kuinka pitäisi suhtautua ja millä konstilla saisi alle 2vuotiaan lopettamaan lyömisen ja läpsimisen.Tähän mennessä en ole kiinnittänyt siihen huomiota mutta aika huonoin tuloksin.Kotona ei tuollaisia harrasteta joten esimerkkinä ei olla oltu.
Neuvokaa..
Neuvoton!
11853
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
meijäntyttö on 1v9kk ja läpsii lähinnä pikkuveikkaa 2kk.en tiiä kai se kuuluu tähän ikäkauteen.en suhtaudu siihen mitenkäänmukavasti mutta yritän sanoa että ei saa käy kipeesti ym
ihan aina sanot lujasti EI ja otat lapsen pois tilanteesta. Pidät vaikka lujasti sylissä ja käsistä kiinni, Mitään et anna tehdä jos lyöminen jatkuu, lopeta heti. Ei sitä kauan tarvii tehdä. Mutta osaako hän puhua ja kuunnellaanko häntä, vai miksi pitää ottaa kädet avuksi?
hän osaa sanoa ja saa viestinsä kyllä perille ja kyllä kuuntelijoitakin löytyy.Lyöminen tapahtuu yleensä komentamisen yhteydessä eli kun kieltää niin otetaan "nyrkit" esille.En ole sen ajan äiti että antaisin ihan kaikki periksi,määrättyjä asioita ei vaan saa tehdä,mutta kurillakin rajansa.
uhmaikäkin varmaan vaivaa, ja silloin lapsi ottaa kovat keinot käyttöön, oma tahto pitää testata keinolla millä hyvänsä. Silti olisin sitä mieltä, ettet saa antaa lapsen lyödä ketään, missään nimessä ainakaan et itseäsi. Uhma kuuluu kehitykseen ja voi olla kamala ja vahva, mutta sinun täytyy olla vahvempi, koska olet aikuinen. Helppoa se ei ole, hermo menee ja hiki tulee. Voiskos olla etta lapsesi on oppinut tavan jostain muualta ja huomannut että se saa sinut levottomaksi? Lasten kanssa harvoin on mihinkään yksiselitteistä syytä ja parannuskeinoa, mitään niksiä. Paheksu kuitenkin lyömistä ja kehu halimista!!
kyllä täytyy myöntää että ns.kaveripiiriin kuuluu hiukan isompia lapsia (3v,5v.)jotka ovat kovia heiluttelemaan nyrkkejä.
Niin,kait tämä oma on huomannut että hutkimisella saa ainakin äidin huomion vaikka saa kyllä ilman sitäkin.Ehkäpä toiset vaan ovat niin kovasti huomionkipeitä että pitäis jaksaa huomioida 24 tuntia vrk:ssa,mihin en kyllä kykene enkä ala.
anna remmiä sille kakaralle! niin mäkin teen
sun lapsi parkaa.Eihän remmin antaminen kouluta tai kasvata ketään.Onkohan sinut myös kasvatettu remmillä?!
siitä ennen niin tavallisesta "kasvatus" tavasta on lakikin olemassa.
Monet on remmiä saaneet oli sitten tehnyt jotain tai ei. Ihmiselle on annettu valinnan vapaus ja ymmärrys tekojensa seurauksista. Oma valintani oli toinen, eli en jatka tätä "sosiaalista perimääni" eteenpäin. Siihen olen voinut vaikuttaa myönteisellä tavalla. On paljon muitakin keinoja käytettävissä kasvatuksessa lasten kanssa.
etta oma lapsesi on kehittyva yksilo. Kun han alkaa kirkumaan tai kayttaa nyrkkeja, niin han hakee ns omaa tulevaa identiteettiaan, mika on hyva asia. Mutta liika on liikaa, ala anna lapselle lupaa lyoda, muuten han omaksuu sen ja pitaa sita normaalina kaytoksena. Itsellani on tuttava pariskunta kenella on n 2v poika ja han omaa taysin samat kuviot. Mutta lyominen ja kirkuminen saattaa alkaa ilman kieltojakin ,.. ensimmaisella kerralla kun nain pojan riehuvan olin todella aiman kakena nyt ymmarran paremmin. Ja hanenkaan kotona ei nyrkkien heiluttelu ole ollut esikuvana. Ei muuta kuin tiukat otteet ja kylla hieman saa napsasta lasta, mutta piiskaamista valttelisin. Kokemusta on myos paivakoti tyosta ja voin vain sanoa, etta siella tamanlainen kaytos ei pelaa, siihen puututaan heti ja kovemmalla kadella, joten omasi on viela pieni niin kannattaa yrittaa itse saada hanet lopettamaan pahat tavat. Koita jaksaa, tsemppia sinulle ja lapselle.
lapsella on omantahdon testaamista ja samalla niiden rajojen joita olet asettanut.
Aiemmista vastauksista sait jo hyvän vastauksen miten toimia. Käsistä kiinni ja syliin, selkeä EI ja selitys että se sattuu kipeästi. Lapsi voi ymmärtää sen jos kertaat vaikka vahinkoja joita on tullut ja hän muistaa sen kuinka kipeästi se on sattunut.
Monta uhmaikää on vielä edessä joten kärsivällisyyttä, rakkautta ja johdonmukaisuutta lapsen kanssa tarvitaan.
että miten toimia. Kun satuttaa toista, pitää pyytää anteeksi ja halata. Siis ei niin, että katsellaan seiniä ja ollaan selin, vaan katsotaan kohti ja sanotaan anteeksi ja sitten halataan. Isommilla ainakin onnistuu. Isomman voi myös laittaa hetkeksi "huonearestiin" tms, jolloin selkeästi osoitetaan että teko ei ollut hyväksyttävä ja tekoa seuraa rangaistus.
Oma muksuni tykkäsi purra n. 2vuotiaana. Kahvipöydässä istuessamme tyttö saattoi kontata pöydän alle ja purasta sääreen. Nostin likan ylös, laitoin hampaani hänen olkapäälleen. En purassut, käytin hampaitani vain. "Tältä se tuntuu". Siihen loppui pureminen. Eli ehkä noin pieni ei tiedä, miltä lyöminen tuntuu. Kun heti perään tekee takaisin mutta tietysti paljon lievemmin, ja sanoo että tältä se minustakin tuntuu, niin niin, sinua sattuu, niin se sattuu minuunkin, niin lapsi tajuaa.
Kiroiluvaihe meni ohi, kun emme kiinnittäneet siihen mitään huomiota.
Kuopuksella ei mitään tämmösiä ollutkaan.