Mitä sinulle merkitsee vanhollisuuslestadiolaisuus? Onko se elämäntapa? Yhteistä puuhastelua? Vai mitä?
Itselleni V-lestadiolaisuus ja omakohtainen usko on kaksi eri asiaa:
Usko on minulle omakohtainen asia. Tärkeintä on usko syntien sovitukseen. Muu on vähemmän tärkeää. Eläminen v-lestadiolaisuudessa on elämäntapa. Yhteistä puuhastelua joka on mukavaa. Se tuo sisältöä elämään. Saa uusia ystäviä helposti vaikkapa paikkakuntaa muuttaessa.
Itselleni V-lestadiolaisuus ja omakohtainen usko on kaksi eri asiaa:
Usko on minulle omakohtainen asia. Tärkeintä on usko syntien sovitukseen. Muu on vähemmän tärkeää. Eläminen v-lestadiolaisuudessa on elämäntapa. Yhteistä puuhastelua joka on mukavaa. Se tuo sisältöä elämään. Saa uusia ystäviä helposti vaikkapa paikkakuntaa muuttaessa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielestäni vanhoillislestadiolaisuus on enemmän yhteiskunnallinen ilmiö. Usko on omakohtainen, kuten avaaja totesikin. Perustelen ensimmäistä lausettani sillä, että uskovaisen perheen epäuskoiset jäsenetkin ovat ulkopuolelta katsoen vanhoillislestadiolaisia. Kasvatus vaikuttaa heidänkin elämäänsä, ja suurin osa luopuneista kantaa erinäköistä "vaatetta" kuin perusluterilainen kansalainen.
Siioni on hengellinen, henkinen ja sosiaalinen turvaverkko. No, turvaverkkoonkin voi tukehtua, jos sen kietoo kaulaansa. Lisäksi yhteisön sisällä jaetaan taloudellistakin turvallisuutta monien paljon uskovaisia työllistävien yritysten kautta. Älkää nyt provosoituko, kun ei provosoida. Nämä ovat faktoja. Ne eivät kuitenkaan kanna ketään taivaaseen, vaan elävä usko. Täytyy myös huomauttaa, että uskovaiselta saattaa jäädä huomaamatta, että loittonee Jumalasta, jos elää liikaa "siionista". Seurapenkissä ei välttämättä huomaa että sydän jäi parkkipaikalle, kun on niin tuttua ja turvallista.
"Täytyy myös huomauttaa, että uskovaiselta saattaa jäädä huomaamatta, että loittonee Jumalasta, jos elää liikaa "siionista". Seurapenkissä ei välttämättä huomaa että sydän jäi parkkipaikalle, kun on niin tuttua ja turvallista."
Näin ikävä kyllä on. Tässä valvomisen (herätyksen!!) paikka - on helppo tuudittautua elämäntavan tuttuuteen ja turvallisuuteen, ja unohtaa siinä sivussa Raamatun Jumala.
Taivaaseen ei voi mennä ryhmään kuulumisen nojalla, sillä pelastus on jokaisen itse otettava lahjana vastaan.
Yhteisö on hieno asia, mutta sillä ei voi korvata elävää Jumalaa...
Valitettavasti ry:llä kuulee hyvin vähän itse Jumalasta ja Jeesuksesta, ja lunastuksesta historiallisena tapahtumana, jolla on vaikutusta minun elämääni tässä ja tänään.
Usko mielletään liian helposti elämäntavaksi, jonta ei koskaan tule kyseenalaistaa...
Näin oli ainakin omien vl-päivieni jja vuosieni aikana, ja kirjoituksista päätellen on edelleen.
Ilahduttavaa nähdä Ma_ria:n ja muutaman muun vilpitön ja pohdiskeleva kirjoitus!! Takaisin Raamttuun on aina syytä palata, jotta kurssi pysyisi kohdallaan...
kun vl ei merkitse sinulle uskon kohdetta, kuten monille se merkitsee.
Itse olen eronnut vl-piireistä, enkä kaipaa vl-uskoa, mutta se yhteisöllisyys oli mukavaa. Siis omaan uskomiseeni ja Jumalasuhteeseeni en vl-uskoa tarvitse.