Aikani kuluksi listasin vähän viimeviikon tapahtumia. Raportti:
maanantai: Tyttären 5v hammaslääkäri heti aamulla klo. 8.30. Kaikki menee mönkään. Neiti itkee menomatkan. Avaa kokoajan turvavyönsä, kikutteleee ja itkeee. Kuopuspoika 2v. hermostuu myös.
Hammaslääkärissä kiljuu kurkku suorana. mikään ei auta. iäkkäämpi naishenkilö mulkoilee ja valittaa meistä miehelleen turhan kuuluvasti.
Iltapäivällä kun talo oli täynnä nälkäisiä koululaisia oli jääkaappi lähes tyhjä, lähin kauppa 15 kilometrin päässä...
Illalla vielä meni pyykkikone rikki, ja pyykkivuori kasvoi kasvamistaan...
Tiista: Lähdin viemään ekaluokkalaista kouluun ja pieniä kerhoon. Puolimatkassa (8 kilometriä kotoa) hoksattiin että ekaluokkalainen unohti repun kotiin. Palattiin, vaikka bensa oli melkein loppu... Sitten tankille, oli ihan pakko. Ekaluokkalainen myöhästyi koulusta tietysti..
Poikkesin sen jälkeen kauppaan ja kaupungille.
Kun palasin, kiukkuinen pesukoneemme korjaaja odotti portailla.. Olin tyystin unohtanut korjaajan tulon...
12v. poika sai jälki-istuntoa tunneilta myöhästelyn takia.
keskiviikko:
aamu alkaa huonosti itkun ja kirkumisen säestyksellä. 13v. tyttö saa tarpeekseen ja läksii tiehensä ennen puolta kahdeksaa.
koira repii eteisen korkkimaton.
uiltapäivällä 13v. tyttö ei tule kotiin. soittelen tytön kaverit ja tutut läpi. illalla klo 21 tulee mummolta naapurikunnasta (jonne matkaa yli 15km) viesti että tyttö on siellä ja he vievät hänet aamulla kouluun, ja toivottavasti ette ole huolissanne.
Että ei olla huolissaan!?
torstai:
9v. pojan opettajalta tulee soitto, että poika on tapellut koulussa ja minun pitäisi tulla juttelemaan... Työn alla on viisi lasta hoidettavana,(kun serkkupoika ja naapurin kaksi lasta lasketaan lukuun) koirat lenkitettävänä ja pyykit... Kieltäydyn, ja saan kuulla rehtorilta haukkuja. Lopen suostun ja ahdan kaikki viisi lasta viiden hengen autoon, vien koirat häkkiin ja jätän pitkän listan siitä mitä lasten on tehtävä.
Kun tulen koululle joudun ottamaan viisi alle 6v. lasta mukaan luokkaan. Pojan opettaja ihmettelee miksi otin kaikki mukaan, ja että olisi tämä voitu hoitaa myöhemminkin...
perjantai: koirat ovat kaivaneet häkkiinsä n. metrin syviä kuoppia ja ovat yltäpäältä hiekassa, ravassa ja kurassa yöllisen sateen jäljiltä.
Iltapalalla kaksi lasta onnistuu kaatamaan kaakaonsa peräjälkeen. vahinko kiertää.
lauantai: serkkutytön ristiäiset. aamulla tapellaan mitä laitetaan päälle, ja ketkä lähtee mukaan...Matka on pitkä ja autossa kinataan itkuun asti.
tyttö5v. vielä illalla synttäreille naapuriin.
sunnuntai: yhtä hulabaloota koko päivä. Pojalla 9v. on synttärit (oikeesti vasta 19. päivä)
ja pippaloihin on kutsuttu koko luokan pojat ja muutama tyttö.
Homma alkaa uhkaavasti karata käsistä parin tunnin jälkeen.
erään pojan luokkalaisen tytön äiti soittaa ja kiukkuisena valittaa että heidän tyttö on itkenyt koko illan kun häntä ei kutsuttu juhliin..
Illalla kymmenen jälkeen poika 9v. voi pahoin, tulee patjalle nukkumaan meidän huoneeseen. Oksentaa klo 12.30...
Olipahan viikko. ONNEKSI ihan aina ei ole tuollaista
maanantai: Tyttären 5v hammaslääkäri heti aamulla klo. 8.30. Kaikki menee mönkään. Neiti itkee menomatkan. Avaa kokoajan turvavyönsä, kikutteleee ja itkeee. Kuopuspoika 2v. hermostuu myös.
Hammaslääkärissä kiljuu kurkku suorana. mikään ei auta. iäkkäämpi naishenkilö mulkoilee ja valittaa meistä miehelleen turhan kuuluvasti.
Iltapäivällä kun talo oli täynnä nälkäisiä koululaisia oli jääkaappi lähes tyhjä, lähin kauppa 15 kilometrin päässä...
Illalla vielä meni pyykkikone rikki, ja pyykkivuori kasvoi kasvamistaan...
Tiista: Lähdin viemään ekaluokkalaista kouluun ja pieniä kerhoon. Puolimatkassa (8 kilometriä kotoa) hoksattiin että ekaluokkalainen unohti repun kotiin. Palattiin, vaikka bensa oli melkein loppu... Sitten tankille, oli ihan pakko. Ekaluokkalainen myöhästyi koulusta tietysti..
Poikkesin sen jälkeen kauppaan ja kaupungille.
Kun palasin, kiukkuinen pesukoneemme korjaaja odotti portailla.. Olin tyystin unohtanut korjaajan tulon...
12v. poika sai jälki-istuntoa tunneilta myöhästelyn takia.
keskiviikko:
aamu alkaa huonosti itkun ja kirkumisen säestyksellä. 13v. tyttö saa tarpeekseen ja läksii tiehensä ennen puolta kahdeksaa.
koira repii eteisen korkkimaton.
uiltapäivällä 13v. tyttö ei tule kotiin. soittelen tytön kaverit ja tutut läpi. illalla klo 21 tulee mummolta naapurikunnasta (jonne matkaa yli 15km) viesti että tyttö on siellä ja he vievät hänet aamulla kouluun, ja toivottavasti ette ole huolissanne.
Että ei olla huolissaan!?
torstai:
9v. pojan opettajalta tulee soitto, että poika on tapellut koulussa ja minun pitäisi tulla juttelemaan... Työn alla on viisi lasta hoidettavana,(kun serkkupoika ja naapurin kaksi lasta lasketaan lukuun) koirat lenkitettävänä ja pyykit... Kieltäydyn, ja saan kuulla rehtorilta haukkuja. Lopen suostun ja ahdan kaikki viisi lasta viiden hengen autoon, vien koirat häkkiin ja jätän pitkän listan siitä mitä lasten on tehtävä.
Kun tulen koululle joudun ottamaan viisi alle 6v. lasta mukaan luokkaan. Pojan opettaja ihmettelee miksi otin kaikki mukaan, ja että olisi tämä voitu hoitaa myöhemminkin...
perjantai: koirat ovat kaivaneet häkkiinsä n. metrin syviä kuoppia ja ovat yltäpäältä hiekassa, ravassa ja kurassa yöllisen sateen jäljiltä.
Iltapalalla kaksi lasta onnistuu kaatamaan kaakaonsa peräjälkeen. vahinko kiertää.
lauantai: serkkutytön ristiäiset. aamulla tapellaan mitä laitetaan päälle, ja ketkä lähtee mukaan...Matka on pitkä ja autossa kinataan itkuun asti.
tyttö5v. vielä illalla synttäreille naapuriin.
sunnuntai: yhtä hulabaloota koko päivä. Pojalla 9v. on synttärit (oikeesti vasta 19. päivä)
ja pippaloihin on kutsuttu koko luokan pojat ja muutama tyttö.
Homma alkaa uhkaavasti karata käsistä parin tunnin jälkeen.
erään pojan luokkalaisen tytön äiti soittaa ja kiukkuisena valittaa että heidän tyttö on itkenyt koko illan kun häntä ei kutsuttu juhliin..
Illalla kymmenen jälkeen poika 9v. voi pahoin, tulee patjalle nukkumaan meidän huoneeseen. Oksentaa klo 12.30...
Olipahan viikko. ONNEKSI ihan aina ei ole tuollaista
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lienen istunut tässä koneen ääressä nyt liian kauan jaolen jo vähän väsynyt. Sillä minua rupesi kauheasti naurattamaan kun luin tuota viikon kuvaustasi.
Anteeksi vaan, sinua ei varmaan viikon varrella hirveästi naurattanut, mutta kenties olet nyt jälkeenpäin vähän hymyillyt.
Joskus näitä kauhuviikkoja vaan osuu matkan varrelle ja ne täytyy vaan elellä läpi. Meiltäkin hajosi astianpesukone pari vuotta sitten, kun olin juuuri tullut vauvan kanssa kotiin laitokselta- voi niitä hirveitä astiavuoria mitä tiskattiin käsin ennenkuin saatiin kone kuntoon.
Ja minulla on samanlainen kokemus tältä syksyltä erään kolululaisen osalta. Opettaja soitti hyvin touhtuneena, kertoi miten huonosti asiat ovat nyt koulussa sujuneet jne.. Minä järjestin asiat (hoitajan kotiin muille lapsille) niin, että pääsin koululle kahdenkeskiseen palaveriin.
Koululle päästyäni ei ongelmia enää ollutkaan, kaikki sujuikin jo hyvin. Siinä jutusteltiin mukavia ja käytiin läpi yleisiä kouluasioita. OLIn vähän ihmeissäni. MIksi ottaa yhteyttä jos "vaiva" ei ollut tuon kummoisempi. Minulle oli melkoinen ponnistus päästä palaveriin.
tämä viikko on lähtenyt ihan mukavasti käyntiin. Ei yhtään kuoppaa koirien häkissä. Ei yhtään kaatunutta mehu ta maitolasia. Vain yksi pohjaanpalanut ruoka. Vain yksi yhteydenotto kotiin 9v. pojan taholta. Ei tunneilta myöhästelyä 12v. pojan taholta. 5v. on ollut ihan enkeli. 2v. on alkanut puhelemaan ensimmäisiä lauseita. Niin ja pesukone kunnossa. (nyt leivänpaahdin reistailee, onneksi ei niin tuikitärkeä vekotin :D)
Eikä muuten ole ollut yhtään sanaharkkaa naapurin kanssa (asutaan paritalossa, meillä 7 lasta, naapurin kuusissa kymmenissä oleva pariskunta ei voi sietää lapsia ja heidän siivottomuuttaan ja vallattomuuttaan. Itse heillä ei yhtään lasta. Eivät kuulu minkäänlaiseen uskontolahkoon, ja paheksuvat SYVÄSTI vakaumustamme. Jo se että laitamme jouluvalot talveksi on heistä ajanhukkaa ja turhaa Jeesushömpötystä.)
Toivottavasti loppuviikko menee yhtä kivasti :)