Alkaa näyttämään siltä että taidan olla jonkinasteisesti masentunut.. :( Ilmeisesti voimat ovat vain ehtyneet ja tuntuu että en ole ollut vähään aikaan oikein elinvoimainen, oma itseni. Vuosi sitten erosin poikaystävästäni ja ero tekee edelleenkin kipeää. Paljon jäi selvittämättömiä asioita jotka ahdistaa välillä suunnattomasti. Isällä ja äidillä menee huonosti. Äiti on jotenkin masentunut, ahdistunut, saa raivokohtauksia, kuvittelee asioita, on mustasukkainen mutta välillä esittää aivan toista. Isä on kertonut minulle asioita ja purkanut pahaa oloaan minulle. Tuntuu niin pahalta sen puolesta. Nyt muutin uudelle paikkakunnalle opiskelemaan ja vaikka luulin selviytyväni itsekseni niin taidan silti tarvita apua. Aloitin uuden harrastuksen sen toivossa että saisin uusia kavereita mutta nyt jouduin jättämään sen kesken koulun ja aikataulun takia. Koulu on ihan hyvä paikka ja tykkään olla siellä. Tuntuu vain että olen ollut jotenkin väsynyt viime aikoina. Kesän paiskin kovasti töitä enkä pystynyt oikein pitämään lomaa. Viime kevätkin oli kaikin puolin rankka.
Olen huomannut syöväni pahaan olooni ja se pahentaa oloani entisestään sillä mieleni tekee kaikkea hyvää. :b
Onko mulla tarpeeksi juttuja jotka oikeuttaa mut menemään psykologille vai kuvittelenko mä vain?
Tiedän ettei elämä ole helppoa mutta jokin mättää.. niin mun sydän kuitenkin sanoo..
Olen huomannut syöväni pahaan olooni ja se pahentaa oloani entisestään sillä mieleni tekee kaikkea hyvää. :b
Onko mulla tarpeeksi juttuja jotka oikeuttaa mut menemään psykologille vai kuvittelenko mä vain?
Tiedän ettei elämä ole helppoa mutta jokin mättää.. niin mun sydän kuitenkin sanoo..
Vastaukset 1
Vanhimmat
..ehdottomasti kannattaa mennä keskustelemaan, ei kannata vähätellä asioita, jos itsestä siltä tuntuu, ettei enää jaksa eikä ole "oma olo" niin mars lääkäriin. itse tein niin, kun olin niin väsynyt ja loppu etten enää jaksanut olla oikein kiinnostunut mistään.