Harry ja Ron istuivat Rohkelikkojen oleskeluhuonessa ja miettivät elämäänsä. Ron seurusteli Hermionen kanssa ja oli tyytyväinen tilanteeseen, sillä oli aina salaa ihastunut Hermioneen. Harry taas seurusteli Chon kanssa pitkän "takaa-ajon" jälkeen. Elämä oli mallillaan. Paitsi...... Ginny ja Draco. Heidän olisi pakko saada heidän erilleen jollain tavalla. Mutta miten.... Tätä pähkäillen he lähtivät lentotunnille, mikä oli sattumoisin samaan aikaan Luihuisten kanssa...
*JaTKaKaa*
*JaTKaKaa*
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ginny hyppelehti riemusta kun huomasi että lentotunnit pidetään luihuisten kanssa. "Jes onneksi 4 ja 5 luokkalaiset ovat samaa aikaa lentotunneilla" Ginny riemuitsi. "Miten voit olla noin jääräpää seurustella nyt Dracon kanssa sehän on vihollisemme!!!" Ron huusi raivoissaan. "Mitä Molly sanoisi jos tietäisi?" Harry kysyi. "Minä kerron äidille heti kesälomalla, jos äiti ei anna niin lähetän pöllön Dracolle ja kerron ettei äiti anna!!" Ginny sanoi samalla järkevästi kuin surullisesti. Te ette ole kovin reiluja Ginnylle vaikka Draco olisikin vihollisemme!!" Hermione sanoi vihaisesti. jatkakaa
"Entä sitten?" Ron sanoi loukkaantuneesti. "Herm, olemme vihanneet Dracoa ensimmäisestä vuodesta asti." Harry, Ron, Hermione ja Ginny kävelivät yhtä matkaa lentotunnille. "Minä menen nyt Dracon luo. Hänellä oli jotain asiaa minulle." sanoi Ginny ja pyyhälti Dracon luo. "Katso nyt niitä. Draco pitää Ginnystä. Hän halaakin Ginnyä." Sanoi Hermione. "Mikä tunti tämän jälkeen on?" kysyi Ron, joka ei ollut kuulevinaankaan Hermionen huomautuksia. "Pimeyden voimia korpinkynnen kanssa" sanoi Harry. "Cholla oli jotain asiaa minulle." Harry mietti. Mitäköhän asiaa Cholla on? Harry kuitenkin unohti koko jutun koska pääsi taas lentämään tulisalamallaan. "Minä sain Dracolta lahjaksi Nimbus 2001!!!" Huusi Ginny joka juuri tuli Dracon luota. "Vau Ginny!" ihaili Hermione. "Onnea vaan." sanoi Ron hieman kateellisena että loukkaantuneena. "Mitä asiaa sillä Dracolla sinulle oli?" Harry kysyi uteliaana. "Sitä että hän rakastaa minua ja sitten hän antoi tämän luudan." Sanoi Ginny punastuneena ja samalla ylpeänä. "Ron sanoo minulle niin monesti päivässä." Sanoi Hermoine samalla kun halasi Ronia. "Minä sanon niin Cholle joka päivä." Harry sanoi. Kun he saapuivat pimeyden voimien luokkaan niin he huomasivat Chon, joka odotti Harrya. "Minä menen nyt. Nähdään!" Sanoi Harry ja lähti Chon luo. Tunti meni hyvin. Kaikki vähän katsoivat Hermionea ja Ronia jotka pussailivat luokan nurkassa. Myöhemmin illalla, ruoan jälkeen, Harry tuli oleskeluhuoneeseen. "Arvatkaa mitä asiaa Cholla oli...?" Harry sanoi säteilevänä. "No?" kysyivät Ron ja Hermione yhteen ääneen. "Hän sanoi että rakastaa minua ja että haluaa minun menevän kesälomalla heille. Hänen vanhempansa ovat hyväksynyt meidän suhteemme!" Harry selitti. "Tosi siistiä!" sanoi Ron. "Vau! Etkö siis tule kotikoloon ollenkaan kesälomalla?" Hermione kysyi vähän pettyneesti. "Tottakai tulen! Olen ensin Dursleyilla vähän aikaa, sitten menen Cholle ja sitten menen Ronin luo!" selitti Harry Hermionelle. "Jaa. Sinulle mahtaa tulla vilkas kesä" vihjasi Ron. "Ron! Älä nyt." Hermione sanoi. "Minä menen nyt nukkumaan." sanoi Harry joka lähti nousemaan portaita. "Hyvää yötä!"
~*JATKAKAA*~
Aamulla Harry heräsi ja hänen huulilleen suli leveä hymy. 'Jes pääsen Chon luokse ensi kesänä!' Harry puki vaatteet ylleen ja juoksi portaita alas oleskeluhuoneeseen. Hermione ja Ron istuivat sohvalla ja Ron oli juuri antamassa suukkoa tälle kun Harry näki heidät ja huudahti: "Hei kyyhkyläiset! mentäisiinkö suureen saliin aamiaiselle?" Harry katsoi Hermionea ja Ronia toiveikkaana. "Mennään vain." Hermione vastasi ja talutti Ronin ulos lihavan leiden taulun läpi.
Harry leväytti salin ovet auki ja käveli rohkelikkojen pöytään Ron ja Hermione kannoillaan. He lastasivat lautasensa täyteen kaikkia herkkuja joita pöytä notkui. Juuri kun Harry oli työntämässä ensimmäistä puurolusikallista suuhunsa hän huomasi. "Hei missä Ginny on?" Harry kysyi Ronilta ja Hermionelta jotka jopa söivät käsikädessä. Ginny ei istunut normaalilla paikallaan Ronin vieressä. "En minä ainakaan tiedä." Hermione sanoi kohauttaen olkiaan ja edes nostamatta katsetta lautasestaan. Harry vilkaisi taaksensa ja näki Ginnyn istumassa Luihuisten pöydässä Dracon vieressä. Harry käänsi katseensa ällistyneenä takaisin Hermioneen ja Roniin, jotka hotkivat puuroa hyvällä ruokahalulla.
Jatkakaa...
Aamulla Harry heräsi virkeänä ja hänen huulilleen suli leveä hymy. 'Jes! Pääsen ensi kesänä Chon luokse!' Harry puki ylleen ja juoksi portaat alas oleskeluhuoneeseen. Harry näki Hermionen ja Ronin istuvan sohvalla. Ron oli juuri kurottamassa suukkoa Hermionen poskelle kun Harry huusi: "Hei kyyhkyläiset! Mentäisiinkö suureen saliin aamiaiselle?" Hermione katsoi Harryyn ja hymyili. "Mennään vaan."
Harry leväytti salin puiset ovet auki ja käveli rohkelikkojen pöytään Ron ja Hermione kannoillaan. He istuutuivat ja lastasivat lautasensa täyteen kaikkia herkkuja mitä pöytä notkui. "Minä olen Harry iloinen sinun ja Chon puolesta." Hermione sanoi. "Ja minä sinun ja Ronin." Harry vastasi hymyillen. Juuri kun hän oli työntämässä ensimmäistä puurolusikallista suuhunsa hän huomasi. "Hei, missä Ginny on? Jos Draco on kidnapannut hänet??" Harry kysyi vitsaillen. "Harry! En mina ainakaan tiedä missä Ginny on." Hermione vastasi. "En minäkään. Jos hän on jäänyt vielä nukkumaan. Toivottavasti. hänellä on Luihuisten kanssa tunti ensimmäiseksi." Ron sanoi jokseenkin helpottuneena. Ei, ei hän jäänyt tyttöjen makuusaleissa ei ollut ketään kun minä lähdin." Hermione totesi. Harry kääntyi automaattisesti katsomaan luihuisten pöytään. Siellä Ginny istui Dracon vieressä. Harry kääntyi ällistyneenä takaisin Roniin ja Hermioneen päin. "Ginny istuu luihuisten pöydässä Dracon kanssa." Harry kuiskasi Ronille. "Mitä?!" Ron kyysyi huudahtaen ja katsoi hänkin nyt luihuisten pöytään. "Nyt minä näytän tuolle ilkeyden perikuvalle." Ron sanoi ja nousi pöydästä hihojaan käärien. "Ron miettisit vielä! Älä mene sinne. Antaisit asian olla!" Hermione huusi Ronille mutta Ron käveli kohti luihuisten pöytään kuin hänen korvansa olisivat tehty kivestä. Harry ja Hermione jäivät katsomaan Ronin perään pelästyneinä ja samalla jännittyneen innostuneina. Hermione katsoi hädissään kun Ron veti taikasauvansa esiin kaapunsa alta.
Jatkakaa
Ron huusi: "Kidutu" ja tähtäsi Malfoyta sitten Malfoy ulvoi kivusta ja Ginny parahti itkuun. "Mitä ihmettä sinä Ron teet?" Mcgarmiwa huusi ja näytti kuin puulla päähän lyödyltä. "Minun on sanottava että joudut jälki-istuntoon ja menetätte Rohkelikon kaikki pisteet takiasi!" Dumbledore sanoi. "Ron mitä hittoa menit tekemään se ei ollut hauskaa ei tosiaankaan!!!" Hermione huusi ja lähti ulos.
jatkakaa
Ron katsoi Hermionen selkää joka katosi salin ovesta. "Voi ei..." Ron sanoi hiljaa ja juoksi Hermionen perään. "Hermione!" Ron huhuili ja näki Hermionen juoksevan portaita ylös kohti rohkelikkojen tornia. Ron ampaisi ja saavuttikin Hermionen pian. Hän tarrasi tämän käsivarteen ja käänsi hänet ympäri. "Hermione olen pahoillani, mutta en voi sietää että se omahyväinen seurustelee pikkusiskoni kanssa." Ron sanoi yrittäen korjata virhettään. Hermione nosti katseensa lattiasta ja katsoi Ronia kyynelistä kostuneilla silmillään. "Miksi pyydät minulta anteeksi? Ginny kärsii varmasti enemmän kuin minä!" Hermione huudahti ja riuhtaisi kätensä irti Ronin otteesta. Hän jatkoi juoksemistaan rohkelikkotorniin. Harry oli jo saavuttanut Ronin ja seisoi nyt tämän takana. Molemmat katsoivat surkeina kun Hermione juoksi itkien portaita ylös... Jatkakaa~
"Miksi se Hermionea noin paljon harmittaa?" Kysyi Ron ihmeissään. "No missä sinun järkesi oli kun menit langettamaan Malfoyhin kidutus kirouksen?" Kysyi Harry aika vihaisena. "Minähän sanoin jo!!" Ron huusi ja juoksi etsimään Ginnyä koska hän oli juossut pois. Hän ei kestänyt nähdä Malfoyta sellaisena. Sitten Harry lähti Chon luokse eikä murehtinut mitään muuta kuin omaa suhdettaan Chohon. "Oletko järkyttynyt?" Harry kysyi hädissään Cholta. Cho katsoi Harryyn hyvin itkevä ilme kasvoillaan ja......... jatkakaa
"voitko saattaa minut meidän oleskelu huoneeseen"kysyi Cho Harrylta.hän vei Chon hänen tupan oven eteen ja yhtäkkiä Cho veti Harry sivuun ja alkoi pussailla Harryn kanssa. JATKA
"Cho? Mitä sin...?" Harry veti Chon pois kimpustaan ällistyneenä. "Cho, mitä sinä yrität? Mitä sinä haluat?" Harry änkytti. Cho katsoi Harrya silmiin, hetken, mutta vain hetken. Yhtäkkiä Cho tajusi mitä oli mennyt tekemään. "A-a-anteeksi Harry. Minä en tiedä mikä minuun meni." Cho sanoi itsekkin ällistyneenä. "Mennäänkö ulos, ja puhutaan? Siellä on kaunis päivä." Harry ehdotti. "Joo. Mennään vaan." Niin he lähtivät käsi kädessä ulos.
"Minä en tiedä mikä minuun meni. Kai minä koin sen Ronin hyökkäyksen jotenkin...Jotenkin..." Cho sanoi hiljaa. "Sinä ajattelit Cedriciä?" Harry luki hänen ajatuksensa."No, niin. Minulla kuitenkin oli tunteita häntä kohtaan. Silloin, ennen kuin..." Hänen äänensä särkyi ja hän rupesi itkemään. Harry otti Chon syleilyynsä ja antoi tämän itkeä. "Minä rakastan sinua" Cho sanoi Harrylle hiljaisella ja viattomalla äänellä. "Niin minäkin sinua" vastasi Harry.
Ron oli järkyttynyt. Hän ei tiennyt miten oli sen tehnyt. Selvä, tehoava kidutuskirous. Sen hän oli osannut. "Miten minä..?" Ron änkytti. Hän oli Dumledoren toimistossa. "Mielen voimallasi Ron, mielenvoimallasi." Dumledore vastasi. "Mielesi oli niin vahva juuri silloin. Halusit satuttaa Dracoa. Mutta en ymmärrä miksi. Kertoisitko miksi sinä niin häntä halusit satuttaa?" Dumledore kysyi tyynesti. "Hän, hän, hän seurustelee pikkusiskoni Ginnyn kanssa. Minä en kestä sitä. Hän on sellainen niljakasa, iso...."Ron selitti. "Riittää riittää. Ymmärrän kyllä. Mutta tajuatko, että jos olisit täysi-ikäinen velho, niin joutuisit Azkabaniin!" Dumledore selitti edelleen tyynellä äänellä. "Minun on otettava kaikki 276 pistettä Rohkelikolta ja sinä saat myös rutkasti jälki-istuntoa." Dumledore käveli silittämään Faweksia. "Ei kai Kalkaros tai Voro tule vahtimaan...?" Ron kysyi pahinta pelkäävänä. "Ei. Vaan moni opettaja vuoron perään. Käyt jokaisella koulun opettajalla, ja olet heillä 2 tuntia. Aloitat ennustuksen opettajasta, Sibylla Punurmiosta." Dumledore sanoi. "Mut..."Ron aloitti. "Ei muttia" Dumledore sanoi jo hiukan ärtymystä äänessä. "Voit poistua".
Hermione ei oikein tiennyt, että mistä oli suuttunut. Hän vain itki. Draconko takia? Hän oli paennut kirjaston salakäytävään. Salakäytävä johti huoneeseen jossa Hermione oli aina silloin kun halusi olla yksin. Kukaan muu ei tiennyt siitä paikasta. Siellä oli myös sänky, jossa hän voisi yöpyä. Hermionen päässä liikkui paljon tunteita. Oikea tunnemyrsky. Hän oli suuttunut Ronille. Omalle poikaystävälleen, siitä että tämä saattaisi joutua Azkabaniin. Hän ei kestänyt ajatella, että hänen oma poikaystävänsä oli langettanut yhden anteeksiantamattomista kirouksista Draco Malfoyhyn. Johtuiko tämä sittenkin Dracosta. Hermionen mahassa oli muljahtanut silloin kun Draco huusi kivusta. Kuin iso ja raskas kivi olisi heitetty sydämen päälle.
Tunsiko hän jotain Dracoa kohtaan? Hän kuuli kuinka Ginny huusi häntä kirjastossa. Hänen kai olisi mentävä Ginnyn luo. Ei, ei hän menisi. Hän ei halunnut nähdä enää ketään.
JATKAKAA!!!!!!!!!
Kertokaa myös mielipiteitä jos haluutte! =)
"Hermione tule nyt tiedän että olet täällä!" Ginny huuteli. "Dracolla ei ole mitään hätää hän on tämän yön Matami Promfeyn hoidossa." Ginny sanoi iloisesti. Sitten Ron kertoi Ginnylle miten paljon oli saanut jälki-istuntoa "Se on sinulle sivan oikein!!" Huusi Ginny. jatkakaaaaaa
Ron saapui myöhemmin illalla ennustamisen opettajan, Punurmion luokkaan jälki-istuntoonsa.
-Ah, Ronald Weasley... Tiesin, että saapuisit pian..., Punurmio tuumasi Ronin saapuessa luokkaan.
-Totta kai hän tiesi! Mehän olimme Dumbledoren sopineet, että saapuisin tasan kahdeksalta!, Ron ajatteli, muttei viitsinyt sanoa mitään, ettei vain saisi lisää jälki-istuntoa.
-Kohtalo on määrännyt sinut kiillottamaan kristallipalloni, Punurmio kertoi usvaisella äänellään.
Ron istahti mukisematta tuoliin istumaan, otti rätin käteensä ja alkoi kiillottaa kristallipalloja. Punurmio istahti vähän matkan päähän ennustelemaan seuraavan päivän tapahtumia ja vilkuili välillä kiillottiko Ron palloja ahkerasti.
Ron oli jo istunut ikuisuudelta tuntuneen ajan kiillottelemassa kristallipalloja. Hänen silmänsä painuivat vähän väliä kiinni väsymyksestä ja Punurmio sai minuutin välein käydä tönimässä Ronia, ettei tämä olisi vain nukahtanut. Hänen kiillottaessaan kenties sadatta palloa, alkoi tapahtua jotain merkillistä. Kristallipallossa alkoi näkyä jotain muutakin kuin sitä tavallista harmaata usvaa. Siinä näkyi hyvin tarkkoja selkeitä kuvioita. Ron huomasi, että pallossa oli jokun hahmo. Mutta... Sehän oli Ginny! Ron näki kuinka hänen siskonsa lenteli ilmassa luudalla ja yhtäkkiä menetti sen hallinnan ja putosi...
-Weasley, onko kaikki hyvin?, kysyi utuinen ääni yllättäen.
-Hä?
Puhuja oli ollut Punurmio.
-Taisit nukahtaa. No, kaksi tuntia on nyt kulunut ja voit mennä tupaasi jatkamaan uniasi, hymähti Punurmio.
Ron mietti näkemäänsä matkalla. Oliko se ollut pelkkä uni vai oliko se ollut kristallipallosta tullut ennustus.