Olen vasta 20-vuotias elämän yksitoikkoisuuteen ja opiskeluun tympääntynyt nuori. Takana on lukion paperit ja tällä hetkellä opiskelen (ensimmäistä vuotta) Amk:ssa markkinointia. Avomiekkosen kanssa ollaan yhdessä oltu jo kauan ja oman asunnon osto on juuri näillä ajoin kohdalla.
Ongelmani siis on että olen lopen uupunut opiskeluun (luentoja, muistiinpanoja, 40-sivuisia esseitä, tenttejä jnejne...) ja haluiaisin päästä kiinni työelämään. Minä olen vain yksinkertaisesti persoona joka ei jaksa enää innostua keskiviikon opiskeja bileistä ja porukan saunailloista pe iltaisin. Sen sijaan olen aina pitänyt lapsista ja viime kesänä hoidin 5-vuotiasta naapurin tyttöä. Nyt siis haave pph:n ammatista on jotenkin pinttynyt aivoihini ja kysymys kuuluisikin miten/millä koulutuksella/kurssilla/? pääsisin aloittamaan pph:n työt?
Olisi myös mukava jos kertoisitte hyviä ja huonoja puolia tästä ammatista. Otettaisiinko näin nuorta pph:jaa edes vakavasti vai kannattaako tähän ammattiin ryhtyä vasta nelikymppisenä? Mitä vaatimuksia on että pääsee pph:ksi? Voisiko pph:sta vaihtaa halutessaan töihin päiväkotiin vai pitäisikö sitten taas käydä jokin uusi koulutus?
Asun siis Seinäjoella ja olisi mukava jos joku tietäisi täälläpäin pph toiminnasta? Minne siis kannattaisi mennä kyselemään k.o koulutuksia? Onko täälläpäin pph:illa minkalainen työllisyystilanne?
(PS: mitä tarkoittaa kunnallinen/yksityinen, eroja työajoissa, palkoissa kummaksiko suosittelette "ensikertalaisen" rupeavan?)
Kiitos erittäin paljon kaikille jotka vastaavat!
Ongelmani siis on että olen lopen uupunut opiskeluun (luentoja, muistiinpanoja, 40-sivuisia esseitä, tenttejä jnejne...) ja haluiaisin päästä kiinni työelämään. Minä olen vain yksinkertaisesti persoona joka ei jaksa enää innostua keskiviikon opiskeja bileistä ja porukan saunailloista pe iltaisin. Sen sijaan olen aina pitänyt lapsista ja viime kesänä hoidin 5-vuotiasta naapurin tyttöä. Nyt siis haave pph:n ammatista on jotenkin pinttynyt aivoihini ja kysymys kuuluisikin miten/millä koulutuksella/kurssilla/? pääsisin aloittamaan pph:n työt?
Olisi myös mukava jos kertoisitte hyviä ja huonoja puolia tästä ammatista. Otettaisiinko näin nuorta pph:jaa edes vakavasti vai kannattaako tähän ammattiin ryhtyä vasta nelikymppisenä? Mitä vaatimuksia on että pääsee pph:ksi? Voisiko pph:sta vaihtaa halutessaan töihin päiväkotiin vai pitäisikö sitten taas käydä jokin uusi koulutus?
Asun siis Seinäjoella ja olisi mukava jos joku tietäisi täälläpäin pph toiminnasta? Minne siis kannattaisi mennä kyselemään k.o koulutuksia? Onko täälläpäin pph:illa minkalainen työllisyystilanne?
(PS: mitä tarkoittaa kunnallinen/yksityinen, eroja työajoissa, palkoissa kummaksiko suosittelette "ensikertalaisen" rupeavan?)
Kiitos erittäin paljon kaikille jotka vastaavat!
Vastaukset 4
Vanhimmat
kysyä kaupungin päivähoidontoimistosta onko heillä hoitajalle tarvetta. Itse olen yksityinen, toiminut myös kunnallisena eikä minulla ole koulutusta. Kokemusta löytyy omista (4) lapsista. Palkka tosin ei ole päätä huimaava mutta toimeen tulee kyllä =) Joten kyselemään rohkeasti ja toivottavasti onnistaa! =D
Hei!
Olen nyt todella kiinnostunut pph:n ammattista ja kysyisinkin voisitko kertoa siitä minulle lisää... Haluaisin tietää kaikesta mahdollisesta pohjautuen sinuun omiin kokemuksiisi... (esim. nettotulot, työajat, saatko helposti lapsia hoitoon -> mitä kautta, oletko ollut tyytyväinen ammattiisi vai toivotko että olisi jokin muukin koulutus jnejne...)
Olisin kiitollinen, jos vaikka lähettäisit säpoa osoitteeseen [email protected]
henkilökohtaiseksi tai ryhmäavustajaksi,sekin on yksi vaihtoehto. Perhepäivähoitajalla on tosi pitkät päivät, ekat saattaa tulla jo kuuden jälkeen ja viimeset lähteä kymmeneltä...
Olin kymmenen vuotta pph:na ja kurkkuani myöten täynnä. Tässä homman huonoja puolia:
- Ei periaatteessa työaikaa. Ensimmäinen lapsi saattaa tulla jo aamu-kuudelta. Siinä sitten yrität leikkiä ja pitää seuraa sille, eikä edes vessaan palko uskalla mennä.. Ja viimeinen saattaa olla illalla hyvinkin myöhälle. Siinä sitten yrität viettää perhe-elämää.. Ja koko ilta menee siivotessa lasten jälkiä ja suunnitellessa seuraavaa päivää.
- Oma koti ei ole enää yksityistä aluetta vaan vieraitten lasten leikkikenttä. Eipä tehnyt paljon mieli sisustaa kotia kauniiksi, kun se kuitenkin tärveltyy.. Muutenkin piti pitää koti omista esillä olevista tavaroista hyvin niukkana, ettei vain satu mitään.
- Omat lapset kärsivät, kun eivät saaneet olla koulun jälkeen normaalisti rauhassa kotona, vaan kämppä oli täynnä riehuvia kakaroita, jotka omivat myös meidän lasten lelut leikkeihinsä. Omia kavereitakaan ei voi tyoda kotiin vielä kun on hoitolapsia.
- Pää hajoaa, kun teet töitä pelkästään lasten kanssa. Ei siis ole niitä työkavereita, joiden kans piipahtaa välillä kahvilla. Työpäivän tapahtumat pitää siten purkaa oman miehen kanssa, jota ei taas millään tekis mieli kuormittaa niillä asioilla.
- Ei ole ruokatunteja ym lakisääteisiä taukoja, vaan koko päivä on tiivistä työntekoa, ja päivä voi siis helposti venyä 12-tuntiseksi.
Listaa vois jatkaa loputtomiin, mutta tuossa nyt oli muutama esimerkki. Lopetettuani opiskelin hammashoitajaksi ja on joka aamu ihanaa LÄHTEÄ töihin ja PALATA siistiin kotiin. Koko pitkä ilta on vain omaa aikaa perheen kanssa. Työasiat eivät seuraa kotiin. Tämä nyt oli tietysti mun subjekstiivinen kokemus perhepäivähoitajan työstä. Jos noin kovasti mielit alalle, niin eikun töihin vain! Meitä on niin monenlaisia..