Valvon viimeiseen suudelmaan,
siihen suudelmaan,
joka on ennen huomista.
Viimeiseen, joka lähtee unisena huuliltasi hymyillen,
mutta silti kaivaten onnellisena.
Viimeisenä makeana makuna,
jota tulet aina kaipaamaan...
...ennen huomista.
siihen suudelmaan,
joka on ennen huomista.
Viimeiseen, joka lähtee unisena huuliltasi hymyillen,
mutta silti kaivaten onnellisena.
Viimeisenä makeana makuna,
jota tulet aina kaipaamaan...
...ennen huomista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
lässyn lää
Runo epäilemättä kuvaa hyvin herkää ja kaunista hetkeä enkä haluaisi sitä aivan latistaa. Minuun tämä ei kuitenkaan iskenyt: kaunis hetki kaipaa rinnalleen muutakin. Runo voi tietenkin olla vain hieno kuvaus jostakin, mutta itse pidän siinäkin tapauksessa tärkeänä, että kuvaus on tehty oivaltavasti esim. osuvia kielikuvia/metaforia käyttäen. Heräsi runon luettuani kysymys: Mitä haluat tällä kertoa? Omat mieltymykseni vaativat jonkinlaista tarinaa rivien taakse. Oli miten oli, nätti tuokio kuitenkin. :)
joskus on iltoja kun kaipaa ei tahtoisi pois laskea, irti...siirtyä huomiseen. Tahtoisi ravistaa ..älä vielä nuku!... ole tässä kanssani...ja se viimeinen suudelma, kosketus...sanat "nuku nyt"... imet sen itseesi ja jäät katselemaan toisen nukkumista...kunnes annat itsekin periksi. Noih, jotain tuollaista kuvaa :)
Sinä pidät tulkinnoista-. Harjoittelu tekee mestarin:)
No nyt välittyi paremmin tuo hetkikin. Jotenkin en vain saanut sitä suoraan runosta, vaan tarvitsin lisäselityksen. Joskus näin. Kiitos selvennyksestä!;)
Nimeni tietenkin voisi olla Markku, mutta sen verran paljastan, että se ei ole. _Pidän_ tulkinnoista, mutta tämä kommenttisi on jo liikaa minulle. En tiedä, mitä ajat takaa. Kyllä, harjoittelu tekee mestarin, useimmiten.
Pysähtyneillä kuvilla voi kuvata erilaisia hahmoja olematta kukaan niistä kokonaan.