Olen neljätoista vuotias tyttö, ja pituutta minulla on n.158 ja painoni on n.48.
En pidä itseäni mitenkään lihavana, ja luulenpa ettei muutkaan.No sama se, mutta kysyinsinkin että onko tämä vakavaa, kun monesti kun vaikka tulen koulusta kotiin ahmin kaikkea hyvää ja makeaa mitä kaapeista vain löytyy, ja sitten kun ei yksinkertaisesti enää pysty syömään, rupeaa oksettamaan, en kuitenkaan oksenna vaan tunnen suurta häpeää ja itseinhoa! Ahmimisen jälkeen minulla tulee väsynyt ja todella huono olo ja menen nukkumaan. mitä ihmettä minulle on tapahtumassa!?
Samat kuviot ovat toistuneet jo vaikka kuinka kauan, normaalia ruokaa kyllä syön, mutta yritän usein laihduttaa.. ja tietenkin tuloksetta kun sorrun heti seuraavana päivänä.! Auttakaa mua!!!
En pidä itseäni mitenkään lihavana, ja luulenpa ettei muutkaan.No sama se, mutta kysyinsinkin että onko tämä vakavaa, kun monesti kun vaikka tulen koulusta kotiin ahmin kaikkea hyvää ja makeaa mitä kaapeista vain löytyy, ja sitten kun ei yksinkertaisesti enää pysty syömään, rupeaa oksettamaan, en kuitenkaan oksenna vaan tunnen suurta häpeää ja itseinhoa! Ahmimisen jälkeen minulla tulee väsynyt ja todella huono olo ja menen nukkumaan. mitä ihmettä minulle on tapahtumassa!?
Samat kuviot ovat toistuneet jo vaikka kuinka kauan, normaalia ruokaa kyllä syön, mutta yritän usein laihduttaa.. ja tietenkin tuloksetta kun sorrun heti seuraavana päivänä.! Auttakaa mua!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kerroppas mitä olet parin kolmen päivän aikana syönyt, käytetyt lääkkeet ynm.
http://www.keskustelu.us
Muistavat karttaa tuota sivuasi kun tarjoat sitä tällaisiin.
terkkarin, jonkun ystäväsi, äitisi, tätisi tms. kans asiasta? Joku johon luotat tai muuten on helppo jutella! Sulla on varmaan joku muu psyykkinen syy (en silti tarkoita, että olisit mielisairas!)tähän syömishäiriöön. Epävarmuus, tms. Tämä aika on tosi rankka teille nuorille tytöille. Pitäis olla kaunis, seksikäs, jne. mitä viestiä antaa tv, ym. Mutta tiedätkö, EI TARTTE! Ole vaan oma itses, selllaisena kuin olet ja hyväksy itses. Monet nuoret, oma tyttärenikin pitää itseään läskinä ja on mielestäni laiha. Ei saa vertailla itseään kavereihin "tuolla ja tuolla on niin litteä vatsa, jne... Osa naiseksi kasvamista on, että muotoja tulee ja silloin on selvä, että paino nousee. Jonkun luut painaa enemmän kuin toisen, siksi ei painoakaan voi suoraan vertailla. Ja tiedätkö moni poikakin tykkää, kun on vähän, mistä tarttua kiinni!
Hmm...kuulostaa tutulta. Ite olen tyttö 21v. ja miettinyt itsekin aikanaan tota kysymystä: "mikä mua vaivaa?"...ja käytös on ollut samanlaista mitä sulla. Se ahdistaa ja saa koko pään sekasin. ...Mutta voin kertoa, että siitä "pitkään jatkuneesta tavasta" voi päästä eroon. Se vaatii sulta iteltäs päättäväisyyttä, rehellistä keskustelua itses kanssa: miksi teet niin kuin teet? kerjäätkö huomioita? mitä yrität saavuttaa sillä? mitkä asiat elämässä tekee sut onnelliseksi? mitä asioita arvostat itsessäs?(muutkin asiat kuin ulkonäkö) ja tarviit myös jonkun toisen tukea.
Itelläni ruoan kanssa pelaaminen aiheutti ainakin sen, että mielialani vaihteli (niin kuin nuorella tapaa muutenkin tehdä) joka toinen minuutti! Saatoin toisena hetkenä olla ihan tyytyväinen itteeni ja "naureskella" ongelmalleni, kunnes taas huomasin kieriväni tuskissani inhoten itseäni. Suosittelen asian rehellistä läpikäymistä. Puhu, kirjoita ja kun alkaa ahdistaa, katso vaikka hyvä leffa tai soita kaverille, käy kävelyllä -tarkoitan siis, että tee jotain muuta kuin että jäät synkistelemään. ...ja ahmimaan. tai jos "ahmit" syö vaikka muroja tikkuja käyttäen! ...alkaa tuntua hölmölle aika nopeesti. ...tee se vielä kaverin kanssa niin saatte naurut päälle. Muista kuitenkin säilyttää tavallinen ruokailu. Kun olet viikon hillinnyt itses ja tsempannut asian kanssa, palkitse itses vaikka esim. uudella vaatteella tai mitä ikinä keksit... Kyllä se siitä :)
En osaa sanoa mikä sua vaivaa...(mun ongelmani on "pakkomielle" muiden ihmisten miellyttämisestä, minkä kanssa tavallani edelleen kamppailen) mutta sen osaan sanoa, ettet juuri nyt osaa nähdä ainutlaatuisuuttas ja asioiden merkitystä elämässäs, sitä sokeutuu omista ajatuksistaan kun on riippuvainen. Sitähän se rehellisesti sanottuna on, riippuvuutta. Muista aina, että omaa mieltään täytyy hoitaa siinä missä hampaitakin. Käy juttelemassa vaikka koulupsykologille, jos ei millään helppaa... siinä ei ole mitään pahaa.
...Niin... ja vielä: sun mittas kuulostaa vallan hyville. Keskity laihduttamisprojekteiltas mielummin mielesi piristämiseen! Ole rohkea.