Mitä pitäisi tehdä puolitoistavuotiaan kanssa, joka sumeilematta tinttaa sekä aikuisia tai toisia lapsia päin näköä? Joko kädellä tai esineellä mikä kädessä sattuu olemaan. Tekee kipeää, kun pikkuautolla, kaukosäätimellä, vissypullolla, kattilankannella...
Toinen juttu on että rääpii, vääntää nenästä tai korvista, kiskoo hiuksista, puree. Onko näillä tämän ikäisillä jotenkin tavallista tällainen? Häntä itseään ei ole lyöty, ainoastaan kukkien repimisestä tms. on sormilla napautettu, mutta ei kovaa.
Jotenkin silmistä näkee, että hän tekee sitä tarkoituksella välistä. Ja ainakin kiellon päälle tarkoituksellisuus on selvä.
Toinen juttu on että rääpii, vääntää nenästä tai korvista, kiskoo hiuksista, puree. Onko näillä tämän ikäisillä jotenkin tavallista tällainen? Häntä itseään ei ole lyöty, ainoastaan kukkien repimisestä tms. on sormilla napautettu, mutta ei kovaa.
Jotenkin silmistä näkee, että hän tekee sitä tarkoituksella välistä. Ja ainakin kiellon päälle tarkoituksellisuus on selvä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
meillä poika 1v.2kk just tässä vähä aikaa sitte keksi hakkailun. ollaan vaan kielletty ja otettu "ase" pois, siis jos on ollu joku lelu tai muu kädessä ku alkanu se läimiminen. ja jos ei kahesta kiellosta usko vaan vielä tulee päälle niin sitte jätkä menee pinnasänkyyn (ilman mitään virikkeitä) miettimään tekosiaan. jämäkästi vaan kieltää ja pitää naaman peruslukemilla, jollei jopa vähä kiukkusenaki ja siirtää lapsen kauemmas. kysyy itteltään pitkää pinnaa et pysyy määrätietosena ja samoilla linjoilla näissä asioissa. toisinaan oikeesti alkaa tuntumaan siltä et tekis mieli ottaa niskavilloista kiinni mut siinä vaan osottaa oman heukkoutensa ja antaa huonon esimerkin lapselle.
meillä saa kyllä hakata sänkyään ja tyynyään, muuta sitte ei. jotenki tuntu kivemmalle että myöntää ees jotain siitä ku kieltää kokonaan, jos kerran on tarve hakata niin hakkais sitte ees sellasta mistä ei tule mitään vahinkoa kellekkään... muuta jos läimii ni sit on selkee kielto ja lopulta aresti jos ei mee kiellot perille.
Lujasti syliin puhutteluun; liikkumaan ei tarvitse päästä. Jos nauraa tai ilveilee, jatketaan puhuttelua samaan tylyyn ja rauhalliseen sävyyn kunnes alkaa toisella leuka väpättää. Tiukka katsekontakti on tärkeä. Silmät on sielun peili; jos vähänkin omista silmistä paistaa epävarmuus on puheen oltava sitäkin selkeämpi. Loppujen lopuksi koko järjen takominen on ällistyttävän helppo juttu, jos sen vie loppuun asti. Noilla 1-4 vuoden ikäisillä kun on aseet vielä aika heikot jos joutuu vanhempien kanssa napit vastakkain. Ja riippuvuus vanhemmista valtava. Toista se on sitten 10-vuotiaan kanssa...
Jos puhuttelun seurauksena lapsi alkaa itkeä, on yläpäässä yleensä tapahtunut liikahdus parempaan.
tuossapa tuntuu olevan ideaa :) kohan tämä pikkukakkonen syntyy niin vois kokeilla tuota juttua, tuntuu nimittäin erittäin ilkeelle (vois sanoo et jopa koskee) pitää rimpuilevaa lasta sylissä kun toinen mökeltää mahassa, eli ainakaan vielä en halua itteäni kiduttaa. mutta kiitoksia vinkistä noin niin ku tulevaisuuden varalle :)
Ihana ihana elämänviisas vastaus. Tuli hyvä mieli. Meilläkin kipuillaan läimimisen kanssa, äitiä läimii enempi, isää ei niinkään. Alan tehdä tuolla ehdottamallasi tavalla