Niin paljon
turhia sanoja,
ohimennen viskeltyjä,
harmittomasti sanottuja.
Mitä jää jäljelle,
jos sanat eivät
olleetkaan ruusuja
hopeamaljassa,
kultaa ajallaan lausuttuina.
Mitä meistä jää jäljelle,
jos emme kurottaudu
toisiimme sydäntemme
suurella vakavuudella.
Vakaudella toisiimme
nojaa, kun sanat
menettävät merkityksensä.
On vain hiljainen kosketus,
hiljainen huokaus.
Rakkain, olen tässä.
Lepää. Et ole yksin.
turhia sanoja,
ohimennen viskeltyjä,
harmittomasti sanottuja.
Mitä jää jäljelle,
jos sanat eivät
olleetkaan ruusuja
hopeamaljassa,
kultaa ajallaan lausuttuina.
Mitä meistä jää jäljelle,
jos emme kurottaudu
toisiimme sydäntemme
suurella vakavuudella.
Vakaudella toisiimme
nojaa, kun sanat
menettävät merkityksensä.
On vain hiljainen kosketus,
hiljainen huokaus.
Rakkain, olen tässä.
Lepää. Et ole yksin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Vakavuus runon kehittelijällä on housuissa. Siellä on tyyntä ja rauhallista, vähän vain haisee.
miksi niin???
mees jo, ennenkuin tulee kokonaan housuihis
Niin sanoja
ohimennen veisteltyjä
harmittomia
mutta joskus tarkoitettuja
Jäljelle jää sanat
lausutut, vaikka ei hopeamaljassa
kultaa kuitenkin, kenties sanat nuo
Mitä jää jäljelle, jos emme korottaudu
toivottavasti sanat eivät menetä merkitystään
Hiljainen kosketus, hiljainen huokaus
rakkain, olen tässä, nyt ja aina
lähelläsi, se mieleesi paina
Sikalaasi ei ole tunkua.
Sikalaasi ei ole tunkua, siis mitä tarkoitat???
jälkeen.. se pask'kärpänen, mistä tuolla visertävät..
kun tää kaikki kävi niiiiiin transparentiks.
no, mees jo!
kommentti.. kiitämme mitä nöyrimmin.
Tallennan tämän, luen uudelleen.
Ihanaa päivää sinne jonnekin.
positiivinen viestikin on hyvä.. vaikka amatöörejä ollaankin ;P
olen sanaton
sanastasi.. ;p saa tykätä, tai olla tykkäämättä.