Moi!

Muistelen kaiholla sitä aikaa kun olin normaalipainoinen, 157/50.. Nykyään en pidä peiliin katsomisesta. Painoa on kertynyt ihan liikaa ja tuntuu että läskikerrokseni karkottaa kaikki ihmiset läheltäni.. Onneksi mieheni jaksaa olla rinnallani kiloistani huolimatta. Mutta ystäviä ei ole. Ennen olin "suosittu" tyttö, jolla oli aina pari kaveria seurassa.. nykyään näen vain silloin tällöin entisiä ystäviäni, joilla tuntuu aina olevan jotain muita menoja.. Miksi? Enhän ole muuttunut muuten kuin painon suhteen? Olen yhtä iloinen ja avoin.. Tai ainakin olin vielä vähän aikaa sitten.. Nykyään en tahdo lähteä kotoa pois. Joutuisin kuitenkin olemaan yksin joka puolella.. Johtuukohan syksystä vai painosta, mutta tuntuu että ainut asia mihin pystyn on itku.. Ehkä vain itken itseni pois tästä maailmasta..
2357
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Jos nyt ajatellaan noita sun kavereita, jotka olivat sun ystäviäsi, ennen kuin sait lisäkiloja. No, tuollaisesta käytöksestä voi aina kysyä, että olivatko he todellisia ystäviä. No, minä en kyllä tietenkään tiedä naisten ajatuksista tässä kysymyksessä. Mutta ainakaan mies porukassa se ei tule ihan niin paljon esiin. Aina täytyy muistaa eräs asia ethän sinä ihmisenä ole muuttunut. Tarkoitin tuossa edellä, et olet edelleen sisältäpäin sama tyttö mikä ennen. No, en minä usko että tuo sun itku johtuu sillein painosta. Tämä syksy on aina väsyttävää aikaa. Mutta usko tulevaisuuteen on aina se milllä jaksaa mennä eteenpäin. Uskoisin, että kun lähdet ulos taas niin kuin ennenkin niin voit saada uusia kavereita itsellesi. Mutta muista aina eräs asia sun rinnallasi on sulle tärkein ihminen eli sun miehesi. Kun ihmisillä on rakkautta niin aina on toivoa tulevaisuuden varalle.

Äänestä

Jos lihavuus on mielestäsi epäsosiaalisen elämäsi syy ja podet siitä vielä huonoa oloa, eikö olisi luonnollista parantaa oloa laihduttamalla, ts. terveellä ruokavaliolla?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


SadGirl kirjoitti:

Muistelen kaiholla sitä aikaa kun olin normaalipainoinen, 157/50.. Nykyään en pidä peiliin katsomisesta. Painoa on kertynyt ihan liikaa ja tuntuu että läskikerrokseni karkottaa kaikki ihmiset läheltäni.. Onneksi mieheni jaksaa olla rinnallani kiloistani huolimatta. Mutta ystäviä ei ole. Ennen olin "suosittu" tyttö, jolla oli aina pari kaveria seurassa.. nykyään näen vain silloin tällöin entisiä ystäviäni, joilla tuntuu aina olevan jotain muita menoja.. Miksi? Enhän ole muuttunut muuten kuin painon suhteen? Olen yhtä iloinen ja avoin.. Tai ainakin olin vielä vähän aikaa sitten.. Nykyään en tahdo lähteä kotoa pois. Joutuisin kuitenkin olemaan yksin joka puolella.. Johtuukohan syksystä vai painosta, mutta tuntuu että ainut asia mihin pystyn on itku.. Ehkä vain itken itseni pois tästä maailmasta..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu