Onko meitä muita ja kuinka paljon?
Itselläni tällainen tarina: Tähän mennessä aina suhteissa seksi ollut se kompastuskivi (tai yksi niistä) kun en halua, ja silloinkin kun haluan, niin en pysty rentoutumaan. Joskus lamaannun täysin. Ensin yritin tehdä jotain asialle, mutta kun mikään ei muutu kuitenkaan, olen päättänyt luopua seksistä kokonaan. Ihmissuhteen haluaisin kuitenkin, sellaisen läheisen josta ei hellyyttä puutu. Mutta tuntuu että kaikki pitävät itsestään selvänä että parisuhteessa on seksiä...joten suhteet ovat kaatuneet siihen ennenkuin ovat ehtineet edes alkaa.
Itselläni tällainen tarina: Tähän mennessä aina suhteissa seksi ollut se kompastuskivi (tai yksi niistä) kun en halua, ja silloinkin kun haluan, niin en pysty rentoutumaan. Joskus lamaannun täysin. Ensin yritin tehdä jotain asialle, mutta kun mikään ei muutu kuitenkaan, olen päättänyt luopua seksistä kokonaan. Ihmissuhteen haluaisin kuitenkin, sellaisen läheisen josta ei hellyyttä puutu. Mutta tuntuu että kaikki pitävät itsestään selvänä että parisuhteessa on seksiä...joten suhteet ovat kaatuneet siihen ennenkuin ovat ehtineet edes alkaa.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Uskon, että et ole ainoa, jolle seksi ei ole kaiken kattava asia. Itse olen joutunut useaan kertaan toteamaan, että monet tapaamani naiset ovat halunneet kanssani seksiä, vaikka eivät edes tiedä kunnolla millaisen henkilön kanssa sitä haluavat. Siitä on tietenkin syntynyt kynnyskysymys, koska itse en halua tässä järjestyksessä aloittaa suhdetta.
Olenkin tehnyt muutamia havaintoja naisten sanan valinnoissa, joista voisi jotakin etukäteen aavistella. Jos nainen "harrastaa seksiä" omien sanojensa mukaan, hän ei mielestäni ole ehtinyt vielä syvällisemmin ajatella, eikä kysellä toisen osapuolen toiveita ja tarpeita. Mielestäni jo sellainen ilmaisu kertoo, millä sijalla seksi hänen maailmassaan on ihmissuhteessa. Jos taas puhutaan "rakastelusta", niin se jo sananakin ilmaisee, että tapahtumaa on edeltänyt vähintäinkin rakastuminen, jos nyt ei rakastamiseen asti vielä ole päästykään. Se mielestäni ilmaisee myös jonkinasteista vastuuta omasta käyttäytymisestä ja toisestakin osapuolesta. Olen kyllä sitä mieltä, että tässä asiassa hätäilemällä saa itselleen vain harmia ja sydänsuruja, joten pidä vain kiinni omista periaatteistasi ja kuuntele itseäsi. Antakaamme seksin harrastajien tehdä keskenään mitä tahtovat, jos heille pelkästään siitä autuus aukeaa. Platonisen rakkauden ja seksin harrastajien väliin kyllä mahtuu meillekin sopiva ihan varmasti.
Kyllä sanojen taakse kannattaa silloin tällöin kurkistella.
Päätös "seksittömästä" elämästä on aika radikaali. Miten seksistä luopuminen sitten tapahtuisikaan ja mahdollista olisikaan, en tiedä. Itse ehkä ajattelen enemmän seksuaalisina haluina, seksuaalienergian purkamisena ja tyydyttämisenä. Siihen löytyy varmasti tapoja niin monenlaisia kuin on ihmisiäkin ja myös parisuhteita. Ja eihän oma seksuaalisuutenikaan pysy samana läpi elämän. On aikoja, jolloin olen vireämpi, halut ovat pinnassa niin että paukkaa. Sitten on toisenlaisia pitkiäkin jaksoja, jolloin voimat hupenevat muuhun huomioitavaan. Itse ei kertakaikkiaan halua, ei halua huomiota kumppanilta eikä jaksa viihdyttää häntä. Elämä painottuu muuhun kuin seksiin, parisuhteessa hellyys ja kaikki muu yhteys korvaavat sen.
Avoimuus ja molemminpuolinen seksuaalisten halujen ja tuntemusten ja tunteiden esille tuomisen uskon auttavan löytämään yhteisen ja molempia tyydyttävän ratkaisun.
Rakkaus ratkaisee. Sieltä mistä löydän hyväksynnän itselleni ja hyväksyn toisen, siellä on rakkaus välillämme.
parisuhteessa luottamus kasvaa ja huomaa pystyvänsä olemaan avoimesti ja vapaasti. Kertomaan toiveistaan ja ottamaan toisen toiveet huomioon. Miten muuten elämänsä voisi jakaa toisen kanssa, kuin luottaen ja sovitellen, tahtoen rakastaa.
..et ole vielä löytänyt sopivaa kumppania.
kuitenkaan et ole täysin haluton, niin ei kannattaisi vielä luovuttaa.
ja hellyyden osoittaminen on tietty hieno juttu, mutta jos nainen on lesbo ja haluaa toista niin
on se ihanaa sitten mennä pitemmällekin.
parisuhteeseen kuuluu muutakin, totta sekin, mutta alkuvaiheessa sitä yleensä ollaan aika
kylki kyljessä.
ehkä sellanen kärsivällinen ja ymmärtäväinen kumppani ois sopiva, siis vähän vanhempi ja kokeneempi. ei mitään turhaa hötkyilyä.
"et ole vielä löytänyt sopivaa kumppania"
En ole enää mikään parikymppinen tytönhupakko ja olen ehtinyt seurustella useampaankin otteeseen. Rakkautta ei ole puuttunut näistä suhteista, mutta minusta seksi ei ole koskaan tuntunut hyvältä. Asiasta on kyllä puhuttu ja yritetty on vaikka jos mitä. Paljon olen saanut sydänsuruja seksin (tai sen olemattomuuden) takia. Olen tullut lopputulokseen että en halua seksiä pilaamaan elämääni.
Multa tuntui tollaiselta miesten kanssa. Siis ennen kun tajusin, että naiset oli mun juttu.
että olisinkin hetero? Ehei, miesjutut on kokeiltu jo silloin teini-iässä, miehiin en tunne mitään vetoa. Kyllä se nainen on jonka kanssa haluan elämäni viettää.
kanssa silloin kun haluat, niin tyydytätkö itsesi, tai haluatko sitä? Yleensä tuntee itsensä parhaiten ja siinä ainakin on mutkaton ratkaisu.
En tyydytä itseäni. Kokeilin sitäkin joskus ja siitä tuli vain paha mieli, ei tuntunut yhtään hyvältä.
ottaisit ja hyväksyisit itsesi juuri sinunlaisenasi. Älä nyt hyvä ihminen itseäsi rasita millainen just sinun elämän pitäisi olla kaikkiin muihin verrattuna. Aivan takuuvarmasti tulet toimeen itsesi kanssa ja jos niin haluat niin vielä joku nainen haluaa just sinut.
olla niin, että jostain syystä koet seksin likaiseksi ja sen takia se tuntuu sinusta pahalta? Jos näin on niin sehän ei ole sinun vikasi, ehkä lapsuudessasi on jokin tapahtuma tai asia aiheuttanut että seksi tuntuu pahalta. Voisitko yrittää itse miettiä miksi seksi tuntuu pahalta?
Tinni-Tunni
Ainakaan minulla ei ole seksistä likaista kuvaa. Ei mitään sinne päinkään. Tyydytän itseäni normaalisti, mutta toisen ihmisen kanssa se ei onnistu, vaan turhauttaa, koska minusta ihan oikeasti tuntuu, etteivät toiset kiinnostu minun tuntemuksistani, vaan omistaan. Rakkaudestakaan ei ole ollut puutetta.
eikä mitään sellaista tule mieleen mistä olisin voinut trauman saada.
Mitenkään vähättelemättä, vaikka nimmarista muuta voisi päätellä:
Kyllä se vaan niin on, että seksi on olennainen osa parisuhdetta. Yleensä. Ja jos ei sitä (parisuhteessa) ole, niin yleensä siitä muodostuu maailman tärkein asia sen osapuolen näkökulmasta, joka kokisi sitä tarvitsevansa. Voihan sitä aikansa huijata itseään, ettei seksi ole tärkeää jne., mutta aikaa myöten siinä kärsivät molemmat. Olen samaa mieltä kuin joku muukin kirjoittaja, että sun kannalta parasta ois jos tapaisit toisen kaltaisesi.
Piti siis olla kommenttina tuohon 12:22 kirjoitukseen alla..
Herättääkö seksin ajatteleminen sinänsä sinussa ahdistusta? Vai pelkästään se, että toinen odottaa sinulta sellaista, mikä ei lainkaan kiinnosta?
Onnellisin olisit varmaan toisen samanlaisen kanssa. Onhan rakkaudessa muitakin ulottuvuuksia, henkistä yhteenkuuluvuutta ja hellyyttä. On kuitenkin huomattavasti yleisempää, että ihminen kaipaa myös seksuaalista yhteyttä rakastettuunsa. Tällaista kaipaavan naisen kanssa suhde kanssasi jäisi hänen mielestään vajaaksi.
Riittääkö sinulle lämmin ystävyys, jossa voi myös halata? Ystäväkämppis?
väheksyvältä, jopa loukkaavalta, käyttää rakkaussuhteesta nimitystä tai verrata sitä ystäväkämppistelyyn tai ystävyyteen (halailun kanssa tai ilman). Kysyä riittäisikö se.
Mulle ainakin rakkaus on niin täydellisen hyväksyvää, että uskon siihen perustaen aikaa myöten ratkottavan eteen tulevat kysymykset niin että molemmat ovat onnellisia.
... ei ollut tarkoitus väheksyä rakkautta. Enkä nimittänyt rakkaussuhdetta kämppissuhteeksi.
Mutta kaipaako ihminen aina vain nimenomaan rakkaussuhdetta? Joskus kyse voi ollakin läheisen ystävyyden kaipuusta. Enkä vähättele itse ystävyyttä. Eikö sekin ole eräänlaista rakkautta?
Uskon toki, että kaksi aseksuaalia ihmistä voivat rakastaa toisiaan ilman seksiä ja olla onnellisia. Mutta jos tosiaan on kyse aseksuaalista ihmisestä, häntä ei seksi kiinnosta vaikka toinen osapuoli sitä kaipaisi. Oli rakkautta vaikka kuinka...
Aseksuaalisuus ei välttämättä ole ongelma, jos ihminen saa elää tämän ominaisuutensa mukaisesti.
Näin juuri, kirjoitat erinomaisen kauniisti asiasta. Aseksuaalisuus ei välttämättä ole pysyvää, vaan vaihe, ja silloinkin riippuvainen muistakin tekijöistä kuin omasta seksuaalisuudesta. Pysyvästi aseksuaalisena voi etsivä silti löytää lämpöä ja kumppanuutta toisesta samanmoisesta. Mitä enemmän on ikää, sitä enemmän merkitsevät muut seikat, kuin seksuaalisuus. Kolme-nelikymppisinä useimmille seksi tai sen puute on kuitenkin tärkeä osa olemista, vaikkei siitä paljoa puhuisikaan.
Itsekään en välitä seksistä suhteessa. Ja se on siltikin rakkaussuhde, ei kämppiskaveruus.
Minusta ystävyys on nimenomaan rakkautta. Se vain on erilaista rakkautta kuin rakkaussuhteessa ja rakkaussuhteessa taas mielestäni tulee olla reipas annos hyvinkin syvää ystävyyttä, että se kestäisi vuosikymmenten läpi.
Koska ystävyys nimenomaan kestää. Se on kenties yksi pyytettömimmistä rakkauden muodoista lukuunottamatta sukulaisuussuhteita; todellisen ystävän kanssa ihminen voi olla juuri se mitä peilistä näkyy. Lyhyesti sanottuna minusta ystävyys on parasta mitä elämässä ihmissuhdeasioissa voi olla.
Välillä toivon, että ihmiset näkisivät nimenomaan sen, että rakkautta on olemassa niin monenlaisissa muodoissa kuin vain perinteisen rakkaussuhteen puitteissa. Silloin yksinäisyyden tunnetta olisi takuulla paljon vähemmän. Itseni on joskus pitänyt hyvinkin pinnalla se, että olen tajunnut ympärilläni olevan joitain ihmisiä, eri rooleissa, jotka tosiaan rakastavat minua tällaisena kuin olen. Ihan vain siksi että olen minä. Ei seurustelusuhde ole ainoa tapa tulla todella rakastetuksi.
Olisi mielenkiintoista tietää, millaisia yrityksiä sinulla oli tehdä asialle jotakin? Sitten voisi varmaan miettiä ja kommentoida lisää... Kun päätit luopua seksistä, se oli iso päätös? Mutta pitääkö päätöksesi, jos mielesi sitä kuitenkin väliin tekee? Olisikohan asialle sittenkin vielä jotakin tehtävissä?
en itse ole halunnut koskaan, aiemmissa suhteissa yritin miellyttää kumppaneitani vaikka tuli aina tuskainen olo kun tiesin että kohta se on taas edessä.
olen yrittänyt miettiä itsekseni missä vika voisi olla, kumppanien kanssa on keskusteltu mutta jossain vaiheessa ymmärtäväisyys aina loppuu ja suhde kaatuu. seksiterapiaakin olen harkinnut, mutta hinnat ovat minulle pienipalkkaiselle liian kalliita. On ollut kausia jolloin olen halunnut muuttaa itseäni ja halunnutkin oppia nauttimaan seksistä mutta nyt tuntuu etten enää jaksa yrittääkään mukautua toisten toiveisiin.
läheisyydestä, hellimisestä, koskettelusta, tunteiden osoittamisesta? Tuntuuko sinusta hyvälle olla toisen kosketeltavana ja huomioitavana?
Minun mielestäni läheisyydestä ei ole seksiin pitkä matka, vaan raja hellimisten ja seksin välillä on häilyvä. Millaiset hyväilyt ovat hellimistä ja mitkä jo seksiä? On varmaan yksilökohtaista, miten kukin asian määrittelee.
Aiemmin sain sen käsityksen, että sinusta seksi tuntuu suorittamiselta. Itse ajattelen, että suorittamisen tarve tappaa seksin ja vie halut. Osaatko piirtää rajaa siihen, milloin helliminen tuntuu pelkästään ihanalta toisen hyvänä pitämiseltä ja milloin se tuntuu muuttuvan seksiksi, pakolliseksi suorittamiseksi? Tai mihin saakka toisen kosketukset tuntuvat sinusta ihanilta ja rennoilta, ja missä menee raja jonka ylittäessänne sinusta tuntuu, että nyt on kysymys seksistä ja suorittamisen tarve astuu kuvaan?
Onko kukaan koskaan pitänyt sinua hyvänä sinun ehdoillasi, antanut huomiota siten miten sinä haluat, ilman että sinun on tarvinnut tehdä mitään erityistä tai ajatella, että olisit velkaa vastapalveluksen?
..olen seurannut tätä keskustelua,ja olet saanut ainakin hyviä neuvoja. Ja mitä teet? jatkat samaa ruikuttamista! voi hyvänen aika, jos kaikki pienipalkkaiset jäisi täasä maassa ilman hoitoa, johan ois huonosti asiat.
kyllä se vaan niin on, että terapiaan pääsee, jos todella haluaa, jos koet että olet sen tarpeessa. Mutta jos haluat jäädä tuleen makaamaan, niin sekin onnistuu.
ja lopuksi vielä, mielestäni on itsekästä ajatella, että vaan ne omat seksi- ym ongelmat tuodaan paritsuhteeseen,- jota sinäkin kovasti haluat,- siitä huolimatta, ettet laittaisi itseäsi peliin.
ja vielä lopuksi, sinkkuelämä on ihan hyvä vaihtoehto. oletko ajatellut niitä, joilla koko elämä on "omin käsin onneen", ei ole helppoa sekään, että mieli tekee mutta voi vaan haaveilla yksinäisinä iltoina.
Haluttomuus seksiin voi tulla monesta syystä: stressi, väsymys, mielialaongelmat, suorituspaineet, itsetunto-ongelma, tai syyllisyys seksuaalisesta nautinnosta tai fantasioista voi aiheuttaa niitä. Haluttomuus voi johtua myös seurustelusuhteen arkipäiväistymisestä, kun ”uutuudenviehätys” on kadonnut (ei taida koskea sinua). Erilaiset vaikeudet yhdynnässä tai orgasmin puuttuminen voivat olla syynä haluttomuuteen.Jne. Varmaan sinulla itsellä on jotakin ajatuksia siitä, mistä sinun kohdalla voisi olla kyse...
Olet yrittänyt miellyttää kumppaneitasi seksimielessäkin, joten millään tavalla itsekäskään sinä et ole. Tosi surullista, kun kerrot, että kumppaneiltasi on
aina jossakin vaiheessa ymmärtäväisyys loppunut ja suhde on katkennut.
Sanot, että ei riitä rahat terapiaan.Voisithan
sinä selvittää, mitä sellainen terapia tulisi maksamaan. Ota pokkana yhteys johonkin seksuaaliterapeuttiin ja käy edes kerran juttelemassa. He tietävät kyllä, mitkä ovat etenemistiet terapian suuntaan ja miten byrokratiakiemurat hoituvat ja mitä se tulisi maksamaan. Mahdollisesti saisit avun tai pääsisit alkuun käymällä psykiatrilla tai yleislääkärillä...Se maksaa tietty jotakin, mutta jos olet työikäinen, niin sinuahan kannattaa auttaa ja saatat jopa pä stä Kelan korvauksen piiriin, jolloin terapiakäynnit eivät ehkä olisikaan niin kalliita (kannattaa kysyä myös Kelasta, korvaavatko ne sieltä koskaan ja missään tapauksessa seksuaaliterapeuteilla käyntejä...Jos "vaivasi" on psyykkistä laatua - ja onhan se ainakin siinä mielessä psyykkistä, että ahdistut ja kärsit asiasta, jokin psykoterapiakin saattaisi tulla kyseeseen, jolloin taas Kelan korvaus voisi onnistua). Koeta jaksaa selvitellä asioita edelleen!
Ehkä sinun kannattaisi vielä koettaa jotakin asian eteen, koska kärsit siitä ja puhut, ettet "jaksa" yrittää asian eteen. Oletko muuten käynyt keskustelua asiasta tuolla verkkoklinikan puolella? Siellä on aika hyviä keskusteluja eri aiheista...
No en viitsi alkaa riitelemään.
Totuus on että sinne terapiaan ei pääse jos ei maksa hirveitä summia.
Miten niin en laittaisi itseäni peliin? Seksikö se sitten onkin se tärkein asia parisuhteessa. Eihän se etten kykene seksiin tarkoita etten olisi muuten luotettava ja rakastava kumppani.
Sinkkuelämää olen sitäkin elänyt aivan tarpeeksi. Sen verran että olen huomannut ettei se ole minua varten.
onnea sitten sen seksittömän suhteen etsintään.
ei varmaan helppoa, nuo lumen*-neuvot oli hyviä.
pessimistinen asenne tuskin kiinnostaa ketään tutustumaan sinuun, varsinkaan kun olet jo heti alkuun kielteinen. esim. on kallista, kaikki haluaa seksia..jne.
kukaan ei kai ole täällä sanonut, että seksi olisi tärkein asia parisuhteessa. se nyt vaan osa toimivaa suhdetta ja elämään iloa tuova
asia,useimmille.
eikä kukaan ole täällä luotettavuuttasi epäillyt.
mutta, onhan se hyvä että tulee erilaisia mielipiteitä.
Onnea vaan itsellesi seksillisen suhteen etsintään.
Kuinka suhde, jossa ei ole seksiä, ei muka voi olla yhtä lailla toimiva kuin sellainenkin missä on seksiä? Taidatpa itsekin olla mustavalkoinen.
En ole mielestäni pessimistinen vaan realisti tämän asian suhteen. Seksi on tuottanut minulle paljon mielipahaa ja pettymyksiä.
Ehkäpä sitä ei tarvitsekaan mitään terapiaa, sehän olisi vaan muiden miellyttämistä itsen kustannuksella. Yrittäisi muuttaa itseä väkisin sellaiseksi kuin muut haluavat...
Kuten tuolla yläpuolella olin jo kmmentoivinani, niin voihan se seksitön suhde olla toimiva jos olette molemmat aseksuaaleja eli ette sitä seksiä halua. Mutta se ei toimi jos toinen haluaa. Siinä kärsii ensin se toinen ja sitä kautta sitten lopulta sinäkin katsoessasi toisen kärsimistä. Itsekin olen asian suhteen realisti. Jos tyydyt kohtaloosi, niin älä sitten sinä ainakaan yritä muuttaa muita kaltaisiksesi. Se jos mikä on nimenomaan harhaanjohtamista.
Vaan olen yrittänyt muuttaa itseäni ja miellyttää muita. Mietinkin tuossa aloituksessa että onko meitä tällaisia seksistä pitämättömiä muitakin, ei vissiin kovin paljoa. Oli tuossa vähän aikaa sitten ilmoituskin minulla yhdellä deittipalstalla jossa kerroin avoimesti etten pidä seksistä, yhtään vastausta en saanut.Paitsi miehiltä törkeitä ehdotuksia (arvaatte varmaan minkälaisia) Missään nimessä en enää halua uskotella ettei seksi olisi minulle ongelmallista, sen virheen olen joskus tehnyt.
Kiitos kuitenkin kaikista kommenteista. Minusta tästäkin aiheesta pitäisi keskustella enemmän.
Seurailin itsekin keskustelua pari päivää ja päätin laittaa oman seksuaalisuuteni tapetille. Olen itsekin hiukan samassa veneessä. Olen näitä ns. 'myöhäisheränneitä' mutta silti..siis seksi ei maistunut niissä parissa miessuhteessa joissa oleilin vuosia (ihan vaan sen vuoksi että kuului kasvatukseen perustaa perhe jne..) No lopulta annoin itselleni luvan tulla kaapista pihalle, sillä olinhan jo vuosia kuitenkin enemmän katsellut ja haaveillut naisista saamatta itseäni liikkeelle. Ja oikeassa kyllä olinkin, suotta miehille aikaani edes tuhlasin.
Mutta kuinka ollakaan, seurusteltuani aikani ekan naisystävän kanssa myös hänen kanssaan seksi alkoi hiipua. En vaan yksinkertaisesti halunnut muuta kuin olla kainalossa ja silitettävänä..Olin samaan aikaan terapiassa ihan muista syistä ja toin terapeutille tämän asian julki. Hän totesi minulle vaan ykskantaan että miten minulla voi seksi luistaakaan kun olen koko ikäni ollut suhteellisen huonolla itsetunnolla varustettu ihminen. Olimme keskustelleet itsetunnostani jo muutenkin aiemmin.
Nautin kyllä hellyydestä ja silittelystä yli kaiken mutta heti jos olen alasti toisen edessä tai että minun pitäis tehdä aloitetta tai muuten tuoda itseäni julki, menen auttamatta lukkoon. En ole koskaan kokenut itseäni viehättävänä vaikka ihan normaalin näköinen olenkin, ja tämä kaikki heijastuu myös seksielämääni.
Nyttemmin olen vapaa suhteen kaaduttua ja edelleen täytyy myöntää että itsetunto ei vieläkään ole sitä mitä pitäis mutta päivä kerrallaan menen ja muistutan itselleni silloin tällöin kuinka kaunis olen ja kuinka joku päivä tulee joku joka vie jalat alta ja saa minutkin kukoistamaan :)
Elikkä, voi se kyllä olla, ettet sinä vaan ole seksuaalisesti niitä aktiivisimpia mutta älä kuitenkaan vielä luovuta, asia voi korjaantua ihan muuta tietä kuin mitä kuvittelee :)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000019&conference=705&posting=22000000017437268
Hei!
Ihanaa kuulla, etten ole ainoa, jota seksi ei tippakaan kiinnosta. En tiedä, uskallanko lukea tätä koko ketjua, kun pari avasin, ja tuli vain paha mieli.
Tämä aiheuttaa suuria ongelmia, koska ymmärrän hyvin, jos joku ei voisi olla ilman seksiä. Siinä ollaan sitten tilanteessa, että toinen tekee sitä "pakotettuna" tai toinen on ilman "pakotettuna", eikä se kummallekaan ole pidemmän päälle hyvä tilanne. Joten ainoa viahtoehto on löytää toinen samanlainen, niin suhteessa ei ole mitään tällaisia ongelmia.
Lamaantumisen tunne on tuttua.
Minua ei suuremmin edes kiinnosta itsetyydytys, ja sitäkin harrastan vain kaksi kerta kuukaudessa yleensä: ovulaation ja PMS:n aikana eli hormonien takia...
En voi rentoutua ja tunnen ahdistusta. Suutelukaan ei jossain määrin innosta.
Mutta suhteen haluaisin ja rakastan kaikenmuunlaista hellyyttä ja läheisyyttä: halailua, silittelyä, sylissä olemista, kädestä pitämistä jne.
Luin sitten kerran aseksuaalisuudesta, ja tajusin, että tämähän sopii kuin nakutettu minuun. Oli helpottavaa huomata, että meitä on muitakin, ja tällä on joku nimi.
En tiedä, olenko aseksuaali vai onko minulla vain jotain traumoja, mutta seksi ei kiinnosta ja ei se minua haittaa.
Seksi on yhdenlaista läheisyyttä, mutta minä nautin muunlaisesta läheisyydestä. Olen hyväksynyt tämän piirteen itsessäni. Olen tällainen kuin olen. Vielä kun löytäisin toisen samanlaisen rinnalleni, niin erittäin onnellinen olisin.
tutustua toiseen ja sitten vasta paljastaa seksitön tulevaisuus.
Jotenkin nyt taas vaikuttaa siltä, että tässä keskustelussa ei huomata muita vaihtoehtoja kuin kaksi ääripäätä. Hyvin yleistä nykyisessä äärimmäisyyksien liioittelumaailmassa.
Miksi ihmeessä pari tekisi elämästään näin ahdasraamisen erilaisten seksuaalimieltymystensä vuoksi?
"Siinä ollaan sitten tilanteessa, että toinen tekee sitä "pakotettuna" tai toinen on ilman "pakotettuna", eikä se kummallekaan ole pidemmän päälle hyvä tilanne."
Antaisi siis seksin määrätä parisuhteestaan. Tai kaikenmaailman seksiolettamusten määrittää suhteensa toimivuuden.
Ei varmasti hyvä tilanne, jos on tai tekee "pakosta" jotain.
Kuka tässä pakottaa ja mihin? Kyllä kai pari voi aivan keskenänsä puida ja sopia myös näistä seksi- ja seksuaalisuusasioista. Kertoa toisillensa mieltymyksistään, toiveistaan, epämukavuudentunteistaan, inhoistaan ja ihanuuksistaan. Samalla tavalla kuin mistä tahansa muustakin elämässään. Itse ainakin luotan siihen, että rakastavan kumppanin kanssa voi puhua asiasta kuin asiasta suoraan turvallisin mielin ja peloitta, vaikka toiveet olisivat erilaiset.
Uskon että mitään "pakkoa" ei synny. Kyllä rakastamansa ihmisen antaa olla oma itsensä, toteuttaa seksuaalisia halujaan kanssani, itsekseen tai olla vaikka aseksuaali. Hoppuilu olisi pakottamista; pakkoa suorittaa, pakkoa valaa suhde johonkin muottiin, pakkoa muiden ihmisten ja olettamusten suhteen. Suhteen pitää antaa kehittyä. Rakkaus kyllä malttaa odottaa.
Uskon, että aina rakkauden suojissa löytyy molempien kannalta hyvä yhteismielin tehty ratkaisu.
Kun nuo eivät ole uskon asioita.. Ja kaksi ääripäätä on ollut esillä siksi, että alkuperäinen kirjoittaja ei halua seksiä ollenkaan. Piste.
Mäkin haluaisin uskoa, että rakkaus löytää ne keinot molempien kannalta tehtyyn yhteismieliseen ratkaisuun. En vaan jaksa uskoa, että sellaista on. Jos toinen haluaa enemmän ja useammin kuin toinen, niin se haluavampi joutuu kärsimään. Musta on ihan soopaa noi puheet, että 'kyllä rakkaus kestää' jne. Miksi sen pitäisi jos toinen joutuu enemmän tai vähemmän kärsimään? Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa haluaisit kumppaniasi koko ajan, mutta et ole saanut vastakaikua syystä tai toisesta johtuen? Juu, rakkaus kyllä malttaa odottaa, mutta ei ikuisuuksia. Eivätkä kaikki asiat ratkea edes puhumisella.
Seksi ei määrää perisuhdetta. Mutta puuttuva seksi voi hyvinkin määrätä ja kalvaa. Itse olen sen verran seksuaalinen, että aseksuaalin kanssa ei tulisi yhtään mitään; ei vaikka kuinka sitä rakkautta olisi. Molemmat siinä kärsisivät. Ja jos rakkautta olisi, niin mielelläänhän sitä vapauttaisi toisen kärsimykseltä?
on 10%parisuhteesta, jos ei, sen osuus on 90%. Näin menee vanha fraasi.
Lisäksi tuli mieleen sekin, että jos on toimiva suhde, niin sen (seksin) pitäisi sujua ihan itsestään, ihan ilman vakavampia keskustelujakin. Jos joudutaan puhumalla ratkaisuja etsimään, niin sitten ollaan musta jo askeleen verran hakotiellä. Totta kai suhteessa on erilaisia vaiheita ja kausia, mutta noin pääpiirteittäin.
Tottakai suhteessa pitää olla molemmilla halua kompromisseihin, mutta seksin suhteen ei pitäisi joutua kompromisseja tekemään. Ehkä olen nuori ja naiivi, mutta toi on mun käsitys. Ja eikös parasta ole se, että voi tuottaa toiselle mielihyvää. Aseksuaalin kanssa se(kin) olisi vaikeampaa.
...voi siis tuottaa vain fyysisellä tasolla?
Tulipa taas todistettua että maailma pyörii seksin ympärillä. Jos ei ole seksiä, niin sitten ei ole mitään.
Täällä on kans yks joka ei _nykyisin_ halua seksiä mutta se läheisyys ja rakkaus kelpais kyllä. Mitä jos perustettais nettiin joku yhteisö? MSN? Vuodatus?
Ehkä meikäläiset sen kautta löytäisivät paremmin toisensa. Itse en ole mikään tietokonenörtti, joten joku toinen sen voisi kyllä laittaa alulle...
Voihan sitä mielihyvää toki monella muullakin tavalla tuottaa. Mielestäni se nyt vaan on sitä parasta mahdollista mielihyvää saada tyydytettyä toinen seksuaalisesti. Ehkä sulla siitä on jotain kokemusta itselläsikin?
mahdollista mielihyvää on kyllä aikaansaanut syvä henkinen yhteys toiseen ihmiseen. Seksikin on tietysti parhaimmillaan tosi kivaa, mutta ei ikinä ylitä henkisen mielihyvän voimakkuutta ja tärkeyttä.
varmaan ois toi syvä henkinen yhteys yhdistettynä parhaaseen mahdolliseen seksiin, ei siis pelkkään tosi kivaan ;-)
Onhan sitä muunkinlaista fyysistä mielihyvää kuin seksi. Hyvä tavaton, mitenkä yksisilmäistä kirjoittelua täällä on. Naistaan voi hieroa, hiplata jalkapohjista, selästä, kuivaharjata varpaista päähän ja muuta sellaista. Kyllä nautinotoja löytyy, jos vain haluaa ja käyttää mielikuvitustaan. Myös erogeenisia aluita voi hyväillä, esim. pakaroita, eikä siltikään tarvitse harrastaa suoraan seksiä, jos ei halua.
Seksi ei ole mikään autuaaksi tekevä juttu.
On on toki on, seksin lisäksi paljonkin muunlaista fyysistä mielihyvää. En väheksy niitä ollenkaan! Ihan pelkästään noi muunlaiset jututkin on tosi tärkeitä ja upeita ja fantsuja. Mutta kyllä se huipennus, vaikkei joka kerta siihen mentäisikään, on mulle se paras mielihyvän lähde; toisen huipennus siis.
Ja kirjoittelu on muuten ollut yksisilmäistä ihan siksi, että alkuperäinen aihe lähti nimenomaan seksittömyydestä. Eihän se yksisilmäinen kirjoittelu sitä tarkoita, että elämä sellaista olisi. Voi hyvänen aika sentään millainen tulkinta!
Sen yhteisön luominen on ihan helppoa. Verrattavissa oman sähköpostin luomiseen.
Ohjeetkin on suomeksi. Kiva olis jos joku sen aloittais, sillä mulla ei ole aikaa.
http://groups.msn.com/create