa tämä tarkoittaa lähes lapsen koko elinikää. Kaikista lapsista ei tiedä heti, että jatkuuko heidän sijoituksensa kuinka kauan, mutta joissakin tapauksissa voi sanoa, että jatkuu hamaan tulevaisuuteen ja tähänkin on varauduttava.

        Joka tapauksessa, että lapsesta kasvaisi ehjä, niin hänen tulee saada kokea normaali arkea sijaisperheessä, niin kauan kuin hän siellä elää. Se, että biologisilla vanhemmilla on "ongelmia" (oli tilanne mikä tahansa), ei tee meistä sijasvanhemmista lapsen biologista vanhempaa, mutta sijaisena meidän tulee toimia vanhempana ihan lapsen jaksamisen ja tasapainoisen kasvun vuoksi.

        Mieti miltä lapsestasi tuntuisi, jos sijaisperheessä on esim. biologisia lapsia ja sijoitettuja ja sijoitettuja kohdeltaisiin jotenkin eriarvoisesti.
        Esim. kaupassa. "Äitipä ostaa teille Mikko ja Eero tänään karkkia kun on karkki päivä, mutta sinulle Maija, ostaa oma äiti sitten karkit".
        Tai sitten koulussa, Eero kertoo: "Olen Eero ja minun veljeni on Mikko. Maija VAAN asuu meillä".

        Asetapa lapsen etu edelle, se on sitä suurinta rakkautta, vaikkakaan ei varmaan helpointa! Kukaan ei ole viemässä sinulta lopullisesti lastasi, kunhan hoidat asiasi siihen tilanteeseen, että lapsi voi palata luoksesi.

        Voimia sinulle ja toivottavasti saat elämäsi kuntoon, että rakas lapsesi voi palata luoksesi!

        p.s. tottakai lapsesi kyselee luoksesi pääsyä. Nämä lapset ovat biologisille vanhemmilleen lojaaleja aina. Niin olisivat minunkin lapseni. Parasta kuitenkin on mitä voit tehdä on tukea lasta sijaisperheeseen niinkauan, kuin sitä tukea tarvitsette. Se ei vie lasta sinulta :)

        Terveisin "pimeä "provosoija""

        Kirjoitus oli hyvä mutta tuohon lapsen lojaalisuuteen sanon kumminkin sen että kyse on meidän kohdalla todella siitä että lapsi ei halua asua sijaisperheessä ja ikävöi suunnattomasti kotiinsa ja myös minua äitiä kuten minäkin lastani. Kun kotiloma aina loppuu niin lapsi on aivan murtunut kun joutuu lähtemään takaisin:( olen kyllä pyytänyt olemaan kärsivällinen ja sanonut taistelevani siitä että saamme vielä toisemme.


      • tinttu33
        Elämänikäinen äiti kirjoitti:

        Monien muiden sijaisvanhempien tavoin meilläkin kaikki lapset, sijoitetut mukaanlukien, kutsuvat meitä perheen vanhempia äidiksi ja isäksi.
        Emme me ole lapsia vaatineet kutsumaan siksi tai täksi,minun tai puolisoni itsetuntoon eivät lasten käyttämät nimitykset vaikuta. Vauvoina tulleet ovat olleet perheemme jäseniä jo vajaat 10 vuotta ja heidän biologiset vanhempansa eivät heihin yhteyttä pidä - me olemme heidän vanhempansa, eikä asia muuksi muutu, vaikka joku muu on heidät synnyttänyt.
        Viimeiseksi tullut lapsi omaa hyvät välit biologisiin vanhempiinsa, joita tapaa säännöllisen epäsäännöllisesti (meistä riippumattomista syistä) - hänellekin on nykyisin tärkeää saada kutsua meitä äidiksi ja isäksi, mikä ei tarkoita sitä, etteikö hän kutsuisi edelleen biologisia vanhempiaankin äidiksi ja isäksi.
        Meillä lapset eivät elä viikkoja vaan vuosia, mitään muuta kotia heillä ei ole. Meille sijoitetuista lapsista nekin joilla on joskus ollut yhteinen koti vanhempiensa kanssa, ovat sen kodin menettäneet vanhempien erojen, uusien vaihtuvien asuinkumppanien ja asuntojen takia.
        Biologiset vanhempansa heillä sen sijaan on aina, tapasivat nämä lapsiaan tai eivät.

        On hieman erijuttu mikäli lapsi sijoitetaan jo vauvaiästä. Silloin se on aika luonnollista että tuo äidiksi kutsuminen jossain vaiheessa alkaa.

        Siinä mielessä ajatellen on hyvä että lapseni on niin iso että hyvin tietää ja tuntee oman äitinsä.
        Meidän välistä rakkautta ei sijaisperhe ikinä murra, on se niin vahva.


      • luulimme mutta
        tinttu33 kirjoitti:

        On hieman erijuttu mikäli lapsi sijoitetaan jo vauvaiästä. Silloin se on aika luonnollista että tuo äidiksi kutsuminen jossain vaiheessa alkaa.

        Siinä mielessä ajatellen on hyvä että lapseni on niin iso että hyvin tietää ja tuntee oman äitinsä.
        Meidän välistä rakkautta ei sijaisperhe ikinä murra, on se niin vahva.

        toisin on käynyt.
        Toivon sinun onnistuvan tavoitteessasi.


      • edellinen
        tinttu33 kirjoitti:

        Kirjoitus oli hyvä mutta tuohon lapsen lojaalisuuteen sanon kumminkin sen että kyse on meidän kohdalla todella siitä että lapsi ei halua asua sijaisperheessä ja ikävöi suunnattomasti kotiinsa ja myös minua äitiä kuten minäkin lastani. Kun kotiloma aina loppuu niin lapsi on aivan murtunut kun joutuu lähtemään takaisin:( olen kyllä pyytänyt olemaan kärsivällinen ja sanonut taistelevani siitä että saamme vielä toisemme.

        sitä tarkoitinkin lojaalisuudella, että lapset rakastavat vanhempiaan ehdoitta oli sitten tapahtunut mitä tahansa.
        Hyvä, että taistelet lapsen takaisin saannista, mutta sinä aikana teethän lapsellesi selväksi vaikka se surua sinulle tuottaakin, että lapsella on oikeus elää sijaisperheessä ja siellä hänestä pidetään huolta niinkauan, kunnes äiti saa asiat kuntoon ja lapsi voi palata kotiin. Anna lapsellesi lupa kiintyä sijaisperheeseen, se helpottaa lapsen arkea.

        Pysy kuitenkin lapsen rinnalla ja rakasta häntä ehdoitta ja kerro se hänelle. Ethän kuitenkaan musta maalaa sijaisperhettä. Jos lapsi vaikka haluaisi nauttia elämästään senkin aikaa kun on sijaisperheessä, ei hän sitä tee, jos sinä et anna hänelle siihen lupaa. Ei sinun tarvitse antaa sydämessäsi sitä lupaa, kunhan vakuutat lapselle, että on hyvä, että niin moni rakastaa häntä ja haluaa hänelle hyvää.

        Tämän suurempaa rakkauden tekoa ei voi tehdä kukaan tässä tilanteessa!
        Toivottavasti myös pystyt keskustelemaan sijaisperheen kanssa tästä rakentavasti, että annat lapsellesi luvan nyt elää perheessä, mutta haluat myös, että lapsi tietää hänen äitinsäkin rakastavan häntä ja haluavan hänet takaisin ja toivot, että hänelle kerrotaan äidistä hyviä asioita, niinkuin sinäkin kerrot sijaisperheestä.

        Näen valitettavan läheltä kuitenkin sitä, että lapselle lupaillaan huostaanoton purkua ja kotiin paluuta ja lapsi odottaa ja odottaa... Lapsen kaikki päivät menee odottamiseen ja pahaan mieleen. Nyt kun on mennyt neljä vuotta ja lapsi vain odottaa, niin mieli on rikki ja luottamus heikoilla. Vaikka kuinka selitämme lapselle, että hänen ei kannata nyt ajatella paluuta vaan elää, kunnes äiti saa elämänsä kuntoon (ja tässä tapauksessa se on hyvin mahdollista ja sitä odotamme). Yritämme selittää, ettei äidin rakkaus ole pois vaikka hän antaisi muidenkin rakastaa häntä ja kiintyisi itsekin muihin. Ei lapsi pysty siihen, jos äiti ei häntä tässä tue :(.
        Lapsen paha olo satuttaa niin...

        Kenenpä lapsi ei kotiinsa haluaisi, biologisen vanhemman luo. Asettumalla sijaasi ajatuksissani, voin täysin kuvitella kuinka omat biologiset lapseni reagoisivat.
        Toivon, että sinulla on voimia olla jaksava rakastava aikuinen ja asettaa lapsen edun oman pahan mielen edelle :).

        Itse aina olen ajatellut tästä äidiksi kutsumisesta, että se on vain nimi minulle. Lapsesta on kivempi kutsua minua siksi miksi muutkin perheen lapset. Emme ole myöskään vaatineet lapsia kutsumaan minua äidiksi, vaan olen esitellyt itseni nimeltä ja sanonut, että hän voi kutsua minua siten kuin haluaa.
        Toimimmehan kuitenkin äidin sijaisena, hoitaen hänen tehtäviään, kunnes oma äiti pystyy taas hoitamaan lastaan.
        Lasteni ollessa aikoinaan päivähoidossa, kutsuivat lapset hoitotätiä varaäidiksi ja minusta oli hienoa, että hoitotäti oli hoitanut lapsiani niin hyvin, että hänet voitiin verrannollistaa melkein minuun. Sijaisäiti ei kuitenkaan koskaan kokonaan tietenkään korvaa biologista äitiä.

        Kaikille biologisille äideille ja isille: Antakaa lapsille mahdollisuus siihen, että häntä voi rakastaa useampikin ihminen, mutta pitäkää lapseenne yhteyttä vaikka hän ei palaisi teille, sillä lapsen on tärkeää varsinkin murrosiässä tietää missä hänen juurensa on.
        Keskustelkaa sijaisperheen kanssa asioista ja kertokaa mitä haluatte ja miten haluatte lastanne hoidettavan ja kuunnelkaa myös kuinka sijaisperheessä toimitaan ja tehkää yhdessä kompromisseja.


      • lapsi on avoin kirja
        tinttu33 kirjoitti:

        On hieman erijuttu mikäli lapsi sijoitetaan jo vauvaiästä. Silloin se on aika luonnollista että tuo äidiksi kutsuminen jossain vaiheessa alkaa.

        Siinä mielessä ajatellen on hyvä että lapseni on niin iso että hyvin tietää ja tuntee oman äitinsä.
        Meidän välistä rakkautta ei sijaisperhe ikinä murra, on se niin vahva.

        Lapsi (ja aikuinenkin) voi rakastaa monia ihmisiä samanaikaisesti.
        Miksi sijaisperhe haluaisi tai edes pystyisi hävittämään lapsen ja äidin välisen rakkauden siteen ? Silti, vaikka lapsi äitiään rakastaa, on mahdollista, että hän rakastaa myös äitiään sijaisperheessä ja monia, monia muita, jotka ovat tärkeitä hänelle.
        Myös nämä lapset, jotka eivät ole koskaan saaneet tilaisuutta tutustua biologisiin vanhempiinsa miettivät sitä, että rakastaako heidän biologinen vanhempansa heitä ja hoitaisiko, jos pystyisi.


      • sekopäältä
        mikä se on jos ei kirjoitti:

        ole asuntoa ei mielestäni koti. On olemassa biologinenäiti mutta siihen se sitten loppuukin.
        Tapaaminen on aina salaisessa paikassa ja valvottu.

        Eripaikoissa tapahtuvat tapaamiset eivät anna mahdollisuutta yhtä helposti siihen houkutukseen ja vaaraan mikä muuten on olemassa jos tapaisivat bion kotiseudulla.

        Viimeinen tapaaminen oli neljä kuukautta sitten.

        Emme toivo myöskään bioäidiltä puhelin soittoja sen voitte ymmärtää miten haluatte.

        mikä ihmeen houkutus kotiseudulla muka voi olla? mene hoitoon!


      • noin tietämätön
        sekopäältä kirjoitti:

        mikä ihmeen houkutus kotiseudulla muka voi olla? mene hoitoon!

        mitä voi sijaislasten kotiympäristössä olla.
        Miksi minun pitäisi mennä hoitoon enhä minä ole siihen syyllinen mitä siellä "bion"kotiympäristössä tapahtuu.

        Tiedätö mikä on houkutus?

        Tai sitten et osaa sitä tiedostaa.

        Enkä päätöksentekijä ole minä/me sijaisvanhemmat eikä "sossutantatkaan".

        Naapureillakin on silmät ja korvat jos et sitä tiennyt.

        Päätöksen elämänsä valintaan on tehnyt "BIO" itse.

        Onneksi kaikki ei ole yhtätietämättömiä kuin miltä sinä vaikutat.


      • tinttu33
        lapsi on avoin kirja kirjoitti:

        Lapsi (ja aikuinenkin) voi rakastaa monia ihmisiä samanaikaisesti.
        Miksi sijaisperhe haluaisi tai edes pystyisi hävittämään lapsen ja äidin välisen rakkauden siteen ? Silti, vaikka lapsi äitiään rakastaa, on mahdollista, että hän rakastaa myös äitiään sijaisperheessä ja monia, monia muita, jotka ovat tärkeitä hänelle.
        Myös nämä lapset, jotka eivät ole koskaan saaneet tilaisuutta tutustua biologisiin vanhempiinsa miettivät sitä, että rakastaako heidän biologinen vanhempansa heitä ja hoitaisiko, jos pystyisi.

        Viittaan hieman nyt yhteen lyhyeen tokaisuun että aivan juuri sitä tarkoitin että kun on hieman isommasta lapsesta kysymys eikä pikkuvauvasta niin sydämmeltäni on kyllä lähtenyt se huoli että alkaako lapseni kutsua sijaishoitajaansa äidiksi:)

        No mutta sitten viittaan yhteen vastauksista että ei minulla ole sitä vastaan tietenkään että lapsi pystyisi täysillä nauttimaan elämästään muualla mutta ne keskustelut mitä lapsi on kuullut tekevät siitä melkein mahdottoman yhtälön. Senkin tosiasian mitä minusta luuloteltiin etten välttämättä jaksaisi hoitaa lastani onnettomuuden jälkeen ja sen jälkeisen masennuskauden on valehtelua.

        Kuten taannoin lapsenikin tokaisi minulle että "äiti et sinä ole epäkunnossa vaan kunnossa" ja tämä on totta ollut jo kohta vuoden verran mutta silti sijoitusta jatkettiin täysin mututuntumalta ja se on epäoikeudenmukaista. Siksi toisekseen koskaan edes masennuksen aikana en hoitanut lasta mitenkään huonosti ja sen näkivät monet tuttavat ja ihmettelivät suuresti että tälläista voi oikeasti tapahtua tässä yhteiskunnassa?

        Koska tämä vääryydellä tehty sijoitus jatkettiin vielä siksi että sossu haluaa vakuuttua siten että mm.seuraa miten sitoudun käymään terapiassa on silkkaa hulluutta. En sinällään pidä pahana terapiaa ja se tekisi hyvää monille muillekin ihmisille mutta se kun asiasta tehdään ehto eli annetaan tietty ajanjakso että pitää käydä taikka lasta ei kotiuteta on vääryys.

        Omaehtoisesti terapian aloittaminen on ihan eritavalla hyödyllistä kuin sellainen käytäntö että siihen pakotetaan. Miten muutenkaan tuollaiseen pakottaminen voi olla oikein jos asiat ovat olleet kuitenkin ihan kunnossa monet monet kuukaudet? Kun ihmisen jouduttua onnettomuuteen lapsi viedään pois niin johan tässä saa alkaa hiipiä ulkonakin varovasti ettei vaan satu mitään koska silloin sossu saa taas uuden syyn kaappaukseen.

        Minulla ei varmasti olisi vastaan sijaisperheiden toimintaa jos siellä olevat lapset vain olisivat oikeasta syystä sijoitettuna elikä just esim. alkoholi(liikakäyttö), huumeet, väkivalta....
        Tuonkaltaisissa jutuissa niitä oikeasti tarvitaankin!


      • saman kärsimyksen kokenut
        tinttu33 kirjoitti:

        Viittaan hieman nyt yhteen lyhyeen tokaisuun että aivan juuri sitä tarkoitin että kun on hieman isommasta lapsesta kysymys eikä pikkuvauvasta niin sydämmeltäni on kyllä lähtenyt se huoli että alkaako lapseni kutsua sijaishoitajaansa äidiksi:)

        No mutta sitten viittaan yhteen vastauksista että ei minulla ole sitä vastaan tietenkään että lapsi pystyisi täysillä nauttimaan elämästään muualla mutta ne keskustelut mitä lapsi on kuullut tekevät siitä melkein mahdottoman yhtälön. Senkin tosiasian mitä minusta luuloteltiin etten välttämättä jaksaisi hoitaa lastani onnettomuuden jälkeen ja sen jälkeisen masennuskauden on valehtelua.

        Kuten taannoin lapsenikin tokaisi minulle että "äiti et sinä ole epäkunnossa vaan kunnossa" ja tämä on totta ollut jo kohta vuoden verran mutta silti sijoitusta jatkettiin täysin mututuntumalta ja se on epäoikeudenmukaista. Siksi toisekseen koskaan edes masennuksen aikana en hoitanut lasta mitenkään huonosti ja sen näkivät monet tuttavat ja ihmettelivät suuresti että tälläista voi oikeasti tapahtua tässä yhteiskunnassa?

        Koska tämä vääryydellä tehty sijoitus jatkettiin vielä siksi että sossu haluaa vakuuttua siten että mm.seuraa miten sitoudun käymään terapiassa on silkkaa hulluutta. En sinällään pidä pahana terapiaa ja se tekisi hyvää monille muillekin ihmisille mutta se kun asiasta tehdään ehto eli annetaan tietty ajanjakso että pitää käydä taikka lasta ei kotiuteta on vääryys.

        Omaehtoisesti terapian aloittaminen on ihan eritavalla hyödyllistä kuin sellainen käytäntö että siihen pakotetaan. Miten muutenkaan tuollaiseen pakottaminen voi olla oikein jos asiat ovat olleet kuitenkin ihan kunnossa monet monet kuukaudet? Kun ihmisen jouduttua onnettomuuteen lapsi viedään pois niin johan tässä saa alkaa hiipiä ulkonakin varovasti ettei vaan satu mitään koska silloin sossu saa taas uuden syyn kaappaukseen.

        Minulla ei varmasti olisi vastaan sijaisperheiden toimintaa jos siellä olevat lapset vain olisivat oikeasta syystä sijoitettuna elikä just esim. alkoholi(liikakäyttö), huumeet, väkivalta....
        Tuonkaltaisissa jutuissa niitä oikeasti tarvitaankin!

        Minä annoin itse luvan sijoittaa lapseni, koska aloin pelätä, että teen lapselleni jotain pahaa?
        No, sijoitus johti masennukseen ja oli alun alkaen huono.

        Sijaisperheeksi valikoitui väärät ihmiset, jotka yrittivät heti katkaista välimme ja jopa muuttaa lapseni sukunimen omaksi nimekseen.

        Minun sopimuksessani luki, että lapsi on kotiutettava heti kun olosuhteet korjaantuvat. Sijareille oli kerrottu, että sijoitus on pysyvä?????

        Alkoi elämäni kamalin epätoivoinen taistelu OMASTA LAPSESTA, jota olin AINA hoitanut hyvin. Pelolleni löytyi selitys paljon myöhemmin, mutta olisin sen kanssa pärjännyt, koska kävin terapiaa.

        Asiani oli oikeudessa ja taistelin "henkeen ja vereen", kunnes lapseni karkasi luokseni niin monta kertaa, että sijoitus päätettiin lopulta purkaa.

        Silti suren niitä menetettyjä, yhteisiä kasvuvuosia, jotka rikkoivat myös minua ei vain lastani.
        En ole alkoholin käyttäjä, en huumehörhö, en pahoinpitelijä enkä heitteillejättäjä.

        Minulle vain valehdeltiin TÖRKEÄSTI, niin kuin sinulle on nyt tehty.

        Kun hain ekaa sijoituksen purkua, sossuämmä sanoi, että anna vielä vähän itsellesi aikaa toipua? Kun hain toisen kerran purkua, sama ämmä vetosi, että lapsi on jo tottunut olemaan perheessä.

        Elikkä, tässä on sossujen keino saada niitä hyvinkäyttäytyviä, helppohoitoisia lapsia mahoille vanhemmille!!!
        Tämä täyttää mielestäni törkeän lapsenryöstön tunnusmerkit.

        Nyt kun lapseni on aikuinen, olemme suunnitelleet kaikkien osapuolten oikeuteen haastamista.
        Mitään syytä näes ei löydy huostaanoton pitkittämiselle, joka oli vielä minun puoleltani vapaaehtoinen.

        Varoitan Sinua, rakas tinttu 33. Älä kirjoita nimeäsi mihinkään sopimuspapereihin. Jos sinut kutsutaan perhe (lue perse) neuvolaan, äitiyttä mittaavaan testiin niin ÄLÄ SUOSTU!!!!!!
        Testituloksia luetaan siten, MIKÄ ON SIJAISPERHEEN KANNALTA EDULLISINTA, ELI SIJOITUKSEN JATKAMINEN, ja helpon rahan tulo!!!

        Olen myöhemmin opiskellut sosiaalialan ammattiin ja tiedän jotain näistä asioista.

        Yritä saada mahdollisimman pian purku aikaiseksi ja pidä säännöllistä yhteyttä lapseen.
        Lapsi saattaa puhua Sinulle myös juuri sitä mitä perhe on "hänelle syöttänyt".
        Oma lapsenikin kertoi, että testeihin vietäessä hänelle sanottiin että vastaa niin ja näin jos "sitä ja sitä" asiaa kysytään.

        Ihmettelin, miksi lapseni suostui valehtelemaan? Hän kertoi, että perhe oli uhannut hylätä hänet jos hän puhuu muuta. Myös minusta oli sanottu, että olen niin SAIRAS, etten enää parane????

        Arvaapa vihaanko sijareita ja sossuja.
        Jos täällä nettifoorumissa ei olisi rikollinen toiminta kielletty, se olisi jo tapahtunut!!!!!!

        Voimia, rohkeutta, taistelutahtoa, lujuutta. Lyö lyttyyn niin paskasijarit kuin sossuämmätkin!!

        Olen samaa mieltä, jos vanhemmalla on päihde- tai huumeongelma, heitteillejättöä, pahoinpitelyä yms. on lapsi otettava HETI huostaan, mutta meidän kaltaiset tapaukset tuntuvat kiinnostavan ENEMMÄN??

        Pääseehän siinä niin paljon vähemmällä työllä ja palkka juoksee kuin ratsuhevonen!!!!!!


      • tinttu33
        saman kärsimyksen kokenut kirjoitti:

        Minä annoin itse luvan sijoittaa lapseni, koska aloin pelätä, että teen lapselleni jotain pahaa?
        No, sijoitus johti masennukseen ja oli alun alkaen huono.

        Sijaisperheeksi valikoitui väärät ihmiset, jotka yrittivät heti katkaista välimme ja jopa muuttaa lapseni sukunimen omaksi nimekseen.

        Minun sopimuksessani luki, että lapsi on kotiutettava heti kun olosuhteet korjaantuvat. Sijareille oli kerrottu, että sijoitus on pysyvä?????

        Alkoi elämäni kamalin epätoivoinen taistelu OMASTA LAPSESTA, jota olin AINA hoitanut hyvin. Pelolleni löytyi selitys paljon myöhemmin, mutta olisin sen kanssa pärjännyt, koska kävin terapiaa.

        Asiani oli oikeudessa ja taistelin "henkeen ja vereen", kunnes lapseni karkasi luokseni niin monta kertaa, että sijoitus päätettiin lopulta purkaa.

        Silti suren niitä menetettyjä, yhteisiä kasvuvuosia, jotka rikkoivat myös minua ei vain lastani.
        En ole alkoholin käyttäjä, en huumehörhö, en pahoinpitelijä enkä heitteillejättäjä.

        Minulle vain valehdeltiin TÖRKEÄSTI, niin kuin sinulle on nyt tehty.

        Kun hain ekaa sijoituksen purkua, sossuämmä sanoi, että anna vielä vähän itsellesi aikaa toipua? Kun hain toisen kerran purkua, sama ämmä vetosi, että lapsi on jo tottunut olemaan perheessä.

        Elikkä, tässä on sossujen keino saada niitä hyvinkäyttäytyviä, helppohoitoisia lapsia mahoille vanhemmille!!!
        Tämä täyttää mielestäni törkeän lapsenryöstön tunnusmerkit.

        Nyt kun lapseni on aikuinen, olemme suunnitelleet kaikkien osapuolten oikeuteen haastamista.
        Mitään syytä näes ei löydy huostaanoton pitkittämiselle, joka oli vielä minun puoleltani vapaaehtoinen.

        Varoitan Sinua, rakas tinttu 33. Älä kirjoita nimeäsi mihinkään sopimuspapereihin. Jos sinut kutsutaan perhe (lue perse) neuvolaan, äitiyttä mittaavaan testiin niin ÄLÄ SUOSTU!!!!!!
        Testituloksia luetaan siten, MIKÄ ON SIJAISPERHEEN KANNALTA EDULLISINTA, ELI SIJOITUKSEN JATKAMINEN, ja helpon rahan tulo!!!

        Olen myöhemmin opiskellut sosiaalialan ammattiin ja tiedän jotain näistä asioista.

        Yritä saada mahdollisimman pian purku aikaiseksi ja pidä säännöllistä yhteyttä lapseen.
        Lapsi saattaa puhua Sinulle myös juuri sitä mitä perhe on "hänelle syöttänyt".
        Oma lapsenikin kertoi, että testeihin vietäessä hänelle sanottiin että vastaa niin ja näin jos "sitä ja sitä" asiaa kysytään.

        Ihmettelin, miksi lapseni suostui valehtelemaan? Hän kertoi, että perhe oli uhannut hylätä hänet jos hän puhuu muuta. Myös minusta oli sanottu, että olen niin SAIRAS, etten enää parane????

        Arvaapa vihaanko sijareita ja sossuja.
        Jos täällä nettifoorumissa ei olisi rikollinen toiminta kielletty, se olisi jo tapahtunut!!!!!!

        Voimia, rohkeutta, taistelutahtoa, lujuutta. Lyö lyttyyn niin paskasijarit kuin sossuämmätkin!!

        Olen samaa mieltä, jos vanhemmalla on päihde- tai huumeongelma, heitteillejättöä, pahoinpitelyä yms. on lapsi otettava HETI huostaan, mutta meidän kaltaiset tapaukset tuntuvat kiinnostavan ENEMMÄN??

        Pääseehän siinä niin paljon vähemmällä työllä ja palkka juoksee kuin ratsuhevonen!!!!!!

        Tuntui hirvittävältä lukea tuollaista tekstiä mutta en epäile vähääkään etteikö noin voisi käydä. Kiitos sinulle kun jaksoit vastata tärkeään asiaan. Rakastan pientä enkeliäni aivan mielettömästi ja taistelen hänen kotiin pääsemisestä.

        Hyvää tahtia minua on jo huijattu. Meidän tapauksessa sossu mainitsi palaverissa että olinhan minä äitinä suostunut huostaanottoon, miksi? silloin kun siitä mainittiin ääneen niin en järkyttyneenä saanut sanotuksi mitään ja kun tästä sanoin sossulle niin tämä huomautti että "hiljaisuus on myöntymisen merkki".

        Jos mietin sitä aikaa kun sossu tästä huostaanotosta kertoi niin hän ei ihan selkeästi antanut ymmärtää mistä oikein on loppuen lopuksi kysymys. Tähän tapaan hän kertoi mm. " eihän tämä huostaanotto ole nyt sellainen kuin kuvittelette vaan teidän tapauksessanne tämä on nyt lähinnä sitä että virallinen nimike vain muuttuu. Ensi kesänä voidaan voidaan purkamista hakea eikä se ole mitenkään hankalaa" Nämä sanat meille siis sanottiin vuosi sitten vaikka homman piti kestää puolisen vuotta.

        Sossu halusi lääkärinlausunnon psyykkisestä kunnostani että masennukset ovat hellittäneet(masennus on aivan normaali tila kenellä tahansa ja varsinkin jos siihen on syynä jotain todella ikävää minkä on joutunut läpikäymään)

        No mutta sossu sai lausunnon jossa mainittiin että tilanne hyvä ja oireita ei huomattavissa. Sossu halusi lisäaikaa kuitenkin vielä vaikka mitään perusteita ei enää olekaan eikä mielestäni varsinaisesti ollutkaan. Miksi tällaista mielivaltaista touhua tehdään? sijoitus jatketaan nyt siis sen vuoksi koska sossu on ennakkoluuloinen ja hänen omasta mielestään tilanne saattaisi olla riskialtis. Varoituksen sana siis kaikille: älä vaan kerro kenellekään jos tunnet olosi masentuneeksi!


      • Masentunut sanoo
        tinttu33 kirjoitti:

        Tuntui hirvittävältä lukea tuollaista tekstiä mutta en epäile vähääkään etteikö noin voisi käydä. Kiitos sinulle kun jaksoit vastata tärkeään asiaan. Rakastan pientä enkeliäni aivan mielettömästi ja taistelen hänen kotiin pääsemisestä.

        Hyvää tahtia minua on jo huijattu. Meidän tapauksessa sossu mainitsi palaverissa että olinhan minä äitinä suostunut huostaanottoon, miksi? silloin kun siitä mainittiin ääneen niin en järkyttyneenä saanut sanotuksi mitään ja kun tästä sanoin sossulle niin tämä huomautti että "hiljaisuus on myöntymisen merkki".

        Jos mietin sitä aikaa kun sossu tästä huostaanotosta kertoi niin hän ei ihan selkeästi antanut ymmärtää mistä oikein on loppuen lopuksi kysymys. Tähän tapaan hän kertoi mm. " eihän tämä huostaanotto ole nyt sellainen kuin kuvittelette vaan teidän tapauksessanne tämä on nyt lähinnä sitä että virallinen nimike vain muuttuu. Ensi kesänä voidaan voidaan purkamista hakea eikä se ole mitenkään hankalaa" Nämä sanat meille siis sanottiin vuosi sitten vaikka homman piti kestää puolisen vuotta.

        Sossu halusi lääkärinlausunnon psyykkisestä kunnostani että masennukset ovat hellittäneet(masennus on aivan normaali tila kenellä tahansa ja varsinkin jos siihen on syynä jotain todella ikävää minkä on joutunut läpikäymään)

        No mutta sossu sai lausunnon jossa mainittiin että tilanne hyvä ja oireita ei huomattavissa. Sossu halusi lisäaikaa kuitenkin vielä vaikka mitään perusteita ei enää olekaan eikä mielestäni varsinaisesti ollutkaan. Miksi tällaista mielivaltaista touhua tehdään? sijoitus jatketaan nyt siis sen vuoksi koska sossu on ennakkoluuloinen ja hänen omasta mielestään tilanne saattaisi olla riskialtis. Varoituksen sana siis kaikille: älä vaan kerro kenellekään jos tunnet olosi masentuneeksi!

        kellekkään on vaan masentunut. Toiset jos huomaavat niin eivät edes uskalla sitä sanoa ja auttaa.
        Usein ei masentunut sitä edes tiedosta ja vaikka sen tekisi niin kieltää.

        Siis kyllä kannattaa olla varmanpäälle ja sitten ruveta hoitamaan asioitaan. Ei se niin synkkää tarvitse jokaisen kohdalla olla kuin jotkut sen antavat ymmärtää.

        Sinun tapausta ei voi verrata johonkin toiseen ja sen toisen tapausta ei sinuun, eikö siin pitäisi olla.

        Sinulle hyvää tulevaisuutta.


      • sotket...
        Masentunut sanoo kirjoitti:

        kellekkään on vaan masentunut. Toiset jos huomaavat niin eivät edes uskalla sitä sanoa ja auttaa.
        Usein ei masentunut sitä edes tiedosta ja vaikka sen tekisi niin kieltää.

        Siis kyllä kannattaa olla varmanpäälle ja sitten ruveta hoitamaan asioitaan. Ei se niin synkkää tarvitse jokaisen kohdalla olla kuin jotkut sen antavat ymmärtää.

        Sinun tapausta ei voi verrata johonkin toiseen ja sen toisen tapausta ei sinuun, eikö siin pitäisi olla.

        Sinulle hyvää tulevaisuutta.

        ilmeisesti psykoosin ja masennuksen nyt toisiinsa? Psykoottinen ihminen ei ymmärrä olevansa sairas, joten hänen auttamisekseen on toisten tehtävä jotain.

        Masentunut huomaa tilansa esim. yöunen häiriintymisenä, itkuisuutena, ruokahaluttomuutena ja jatkuvana tuskaisena olona.
        Siis masennuksessa ei MITKÄÄN TOIMINNAT NÄYTÄ SITÄ ULOSPÄIN, ENNEN KUIN MASENTUNUT ITSE KERTOO ASIASTA!
        Olet nyt täysin väärillä jäljillä. Siksi tuntuu niin kummalliselta, kun masennuksen läpikäyneen äidin lapsi ei kotiudu??

        Masennus on yhtä tavallinen sairaus kuin päänsärky. Molempia sairauksia voi hoitaa terveyskeskuslääkäri.
        Psykoosit ovat vakavia sairauksia ja ne kuuluvat vain psykiatrin erikoisosaamisen piiriin ja hoitoon.

        Joten, jokainen masentunut äiti/isä toipuu täysin terveeksi ja on TURVALLINEN JA HYVÄ VANHEMPI OMALLE LAPSELLEEN!

        Älä sotke asioita ja kirjoittele sellaista, mikä ei pidä paikkaansa?
        Sinä itsekin voit sairastua masennukseen. Sen on vain todettu olevan keskinkertaista lahjakkaimpien ihmisten sairaus. Siis ihmisten, jotka pystyvät ja osaavat eritellä ja käsitellä tunteitaan!


      • viestistäsi!
        tinttu33 kirjoitti:

        Tuntui hirvittävältä lukea tuollaista tekstiä mutta en epäile vähääkään etteikö noin voisi käydä. Kiitos sinulle kun jaksoit vastata tärkeään asiaan. Rakastan pientä enkeliäni aivan mielettömästi ja taistelen hänen kotiin pääsemisestä.

        Hyvää tahtia minua on jo huijattu. Meidän tapauksessa sossu mainitsi palaverissa että olinhan minä äitinä suostunut huostaanottoon, miksi? silloin kun siitä mainittiin ääneen niin en järkyttyneenä saanut sanotuksi mitään ja kun tästä sanoin sossulle niin tämä huomautti että "hiljaisuus on myöntymisen merkki".

        Jos mietin sitä aikaa kun sossu tästä huostaanotosta kertoi niin hän ei ihan selkeästi antanut ymmärtää mistä oikein on loppuen lopuksi kysymys. Tähän tapaan hän kertoi mm. " eihän tämä huostaanotto ole nyt sellainen kuin kuvittelette vaan teidän tapauksessanne tämä on nyt lähinnä sitä että virallinen nimike vain muuttuu. Ensi kesänä voidaan voidaan purkamista hakea eikä se ole mitenkään hankalaa" Nämä sanat meille siis sanottiin vuosi sitten vaikka homman piti kestää puolisen vuotta.

        Sossu halusi lääkärinlausunnon psyykkisestä kunnostani että masennukset ovat hellittäneet(masennus on aivan normaali tila kenellä tahansa ja varsinkin jos siihen on syynä jotain todella ikävää minkä on joutunut läpikäymään)

        No mutta sossu sai lausunnon jossa mainittiin että tilanne hyvä ja oireita ei huomattavissa. Sossu halusi lisäaikaa kuitenkin vielä vaikka mitään perusteita ei enää olekaan eikä mielestäni varsinaisesti ollutkaan. Miksi tällaista mielivaltaista touhua tehdään? sijoitus jatketaan nyt siis sen vuoksi koska sossu on ennakkoluuloinen ja hänen omasta mielestään tilanne saattaisi olla riskialtis. Varoituksen sana siis kaikille: älä vaan kerro kenellekään jos tunnet olosi masentuneeksi!

        Tilanteemme vaikuttavat niin samankaltaisilta, ettei vain olisi sama sijoittajakunta?

        Voisitko jotenkin (kiertoteitse) saada sähköpostiosoitteen näkyviin? Olisi kiva vaihtaa kuulumisia. Tunnen myös, että minulla kaiken tuskan jo läpikäyneenä saattaisi olla Sinulle jotain hyviä neuvoja.
        Mietitäänkö?

        Tähän en omaa sp-osoitettani uskalla antaa, etkä ilmeisesti Sinäkään? Ei muuten ole järkevääkään.
        Sijarit on heti kimpussa sössötyksineen.


      • hoitoa masennukseesi?
        sotket... kirjoitti:

        ilmeisesti psykoosin ja masennuksen nyt toisiinsa? Psykoottinen ihminen ei ymmärrä olevansa sairas, joten hänen auttamisekseen on toisten tehtävä jotain.

        Masentunut huomaa tilansa esim. yöunen häiriintymisenä, itkuisuutena, ruokahaluttomuutena ja jatkuvana tuskaisena olona.
        Siis masennuksessa ei MITKÄÄN TOIMINNAT NÄYTÄ SITÄ ULOSPÄIN, ENNEN KUIN MASENTUNUT ITSE KERTOO ASIASTA!
        Olet nyt täysin väärillä jäljillä. Siksi tuntuu niin kummalliselta, kun masennuksen läpikäyneen äidin lapsi ei kotiudu??

        Masennus on yhtä tavallinen sairaus kuin päänsärky. Molempia sairauksia voi hoitaa terveyskeskuslääkäri.
        Psykoosit ovat vakavia sairauksia ja ne kuuluvat vain psykiatrin erikoisosaamisen piiriin ja hoitoon.

        Joten, jokainen masentunut äiti/isä toipuu täysin terveeksi ja on TURVALLINEN JA HYVÄ VANHEMPI OMALLE LAPSELLEEN!

        Älä sotke asioita ja kirjoittele sellaista, mikä ei pidä paikkaansa?
        Sinä itsekin voit sairastua masennukseen. Sen on vain todettu olevan keskinkertaista lahjakkaimpien ihmisten sairaus. Siis ihmisten, jotka pystyvät ja osaavat eritellä ja käsitellä tunteitaan!

        En halua tässä ruveta selittelemään sinulle masennuksen eri vaikeus asteita.
        Mutta voin sanoa että masennukseen sairasunut tarvitsee pitkän toipumisajan.

        Minulle sinun ei tarvitse selittää mikä on masennus sairautena.
        Toivon että se on sinulle itsellesi todella hyvin tehty selville mistä on kysymys kun sairastaa masennusta.

        Masentunut voi olla kuka tahansa mutta se menee ohi normaalisti kunhan asiat hoituvat. Mutta kuten olen ymmärtävinäni että sinulla on masennus eli depressio josta olet kärsinyt.
        Tuo viittaamasi hoidosta että ei masennusta hoida tavallinen terveyskeskuksen lääkäri.
        Varsinkaan jos on kysymys että olet niin vakavasti ollut masentunut että sinulta on lapsi otettu huostaan väliaikaisesti. mutta en halua että pahoitat mieltäsi mutta tuo sairautesi masentumisen syyt jne. on otettava vakavasti.
        Ei voi sanoa masentuneelle että ryhdistäydy ja tee niin tai näin.
        Psykosomaattiset oireilut saattavat olla pitkään häiritseviä tekijöitä elämässä jotka myös tarvitsevat hoitoa.

        Tiedän mitä tarkoitetaan Psykoosilla tiedätkö sinä. Otappa selvää ja kysy sitä hoitavalta lääkäriltäsi.


      • biominäkin ja en
        viestistäsi! kirjoitti:

        Tilanteemme vaikuttavat niin samankaltaisilta, ettei vain olisi sama sijoittajakunta?

        Voisitko jotenkin (kiertoteitse) saada sähköpostiosoitteen näkyviin? Olisi kiva vaihtaa kuulumisia. Tunnen myös, että minulla kaiken tuskan jo läpikäyneenä saattaisi olla Sinulle jotain hyviä neuvoja.
        Mietitäänkö?

        Tähän en omaa sp-osoitettani uskalla antaa, etkä ilmeisesti Sinäkään? Ei muuten ole järkevääkään.
        Sijarit on heti kimpussa sössötyksineen.

        hyväksy sössötyksiä myöskään "bioilta"

        Ymmärtämys ja rehellisyys tilanteessa kuin tilanteessa.

        Kukaan ei voi sairaudelleen mitään mutta sekin on hyväksyttävä jos niin käy.

        Monet sairaudet voi hoitamalla pitää aika hyvin kurissa.

        Ooknääki sairastellu mää e mitää semosta pysyvää.


      • tinttu33
        viestistäsi! kirjoitti:

        Tilanteemme vaikuttavat niin samankaltaisilta, ettei vain olisi sama sijoittajakunta?

        Voisitko jotenkin (kiertoteitse) saada sähköpostiosoitteen näkyviin? Olisi kiva vaihtaa kuulumisia. Tunnen myös, että minulla kaiken tuskan jo läpikäyneenä saattaisi olla Sinulle jotain hyviä neuvoja.
        Mietitäänkö?

        Tähän en omaa sp-osoitettani uskalla antaa, etkä ilmeisesti Sinäkään? Ei muuten ole järkevääkään.
        Sijarit on heti kimpussa sössötyksineen.

        Jos sulle huomenna kävisi aika johonkin valitsemaasi chattiin niin sieltä kautta voisi edetä? ilmoita nickisi niin katsotaan siten.


      • on minulle vierasta..
        tinttu33 kirjoitti:

        Jos sulle huomenna kävisi aika johonkin valitsemaasi chattiin niin sieltä kautta voisi edetä? ilmoita nickisi niin katsotaan siten.

        enkä oikein tiedä, miten se toimii? Antaisitko jotain ohjeita vaikka huomiselle, tinttu 33 niin osaan tulla sinne. Olen töissä 7 - 15.00 mutta vaikka 19. paikkeilla olisi aikaa.
        Palaillaanko? t: kohtalotoverisi


      • tinttu33
        on minulle vierasta.. kirjoitti:

        enkä oikein tiedä, miten se toimii? Antaisitko jotain ohjeita vaikka huomiselle, tinttu 33 niin osaan tulla sinne. Olen töissä 7 - 15.00 mutta vaikka 19. paikkeilla olisi aikaa.
        Palaillaanko? t: kohtalotoverisi

        Suomi24:lla oma chat :äidit&isät
        huomenna 19.00, laita mulle joku nicki mitä tapaat käyttää. Kuikuilen sut sieltä ja tunnistan varmaankin.


      • Ok!
        tinttu33 kirjoitti:

        Suomi24:lla oma chat :äidit&isät
        huomenna 19.00, laita mulle joku nicki mitä tapaat käyttää. Kuikuilen sut sieltä ja tunnistan varmaankin.

        Olen vapaalla huomenillalla, joten tulen chattiin. Tapaamisiin! kohtalotoveri


      • ehdotan
        edellinen kirjoitti:

        sitä tarkoitinkin lojaalisuudella, että lapset rakastavat vanhempiaan ehdoitta oli sitten tapahtunut mitä tahansa.
        Hyvä, että taistelet lapsen takaisin saannista, mutta sinä aikana teethän lapsellesi selväksi vaikka se surua sinulle tuottaakin, että lapsella on oikeus elää sijaisperheessä ja siellä hänestä pidetään huolta niinkauan, kunnes äiti saa asiat kuntoon ja lapsi voi palata kotiin. Anna lapsellesi lupa kiintyä sijaisperheeseen, se helpottaa lapsen arkea.

        Pysy kuitenkin lapsen rinnalla ja rakasta häntä ehdoitta ja kerro se hänelle. Ethän kuitenkaan musta maalaa sijaisperhettä. Jos lapsi vaikka haluaisi nauttia elämästään senkin aikaa kun on sijaisperheessä, ei hän sitä tee, jos sinä et anna hänelle siihen lupaa. Ei sinun tarvitse antaa sydämessäsi sitä lupaa, kunhan vakuutat lapselle, että on hyvä, että niin moni rakastaa häntä ja haluaa hänelle hyvää.

        Tämän suurempaa rakkauden tekoa ei voi tehdä kukaan tässä tilanteessa!
        Toivottavasti myös pystyt keskustelemaan sijaisperheen kanssa tästä rakentavasti, että annat lapsellesi luvan nyt elää perheessä, mutta haluat myös, että lapsi tietää hänen äitinsäkin rakastavan häntä ja haluavan hänet takaisin ja toivot, että hänelle kerrotaan äidistä hyviä asioita, niinkuin sinäkin kerrot sijaisperheestä.

        Näen valitettavan läheltä kuitenkin sitä, että lapselle lupaillaan huostaanoton purkua ja kotiin paluuta ja lapsi odottaa ja odottaa... Lapsen kaikki päivät menee odottamiseen ja pahaan mieleen. Nyt kun on mennyt neljä vuotta ja lapsi vain odottaa, niin mieli on rikki ja luottamus heikoilla. Vaikka kuinka selitämme lapselle, että hänen ei kannata nyt ajatella paluuta vaan elää, kunnes äiti saa elämänsä kuntoon (ja tässä tapauksessa se on hyvin mahdollista ja sitä odotamme). Yritämme selittää, ettei äidin rakkaus ole pois vaikka hän antaisi muidenkin rakastaa häntä ja kiintyisi itsekin muihin. Ei lapsi pysty siihen, jos äiti ei häntä tässä tue :(.
        Lapsen paha olo satuttaa niin...

        Kenenpä lapsi ei kotiinsa haluaisi, biologisen vanhemman luo. Asettumalla sijaasi ajatuksissani, voin täysin kuvitella kuinka omat biologiset lapseni reagoisivat.
        Toivon, että sinulla on voimia olla jaksava rakastava aikuinen ja asettaa lapsen edun oman pahan mielen edelle :).

        Itse aina olen ajatellut tästä äidiksi kutsumisesta, että se on vain nimi minulle. Lapsesta on kivempi kutsua minua siksi miksi muutkin perheen lapset. Emme ole myöskään vaatineet lapsia kutsumaan minua äidiksi, vaan olen esitellyt itseni nimeltä ja sanonut, että hän voi kutsua minua siten kuin haluaa.
        Toimimmehan kuitenkin äidin sijaisena, hoitaen hänen tehtäviään, kunnes oma äiti pystyy taas hoitamaan lastaan.
        Lasteni ollessa aikoinaan päivähoidossa, kutsuivat lapset hoitotätiä varaäidiksi ja minusta oli hienoa, että hoitotäti oli hoitanut lapsiani niin hyvin, että hänet voitiin verrannollistaa melkein minuun. Sijaisäiti ei kuitenkaan koskaan kokonaan tietenkään korvaa biologista äitiä.

        Kaikille biologisille äideille ja isille: Antakaa lapsille mahdollisuus siihen, että häntä voi rakastaa useampikin ihminen, mutta pitäkää lapseenne yhteyttä vaikka hän ei palaisi teille, sillä lapsen on tärkeää varsinkin murrosiässä tietää missä hänen juurensa on.
        Keskustelkaa sijaisperheen kanssa asioista ja kertokaa mitä haluatte ja miten haluatte lastanne hoidettavan ja kuunnelkaa myös kuinka sijaisperheessä toimitaan ja tehkää yhdessä kompromisseja.

        Riita ja vastakkainasettelu on väärä lähestymistapa.
        Okei, on helppoa ja tuntuu hyvältä purkaa pahaa mieltä ja ikävää sijaisperheeseen. Se auttaa vanhempaa, mutta rikkoo lasta. Lapsi tarvitsee vanhempiensa hyväksynnän sijoitukselle voidakseen hyvin. On varmaan itsetunnolle hyvästä nähdä että lapsi ikävöi koko ajan, mutta etkö haluaisi lapsen elävän onnellista, naurun ja ilon täyttämää elämää sen sijaan että olisi katkera, masentunut, ja oireileva?
        Sijoituksissa meillä, kuten kaikissa pitäisi olla, ajatellaan lapsen etua, eli jos kaikki rakastaa, niin rakkaus lisääntyy, ja se auttaa lasta jaksamaan raskaan elämän ilman oman äidin syliä, joka kuitenkaan ei ole riittänyt arjen pyörityksessä. Minä rakastan sijoitettuja lapsia kuten biologisiakin, lapset tarvitsevat rakkautta joka päivä.
        Jos on sijoitettuna, sen rakkauden täytyy olla sijaisperheestä. Puhelin ei sitä korvaa.


      • äidin ja lapsen rakkautta
        tinttu33 kirjoitti:

        On hieman erijuttu mikäli lapsi sijoitetaan jo vauvaiästä. Silloin se on aika luonnollista että tuo äidiksi kutsuminen jossain vaiheessa alkaa.

        Siinä mielessä ajatellen on hyvä että lapseni on niin iso että hyvin tietää ja tuntee oman äitinsä.
        Meidän välistä rakkautta ei sijaisperhe ikinä murra, on se niin vahva.

        Mikä vastakkainasettelu!
        Ei sijaisperheet ole sodan toinen osapuoli!
        Ei lapsi ole riitakapula, vaan lapsi on huostaanotettu oman etunsa vuoksi.
        Ei huostaanotto tarkoita että ette rakastaisi, tai etteikö se rakkaus olisi todella arvokasta.
        Sinä rakastat, ja lapsesi rakastaa, se on niin kuin pitääkin.
        Äitinä haluat hänelle parasta, mutta häntä ei nyt ole vielä annettu sinulle takaisin. Sillä aikaa anna hyvä ystävä lapsen viihtyä, sano että hyvä että sinulla on siellä kiva perhe.
        Minulla on toisten lapsia sijoitettuna, ja olen kohdannut bioäitien mustasukkaisuuden myös äiti-nimen käytöstä, jonka lapset ovat itse ottaneet käyttöön.
        Lapsi tarvitsee rakkautta joka päivä,kuin kasvi vettä.
        Ei rakkaus ole rajallista, kyllä monia ihmisiä voi rakastaa, ja on lapsen kasvulle, tasapainolle ja tulevaisuudelle tärkeätä saada rakkautta ja saada kokea kuuluvansa johonkin.
        Mitä enemmän rakastat, sitä paremmin tahdot lapsen voivan, ja voit jättää omat tunteesi sivuun ja keskittyä lapsen tarpeisiin.
        Lapsesi tarvitsee lupaasi saada rakastaa myös häntä hoitavaa perhettä. Jos annat luvan, hän voi paremmin. Se ei vähennä teidän keskinäistä rakkautta, koska sitä ei kukaan voi murtaa, eikä edes halua murtaa, vaan tukea.
        Hyvää jatkoa sinulle.


      • Helinä-keiju1
        ehdotan kirjoitti:

        Riita ja vastakkainasettelu on väärä lähestymistapa.
        Okei, on helppoa ja tuntuu hyvältä purkaa pahaa mieltä ja ikävää sijaisperheeseen. Se auttaa vanhempaa, mutta rikkoo lasta. Lapsi tarvitsee vanhempiensa hyväksynnän sijoitukselle voidakseen hyvin. On varmaan itsetunnolle hyvästä nähdä että lapsi ikävöi koko ajan, mutta etkö haluaisi lapsen elävän onnellista, naurun ja ilon täyttämää elämää sen sijaan että olisi katkera, masentunut, ja oireileva?
        Sijoituksissa meillä, kuten kaikissa pitäisi olla, ajatellaan lapsen etua, eli jos kaikki rakastaa, niin rakkaus lisääntyy, ja se auttaa lasta jaksamaan raskaan elämän ilman oman äidin syliä, joka kuitenkaan ei ole riittänyt arjen pyörityksessä. Minä rakastan sijoitettuja lapsia kuten biologisiakin, lapset tarvitsevat rakkautta joka päivä.
        Jos on sijoitettuna, sen rakkauden täytyy olla sijaisperheestä. Puhelin ei sitä korvaa.

        En usko tuota teoriaa "lapsi tarvitsee vanhempiensa hyväksynnän sijoitukselle voidakseen hyvin". Onko sillä mitään tieteellistä pohjaa? Mistä olet saanut tuon päähäsi?


      • kaktus
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        En usko tuota teoriaa "lapsi tarvitsee vanhempiensa hyväksynnän sijoitukselle voidakseen hyvin". Onko sillä mitään tieteellistä pohjaa? Mistä olet saanut tuon päähäsi?

        taas paljastuu helunan tietämättömyys.

        Etkö tiedä lapsista yhtään mitään?

        Rautalankaa: jos biovanhempi on hyväksynyt sijoituksen juuri tiettyyn sijaisperheeseen, tapaamiset hoituvat YSTÄVÄLLISISSÄ JA LÄMPIMISSÄ VÄLEISSÄ, JONKA TAATUSTI LAPSET VAISTOAVAT JA HUOMAAVAT.

        TARKOITUSHAN ON, ETTÄ LAPSELLA ON MAHDOLLISIMMAN RAUHALLINEN JA HYVÄ OLLA.
        HEILLÄ ON VANHEMPIEN LUPA KIINTYÄ MYÖS SIJAISPERHEESEEN.

        JOS SEN SIJAAN BIOVANHEMPI VASTUSTAA SIJOITUSTA, LUULETKO ETTEI SE HÄNEN KÄYTÖKSESTÄÄN NÄKYISI?
        PUHEISTA, TEOISTA JA OLEMUKSESTA, PUHUMATTAKAAN SIITÄ MITÄ HÄN LAPSELLE SIJAISPERHEESTÄ SATUILISI.

        Taidat pitää lapsia todella tyhminä.

        KIRJOITIN ISOLLA, ETTÄ MENISI EDES VÄHÄN PAREMMIN SINUNKIN KAALIISI.


      • Helinä-keiju1
        kaktus kirjoitti:

        taas paljastuu helunan tietämättömyys.

        Etkö tiedä lapsista yhtään mitään?

        Rautalankaa: jos biovanhempi on hyväksynyt sijoituksen juuri tiettyyn sijaisperheeseen, tapaamiset hoituvat YSTÄVÄLLISISSÄ JA LÄMPIMISSÄ VÄLEISSÄ, JONKA TAATUSTI LAPSET VAISTOAVAT JA HUOMAAVAT.

        TARKOITUSHAN ON, ETTÄ LAPSELLA ON MAHDOLLISIMMAN RAUHALLINEN JA HYVÄ OLLA.
        HEILLÄ ON VANHEMPIEN LUPA KIINTYÄ MYÖS SIJAISPERHEESEEN.

        JOS SEN SIJAAN BIOVANHEMPI VASTUSTAA SIJOITUSTA, LUULETKO ETTEI SE HÄNEN KÄYTÖKSESTÄÄN NÄKYISI?
        PUHEISTA, TEOISTA JA OLEMUKSESTA, PUHUMATTAKAAN SIITÄ MITÄ HÄN LAPSELLE SIJAISPERHEESTÄ SATUILISI.

        Taidat pitää lapsia todella tyhminä.

        KIRJOITIN ISOLLA, ETTÄ MENISI EDES VÄHÄN PAREMMIN SINUNKIN KAALIISI.

        Niin, missä se on se tieteellinen tutkimus, jonka tuloksia esittelet yllä.


      • mihin sinä sitten
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        En usko tuota teoriaa "lapsi tarvitsee vanhempiensa hyväksynnän sijoitukselle voidakseen hyvin". Onko sillä mitään tieteellistä pohjaa? Mistä olet saanut tuon päähäsi?

        uskot ja ei se ole teoriaa vaan täyttä elämää melkein voi käsin koskettaa ja nipistellä.

        Sinäkö vain teoriaa käytät mielikuvituksissasi. Siksi olettamuksesi ovat välillä niin sairaita että.

        Päähäni olen sen saanut käytännön kokemusesta ja suurista määristä luennoilla käydessäni on asia aina tuotu esiin oletko muuten menettänyt mahdollisuuden osallistua hyviin luentoihin joita kyllä on tarjolla.
        Maksaa aika reilusti että se voi olla ehkä sinulla esteenä.


      • Helinä-keiju1
        mihin sinä sitten kirjoitti:

        uskot ja ei se ole teoriaa vaan täyttä elämää melkein voi käsin koskettaa ja nipistellä.

        Sinäkö vain teoriaa käytät mielikuvituksissasi. Siksi olettamuksesi ovat välillä niin sairaita että.

        Päähäni olen sen saanut käytännön kokemusesta ja suurista määristä luennoilla käydessäni on asia aina tuotu esiin oletko muuten menettänyt mahdollisuuden osallistua hyviin luentoihin joita kyllä on tarjolla.
        Maksaa aika reilusti että se voi olla ehkä sinulla esteenä.

        Mistä luennoista on kyse ja ketkä luonnoitsijat. Entä onko kirjallista materiaalia olemassa tuosta.

        Ethän vaan nyt sekoita "luentoa" johonkin uskonnolliseen, verkostomarkkinointiin tai Tuppervaarakutsuihin verrattavaan värväystilaisuuteen. Palataan astialle, kun kerrotte tieteellisen tutkimuksen tekijän ja julkaisuvuoden edes.
        Muussa tapauksessa se on todella vaan uskonasia.


      • Sorry?
        Ok! kirjoitti:

        Olen vapaalla huomenillalla, joten tulen chattiin. Tapaamisiin! kohtalotoveri

        En ehtinyt chattiin. Käykö Sinulle huomenna vaikka 21.00? T: kohtalotoveri


      • tinttu33
        Sorry? kirjoitti:

        En ehtinyt chattiin. Käykö Sinulle huomenna vaikka 21.00? T: kohtalotoveri

        Minun piti pyytää anteeksi sillä en itsekään kyllä eilen päässyt koko nettiin kun täällä taloyhtiössä on jokin runkovika ja se tekee pätkimisiä mutta nyt toimii. Klo 21.00 ok! tavataan silloin.
        p.s aika hauska sattuma ettei meistä kumpikaan tullut chattiin:)


      • tinttu33
        kaktus kirjoitti:

        taas paljastuu helunan tietämättömyys.

        Etkö tiedä lapsista yhtään mitään?

        Rautalankaa: jos biovanhempi on hyväksynyt sijoituksen juuri tiettyyn sijaisperheeseen, tapaamiset hoituvat YSTÄVÄLLISISSÄ JA LÄMPIMISSÄ VÄLEISSÄ, JONKA TAATUSTI LAPSET VAISTOAVAT JA HUOMAAVAT.

        TARKOITUSHAN ON, ETTÄ LAPSELLA ON MAHDOLLISIMMAN RAUHALLINEN JA HYVÄ OLLA.
        HEILLÄ ON VANHEMPIEN LUPA KIINTYÄ MYÖS SIJAISPERHEESEEN.

        JOS SEN SIJAAN BIOVANHEMPI VASTUSTAA SIJOITUSTA, LUULETKO ETTEI SE HÄNEN KÄYTÖKSESTÄÄN NÄKYISI?
        PUHEISTA, TEOISTA JA OLEMUKSESTA, PUHUMATTAKAAN SIITÄ MITÄ HÄN LAPSELLE SIJAISPERHEESTÄ SATUILISI.

        Taidat pitää lapsia todella tyhminä.

        KIRJOITIN ISOLLA, ETTÄ MENISI EDES VÄHÄN PAREMMIN SINUNKIN KAALIISI.

        Ja mites sitten käy jos teemme niinkuin toivot ja annamme lapsillemma luvan ja hyväksynnän kiintyä sijaisperheeseenne? kai sä itsekin tajuat että peli on silloin lopullisesti menetetty. Sossuhan tekee taas uuden päätöksen negatiiviseen suuntaan sillä perusteella että lapsi on kiintynyt!


      • johdannoksi aiheeseen
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Mistä luennoista on kyse ja ketkä luonnoitsijat. Entä onko kirjallista materiaalia olemassa tuosta.

        Ethän vaan nyt sekoita "luentoa" johonkin uskonnolliseen, verkostomarkkinointiin tai Tuppervaarakutsuihin verrattavaan värväystilaisuuteen. Palataan astialle, kun kerrotte tieteellisen tutkimuksen tekijän ja julkaisuvuoden edes.
        Muussa tapauksessa se on todella vaan uskonasia.

        Sinä, joka tietoa janoat aloita vaikkapa tästä erittäin hyvästä ja kattavasta opuksesta VARHAISET IHMISSUHTEET ja niiden häiriintyminen : Jari Sinkkonen ja Mirjam Kalland (toim) WSOY 2002

        Jos luet vaikkapa vain tämän yhden kirjan ja mietit mistä siinä todella on kysymys, voit saada teoreettisen käsityksen siitä mistä sijaisvanhemman kasvatustehtävässä on kysymys.

        Kirjan ovat siis toimittaneet lastenpsykiatri,LT,jari Sinkkonen ja tutkija,KT,Mirjam Kalland - kirjallisuusluettelo, joka sisältää runsaasti tutkimuksia on tiuhaan präntättynä 38 sivun mittainen - niistä sopii valita lisätietoa.

        Itse olen käynyt monilla luennoilla ja koulutusviikonlopuissa näiden liki 10 sijaisvanhemmuusvuoden aikana ja aina ovat luennoitsijat olleet asiantuntijoita, mm. Jari Sinkkonen, Mirjam Kalland, Jukka Mäkelä, Keijo Tahkokallio,Soili poijula, Kirsi Valkonen, Anne Koponen ja Heikki Seppälä tulevat nyt tähän hätään mieleen - uskonasioista ei näissä tilaisuuksíssa todellakaan ole kyse.


      • ku hä ei vastaa
        hoitoa masennukseesi? kirjoitti:

        En halua tässä ruveta selittelemään sinulle masennuksen eri vaikeus asteita.
        Mutta voin sanoa että masennukseen sairasunut tarvitsee pitkän toipumisajan.

        Minulle sinun ei tarvitse selittää mikä on masennus sairautena.
        Toivon että se on sinulle itsellesi todella hyvin tehty selville mistä on kysymys kun sairastaa masennusta.

        Masentunut voi olla kuka tahansa mutta se menee ohi normaalisti kunhan asiat hoituvat. Mutta kuten olen ymmärtävinäni että sinulla on masennus eli depressio josta olet kärsinyt.
        Tuo viittaamasi hoidosta että ei masennusta hoida tavallinen terveyskeskuksen lääkäri.
        Varsinkaan jos on kysymys että olet niin vakavasti ollut masentunut että sinulta on lapsi otettu huostaan väliaikaisesti. mutta en halua että pahoitat mieltäsi mutta tuo sairautesi masentumisen syyt jne. on otettava vakavasti.
        Ei voi sanoa masentuneelle että ryhdistäydy ja tee niin tai näin.
        Psykosomaattiset oireilut saattavat olla pitkään häiritseviä tekijöitä elämässä jotka myös tarvitsevat hoitoa.

        Tiedän mitä tarkoitetaan Psykoosilla tiedätkö sinä. Otappa selvää ja kysy sitä hoitavalta lääkäriltäsi.

        tuliko hälle ylläri ja masentui kysymyksestä tai sitten hän ei ole edes masennusta sairastanut ollenkaan.

        Oli niin epäilyttävä selitys hänen tilastaan.
        Että uskoa nyt siihenkin sitten.


      • Helinä-keiju1
        johdannoksi aiheeseen kirjoitti:

        Sinä, joka tietoa janoat aloita vaikkapa tästä erittäin hyvästä ja kattavasta opuksesta VARHAISET IHMISSUHTEET ja niiden häiriintyminen : Jari Sinkkonen ja Mirjam Kalland (toim) WSOY 2002

        Jos luet vaikkapa vain tämän yhden kirjan ja mietit mistä siinä todella on kysymys, voit saada teoreettisen käsityksen siitä mistä sijaisvanhemman kasvatustehtävässä on kysymys.

        Kirjan ovat siis toimittaneet lastenpsykiatri,LT,jari Sinkkonen ja tutkija,KT,Mirjam Kalland - kirjallisuusluettelo, joka sisältää runsaasti tutkimuksia on tiuhaan präntättynä 38 sivun mittainen - niistä sopii valita lisätietoa.

        Itse olen käynyt monilla luennoilla ja koulutusviikonlopuissa näiden liki 10 sijaisvanhemmuusvuoden aikana ja aina ovat luennoitsijat olleet asiantuntijoita, mm. Jari Sinkkonen, Mirjam Kalland, Jukka Mäkelä, Keijo Tahkokallio,Soili poijula, Kirsi Valkonen, Anne Koponen ja Heikki Seppälä tulevat nyt tähän hätään mieleen - uskonasioista ei näissä tilaisuuksíssa todellakaan ole kyse.

        Tuo kirja, jota mainostit johdannoksi aiheeseen käsittelee varhaista, äidin ja lapsen välistä kiintymyssuhdetta. Kun pieni lapsi otetaan äidiltään huostaan, esim. äidin sairastuttua fyysisesti vaikka syöpään (kuten lehdissä on kerrottu) niin äiti on silloin poissa lapsen elämästä ja kiintymyssuhde äidin ja lapsen välillä häiriintyy väkivaltaisesti, viranomaistoimin ja aiheuttaen lapselle psyykkistä vaaraa tulevisuuteen asti.

        Teoria, jota sijarit viljelevät:
        ""lapsi tarvitsee vanhempiensa hyväksynnän sijoitukselle voidakseen hyvin". ei ainakaan tätä taustaa vasten tunnu mielekkäältä eikä muutenkaan. Antamasi luonnoitsijoiden koko tuotantoa en voi alkaa kahlata läpi, onkohan kukaan tuollaista teoriaa esittänyt oikeesti mustaa valkoisella. Vaarana on, että kun liian kouluttamattomille, vailla alan peruskoulutusta oleville maallikoille ruvetaan syvennettyä psykologista luentoa pitämään, niin kuulija voi käsittää asiat vajavaisen ymmärryskykynsä vuoksi väärin. Tutkittua tieteellistä näyttöä kaipasin, mutta eipä tullut. Uskon biologisten äitejen luonnostaan, vaistonvaraisesti yleensä kykenevän hoitamaan oman lapsensa. Toisen lapsen hoito onkin sitten vallan eri juttu.


      • tinttu33
        tinttu33 kirjoitti:

        Minun piti pyytää anteeksi sillä en itsekään kyllä eilen päässyt koko nettiin kun täällä taloyhtiössä on jokin runkovika ja se tekee pätkimisiä mutta nyt toimii. Klo 21.00 ok! tavataan silloin.
        p.s aika hauska sattuma ettei meistä kumpikaan tullut chattiin:)

        21:00 mutta ei näkynyt vai tarkoititko huomista?


      • alkuperäinen kirjoittaja
        ku hä ei vastaa kirjoitti:

        tuliko hälle ylläri ja masentui kysymyksestä tai sitten hän ei ole edes masennusta sairastanut ollenkaan.

        Oli niin epäilyttävä selitys hänen tilastaan.
        Että uskoa nyt siihenkin sitten.

        En ole itse sairastanut mitään psykoosia tai mielenrakenteita muuttavia sairauksia, mutta masennuksen kylläkin. Ja ONNEKSI olen tervehtynyt, kun depression aiheuttaja selvisi terapiassa.

        Halusin vain kommentillani OIKAISTA ihmisten väärät käsitykset. Useinhan mielen alueen sairauksia ei ymmärretä ja keskustelu niistä voi olla jopa ala-arvoista?
        Siksi halusin täsmentää, miten masennus ja esim. psykoosi eroavat toisistaan.

        Mieleltään vakavasti sairas ei ymmärrä itse välttämättä hakea apua ja hoitoa, mutta masentunut taas itse huomaa ensimmäisenä oman huonon vointinsa ja alkaa hakea apua.
        Muut "näkevät" sen vasta sitten, jos masentunut itse siitä haluaa puhua!


      • näin on
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Tuo kirja, jota mainostit johdannoksi aiheeseen käsittelee varhaista, äidin ja lapsen välistä kiintymyssuhdetta. Kun pieni lapsi otetaan äidiltään huostaan, esim. äidin sairastuttua fyysisesti vaikka syöpään (kuten lehdissä on kerrottu) niin äiti on silloin poissa lapsen elämästä ja kiintymyssuhde äidin ja lapsen välillä häiriintyy väkivaltaisesti, viranomaistoimin ja aiheuttaen lapselle psyykkistä vaaraa tulevisuuteen asti.

        Teoria, jota sijarit viljelevät:
        ""lapsi tarvitsee vanhempiensa hyväksynnän sijoitukselle voidakseen hyvin". ei ainakaan tätä taustaa vasten tunnu mielekkäältä eikä muutenkaan. Antamasi luonnoitsijoiden koko tuotantoa en voi alkaa kahlata läpi, onkohan kukaan tuollaista teoriaa esittänyt oikeesti mustaa valkoisella. Vaarana on, että kun liian kouluttamattomille, vailla alan peruskoulutusta oleville maallikoille ruvetaan syvennettyä psykologista luentoa pitämään, niin kuulija voi käsittää asiat vajavaisen ymmärryskykynsä vuoksi väärin. Tutkittua tieteellistä näyttöä kaipasin, mutta eipä tullut. Uskon biologisten äitejen luonnostaan, vaistonvaraisesti yleensä kykenevän hoitamaan oman lapsensa. Toisen lapsen hoito onkin sitten vallan eri juttu.

        En usko, että olet lukenut edes tuota mainitsemaani kirjaa, muuten et väittäisi sen käsittelevän vain varhaista kiintymyssuhdetta. Mitään muutakaan edes teoreettista tietoa sinä et ole täällä esittänyt otsikon mukaisesta aihepiiristä (Sijaisvanhemmuus).
        Takerrut marginaalisiin ilmiöihin, joista tietosi perustuu keltaisen lehdistön antamaan informaatioon.
        Tällä palstalla eivät aikaansa vietä akatemiatutkijat, joten turha täältä on tutkimustuloksia perätä - harvemmin niitä löytyy edes suomenkielisinä.
        Minulle on ollut riittävän luotettavaa tietoa, kun maassamme tunnettu asiantuntija on referoinut tieteelliset kriteerit täyttäviä kansainvälisiä tutkimustuloksia.
        Uskonasioista ei voi kiistellä, mutta minä uskon, että kuka tahansa (mies tai nainen), joka on itse saanut lapsena riittävää hoivaa ja huolenpitoa osakseen, kykenee hoitamaan toisten lapsia.
        Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että miten voit tietää vaikkapa minun olevan "liian kouluttamaton, vailla alan peruskoulutusta"?
        Oletko mahdollisesti selvännäkijä?


      • sairautena masennu
        alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

        En ole itse sairastanut mitään psykoosia tai mielenrakenteita muuttavia sairauksia, mutta masennuksen kylläkin. Ja ONNEKSI olen tervehtynyt, kun depression aiheuttaja selvisi terapiassa.

        Halusin vain kommentillani OIKAISTA ihmisten väärät käsitykset. Useinhan mielen alueen sairauksia ei ymmärretä ja keskustelu niistä voi olla jopa ala-arvoista?
        Siksi halusin täsmentää, miten masennus ja esim. psykoosi eroavat toisistaan.

        Mieleltään vakavasti sairas ei ymmärrä itse välttämättä hakea apua ja hoitoa, mutta masentunut taas itse huomaa ensimmäisenä oman huonon vointinsa ja alkaa hakea apua.
        Muut "näkevät" sen vasta sitten, jos masentunut itse siitä haluaa puhua!

        ei tarvitse vastata jos tykkäät että se on työlästä mutta olen utelias siitä mitä sinulle on oikein sanottu jos sairastat masennusta.

        Oletko kauankin käynyt hoidossa ja miten nyt jatkat hoitoasi?


      • tiedustelen
        näin on kirjoitti:

        En usko, että olet lukenut edes tuota mainitsemaani kirjaa, muuten et väittäisi sen käsittelevän vain varhaista kiintymyssuhdetta. Mitään muutakaan edes teoreettista tietoa sinä et ole täällä esittänyt otsikon mukaisesta aihepiiristä (Sijaisvanhemmuus).
        Takerrut marginaalisiin ilmiöihin, joista tietosi perustuu keltaisen lehdistön antamaan informaatioon.
        Tällä palstalla eivät aikaansa vietä akatemiatutkijat, joten turha täältä on tutkimustuloksia perätä - harvemmin niitä löytyy edes suomenkielisinä.
        Minulle on ollut riittävän luotettavaa tietoa, kun maassamme tunnettu asiantuntija on referoinut tieteelliset kriteerit täyttäviä kansainvälisiä tutkimustuloksia.
        Uskonasioista ei voi kiistellä, mutta minä uskon, että kuka tahansa (mies tai nainen), joka on itse saanut lapsena riittävää hoivaa ja huolenpitoa osakseen, kykenee hoitamaan toisten lapsia.
        Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että miten voit tietää vaikkapa minun olevan "liian kouluttamaton, vailla alan peruskoulutusta"?
        Oletko mahdollisesti selvännäkijä?

        että mistä ko.kirjoittaja tietää että Helinä perustaa tietonsa keltaiseen lehdistöön. Oletko kenties selvännäkijä.


      • Helinä-keiju1
        näin on kirjoitti:

        En usko, että olet lukenut edes tuota mainitsemaani kirjaa, muuten et väittäisi sen käsittelevän vain varhaista kiintymyssuhdetta. Mitään muutakaan edes teoreettista tietoa sinä et ole täällä esittänyt otsikon mukaisesta aihepiiristä (Sijaisvanhemmuus).
        Takerrut marginaalisiin ilmiöihin, joista tietosi perustuu keltaisen lehdistön antamaan informaatioon.
        Tällä palstalla eivät aikaansa vietä akatemiatutkijat, joten turha täältä on tutkimustuloksia perätä - harvemmin niitä löytyy edes suomenkielisinä.
        Minulle on ollut riittävän luotettavaa tietoa, kun maassamme tunnettu asiantuntija on referoinut tieteelliset kriteerit täyttäviä kansainvälisiä tutkimustuloksia.
        Uskonasioista ei voi kiistellä, mutta minä uskon, että kuka tahansa (mies tai nainen), joka on itse saanut lapsena riittävää hoivaa ja huolenpitoa osakseen, kykenee hoitamaan toisten lapsia.
        Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että miten voit tietää vaikkapa minun olevan "liian kouluttamaton, vailla alan peruskoulutusta"?
        Oletko mahdollisesti selvännäkijä?

        Alkoholistiäidit ovat huostaanottotilastoissa marginaaliryhmä, 300 henkilöä (vai oliko se 200 henkilöä) kaikista huostaanottoperheistä ajankohtaisen kakkosen eilisessä ohjelmassa kerrottiin. Sijoitettuja on yli 15.000.

        Päättelen, että olet lastensuojelun psykologisen puolen peruskoulutustakin vailla, kun et osaa antaa tutkimuslähdettä etkä linkkiä tutkimukseen, jonka mukaan "lapsi tarvitsee vanhempiensa hyväksynnän sijoitukselle voidakseen hyvin". Sijaisvanhemmat viljelevät mielestäni väärää totuutta täällä ja se on vaarallista lapsille.


      • kokemus:
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Alkoholistiäidit ovat huostaanottotilastoissa marginaaliryhmä, 300 henkilöä (vai oliko se 200 henkilöä) kaikista huostaanottoperheistä ajankohtaisen kakkosen eilisessä ohjelmassa kerrottiin. Sijoitettuja on yli 15.000.

        Päättelen, että olet lastensuojelun psykologisen puolen peruskoulutustakin vailla, kun et osaa antaa tutkimuslähdettä etkä linkkiä tutkimukseen, jonka mukaan "lapsi tarvitsee vanhempiensa hyväksynnän sijoitukselle voidakseen hyvin". Sijaisvanhemmat viljelevät mielestäni väärää totuutta täällä ja se on vaarallista lapsille.

        "Lapsi tarvitsee vanhempiensa hyväksynnän sijoitukselle voidakseen hyvin."

        Itse sijaisäitinä en tarvitse mitään linkkiä tietääkseni tuon, meille sijoitetun lapsen suhteen.
        Alussa äiti vastusti sijoitusta, vaikka kuitenkin halusi lapsensa perheeseen mieluummin kuin laitokseen(?). Oli siis alussa vihainen ja katkera meille. Lapsi oli erittäin jännittynyt ensimmäisen puoli vuotta. Sen jälkeen lapsi(kouluikäinen) itse sanoi minulle, ettei äiti enää pelkää(!) teitä. Lapsi alkoi sanoa kotiamme kodikseen(äiti oli kuulemma antanut luvan) ja siitä alkoi lapsen silminnähden rauhoittuminen äitinsä puolesta. Sai olla iloinen, LAPSI, pelkäämättä äidin tulevan surulliseksi.
        Lapset ovat uskomattoman lojaaleja vanhemmilleen ja kuvittelevat heidän näkevän lapsen joka liikkeen ja ilmeen.
        Kyllä meidän tilanteessa ainakin olisi ollut vaarallista tälle lapselle, jollei äiti olisi antanut lupaa kiintyä meidän perheeseemme.


      • Helinä-keiju1
        kokemus: kirjoitti:

        "Lapsi tarvitsee vanhempiensa hyväksynnän sijoitukselle voidakseen hyvin."

        Itse sijaisäitinä en tarvitse mitään linkkiä tietääkseni tuon, meille sijoitetun lapsen suhteen.
        Alussa äiti vastusti sijoitusta, vaikka kuitenkin halusi lapsensa perheeseen mieluummin kuin laitokseen(?). Oli siis alussa vihainen ja katkera meille. Lapsi oli erittäin jännittynyt ensimmäisen puoli vuotta. Sen jälkeen lapsi(kouluikäinen) itse sanoi minulle, ettei äiti enää pelkää(!) teitä. Lapsi alkoi sanoa kotiamme kodikseen(äiti oli kuulemma antanut luvan) ja siitä alkoi lapsen silminnähden rauhoittuminen äitinsä puolesta. Sai olla iloinen, LAPSI, pelkäämättä äidin tulevan surulliseksi.
        Lapset ovat uskomattoman lojaaleja vanhemmilleen ja kuvittelevat heidän näkevän lapsen joka liikkeen ja ilmeen.
        Kyllä meidän tilanteessa ainakin olisi ollut vaarallista tälle lapselle, jollei äiti olisi antanut lupaa kiintyä meidän perheeseemme.

        Aika näyttää, lapsihan kantaa tuota koko loppuikänsä, sinun vajavainen kokemus ei riitä teorian toteen näytöksi alkuunkaan. Tiedät tilanteesta enemmän vasta 50 vuoden päästä.


      • teitä.
        kokemus: kirjoitti:

        "Lapsi tarvitsee vanhempiensa hyväksynnän sijoitukselle voidakseen hyvin."

        Itse sijaisäitinä en tarvitse mitään linkkiä tietääkseni tuon, meille sijoitetun lapsen suhteen.
        Alussa äiti vastusti sijoitusta, vaikka kuitenkin halusi lapsensa perheeseen mieluummin kuin laitokseen(?). Oli siis alussa vihainen ja katkera meille. Lapsi oli erittäin jännittynyt ensimmäisen puoli vuotta. Sen jälkeen lapsi(kouluikäinen) itse sanoi minulle, ettei äiti enää pelkää(!) teitä. Lapsi alkoi sanoa kotiamme kodikseen(äiti oli kuulemma antanut luvan) ja siitä alkoi lapsen silminnähden rauhoittuminen äitinsä puolesta. Sai olla iloinen, LAPSI, pelkäämättä äidin tulevan surulliseksi.
        Lapset ovat uskomattoman lojaaleja vanhemmilleen ja kuvittelevat heidän näkevän lapsen joka liikkeen ja ilmeen.
        Kyllä meidän tilanteessa ainakin olisi ollut vaarallista tälle lapselle, jollei äiti olisi antanut lupaa kiintyä meidän perheeseemme.

        Kuulostaa erittäin omituiselta. Voidaan kysyä, pelotteli8tteko äitiä ja olisiko lapsi rauhoittunut nopeammin jos ette olisi pelotelleet.


      • sellaisiahan
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Aika näyttää, lapsihan kantaa tuota koko loppuikänsä, sinun vajavainen kokemus ei riitä teorian toteen näytöksi alkuunkaan. Tiedät tilanteesta enemmän vasta 50 vuoden päästä.

        me olemme kaikki, vajavaisia, sinäkin.
        Voin kuitenkin sanoa, että viimeiset 8 vuotta minulla on tästä asiasta enemmän kokemusta kuin sinulla.
        Oletko todella sitä mieltä, että ihminen(tämä nuori) on kypsä vasta lähes kuusikymppisenä analysoimaan tunteitaan?
        Eiköhän se ole selvää kaikille, että kaikki tietävät kaikesta enemmän 50 vuoden päästä.


      • tietää
        teitä. kirjoitti:

        Kuulostaa erittäin omituiselta. Voidaan kysyä, pelotteli8tteko äitiä ja olisiko lapsi rauhoittunut nopeammin jos ette olisi pelotelleet.

        varmasti, mutta mielestäni koki(niinkuin moni muukin bioäiti kuulemma) että "viemme" hänen lapsensa.
        En oikein edes ymmärrä, että mitä tarkoitat kysymällä, että pelottelimmeko bioäitiä. Seuraavassa lauseessa kuitenkin toteat, että pelottelimme("jos ette olisi pelotelleet").
        No, lohduksi sinulle, emme harrasta väkivaltaa missään muodossa.


      • Helinä-keiju1
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Aika näyttää, lapsihan kantaa tuota koko loppuikänsä, sinun vajavainen kokemus ei riitä teorian toteen näytöksi alkuunkaan. Tiedät tilanteesta enemmän vasta 50 vuoden päästä.

        Joo, niin se ihmisen elämänkaari kai menee, että siinä 50-kymppisenä jonkinlainen analyysiseisahdus tapahtuu ja syyt ja seuraukset traumoihin alkaa hahmottua tai niille ainakin alkaa hakea selitystä. Teidän sijaisvanhempien omista lähtökohdistanne biologisille vanhemmille esittämät vaatimukset ja se toteuttaako biologiset vanhemmat ne teidän lähtökohdista esitetyt vaatimukset, ovat osa sitä, mihin sijaislapsen tunne-elämä ja -taito sitten hänen elinaikana rakentuu. Teidän itsenne kannaltanne olis hyvä, että vaatimuksenne ja evankelisointinne perustuisi tieteelliseen tutkimukseen.


      • lievän ylilyönnin
        tiedustelen kirjoitti:

        että mistä ko.kirjoittaja tietää että Helinä perustaa tietonsa keltaiseen lehdistöön. Oletko kenties selvännäkijä.

        Tarkoitin tietysti sitä tapaa,jolla hän tällä palstalla nostaa esiin juuri nämä keltaisen lehditön otsikot "syöpää sairastavan äidin lapsi huostaanotettiin" - kaikki tietävät, että tämäntyyppinen uutisointi on ns. yksisilmäistä l. objektiivinen tarkastelu puuttuu (otetaan huomioon kaikki tunnetut tosiasiat).


      • Helinä-keiju1
        lievän ylilyönnin kirjoitti:

        Tarkoitin tietysti sitä tapaa,jolla hän tällä palstalla nostaa esiin juuri nämä keltaisen lehditön otsikot "syöpää sairastavan äidin lapsi huostaanotettiin" - kaikki tietävät, että tämäntyyppinen uutisointi on ns. yksisilmäistä l. objektiivinen tarkastelu puuttuu (otetaan huomioon kaikki tunnetut tosiasiat).

        viimeksi lähetetyn ajankohtaisen kakkosen.


      • katsoin nyt
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        viimeksi lähetetyn ajankohtaisen kakkosen.

        Esimerkkiperheen kohtelu oli ollut todella huonoa, eikä varmasti kukaan puolustele viranomaisten toimia tässä tapauksessa.

        Ohjelmassa tuli esille myös asia, jonka monet tietävät l. että avohuollon tukitoimet ovat monissa kunnissa täysin riittämättömät alkaen siitä, että lapsiperheet eivät saa kodinhoitoapua sitä tarvitessaan. Tutkimuksia ja projekteja on ollut ja on meneillään liittyen tähän avohuollon tukiasiaan, mutta sitten vain käy niin, että vaikka asia juhlapuheissa on niin tärkeä, ei rahaa budjetintekovaiheessa löydykään.

        Sen sijaan ohjelmantekijä ei ollut löytänyt mitään todistetta sille, etteikö pitäisi paikkaansa se, että suurin osa huostaanotetuista lapsista tulee päihdyttävien aineiden väärinkäyttäjäperheistä - se, että lakimies esitti omana käsityksenään jotain muuta oli vain hänen mielipiteensä.


      • sitä linkkiä!
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Aika näyttää, lapsihan kantaa tuota koko loppuikänsä, sinun vajavainen kokemus ei riitä teorian toteen näytöksi alkuunkaan. Tiedät tilanteesta enemmän vasta 50 vuoden päästä.

        Minä tahdonkin lukea lisää tuosta, että vasta viisikymppisenä alkaa itsensä analysointi!
        Itsekin niiden linkkien perään aina huutelet, niin laitappa nyt tulemaan.
        Kuvittelisin kyllä jokaisen jo hiukan aiemmin alkavan pohtimaan syntyjä syviä.


      • Helinä-keiju1
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Aika näyttää, lapsihan kantaa tuota koko loppuikänsä, sinun vajavainen kokemus ei riitä teorian toteen näytöksi alkuunkaan. Tiedät tilanteesta enemmän vasta 50 vuoden päästä.

        Luetun ymmärtämistä kyllä edellytetään linkkejen takana. En sanonut, että viisikymppisenä ihminen sitä tai tätä vaan sanoin sille sijaisvanhemmalle, että vasta 50 vuoden päästä hän voi tietää teoriansa onnistumisen omasta kokemuksestaan, kun hänen nykyiset sijaislapsensa ovat siis jo melko monta vuotta yli yli viisikymppisiä.

        No tässä eräästä kehityspsykologiatekstistä ensin lainaus:

        "
        Egon lujuus ja siihen liittyvät psyykkiset puolustusmekanismit kehittyvät läpi ihmisen elämänkaaren. Se psyykkinen perusstruktuuri, joka kehittyy jo lapsuudessa ja nuoruusvuosina, muotoutuu edelleen elämänkokemusten myötä. Kehitykseen sisältyy kaikissa vaiheissa sekä kasvun että taantumisen mahdollisuuksia sekä näiden vuorovaikutusta. (Malassu, Saarenheimo & Ruth 1992:212).
        "
        ja tässä linkki:
        http://wwwedu.oulu.fi/sampo/98-99/ktl/appro/persoona/vanhuus.htm

        aihe on kiehtova kyllä, ja lisää linkkejä löytyy googlesta hakusanalla ihmisen elämänkaari vaikka.


      • sijaisvanhempi.
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Aika näyttää, lapsihan kantaa tuota koko loppuikänsä, sinun vajavainen kokemus ei riitä teorian toteen näytöksi alkuunkaan. Tiedät tilanteesta enemmän vasta 50 vuoden päästä.

        Kirjoitin itsekin väärin aiemmin.
        Piti laittaa tästä nuoresta puhuttaessa, että yli kuusikymppisenä vaikka kirjoitin lähes kuusikymppisenä. Tahtoo sanoa, että tämä 16-vuotias on 50n vuoden päästä 68v.
        Toivon, että hän on sinut elämänsä kanssa edes hiukan aiemmin.


      • korjaa...
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Aika näyttää, lapsihan kantaa tuota koko loppuikänsä, sinun vajavainen kokemus ei riitä teorian toteen näytöksi alkuunkaan. Tiedät tilanteesta enemmän vasta 50 vuoden päästä.

        Laskuongelmia iltamyöhäisellä...
        16 50=66...ei siis 68..

        Hyvää yötä kaikille!


      • kiinnostustasi...
        sairautena masennu kirjoitti:

        ei tarvitse vastata jos tykkäät että se on työlästä mutta olen utelias siitä mitä sinulle on oikein sanottu jos sairastat masennusta.

        Oletko kauankin käynyt hoidossa ja miten nyt jatkat hoitoasi?

        mutta vastaan toki lyhyesti. Aloin menettää yöuneni, heräilin useita kertoja. En olisi millään jaksanut lähteä töihin.
        Sitten tuli selittämätön paha olo ja ääretön itkuherkkyys.

        Menin terveyskeskuslääkärin luokse ja kerroin epäileväni masennusta. Hän oli kanssani samaa mieltä ja kirjoitti lievän depressiolääkkeen sekä nukahtamislääkkeitä muutamaksi viikoksi.

        Hakeuduin yksityiseen psykoterapiaan, koska minulla onneksi on varaa maksaa se.
        Aloimme käsitellä kipeitä lapsuudenkokemuksia, josta masennukseni johtui.
        Terapia ja lievä lääkitys jatkuu vielä, mutta olen jo niin tervehtynyt, että palasin töihin.
        Olin sairaslomalla 4 kuukautta.

        Minulle kerrottiin totuus asioista ja ohjattiin ja neuvottiin ihan oikein.
        Kohtelu oli koko ajan asiallista ja hyvää.

        Toivottavasti en enää saa lääkitystä kaipaavaa, tuskallista depressiota.
        Se on tuskallinen sairaus, nimenomaan sille joka sitä sairastaa!
        Miksi halusit tietää????


      • ja pysyvää terveyttä
        kiinnostustasi... kirjoitti:

        mutta vastaan toki lyhyesti. Aloin menettää yöuneni, heräilin useita kertoja. En olisi millään jaksanut lähteä töihin.
        Sitten tuli selittämätön paha olo ja ääretön itkuherkkyys.

        Menin terveyskeskuslääkärin luokse ja kerroin epäileväni masennusta. Hän oli kanssani samaa mieltä ja kirjoitti lievän depressiolääkkeen sekä nukahtamislääkkeitä muutamaksi viikoksi.

        Hakeuduin yksityiseen psykoterapiaan, koska minulla onneksi on varaa maksaa se.
        Aloimme käsitellä kipeitä lapsuudenkokemuksia, josta masennukseni johtui.
        Terapia ja lievä lääkitys jatkuu vielä, mutta olen jo niin tervehtynyt, että palasin töihin.
        Olin sairaslomalla 4 kuukautta.

        Minulle kerrottiin totuus asioista ja ohjattiin ja neuvottiin ihan oikein.
        Kohtelu oli koko ajan asiallista ja hyvää.

        Toivottavasti en enää saa lääkitystä kaipaavaa, tuskallista depressiota.
        Se on tuskallinen sairaus, nimenomaan sille joka sitä sairastaa!
        Miksi halusit tietää????

        siksi kun kirjoitit niin epäselvästi masennuksestasi. Olen alalla tehnyt töitä vuosia ja se kait panee kiinnostamaan (ammattisairaus).


      • Kuullunymmärrys
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Alkoholistiäidit ovat huostaanottotilastoissa marginaaliryhmä, 300 henkilöä (vai oliko se 200 henkilöä) kaikista huostaanottoperheistä ajankohtaisen kakkosen eilisessä ohjelmassa kerrottiin. Sijoitettuja on yli 15.000.

        Päättelen, että olet lastensuojelun psykologisen puolen peruskoulutustakin vailla, kun et osaa antaa tutkimuslähdettä etkä linkkiä tutkimukseen, jonka mukaan "lapsi tarvitsee vanhempiensa hyväksynnän sijoitukselle voidakseen hyvin". Sijaisvanhemmat viljelevät mielestäni väärää totuutta täällä ja se on vaarallista lapsille.

        Nyt meni pahasti metsään - ohjelmassa mainittiin Anne Koposen tutkimuksen koskevan 200 Helsingin kaupungin sijoittamaa lasta, jotka kaikki tulivat alkoholistiperheistä. Lakimies viittasi tutkimukseen kohdassa, jossa hän sanoi, ettei ole olemassa tutkimusta, jossa olisi selvitetty yhteismitallisesti kaikkien yli 15.000:nen sijoitetun perheolot (siis kuinka moni tulee alkoholistiperheestä).

        Sinun olisi paras kääntyä kysymyksesi kanssa Helsingin kaupungin sijaishuoltoyksikön puoleen, koska heidän ja koko pääkaupunkiseudun (Espoo, Vantaa) järjestämissä koulutuksissa jatkuvasti sanotaan, että lapsi tarvitsee vanhempiensa hyväksynnän sijoitukselle voidakseen hyvin, niin eiköhän sieltä löydy lähteetkin. Sijaisvanhemman tehtäviin ei kuulu epäillä luennoitsijan pätevyyttä, varsinkaan kun asiasta on kokemusta elävästä elämästä.


      • Helinä-keiju1
        Kuullunymmärrys kirjoitti:

        Nyt meni pahasti metsään - ohjelmassa mainittiin Anne Koposen tutkimuksen koskevan 200 Helsingin kaupungin sijoittamaa lasta, jotka kaikki tulivat alkoholistiperheistä. Lakimies viittasi tutkimukseen kohdassa, jossa hän sanoi, ettei ole olemassa tutkimusta, jossa olisi selvitetty yhteismitallisesti kaikkien yli 15.000:nen sijoitetun perheolot (siis kuinka moni tulee alkoholistiperheestä).

        Sinun olisi paras kääntyä kysymyksesi kanssa Helsingin kaupungin sijaishuoltoyksikön puoleen, koska heidän ja koko pääkaupunkiseudun (Espoo, Vantaa) järjestämissä koulutuksissa jatkuvasti sanotaan, että lapsi tarvitsee vanhempiensa hyväksynnän sijoitukselle voidakseen hyvin, niin eiköhän sieltä löydy lähteetkin. Sijaisvanhemman tehtäviin ei kuulu epäillä luennoitsijan pätevyyttä, varsinkaan kun asiasta on kokemusta elävästä elämästä.

        os ei ole selvitetty yhteismitallisesti kaikkien yli 15.000 sijoitetun perheoloja. Yliarvioin lastensuojeluviranomaisten kyvyt, Sorry.


      • kyllä
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        os ei ole selvitetty yhteismitallisesti kaikkien yli 15.000 sijoitetun perheoloja. Yliarvioin lastensuojeluviranomaisten kyvyt, Sorry.

        Joo. minullekin heräsi heti toive, että joku tutkija kiinnostuisi asiasta ja polkaisisi käyntiin laajamittaisen tutkimuksen vaikka edes jonain tiettynä vuonna sijoitettujen lasten osalta sijoitukseen johtaneista syistä.
        Tarkoitan siis jotain sen tyyppistä, että etsittäisiin syyt, jotka on papereihin kirjattu, kysyttäisiin sijaishuoltopaikasta mikä käsitys heillä on syistä, kysyttäisiin biologisislta vanhemmilta käsitys, samoin sukulaisilta ja myös sijoitetulta itseltään (ikätasonsa huomioiden).
        Sen lisäksi, että aineistosta voisi laskea eri syistä johtuvien sijoitusten prosenttiosuuksia olisi mielenkiintoista nähdä kuinka paljon oikeasti on sijoituksia, joissa eri osapuolten käsitykset radikaalisti eroavat toisistaan (siis tyyliin äiti:lapsi vietiin ilman mitään syytä/sos.viranomaiset:vakava lapsen hoidon laiminlyönti, joka olisi johtanut lapsen menehtymiseen).


    • lapsikohtaisesti

      Meillä 14v sijoitetulla on ollut puhelin kolme vuotta, tuli sen kanssa meille. Homma sujuu ja sehän on hyvä. Äiti ei kylläkään soitellut, vaikka sai varta vasten puheaikaa. Alkoholisti.
      Välillä tuli häirikkösoittoja, humalassa soittamista ja äidin miesystävätkin soittelivat, jopa lankapuhelimeenkin.
      Tilanne on nyt toinen, kun äiti on kuollut.
      7v sijoitetulla ei ole puhelinta enkä aio sallia sen hankkimistakaan vähään aikaan. Hänen äitinsä kyllä haluaisi antaa vanhan puhelimensa, joka on rikki:) lapselle. Meillä on soittoajat, eli lapsi soittaa kerran viikossa vanhemmilleen.

      Olen kotiäiti,joten lapsi ei tarvitse omaa puhelinta, eikä niitä ole kaikilla kavereillakaan.Lasten ei tarvitse puhelimitse kysellä ohjeita eikä kertoa kuulumisia päivästään, koska minä olen kotona heitä varten. Päivittäinen yhteys bioäitiin ei liene tarpeellinen eikä toivottukaan, lapsihan on huostaanotettu ja sijoitettu. Siinä vaiheessa arjen pikkuasiat ovat sijaisvanhempien harkinnan ja perheen tapojen mukaiset. Ei sijoitettu lapsi tule bioperheen ehdoilla ja tavoilla mihinkään asuntolaan, vaan osaksi toimivaa perhettä jolla on rakenteet kasassa. Lapset ovat sijoitettuina juuri jotta heille voisimme tarjota eheän ja turvallisen lapsuuden. Mielestäni lasta rasittaa puhelin. Hänelle on parempi keskittyä harjoittelemaan niitä sosiaalisia taitojaan oikeassa fyysisessa puheyhteydessä. Voi kipaista juosten tai pyörällä katsomaan onko kaveri kotona, ja ainahan voidaan soittaa lankapuhelimesta. Niin omatkin lapset tekevät.
      Kännykän hankinta on ilman muuta sijaisperheen päätös.

      • Helinä-keiju1

        "
        Olen kotiäiti,joten lapsi ei tarvitse omaa puhelinta,
        "

        Ovatko lapsen kaikki kaveritkin teillä nyt ja varsinkin jatkossa, et sinä yksin kotiäitinä millään riitä 7-vuotiaan lapsen tarpeisiin ainakaan jatkossa. 7-vuotias on sosiaalinen olento. Suunnittelet selvästi suunnittelemassa lapsen syrjäytymistä. Silloin tietenkin, kun kontakteja kavereihin on vaikea ylläpitää, SINÄ olet se AINUT.


      • leikkimään
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        "
        Olen kotiäiti,joten lapsi ei tarvitse omaa puhelinta,
        "

        Ovatko lapsen kaikki kaveritkin teillä nyt ja varsinkin jatkossa, et sinä yksin kotiäitinä millään riitä 7-vuotiaan lapsen tarpeisiin ainakaan jatkossa. 7-vuotias on sosiaalinen olento. Suunnittelet selvästi suunnittelemassa lapsen syrjäytymistä. Silloin tietenkin, kun kontakteja kavereihin on vaikea ylläpitää, SINÄ olet se AINUT.

        Useimmiten tulevat meille leikkimään, koska on iso talo, hienot maastot ja pihat, sisällä kiinnostavia tavaroita ja isompia veljiäkin välillä kotosalla. Minusta on parempi että kaverit leikkivät vaikka nyt meillä ennemmin kuin kokonaan ilman valvontaa toisten kaverien kotona, missä vanhemmat ovat töissä. Silloin ei pääse käymään vahinkoja tai ajattelemattomuuksia.
        En minä lasta mitenkään rajoita itseeni, mutta olet sen verran ehkä jyvällä, että juuri meille sijoitettu lapsi tarvitsee tukea ja apua sosiaalisissa tilanteissa, ja riitaa tulee helposti. Häntä joutuu rajoittamaan käytöksessa, ja sopimaan riitoja. Hän on edistynyt hyvin ja valvonnan tarve vähenee, ja hänellä on ollut onnistuneita leikkihetkiä useammin. Lapset voivat hyvin.
        Biovanhemmatkin ovat tyytyväisiä sijoitukseen, koska he eivät omista syistään kykene. Meillä ei ole ongelmaa mihinkään suuntaan tällä hetkellä, joten älä viitsi turhaan joka viestiä mollata.


      • Sijais Päivystäjä
        leikkimään kirjoitti:

        Useimmiten tulevat meille leikkimään, koska on iso talo, hienot maastot ja pihat, sisällä kiinnostavia tavaroita ja isompia veljiäkin välillä kotosalla. Minusta on parempi että kaverit leikkivät vaikka nyt meillä ennemmin kuin kokonaan ilman valvontaa toisten kaverien kotona, missä vanhemmat ovat töissä. Silloin ei pääse käymään vahinkoja tai ajattelemattomuuksia.
        En minä lasta mitenkään rajoita itseeni, mutta olet sen verran ehkä jyvällä, että juuri meille sijoitettu lapsi tarvitsee tukea ja apua sosiaalisissa tilanteissa, ja riitaa tulee helposti. Häntä joutuu rajoittamaan käytöksessa, ja sopimaan riitoja. Hän on edistynyt hyvin ja valvonnan tarve vähenee, ja hänellä on ollut onnistuneita leikkihetkiä useammin. Lapset voivat hyvin.
        Biovanhemmatkin ovat tyytyväisiä sijoitukseen, koska he eivät omista syistään kykene. Meillä ei ole ongelmaa mihinkään suuntaan tällä hetkellä, joten älä viitsi turhaan joka viestiä mollata.

        se lasten arki olisi oltava. Välttävät aikuiset ja valvonta siitä mitä lapset touhuavat.
        Tiedän tasan tarkkaan mistä teillä on kysymys.

        Miten samoin ajattelet kännykän käytöstä meillä myös lapsi saa juosta kverille ja sopia asiat kasvotusten. Harvoin hän haluaa soittaa puhelimella.

        Kehitystä on tapahtunut parempaan suuntaan.

        Meillä myös bioäiti on ruvennut ymmärtämään sen miksi ei kännykkää tytölle. Siitä saamme nyt olla rauhassa kun teimme selväksi mistä on kysymys tytönkohdalla. Jokainen äitihän haluuaa lapsensa parasta jos saa siihen tuen itselleen ja toiset sen vastuun kantavat mihin ei itse kykene. Se on vaikea myöntää mutta kyllä sekin on kääntynyt myönteiseen suuntaan kun näkee omat heikkoutensa. Jne...


      • lapsi on aina oman äitinsä ...

        Sinä voit hoitaa ketä tahansa tilapäisesti ja riistää lapselta yhteydenpito-oikeuden omaan sukuunsa, jos tarpeeksi ILKEÄ olet. Ja sitä näytät olevan!!!

        Kyllä meidän tilanteessamme oli niin, että oman ÄIDIN mukaan tehtiin elämän tärkeimmät ratkaisut.
        En kuulu kirkkoon ja lapseni vapautettiin uskonnonopetuksesta, koska en sitä hyväksy.
        Ilmoitus koululle ja sossuämmälle riitti.

        Sitten kun lapseni oli jo kotiutumassa, hän osti säästämillään rahoilla kännykän ja liittymä avattiin minun nimiini.
        Asetin saldorajan ja ehdon miten menetellään, jos se ylittyy.
        Kertaakaan ei lapseni ylittänyt saldoa ja puhui todella tärkeät asiansa JUURI MINULLE.

        Muistapa että äiti on äiti vaikka voissa paistais.
        Nyt lapseni on ollut jo kauan kotona, eikä halua edes puhua entisistä sijareistaan.

        Lapselle ON ANNETTAVA oikeus pitää yllä yhteyksiä omiin sukulaisiinsa.
        Se määritellään jo teidän typerissä lakikiemuroissanne.

        Mutta oli IHANAA sanoa hyvästi, kun lapsi kotiutui!!!!!!!!!!!!!!!!!


      • tinttu33

        Puhelin ei ole sijaisperheen päätettävissä mikäli tällaista kieltoa ei ole bioille kirjattu. Tämä on tietoa koska tästä on sossun kanssa keskusteltu ja sen jälkeen sijarit eivät ole piilotelleet puhelinta lapseltani! sorry nyt vaan mutta elämä opettaa taas jälleen.


      • tinttu33
        lapsi on aina oman äitinsä ... kirjoitti:

        Sinä voit hoitaa ketä tahansa tilapäisesti ja riistää lapselta yhteydenpito-oikeuden omaan sukuunsa, jos tarpeeksi ILKEÄ olet. Ja sitä näytät olevan!!!

        Kyllä meidän tilanteessamme oli niin, että oman ÄIDIN mukaan tehtiin elämän tärkeimmät ratkaisut.
        En kuulu kirkkoon ja lapseni vapautettiin uskonnonopetuksesta, koska en sitä hyväksy.
        Ilmoitus koululle ja sossuämmälle riitti.

        Sitten kun lapseni oli jo kotiutumassa, hän osti säästämillään rahoilla kännykän ja liittymä avattiin minun nimiini.
        Asetin saldorajan ja ehdon miten menetellään, jos se ylittyy.
        Kertaakaan ei lapseni ylittänyt saldoa ja puhui todella tärkeät asiansa JUURI MINULLE.

        Muistapa että äiti on äiti vaikka voissa paistais.
        Nyt lapseni on ollut jo kauan kotona, eikä halua edes puhua entisistä sijareistaan.

        Lapselle ON ANNETTAVA oikeus pitää yllä yhteyksiä omiin sukulaisiinsa.
        Se määritellään jo teidän typerissä lakikiemuroissanne.

        Mutta oli IHANAA sanoa hyvästi, kun lapsi kotiutui!!!!!!!!!!!!!!!!!

        Kun tämä vääryys ja suoraan sanoen paska loppuu eikä siihen tod.näköisesti vuottakaan enää kestä niin se on silloin loppu enkä varmaankaan kumartele/kiittele.

        Jos sijarit toimisivat oikeasti ihan rehellisesti eivätkä olisi kaikkea ylimääräistä valhetta kirjaillut niin tilanne olisi toinen ja hyväksyntä erilainen.


      • Sijais Päivystäjä
        tinttu33 kirjoitti:

        Puhelin ei ole sijaisperheen päätettävissä mikäli tällaista kieltoa ei ole bioille kirjattu. Tämä on tietoa koska tästä on sossun kanssa keskusteltu ja sen jälkeen sijarit eivät ole piilotelleet puhelinta lapseltani! sorry nyt vaan mutta elämä opettaa taas jälleen.

        nyt taas julistat.
        Me on kielletty kännykän käyttö ja siihen on kaikki instanssit meidän päätöksen tukena.

        On siis tapauskohtaista että älä nyt yleistä perättömiä.

        Jollekkin voi antaa käyttöön kännykän mutta jollekkin ei.

        Onneksi emme ole kännykkäorjia.


      • tinttu33
        Sijais Päivystäjä kirjoitti:

        nyt taas julistat.
        Me on kielletty kännykän käyttö ja siihen on kaikki instanssit meidän päätöksen tukena.

        On siis tapauskohtaista että älä nyt yleistä perättömiä.

        Jollekkin voi antaa käyttöön kännykän mutta jollekkin ei.

        Onneksi emme ole kännykkäorjia.

        Toivottavasti kieltonne on aiheellinen. En ole kännykkäorja mutta tänä päivänä se on kyllä todella tarpeellinen ja varsinkin jos lapsi asuu melko kaukana eikä ole helppoa tuota väliä matkustaa.


      • matkaa reilut 500 km
        tinttu33 kirjoitti:

        Toivottavasti kieltonne on aiheellinen. En ole kännykkäorja mutta tänä päivänä se on kyllä todella tarpeellinen ja varsinkin jos lapsi asuu melko kaukana eikä ole helppoa tuota väliä matkustaa.

        ja hyvin pärjätään ilman kännykkää. Kiinteäpuhelinkaan ei soi usein. Bioäiti soitti viimeksi toukokuun lopulla. Nyt erehtyi soittamaan viikkositten mutta humalassa kuin ... eli sitä puhelua emme noteeraa.

        Tyttö ei halua edes soittaa äidilleen joten hän saa olla rauhassa vaikka äidillä itsellä neljä kännykkää odottaa soittoja.
        Siis mokä on se kommunikaatio kun se ei toimi.
        Kavereita tytöllä on vain yksi eli sinne juosta kipittää jos on asiaa.
        siis se suuri määrä kavereita on jo yliammuttua ja jopa merkki siitä että pitää olla huolissaan.


      • "superhuolehtivaisia...
        matkaa reilut 500 km kirjoitti:

        ja hyvin pärjätään ilman kännykkää. Kiinteäpuhelinkaan ei soi usein. Bioäiti soitti viimeksi toukokuun lopulla. Nyt erehtyi soittamaan viikkositten mutta humalassa kuin ... eli sitä puhelua emme noteeraa.

        Tyttö ei halua edes soittaa äidilleen joten hän saa olla rauhassa vaikka äidillä itsellä neljä kännykkää odottaa soittoja.
        Siis mokä on se kommunikaatio kun se ei toimi.
        Kavereita tytöllä on vain yksi eli sinne juosta kipittää jos on asiaa.
        siis se suuri määrä kavereita on jo yliammuttua ja jopa merkki siitä että pitää olla huolissaan.

        l.......... Nyt pitää olla jo huolissaan jo on kavereita. Jotenkin jäi käsitys, että itse elätte erakkoelämää ja vaaditte sitä lapseltakin. Ja mitä se teihin kuuluu vaikka biolla olisi 4 kännykkää.....onhan hänellä siten aionakin sosiaalista elämää.....


      • hyvinkin sosiaalista
        "superhuolehtivaisia... kirjoitti:

        l.......... Nyt pitää olla jo huolissaan jo on kavereita. Jotenkin jäi käsitys, että itse elätte erakkoelämää ja vaaditte sitä lapseltakin. Ja mitä se teihin kuuluu vaikka biolla olisi 4 kännykkää.....onhan hänellä siten aionakin sosiaalista elämää.....

        elämää.
        Nääs ku ei ehdi edes lapselleen soitelemaan.

        Vajaita elämän tietouksia näkyy olevan lasten turvallisesta elämästä.

        Kuka sanonut että vaadimme se on lapsen hyvinvointi joka häntä ohjaa.

        Ketä siitä kiitämme?


      • kateeksi "superhuoleht...
        "superhuolehtivaisia... kirjoitti:

        l.......... Nyt pitää olla jo huolissaan jo on kavereita. Jotenkin jäi käsitys, että itse elätte erakkoelämää ja vaaditte sitä lapseltakin. Ja mitä se teihin kuuluu vaikka biolla olisi 4 kännykkää.....onhan hänellä siten aionakin sosiaalista elämää.....

        ku et ehtinyt ennen mua sitä kirjoittaa.
        Ny sillä on viisi kännykkä mits siihen sanot?

        Eikö olekkin lapsellista aikuisten inttoa tyhjästä.

        Miksi sitä et ole honannut?

        Onhan kysymys bioäidistä jolla on lapsi pois ryvätty ja loput ota siitä selvää keitä he ovat.

        Mä en ainskaa oo sijaisvanhempi oon vaan yksi aikuunen joka elää molemmat jalaat maas.


      • tinttu33
        kateeksi "superhuoleht... kirjoitti:

        ku et ehtinyt ennen mua sitä kirjoittaa.
        Ny sillä on viisi kännykkä mits siihen sanot?

        Eikö olekkin lapsellista aikuisten inttoa tyhjästä.

        Miksi sitä et ole honannut?

        Onhan kysymys bioäidistä jolla on lapsi pois ryvätty ja loput ota siitä selvää keitä he ovat.

        Mä en ainskaa oo sijaisvanhempi oon vaan yksi aikuunen joka elää molemmat jalaat maas.

        Hieno homma että aiheesta puhutaan näinkin paljon,
        kiitos


      • se aihe oikein oli
        tinttu33 kirjoitti:

        Hieno homma että aiheesta puhutaan näinkin paljon,
        kiitos

        minä en vaan enään tiedä mistä tässä pitäisi keskustella ja ottaa kannanottoja.

        Tämä vaikuttaa kyllä aivan surealta koko keskustelu.
        En toivo väkivaltaa kännykän uhreja kun on oletko kuullut sen kun yhdeltä tytöltä varastettiin kännykkä ja sai siinä jupakassa hampaat kurkkuun ja silmän mustaksi. Onhen se hyvä kun on kännykkä niin aina voi hälyyttää apua vai miten siinä nyt kävikään. Tällaiselle väkivallalle en haluaisi että lapset joutuvat ja kuka se onkaan joka asiasta päättää lapsi vai aikuinen äiti/isä ?


      • kuka osaa selittää
        se aihe oikein oli kirjoitti:

        minä en vaan enään tiedä mistä tässä pitäisi keskustella ja ottaa kannanottoja.

        Tämä vaikuttaa kyllä aivan surealta koko keskustelu.
        En toivo väkivaltaa kännykän uhreja kun on oletko kuullut sen kun yhdeltä tytöltä varastettiin kännykkä ja sai siinä jupakassa hampaat kurkkuun ja silmän mustaksi. Onhen se hyvä kun on kännykkä niin aina voi hälyyttää apua vai miten siinä nyt kävikään. Tällaiselle väkivallalle en haluaisi että lapset joutuvat ja kuka se onkaan joka asiasta päättää lapsi vai aikuinen äiti/isä ?

        kun tyttö karkailee ja käyttäytyy kuin mitään ei olisi tekemistä vaikka vasta 13 vuotias.
        Kännykkä pärisee ja autot surisee nurkantakana.
        Ei vastaa soittoihin ei laita häläreitä on kuin hukassa.
        Ei kavereita vaikka aina menossa jonnekkin päin.
        Onko se sitä mikä on pyrkimys kun lapsilla on kännykkä että voi kommunikoida kavereiden kanssa.
        Tuli vaan mieleen.


      • tinttu33
        kuka osaa selittää kirjoitti:

        kun tyttö karkailee ja käyttäytyy kuin mitään ei olisi tekemistä vaikka vasta 13 vuotias.
        Kännykkä pärisee ja autot surisee nurkantakana.
        Ei vastaa soittoihin ei laita häläreitä on kuin hukassa.
        Ei kavereita vaikka aina menossa jonnekkin päin.
        Onko se sitä mikä on pyrkimys kun lapsilla on kännykkä että voi kommunikoida kavereiden kanssa.
        Tuli vaan mieleen.

        Omituista kirjoitusta..hmmm..eikös tuollainen 13v.tyttö ole hieman karkailu/seikkailuiässä? ainakin itse suuntasin joka paikkaan ollessani 12v.
        Alkuperäinen kannanottopyyntö koski lasta ja kännykän käyttöä ja sain asiallisia/asiattomia kommentteja.


      • sinä siis olet
        tinttu33 kirjoitti:

        Omituista kirjoitusta..hmmm..eikös tuollainen 13v.tyttö ole hieman karkailu/seikkailuiässä? ainakin itse suuntasin joka paikkaan ollessani 12v.
        Alkuperäinen kannanottopyyntö koski lasta ja kännykän käyttöä ja sain asiallisia/asiattomia kommentteja.

        hyväksyvä vanhempi jos tyttö karkailee ja et välitä että näin tekee.

        Tuota minä jo epäilinkin että näin hyvä ja ymmärtäväinen olet nuoriakohtaan.

        Onko siis niin että ikä 12-13v. on mielestäsi karkailu ja seikkailu mielessä sallittua.

        Ja vielä kännykkä taskussa.
        Mielipiteeni on että ei kännykkää lapsille tarvitse antaa ilman valvontaa siitä mihin tai kenelle soittelee.
        Siinä onkin sitten kokopäivätyö joten helpommalla pääsee kun ei anna ollenkaan kännykkää.

        Olen töissä päivisin joten en ehdi valvomaan kenenkään soittoja. Useammin ne vielä tapahtuu öisin ainakin siitä päätellen kuinka ne kännykkäkallet meille soittelee. Nyt onkin puhelin suljettu klo 22.00-07.00 välisen ajan.


      • menee ostarin nurkille
        sinä siis olet kirjoitti:

        hyväksyvä vanhempi jos tyttö karkailee ja et välitä että näin tekee.

        Tuota minä jo epäilinkin että näin hyvä ja ymmärtäväinen olet nuoriakohtaan.

        Onko siis niin että ikä 12-13v. on mielestäsi karkailu ja seikkailu mielessä sallittua.

        Ja vielä kännykkä taskussa.
        Mielipiteeni on että ei kännykkää lapsille tarvitse antaa ilman valvontaa siitä mihin tai kenelle soittelee.
        Siinä onkin sitten kokopäivätyö joten helpommalla pääsee kun ei anna ollenkaan kännykkää.

        Olen töissä päivisin joten en ehdi valvomaan kenenkään soittoja. Useammin ne vielä tapahtuu öisin ainakin siitä päätellen kuinka ne kännykkäkallet meille soittelee. Nyt onkin puhelin suljettu klo 22.00-07.00 välisen ajan.

        pälyilemään, josko sattuisi jotain kaveria näkemään (muut soittelevat ja sopivat tapaamisista) ja tapahtuukin jotainikävää eikä ole kännykkää????? Voihan sitä sopia esim että puhelintietoja ei saa tyhjentää ja vanhemmalla oikeus tarkistaa ne (tosin ei ole kivaa, mutta voi olla perusteltua turvallisuusasioilla


      • tinttu33
        sinä siis olet kirjoitti:

        hyväksyvä vanhempi jos tyttö karkailee ja et välitä että näin tekee.

        Tuota minä jo epäilinkin että näin hyvä ja ymmärtäväinen olet nuoriakohtaan.

        Onko siis niin että ikä 12-13v. on mielestäsi karkailu ja seikkailu mielessä sallittua.

        Ja vielä kännykkä taskussa.
        Mielipiteeni on että ei kännykkää lapsille tarvitse antaa ilman valvontaa siitä mihin tai kenelle soittelee.
        Siinä onkin sitten kokopäivätyö joten helpommalla pääsee kun ei anna ollenkaan kännykkää.

        Olen töissä päivisin joten en ehdi valvomaan kenenkään soittoja. Useammin ne vielä tapahtuu öisin ainakin siitä päätellen kuinka ne kännykkäkallet meille soittelee. Nyt onkin puhelin suljettu klo 22.00-07.00 välisen ajan.

        En missään välissä maininnut hyväksyntää lapsen karkailemisesta, sinä mainitsit itse karkailevasta lapsesta. Luehan kiitos paremmin jooko


    • Helinä-keiju1

      Onnittelut tinttu 33 hyvästä avauksesta!

      • huipussaan vaikka ei

        sotaa ei olla käytykään.
        Kyllä tässä sijarit vei asiavoiton eikä ne bioäitien puolustavat jutut olleet kuin olettamuksiin perustuvia sinne levisi kuin tuhka tuuleen ei se meihin tee vaikutusta koska me perheenä päätämme omista perheemme asioista siihen ei bioäidillä ole nokankoputtamista.
        Me valvomme tilannetta onko lapsi kypsä ja luotettava pitämään hallussaan kännykkää se koskee myös omia biologisia lapsiamme. Miksi ei meitä vanhempiakin emme tarvitse mekään kännykkää koska puhelin on seinällä ja se riittää niille joille se riittää.
        Yksi arvattava syy on tässäkin ollut se että moni sijaisvanhemmista ei halua vastailla Helinä-keiju 1.lle että eikö sinua hiukan pane ajattelemaan sitä syytä miksi niin on.

        Sinn jutuistasi puuttuu se oma elämän kypsyys näin lyhyesti sanottuna.
        Haluat vain kylmää teoreettista tutkimustulosta. Etkä osaa itse elää omilla resursseillasi.
        Ja miten eläisit jos saisit kaikista tutkimustulokia olisiko se sinulle helpompaa kun joku toinen ohjaisi sinua kaikessa ja sinä uskoisit niihin teorioihin etkä voisi yhtään käyttää omaa tahtoasi.
        Eikö se olisi aika kylmänkalseaa elämää. Olisiko siinä yhtään tilaa rakkaudelle. Onko sinulla siitä jotakin tutkimustietoa olisi mukava lukea.
        Voisi olla että lapsia ei syntyisi silloin ollenkaan jos teoria olisi kuten sen oletan kun elää tutkittujen teorioiden mukaisesti. PIIP!


      • Helinä-keiju1
        huipussaan vaikka ei kirjoitti:

        sotaa ei olla käytykään.
        Kyllä tässä sijarit vei asiavoiton eikä ne bioäitien puolustavat jutut olleet kuin olettamuksiin perustuvia sinne levisi kuin tuhka tuuleen ei se meihin tee vaikutusta koska me perheenä päätämme omista perheemme asioista siihen ei bioäidillä ole nokankoputtamista.
        Me valvomme tilannetta onko lapsi kypsä ja luotettava pitämään hallussaan kännykkää se koskee myös omia biologisia lapsiamme. Miksi ei meitä vanhempiakin emme tarvitse mekään kännykkää koska puhelin on seinällä ja se riittää niille joille se riittää.
        Yksi arvattava syy on tässäkin ollut se että moni sijaisvanhemmista ei halua vastailla Helinä-keiju 1.lle että eikö sinua hiukan pane ajattelemaan sitä syytä miksi niin on.

        Sinn jutuistasi puuttuu se oma elämän kypsyys näin lyhyesti sanottuna.
        Haluat vain kylmää teoreettista tutkimustulosta. Etkä osaa itse elää omilla resursseillasi.
        Ja miten eläisit jos saisit kaikista tutkimustulokia olisiko se sinulle helpompaa kun joku toinen ohjaisi sinua kaikessa ja sinä uskoisit niihin teorioihin etkä voisi yhtään käyttää omaa tahtoasi.
        Eikö se olisi aika kylmänkalseaa elämää. Olisiko siinä yhtään tilaa rakkaudelle. Onko sinulla siitä jotakin tutkimustietoa olisi mukava lukea.
        Voisi olla että lapsia ei syntyisi silloin ollenkaan jos teoria olisi kuten sen oletan kun elää tutkittujen teorioiden mukaisesti. PIIP!

        Tästä Mannerheimin lastensuojeluliiton palvelusta teidän sijaislapset ei sitten pääse osalliseksi.

        "
        On asioita, joista ei voi puhua kaikkien kanssa. Ei uskalla tai ei kehtaa. Joskus taas ei ole vieressä kuuntelijaa juuri silloin, kun sitä tarvitsee tai vastaajaa, kun on kysyttävää. Lasten ja nuorten puhelimeen voi soittaa maksutta koko maassa.

        Puhelimen toisessa päässä on koulutettu päivystäjä, jolla on aikaa kuunnella. Toisinaan auttaa pelkästään se, että puhuu jonkun kanssa, toisinaan hyvät neuvot ovat tarpeen.

        Selvää on, että Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjät ovat vaitiolovelvollisia, oli asia mikä hyvänsä.
        Päivystysajat:
        ma-pe
        la-su    14-20
        17-20    
        "

        Lasten ja nuorten auttava puhelin:

        http://www.lastenjanuortennetti.net/

        Onnellinen olen, ettei minulla ole elämänkokemusta kaltaisistasi ihmisistä. On ollut onneksi taito välttää vaaroja muutenkin.


      • että sen numeron
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Tästä Mannerheimin lastensuojeluliiton palvelusta teidän sijaislapset ei sitten pääse osalliseksi.

        "
        On asioita, joista ei voi puhua kaikkien kanssa. Ei uskalla tai ei kehtaa. Joskus taas ei ole vieressä kuuntelijaa juuri silloin, kun sitä tarvitsee tai vastaajaa, kun on kysyttävää. Lasten ja nuorten puhelimeen voi soittaa maksutta koko maassa.

        Puhelimen toisessa päässä on koulutettu päivystäjä, jolla on aikaa kuunnella. Toisinaan auttaa pelkästään se, että puhuu jonkun kanssa, toisinaan hyvät neuvot ovat tarpeen.

        Selvää on, että Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjät ovat vaitiolovelvollisia, oli asia mikä hyvänsä.
        Päivystysajat:
        ma-pe
        la-su    14-20
        17-20    
        "

        Lasten ja nuorten auttava puhelin:

        http://www.lastenjanuortennetti.net/

        Onnellinen olen, ettei minulla ole elämänkokemusta kaltaisistasi ihmisistä. On ollut onneksi taito välttää vaaroja muutenkin.

        lapsille annan.

        Etkö ajatellut kenen välitettäväksi tuon numeron annoit, sijaisvanhempien.

        Meillä lapsi kyllä soittelle sinne aikausein puhuu huolistaan mitä oma bioäiti on tehnyt ja kuinka huonosti hän voi siitä.

        Taas bioäitiä morkataan, niin en minä vaan hänen oma lapsi.


      • Helinä-keiju1
        että sen numeron kirjoitti:

        lapsille annan.

        Etkö ajatellut kenen välitettäväksi tuon numeron annoit, sijaisvanhempien.

        Meillä lapsi kyllä soittelle sinne aikausein puhuu huolistaan mitä oma bioäiti on tehnyt ja kuinka huonosti hän voi siitä.

        Taas bioäitiä morkataan, niin en minä vaan hänen oma lapsi.

        Mannerheimin lastensuojeluliiton lasten auttavassa puhelimessa on tarkoitus, että lapsi voi puhua mistä haluaa, ilman että joku pöllö sijaisvanhempi kyylää vieressä ja kuuntelee. Miten voit tietää, mitä lapsi on puhunut sinusta, kun äidistäänkin puhuu noin. Sinulla ei ole oikeutta kyylätä vieressä mitä lapsi lasten auttavaan puhelimeen puhuu.


      • lapsi kun keroo
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Mannerheimin lastensuojeluliiton lasten auttavassa puhelimessa on tarkoitus, että lapsi voi puhua mistä haluaa, ilman että joku pöllö sijaisvanhempi kyylää vieressä ja kuuntelee. Miten voit tietää, mitä lapsi on puhunut sinusta, kun äidistäänkin puhuu noin. Sinulla ei ole oikeutta kyylätä vieressä mitä lapsi lasten auttavaan puhelimeen puhuu.

        ja kysyy apua miten sanoo.
        Tiedämme että hänellä on vaikeaa juuri tunnepohjaisia ongelmia joita haluaa setviä jonkun tuntemattoman kanssa.

        Puhukoot minusta mitä lystää ei varmaan ole sellaista mikä ei päivänvaloa kestä.
        Jos on tarvetta haukku niin siitä vaan.

        Mutta miten hyvä on lapselle kun saa puhua ja kysellä sekä saa neuvojakin miten toimia.

        Pöljä sijaisvanhempi vierellä kuunnetelee, olet sivistymätön jos sinä teet sitä kun epäilet muita samanlaisiksi. Niinhän se tapaa olla monessa muussakin asiassa.


      • Helinä-keiju1
        lapsi kun keroo kirjoitti:

        ja kysyy apua miten sanoo.
        Tiedämme että hänellä on vaikeaa juuri tunnepohjaisia ongelmia joita haluaa setviä jonkun tuntemattoman kanssa.

        Puhukoot minusta mitä lystää ei varmaan ole sellaista mikä ei päivänvaloa kestä.
        Jos on tarvetta haukku niin siitä vaan.

        Mutta miten hyvä on lapselle kun saa puhua ja kysellä sekä saa neuvojakin miten toimia.

        Pöljä sijaisvanhempi vierellä kuunnetelee, olet sivistymätön jos sinä teet sitä kun epäilet muita samanlaisiksi. Niinhän se tapaa olla monessa muussakin asiassa.

        Puhuit itsesi pussiin, pölyaivo.


      • missään pussissa istun
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Puhuit itsesi pussiin, pölyaivo.

        tässä tuolilla.
        Nytkin kun meillä on vieraita niinlapsi heille kertoo kuinka äitinsä on tyhmä ja ei välitä hänestä. Lapsella vatsa kipeä mikähän se kivun aiheuttaa.
        No näin vakaana aikuisena tiedän että bioäiti on ryyppykierroksessa ja lapsi unohtunut.
        Totuutta on edes turha kertyoa on niin raakaa. Onneksi ei kaikki biot ole juoppuja onhan se täällä luettu. Nostan hattua teille.
        Juopon lapset ovat kamalan usein niin rikkikäsiteltyjä että ei edes luoja niitä voi korjata. Erikeeperi on hyvä liima mutta sekään ei auta kun paloja puuttuu.


      • Helinä-keiju1
        missään pussissa istun kirjoitti:

        tässä tuolilla.
        Nytkin kun meillä on vieraita niinlapsi heille kertoo kuinka äitinsä on tyhmä ja ei välitä hänestä. Lapsella vatsa kipeä mikähän se kivun aiheuttaa.
        No näin vakaana aikuisena tiedän että bioäiti on ryyppykierroksessa ja lapsi unohtunut.
        Totuutta on edes turha kertyoa on niin raakaa. Onneksi ei kaikki biot ole juoppuja onhan se täällä luettu. Nostan hattua teille.
        Juopon lapset ovat kamalan usein niin rikkikäsiteltyjä että ei edes luoja niitä voi korjata. Erikeeperi on hyvä liima mutta sekään ei auta kun paloja puuttuu.

        Kerroit, että lapsi soittelee lasten auttavaan puhelimeen ja haukkuu biologista äitiään sinne. Kysyy miten sanotaan ja sinä neuvot. Lapsi ei itse osaa hukkua omaa äitiään, mutta onneksi hänellä on vierellään auttava sijainen, joka antaa sanat.
        Ootko oikeesti olemassa?


      • neuvo lasta miten
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Kerroit, että lapsi soittelee lasten auttavaan puhelimeen ja haukkuu biologista äitiään sinne. Kysyy miten sanotaan ja sinä neuvot. Lapsi ei itse osaa hukkua omaa äitiään, mutta onneksi hänellä on vierellään auttava sijainen, joka antaa sanat.
        Ootko oikeesti olemassa?

        hän toimii ja juttelee. Muuten ei hän osaisi sanoa mitään. Minä sijari olen aivan sitä varten ja en puhu itseäni pussiin nytkkään. Käsken kysyä että -mitä teen kun äiti mulle valehtelee.
        -mitä teen kun äiti ei tuu mua kattoon.
        -Mitä teen kun äiti ei avaa ovia kun menen sinne viikonlopuksi.
        -Miten saa äitini hoitoon.
        Ei lapsi näitä osaisi itse kysyä jos ei avita.
        Vai mitä oletat tästä.

        Lapsi niin onnellinen kun saa tukea ajatuksilleen.


      • Helinä-keiju1
        neuvo lasta miten kirjoitti:

        hän toimii ja juttelee. Muuten ei hän osaisi sanoa mitään. Minä sijari olen aivan sitä varten ja en puhu itseäni pussiin nytkkään. Käsken kysyä että -mitä teen kun äiti mulle valehtelee.
        -mitä teen kun äiti ei tuu mua kattoon.
        -Mitä teen kun äiti ei avaa ovia kun menen sinne viikonlopuksi.
        -Miten saa äitini hoitoon.
        Ei lapsi näitä osaisi itse kysyä jos ei avita.
        Vai mitä oletat tästä.

        Lapsi niin onnellinen kun saa tukea ajatuksilleen.

        Eiköhän se onnellinen ole sinä sijari, joka saat tukea ajatuksillesi. Miksi lapsen pitää auttavan puhelimen päivystäjältä kysyä noita asioita, kun sinä olet paikalla. Auttavan puhelimen päivystäjältä lapsi voi kysyä asioita sen mukaan kuin osaa, jos saa yksityisyyden.

        Eli, jos et tiedä vastauksia lapsen sinulle esittämiin kysymyksiin, vaan hänen pitää kysyä niitä lasten auttavasta puhelimesta, niin neuvoisin sinua itse tarttumaan puhelimen kampeen ja soittamaan aikuisten auttavaan puhelimeen, jossa ehkä neuvotaan mitä vastata lapsen sinulle esittämiin kysymyksiin, ettei tarvi lasta pistää asialle.


      • se on niin mukavaa
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Eiköhän se onnellinen ole sinä sijari, joka saat tukea ajatuksillesi. Miksi lapsen pitää auttavan puhelimen päivystäjältä kysyä noita asioita, kun sinä olet paikalla. Auttavan puhelimen päivystäjältä lapsi voi kysyä asioita sen mukaan kuin osaa, jos saa yksityisyyden.

        Eli, jos et tiedä vastauksia lapsen sinulle esittämiin kysymyksiin, vaan hänen pitää kysyä niitä lasten auttavasta puhelimesta, niin neuvoisin sinua itse tarttumaan puhelimen kampeen ja soittamaan aikuisten auttavaan puhelimeen, jossa ehkä neuvotaan mitä vastata lapsen sinulle esittämiin kysymyksiin, ettei tarvi lasta pistää asialle.

        kun sanovat smaa kuin me toitotetaan kuin palotorvet lapsi siitä myös onnellinen.
        Ei lapsi tuota ota yksityisyytenä on vaan utelias testaamaan mitä siellä snotaan. Sittenhän lapsi voi soittaa sinne kun emme edes siitä tiedä vaikka olis jo soittanut ja silloin hukkuu jotakin muuta.

        Mutta kun lapsi on pieni joka ei osaa muotoilla kysymyksiään niin en voi sanoa että turpa kiinni, kysy mitä tykkäät äitistäs eihä se minulle kuulu.

        Ei kaikki lapset ole kuin sinun lapsi.
        Muuten miksi lapsi haluaa soittaa no koska sai siitä asiasta tietoa ja numeron niin halusi soittaa.

        On antanut kavereilleenkin sen numeron että se on hyvä sitä kautta voi tulla esille että sijoituskin tulee ajankohtaiseksi.
        Siis lisää sijaislapsia.


      • Helinä-keiju1
        se on niin mukavaa kirjoitti:

        kun sanovat smaa kuin me toitotetaan kuin palotorvet lapsi siitä myös onnellinen.
        Ei lapsi tuota ota yksityisyytenä on vaan utelias testaamaan mitä siellä snotaan. Sittenhän lapsi voi soittaa sinne kun emme edes siitä tiedä vaikka olis jo soittanut ja silloin hukkuu jotakin muuta.

        Mutta kun lapsi on pieni joka ei osaa muotoilla kysymyksiään niin en voi sanoa että turpa kiinni, kysy mitä tykkäät äitistäs eihä se minulle kuulu.

        Ei kaikki lapset ole kuin sinun lapsi.
        Muuten miksi lapsi haluaa soittaa no koska sai siitä asiasta tietoa ja numeron niin halusi soittaa.

        On antanut kavereilleenkin sen numeron että se on hyvä sitä kautta voi tulla esille että sijoituskin tulee ajankohtaiseksi.
        Siis lisää sijaislapsia.

        Uskon, että tämä pieni, vaatimaton dialogimme omalta vaatimattomalta osaltaan auttaa sijaislasten viestintä- ja kommunikointioikeuksien parantamisessa.


      • on mahdollista että se
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Uskon, että tämä pieni, vaatimaton dialogimme omalta vaatimattomalta osaltaan auttaa sijaislasten viestintä- ja kommunikointioikeuksien parantamisessa.

        noin helposti autta kun ongelmat ovat niin suure.

        Huomaan vaan että sinulla ei ole käytännönkokemusta nuorisosta. Teoria ei ole käytännön vastike on aivan sama kun täällä kirjoitetaan että kaikki biot ovat alkkiksia...

        Nuoret joilla kännykkä ei varmasti vastaa puhelimee vaikka soitat kuinka lapsen perään.
        Eikä mikään mahti maailmassa siinä auta jos nän haluavat olla "piilossa" esim. testaamassa viinaa, huumeita tai mitä nyt kukin haluaa tehdä...

        Siis kännykkä ei ole mikään pelastava enkeli vaan päinvastoin se joka houkuttelee sinne vaaroihin joita ei ehkä ilmenisi samassa määrin kun jos kännykkä on lasten/nuorten käytössä.

        Kokemuksesta tiedän mihin se voi johtaa eikä vanhemmet sille voi enään sitten mitään kun tie on auki.
        Mutta sitä kait ne jotkut täällä haluavat että kommunikaatio pelaa ulospäin. Tulevista ongelmista välittämättä saavatpahan vanhemmat olla rauhassa eikä ole sitä vastustusta jonka lapsi/nuori laittaa haluilleen ja vanhemmat sen heti täyttävät minkä olettavat että ilman sitä kännykkää ei lapsi pärjää ja onhan se tutvallinen "enkeli" joka pitää kädestä kiinni...


      • Helinä-keiju1
        on mahdollista että se kirjoitti:

        noin helposti autta kun ongelmat ovat niin suure.

        Huomaan vaan että sinulla ei ole käytännönkokemusta nuorisosta. Teoria ei ole käytännön vastike on aivan sama kun täällä kirjoitetaan että kaikki biot ovat alkkiksia...

        Nuoret joilla kännykkä ei varmasti vastaa puhelimee vaikka soitat kuinka lapsen perään.
        Eikä mikään mahti maailmassa siinä auta jos nän haluavat olla "piilossa" esim. testaamassa viinaa, huumeita tai mitä nyt kukin haluaa tehdä...

        Siis kännykkä ei ole mikään pelastava enkeli vaan päinvastoin se joka houkuttelee sinne vaaroihin joita ei ehkä ilmenisi samassa määrin kun jos kännykkä on lasten/nuorten käytössä.

        Kokemuksesta tiedän mihin se voi johtaa eikä vanhemmet sille voi enään sitten mitään kun tie on auki.
        Mutta sitä kait ne jotkut täällä haluavat että kommunikaatio pelaa ulospäin. Tulevista ongelmista välittämättä saavatpahan vanhemmat olla rauhassa eikä ole sitä vastustusta jonka lapsi/nuori laittaa haluilleen ja vanhemmat sen heti täyttävät minkä olettavat että ilman sitä kännykkää ei lapsi pärjää ja onhan se tutvallinen "enkeli" joka pitää kädestä kiinni...

        Onko sijaislapsen vanhemmilla sama uskonto kuin teillä?


      • ei kuulu minulle
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Onko sijaislapsen vanhemmilla sama uskonto kuin teillä?

        eikä sinulle.
        Hoida sinä kommunikaatiosi kuinka parhaaksesi näet.


      • Helinä-keiju1
        ei kuulu minulle kirjoitti:

        eikä sinulle.
        Hoida sinä kommunikaatiosi kuinka parhaaksesi näet.

        Sosiaaliviranomaisten kuuluu pitää huolta, ettei sijaislasta sijoiteta hänen biologisten vanhempiensa maailmankatsomuksen vastaista uskoa lapselle opettavaan ja julistavaan perheeseen. Meidän veronmaksajien, jotka näitä sijaistoimeksiantoja kustannamme verovaroin, pitää valvoa kustantamiemme viranomasten toimia kaikilla tasoilla, ettei näin pääse käymään. Ihmisoikeusjulistuksen mukaan biologiset vanhemmat sanelevat, mihin uskontoon tai maailmankatsomuksene heidän lapsensa kasvavat eikä kellään ole oikeutta tätä ihmisoikeutta mennä loukkaamaan ja kumoamaan. Tämä oli taas uutta sijaisvanhemmille vai, no nyt tiedätte. Katsokaakin, ettette tässäkin mokaa.


      • tinttu33
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Sosiaaliviranomaisten kuuluu pitää huolta, ettei sijaislasta sijoiteta hänen biologisten vanhempiensa maailmankatsomuksen vastaista uskoa lapselle opettavaan ja julistavaan perheeseen. Meidän veronmaksajien, jotka näitä sijaistoimeksiantoja kustannamme verovaroin, pitää valvoa kustantamiemme viranomasten toimia kaikilla tasoilla, ettei näin pääse käymään. Ihmisoikeusjulistuksen mukaan biologiset vanhemmat sanelevat, mihin uskontoon tai maailmankatsomuksene heidän lapsensa kasvavat eikä kellään ole oikeutta tätä ihmisoikeutta mennä loukkaamaan ja kumoamaan. Tämä oli taas uutta sijaisvanhemmille vai, no nyt tiedätte. Katsokaakin, ettette tässäkin mokaa.

        kuuluu bio-äideille kyllä näin on. Uskonasioista sijareiden ei kannata niskojaan nakella. Kännykkä kiista toi erilaisia selityksiä mutta tämä taisto on voitettu nyt lapseni saa kännykkänsä pitää. Olisikohan tällä palstalla kenties jotain osuutta asiaan?:)

        Te pässinpäät jotka edelleenkin hankaloitatte vanhempien ja lapsen yhteydenpitoa niin voisin toivottaa teille pelkkää huonon omantunnon kanssa elämistä sillä se miten te toimitte on todella sairasta touhua ja te ette sitä nyt pysty näkemään koska sos.viranomainen on teitä jo sen verran kauan manipuloinut tällä "lapsenetu" satuilulla ettette erota hyvää pahasta. Hyvin monet ihmiset joihin olen tutustunut ovat huomanneet tämän epäkohdan vahvasti tässä yhteiskunnassa.


      • kuulu minulle eikä
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Sosiaaliviranomaisten kuuluu pitää huolta, ettei sijaislasta sijoiteta hänen biologisten vanhempiensa maailmankatsomuksen vastaista uskoa lapselle opettavaan ja julistavaan perheeseen. Meidän veronmaksajien, jotka näitä sijaistoimeksiantoja kustannamme verovaroin, pitää valvoa kustantamiemme viranomasten toimia kaikilla tasoilla, ettei näin pääse käymään. Ihmisoikeusjulistuksen mukaan biologiset vanhemmat sanelevat, mihin uskontoon tai maailmankatsomuksene heidän lapsensa kasvavat eikä kellään ole oikeutta tätä ihmisoikeutta mennä loukkaamaan ja kumoamaan. Tämä oli taas uutta sijaisvanhemmille vai, no nyt tiedätte. Katsokaakin, ettette tässäkin mokaa.

        sinulle muut siitä päätöksen tehkööt ja valvokoot miten asian hoitavat.

        Onneksi saamme pitää perheen päätösvallan kännykänkäytössä ja se se on todellas hyvä juttu.

        Biot taistelkoot omissa perheissään kuinka pahrhaaksi näkee. Eikä siihen kuulu uskon asia.
        Kommunikoikaa kännykällä niin kuin tahdotte mutta sekin voi loppua lyhyeen kuten entisellä se oli kuolemaksi.
        Sitä kait moni lapselleen toivoo kun lukee näitä täällä kirjoittavien "biojen" motiiveja.


      • Helinä-keiju1
        Helinä-keiju1 kirjoitti:

        Sosiaaliviranomaisten kuuluu pitää huolta, ettei sijaislasta sijoiteta hänen biologisten vanhempiensa maailmankatsomuksen vastaista uskoa lapselle opettavaan ja julistavaan perheeseen. Meidän veronmaksajien, jotka näitä sijaistoimeksiantoja kustannamme verovaroin, pitää valvoa kustantamiemme viranomasten toimia kaikilla tasoilla, ettei näin pääse käymään. Ihmisoikeusjulistuksen mukaan biologiset vanhemmat sanelevat, mihin uskontoon tai maailmankatsomuksene heidän lapsensa kasvavat eikä kellään ole oikeutta tätä ihmisoikeutta mennä loukkaamaan ja kumoamaan. Tämä oli taas uutta sijaisvanhemmille vai, no nyt tiedätte. Katsokaakin, ettette tässäkin mokaa.

        Kyllä minun nähdäksen nimenomaan sijaisvanhempien kuuluu huolehtia siitä, että sijaislapsi voi harjoittaa vanhempiensa valitsemaa uskontoa. Miten olette huolehtineet tästä velvoitteestanne?


    • Mikä oli epäselvää...

      Olen itsekin hoitoalalla ja kerroin mielestäni psykoosin ja masennuksen eron hyvin seikkaperäisesti. Mitä et ymmärtänyt? Voitko vielä täsmentää?

    • Anonyymi

      On oikeus pitää puhelinta! Sen käyttöä voi vain rajoittaa tarvittaessa. Kannattaa puhua myös esim terapiassa, koska tuo on useille vaikea paikka. Voimia! 💖

      • Anonyymi

        Lastensuojelun viranomaiset terapiaan ja pakkohoitoon vihdoinkin toteutuu..?


    • Anonyymi

      saako sijaisvanhemmat tarkastaa nuoren/lapsen puhelimen

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      63
      6353
    2. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      25
      4086
    3. Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?

      Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei
      Sinkut
      263
      2506
    4. Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti

      Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei
      Kokkola
      26
      1990
    5. MAKEN REMPAT

      Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna
      Suomussalmi
      30
      1478
    6. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      95
      1326
    7. Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille

      Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel
      Hindulaisuus
      304
      1097
    8. Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan

      5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee
      Ähtäri
      54
      1070
    9. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      77
      1016
    10. Mulla on kyllä

      Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..
      Ikävä
      39
      991
    Aihe