Jumalan laivaa

ihmisen taistella. Joka on meidät kaikki ja kaiken olevaisen luonut ja elämän hengen jo äitimme kohdussa sieluumme puhaltanut. Vielä Hän tahtoisi kadonneet koota, teidät jokaisen, niinkuin kanaemo siipensä suojaan.

Raattamaa:

”Malttakaa jo mielenne, te kristillisyyden halpana pitäjät ja kätkekää Jumalan sana sydämiinne, että Isä saattaisi Henkensä kautta vaikuttaa ja vetää ainoan Poikansa tykö. Hävetkää teidän kauhistavaista epäuskoanne. Uskokaa ja tulkaa sydämen hartaudella niin likelle Jeesusta, että veri priiskuu sieluunne ja sydämeenne. Näitä olen puhunut oman parannuksen tekijöille, jotka oman vanhurskauden ja epäuskonsa tähden ovat maailman ystävät ja Jumalan viholliset. Ei Jumala anna ylön kauan itseänsä pilkata; silloin kuin te vähimmän luulette, niin rangaistus lankee päällenne. Kirves on pantu hedelmättömäin puitten juurelle. Kyllä Jumalan käsi viekkaimmat varkaat kiinni ottaa, jos ette tee parannusta pikaisesti. Malttakaa mielenne ja tuntekaa teidän kallis etsikkoaikanne, ennen kuin iankaikkisuuden pimeä yö teitä käsittää. Nouskaa ylös unesta ja tuntekaa teidän kauhea epäuskonne, älkääkä pitäkö itseänne mahdottomana Jumalan armoon, sillä Jumalan, Isän sydän halkee laupeudesta ja Hän tulee juosten teidän kaulaanne. Malttakaa ainoastaan mielenne, te tuhlaajapojat ja -tyttäret; ettekös näe, että isän huoneessa on kyllä leipää. Ettekös näe, että kristityt nautitsevat iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Malttakaa mielenne, ennen kuin palatte Jumalan vihan tulessa; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois. Huomatkaa jo teidän kauhea epäuskonne ja ottakaa synninpäästö vastaan Jeesuksen nimessä, joka Jeesus on asetettu silmäinne eteen itkeväisenä, verta hikoilevaisena Getsemanen yrttitarhassa, orjantappuroilla kruunattuna, maasta ylettynä ja veripunaisena Golgatalla. Rakas ja laupias on ainoan Poikansa verellä teidät lunastanut. Ottakaa epäuskoiset Jumalan lahja uskolla vastaan; mutta jos ette usko, niin saatte vihaisen Jumalan kirousta iankaikkisesti kärsiä.”

suosikkirunoilijani,säkeitä:

"Me soudamm haahtia haurasta,
min ympäri aallot pauhaa,
me kuljemme suurta korpea
ja emme löydä rauhaa.
Tiet riidellen ristivät toisiaan
ja ystävä toistansa pettää.
Mikä riemu se koskaan päällä maan
on päättynyt kyyneleittä."

"Mikä laps se on matkalle lähtenyt,
joka joutunut tääl ei harhaan?
Mikä hyvä se täällä on hyötynyt,
joka kuollut ei liian varhaan?
Minä lapsena vanhaksi vanhenin
En nuor ole koskaan ollut
Toki kerran ma keväästä haaveilin,
mut haaveeni nuo oli hullut"

"Olen väsynyt lauluni valheeseen.
Herra tee minut lapseksi jälleen!
Minä tahdon soitton särkyneen
viedä suurelle virittäjälleen."

"Oi, joutuos kirkkahin jouluyö,
oi syntyös sydämihin,
oi, syntyös syömehen jokaiseen,
joka tutkivi: mistä? mihin?"

Jumala on ruorissa ja ihmisten ei pidä ruoriin koskea!!!!!!!!!!

" N:o 6 4 SUNNUNTAINA ADVENTISSA 1851
Niinä päivinä tuli Johannes
Kastaja ja saarnais Juudean
korvessa. Ja sanoi: Tehkäät
parannus, sillä taivaan valtakunta on
läsnä. Silloin tuli hänen tykönsä
Jerusalem ja koko Juudea ja kaikki
maakunta Jordanin ympäri. Ja he
kastettiin häneltä Jordanissa. Ja
tunnustit heidän syntiänsä.

Me kuulemma näistä sanoista, jotka
löytyvät kirjoitettuna Matheuksen Evangeliumin
3. luvussa 2. 5. ja 6. värssyssä,
ensiksi, että hän saarnais korvessa; toiseksi,
että hän käski ihmiset parannuksen
tehdä; kolmanneksi, että ihmiset tulit sinne
hänen parannussaarnojansa kuulemaan
ja antamaan itsensä kastaa; ja
neljänneksi kuulemme me, että he
tunnustit heidän syntiänsä. Meidän pitää
nyt lyhyesti selittämän, minkä tähden
nämät asiat tulit niin tapahtuneeksi.

Jos me nyt ensinnä otamme sen
kysymyksen eteen: minkä tähden Johannes
Kastaja rupeis saarnaamaan korvessa?
Kussa ei ollut paljon ihmisiä, mutta
mettän petoja, niin kuin hukat ja
jalopeurat, hattarat ja mettänperkeleet,
haikarat ja pissihaukat. Minkä tähden ei
Johannes mennyt Jerusalemiin saarnaamaan,
kussa on paljon väkeä? Minä
luulen hänen saarnaavan korvessa sen
tähden, että kaikki hattarat ja mettänperkeleet
kuulisit oikiata Jumalan sanaa.
Jos ei ne tee parannusta, niin ne kuuntelevat
kuitenkin nostetuilla korvilla sitä
outoa ääntä, joka mettässä huutaa, ja
katsovat häntä isoilla silmillä niin kuin
pissihaukat, ja kurkistelevat ja irvistelevät.
Eikä semmoiset mettän elävät
olekaan niin arat. Mutta herrat Jerusalemin
kaupungissa, net ei kärsi oikiata
Jumalan sanaa kuulla; se kuuluu varsin
siitä, että tietäjät idästä tulit Jerusalemin
kaupunkiin kysymään, kussa se äskensyntynyt
Judan kuningas on, niin hämmästyi
itse kuningas, ja koko kaupunki
hänen kanssansa. Ja sen sanan tähden
pani se hirmuinen kuningas Herodes tappamaan
viattomia lapsia Betlehemissä.

Mutta Vapahtaja sanoo myös, että
Jerusalemissa tapetaan kaikki profeetat.
Siellä on nimittäin niin paljon herroja,
jotka ei kärsi oikiata Jumalan sanaa
kuulla. Paremmin sitte hattarat ja mettän
perkeleet kärsivät Jumalan sanaa kuulla,
kuin maailman herrat. Jos mettän perkeleet
irvistelevät huutajalle korvessa, jos
pissihaukat kurkistelevat ja vääntelevät
niskojansa, jos vielä hukan penikat ulvovat,
koska he saavat lampaista hajua. Ei
ne kuitenkaan tapa häntä niinkuin maailman
herrat, jotka lain varjon alla tappavat
profetaita. Ja vielä pikemmin voipi
joku mettän perkele kääntyä parannukseen
Johanneksen saarnoista ja huutamisesta
kuin maailman herrat, jotka purit
hampaitansa ja tukitsit korviansa,
koska joku kristitty sanoo näkevänsä
Jumalan Pojan istuvan Jumalan oikialla
kädellä. Siinä oli nyt oikia syy, minkätähden
Johannes Kastaja rupeis saarnaamaan
korvessa. Ja hänen saarnansa
ainet oli sisällepidosta tämä: tehkäät parannus,
sillä taivaan valtakunta on läsnä.
Me arvaarnme siis näistä sanoista, että
parannus ei ole ainoastansa tarpeellinen
tehdä, mutta sen pitää välttämättömästi
tehtämän, ennenkuin taivaan valtakunta
saattaa tulla. Niin muodoin pitää hattarat
lakkaaman nauramasta, mettän perkeleet
pitää heittämän pois syömästä vuotavata
pirun paskaa, ja pissihaukat pitää heittämän
pois lentämästä pimeydestä ja
syömästä hiiriä. Niin myös pitää hukan
penikat heittämän pois ulvomasta, jos he
tahtovat taivaan valtakuntaan tulla. Sillä
sinne ei pääse mitään saastuttavaa sisälle.
Mutta ei ole hattarat ennen lakanneet
nauramasta, ennen kuin huutajan ääni rupeis
korvessa huutamaan. Eikä ole mettän
perkeleet lakanneet syömästa pirun
paskaa, ennen kuin se sama huutajan ääni
rupeis huutamaan korvessa. Eikä ole
hukan penikat heittäneet pois ulvomasta
ennen kuin se sama huutajan ääni rupeis
kuulumaan korvessa. Sillä nämät kaikki
rupeisit kurkistelemaan ja korviansa nostamaan
pystöön, koska huuto tuli korvessa.
Se oli heidän mielestänsä niin outo
ääni, ettei he malttaneet olla kuuntelematta.
Ja vaikka hattarat siinä irvistelit ja
mettän perkeleet kiroisit ja pissihaukat
vääntelit kaulaansa ja katselit takaperin,
niin on kuitenkin muutampi osa heistä
lakannut nauramasta ja irvistelemästä.
Mutta kyllä vielä on hattarat ja mettän
perkeleet, jotka nauravat ja irvistelevät,
koska huutajan ääni kuuluu korvessa, ja
net ovat niin palttuneet, ettei ne tohi enää
tulla liki. He asuvat nyt heidän luolissansa
niinkuin karhu pesässänsä imien
kynsiänsä. Laviammalta kirjoittaa Evankelista,
että maakunta meni kuuntelemaan
Johanneksen lakisaarnoja ja annoit
itsiänsä kastaa. Mutta mitä varten
maa kunta meni korpeen kuuntelemaan
Johanneksen saarnoja? Olikohan heillä
totinen halu kuulemaan Johannekselta,
mistä tie menee taivaaseen, vai oliko
heillä ainoastaan kurkistelemahalu? Minä
luulen enimmässä osassa olleen
enemmän kurkistelemisen halu kuin
totista sielun hätää. Sillä jos maakunnalla
olis ollut oikia halu iankaikkisen elämän
perään ja oikia muret sielunsa autuudesta,
niin olisit he ilman epäilemättä
molemmilla korvilla kuunnelleet Johanneksen
lakisaarnoja. Mutta he kuuntelit
ainoastans toisella korvalla ja annoit
hänen sanojansa mennä ulos toisen korvan
kautta. Muutamat ylönkatsoit häntä
ja muutamat suutuit hänelle sen hirmuisen
haukkumisen tähden, ja muutamat
sanoit, että Johanneksella on perkele.
Kuitenkin tunnustit he syntiänsä ja annoit
itsensä kastaa. Tämä paikka ei ole sama
tämänaikaisilIe suukristityille, jotka ovat
sen ylösvalaistuksen saaneet helvetistä,
ettei ihminen tarvitse syntiänsä maailmalle
huutaa. Ilmankin semmoiset armonvarkaat
luulevat, ettei ole ennenkään
vaadittu synnintunnustusta. Mutta me
kuulemma nyt Evankelistan Matteuksen
edellämainituista sanoista, että ne ihmiset,
jotka annoit heitänsä kastaa, ne
tunnustit myös syntiänsä. Olikohan se
synnin tunnustus salarippi, vai olikohan
se julkinen synnintunnustus? Ei se ole
missään paikassa kirjoitettu, että se olis
ollut salarippi. Vaan me kuulemme jo
Josuan kirjassa 7. luvussa, että vanhassa
Testamentissa ei ole salarippi ollut, vaan
Jumala on vaatinut, että salhaiset
rikokset piti tuleman ilmi, niin kuin se
mies, joka oli varastanut hopiata ja
vaatteita Jerikon kaupungista, häätyi
tunnustamaan syntiänsä julkisesti, koko
Israelin seurakunnan edessä, niin on
myös Davidi tunnustanut huoruutensa
julkisesti, ja niin on myös Johannes
Kastaja vaatinut julkisen synnintunnustuksen
niiltä, jotka kastettiin. Mutta armonvarkaat
tahtovat kunnian kanssa
mennä taivaaseen, sillä he vaativat salarippiä
niinkuin paavilaiset. Ja sen salaripin
kautta he pääsevät kunnialla kulkemaan
helvetin portista sisälle. Josuan
kirjassa 7. luvussa nähdään, että koko
kansa tuli kirotuksi yhden salhaisen
pahantekijän tähden, joka oli varastanut
pakanallisesta kaupungista hopiata ja koreita
vaatteita, ja kätkenyt sen varastetun
kalun kotoonsa. Niin ankara oli Jumalan
vanhurskaus silloin vaatimaan synnin
tunnustusta. Jumala on silloin vaatinut,
että salaiset rikokset pitää tuleman ilmi,
ja että koko seurakunta pitää tietämän,
minkäkaltainen varas ja huora sinä olet.
Ne harvat sielut, jotka Johanneksen saarnain
kautta ovat tulleet oikiaan synnin
tuntemiseen ja ovat kastamisen jälkeen
tunnustaneet syntiänsä, muistakoon, että
Johanneksen kaste on yksi parannuksen
kaste. Mutta ei ne sillä kasteella vielä
pääse taivaan valtakuntaan, vaan heidät
pitää vielä kastettaman Pyhällä Hengellä
ja tulella. Sillä Johannes itse on sanonut:
“Minä kastan tosin vedellä parannukseen.
Mutta se, joka minun jälkeeni tulee,
Hän kastaa teitä Pyhällä Hengellä ja
tulella. Monta on tosin kastettu vedellä,
mutta ei ole vielä moni kastettu Pyhällä
Hengellä ja tulella, ja sen tähden häätyi
Paavali toisen kerran kastamaan kaksitoista
miestä, jotka olit Johanneksen
kasteella kastetut, niin me näemme siis,
ettei ihminen tule vielä autuaaksi
Johanneksen kasteella, vaan hänet pitää
kastettaman Pyhällä Hengellä ja tulella.

Niin rukoilkaat siis kaikki, jotka olette
Johanneksen kasteella kastetut ja olette
tulleet totiseen katumukseen ja parannukseen,
että te tulisitte kastetuksi Pyhällä
Hengellä ja tulella, että te tulisitte
osalliseksi Jumalan lasten oikeudesta, että
te saattaisitte huutaa valittuin lasten
hengellä: Abba Rakas Isä meidän, joka
olet taivaissa!

Evankeliumi Johannes 1: 12

Tutkintoainet: Minkä tähden fariseukset
tahtovat tietää, mikä mies Johannes
on? Sen tähden ilmankin, että he pääsisit
kantamaan hänen päällensä, että hän on
yksi villihenki; sillä ei fariseukset uskoneet,
että Johannes on oikea opettaja,
miksi hän on niin kova haukkumaan ja
tuomitsemaan kunniallisia ihmisiä? Fariseukset
päättävät, että Johanneksella on
perkele. Ensiksi sen tähden, että Johannes
on niin kova elämän laadussansa. Ei
ole hän niinkuin muut herrat herkullinen
ja korea. Ei hän pane viinaa suuhunsa, ja
maailman herrat niinkuin Jerusalemin
papit, ja leviitat, jotka ovat fariseukset,
saattavat jo siitä syystä sanoa, että
Johanneksella on perkele, koska ei hän
tahdo viinaa maistaa, joka heidän
mielestänsä on paras Jumalan siunaus. Ja
koska Johannes ei pane viinaa suuhunsa,
niin se on arvattava, että hän haukkuu
juomareita ja viinaporvareita. Vaikka
fariseukset ei olleet tosin juomarit, sillä
he saatoit soimata Jeesusta Nazarenusta
juomariksi ja syömäriksi, koska ei Hän
eroittanut itseänsä muista ihmisistä ruuassa
ja vaatteissa, vaan söi kohtuullisesti
sitä ruuan laitosta, jota ihmiset Hänelle
annoit, ja maistoi Herran Ehtoollisessa
siitä viinapuun hedelmästä, jonka Hän oli
siunannut siksi Pyhäksi ruuaksi ja
juomaksi. Mutta ei Hänkään pannut sitä
vuotavata pirunpaskaa suuhunsa, jota tämänaikaiset
juomarit latkivat. Se vuotava
pirun paska on nyt niin makia mettänperkeleitten
suussa, niin kuin se siunattu
Viina Herran Ehtoollisessa on makia
uskovaisten suussa. Mutta Johannes ei
pannut sitäkään viinaa suuhunsa, joka
viinapuun hedelmästä oli tullut, ja sen
tähden Jerusalemin papit, leviitat ja
fariseukset ei tykänneet hänestä. Toinen
syy, minkätähden fariseukset ja Jerusalemin
papit lastaisit Johannesta i oli se,
että Johannes oli ruuassa ja vaatteissa
huonompi vielä kuin yksi raaka talonpoika,
sillä tämänaikaiset talonpojat ei
viittis niin huonoissa vaatteissa käydä
kuin Johannes Kastaja, jolla oli vaate
kamelin karvoista ja hihnainen vyö
hänen vyönänsä. Mutta tämänaikaisilla
talonpojilla on usein verkavaatteet niinkuin
maailman herrat pruukaavat pitää.
Ei myös tämänaikaiset talonpojat tule
niin huonolla ruualla aikaan kuin Johannes
Kastaja, sillä hänen ruokansa oli
heinäsirkat ja metsähunaja. Koska siis
Johannes Kastaja oli näin huonoissa
vaatteissa, niin ei yksikään maailman
herroista saattanut kutsua häntä häihin eli
pitoihin, ja tämä oli jo yksi syy, minkätähden
Jerusalemin papit, leviitat ja
fariseukset ei saattaneet häntä pitää
oikiana opettajana, vaan he pidit häntä
vääränä profeettana ja villihenkenä, koska
he sanoit, että Johanneksella on perkele.
Ei semmoinen opettaja kelvannut
maailman herroille kumppaniksi. Ei Jerusalemin
papit ja fariseukset saata semmoisen
kanssa tulla aikaan, joka on niin
huonoissa vaatteissa, eikä myös pane
viinaa suuhunsa. Ja kuinkapa Jerusalemin
papit, leviitat ja fariseukset saattavat
semmoista opettajaa pitää oikeana,
joka haukkuu kunniallisia ihmisiä kyykäärmeen
sikiöiksi. Jerusalemin papit, leviitat
ja fariseukset suuttuvat senkaltaiselle
koiralle, joka ei tee muuta kuin
haukkuu parhaat miehet seurakunnassa.
Sillä koska tämä huutavan ääni korvessa
rupeis huutamaan parannusta kaikille,
niin olivat kaikki kuurot ja mykät.

Muutamat sanoit, että hänellä on
perkele, ja muutamat arvelit, että se on
yksi manalainen, joka siellä huutaa. Se
oli ensinnä niin outo tämä huutavan ääni
korvessa, että papit ja leviitat ja
fariseukset rupeisit kysymään: “Kukas
olet? Eli mikä mies sinä olet, joka niin
huudat, oletkopa sinä Kristus?” Niin
kysyvät vielä tämänaikaiset fariseukset,
koska Johannes alkaa huutamaan katumuksesta
ja parannuksesta. “Oletko sinä
Vapahtaja? Oletkos sinä anteeksiantaja?
Ja, miksikä sinä itses teet?” Se huutavan
ääni kuului ensinnä niin kuin yksi koira
olis haukkumassa. Koska nimittäin
Jerusalemin papit ja leviitat ovat mykät
koirat, niinkuin Jumala sanoo profeetan
Esaiaan kautta. Niin saavat kaikki
Jerusalemin papit ja fariseukset isot
silmät, koska semmoinen opettaja tulee,
joka ei ole mykkä koira. Mutta se kuului
myös hänen haukkumisestansa, ettei hän
haukkunut oravalle taikka jänikselle vaan
karhuille ja jalopeuroille. Sillä hän haukkui
niin vihaisesti, että jokainen saattoi
arvata pelkästään haukunnan laadusta,
ettei ne elävät ole jänikset eli oravat,
joille tämä koira haukkuu, vaan juuri
karhut ja mettän pedot. Kyllä he myös
sen kuulit, ettei tämä ole mykkä koira,
niinkuin muutamat Jerusalemin papit,
vaan tämä huutajan ääni korvessa haukkui
metsän pedoille niin hirmuisesti kuin
hän saattoi. Muutamat koirat haukkuvat
ainoastansa kerjäläisille, joiden vanhat
rääpäleet rieppaavat polvien ympäri.
Mutta tämä koira haukkui niille, joilla
olit koreat vaatteet, ja koska hän näki
herroja tulevan, rupeis hän oikein vihaisesti
haukkumaan: “Te kyykäärmeen sikiöt,“
jne. Näin kuuluvat hänen haukkusanansa:
“Jo on kirves pantu puitten
juureen, jne.” Mutta mitä se auttaa, että
koira haukkuu karhuille? Enemmän
semmoinen peto ärtyy ja paatuu koiran
haukkumisesta. Varoittaa hän ainoastans
perseensä, ettei koira pääsis sen kautta
puremaan, kusta vanha peto on hyvin
arka, erinomattain semmoinen peto, joka
syöpj vuotavata pirun paskaa ja jolla hän
vahvistaa luontonsa. Mutta semmoinen
mettän peto suuttuu pahemmin koiralle
kuin viholliselle, joka puitten takana naakii,
ja sen saman asian tähden pääsee
vihollinen ampumaan häntä ja hänen
nahkansa nylkemään. Juuri niin kävi juutalaisille,
jotka suuttuivat koirille, sekä
Johannekselle että Vapahtajalle, ja tulit
sen hengellisen vihan kautta niin sokiaksi,
ettei ne ymmärtäneet enää varoittaa
itsensä vihollisilta. Ensiksi tulit maalliset
viholliset ja hävitit heidän ruumiitansa,
ja se hengellinen vihollinen pääsi
viimein paistamaan heidän sielujansa
helvetissä. Ja niin se käypi kaikkein niiden
petoin kanssa, jotka suuttuvat koirille.
He tulevat sen hengellisen vihan
kautta sokiaksi ja yllyttävät vihollisia
päällensä. Jokainen kansa, jokainen
seurakunta ja jokainen ihminen, joka ei
täällä ota vaarin huutajan äänestä ja tee
parannusta, tulee tässä ajassa jo köyhäksi
ja sitte iankaikkisuudessa onnettomaksi.

Kohta viisaammat ovat jänikset ja
eksyväiset lampaat, jotka ei tappele
koiran kanssa, vaan lähtevät pakenemaan
johonkin turvapaikkaan. Ei heillä ole
semmoinen luonto kuin karhulla, että he
rupeisit koiralle suuttumaan. Jänis lähtee
varsin pakenemaan koiran haukkumisesta,
ja eksyväiset lampaat myös pelästyvät
koiran haukkumisesta ja lähtevät
juoksemaan paimenen tykö, sillä ei koira
tee lampaille vahinkoa, vaan hän ajaa
heitä paimenen tykö. Ja paimen pitää
semmoisen lammaskoiran hyvässä arvossa,
joka ajaa lampaita kotia. Mutta jos
joku lammaskoira olis semmoinen, että
hän rupeis lampaita puremaan, niin häneltä
fiilataan hampaat. Johannes Kastaja
oli yksi lammaskoira, joka oli kiivas
haukkumaan sekä keitureita että lampaita.
Mutta keiturit tekevät vastuksen
koiralle ja rupeavat puskemaan. Niin teit
myös Juudalaiset, ne rupeisit puskemaan
ja sen tähden ne paaduit enemmin ja
enemmin, jota enemmin Johannes heille
pani Jumalan ankaran vanhurskauden silmäin
eteen. Erinomattain oli se iso peto,
Herodes, julma vihaamaan tätä totuuden
tunnustajaa, ja hänen huoransa kohta
pahempi, joka ei saanut tunnon rauhaa,
ennen kuin hän sai leikata Johannekselta
kaulan. Semmoinen katkera sappi on
huorilla, että he kantavat kuole(tta)vaista
vihaa totuuden tunnustajalle, joka heitä
haukkuu huoruudesta. Mutta helvetissä
taitavat perkeleet ruveta tanssaamaan
huorain kanssa palavassa liekissä, ja
siellä saavat huorat kuulla, kuinka kauniisti
riettaan enkelit laulavat huoralauluja
heille. Se saattaa olla oikia kissan
ääni, jota kaikki katumattomat huorat
saavat kuulla helvetissä.

Johannes tosin oli kiivas haukkumaan
maailman herroja ja maailman huoria.
Mutta net olit niin paatuneet, ettei tullut
hänen haukkumisestansa paljon hedelmätä
ennen kuin vasta jälkeen apostolitten
aikana, koska muutamat Johanneksen
sanankuulijoista kastettiin Pyhällä
Hengellä ja tulella. Ja niin muodoin
oli Johannes niin huutanut korvessa, että
muutamat, ehkä harvat, rupeisit huomaitsemaan
heidän viheliäisyytensä. Hän
oli niin haukkunut, että muutamat, ehkä
harvat sielut, jotka olivat niin kuin eksyväiset
lampaat, joita Vapahtaja tuli hakemaan
Israelin huoneesta, peljästyit
tämän koiran haukkumisesta, rupeisit
pakenemaan Israelin Paimenen tykö.

Mutta maailman herrat ylönkatsoit
häntä ja sanoit hänellä olevan perkeleen.
He pidit ilmankin niin, että Johannes oli
ylpeydessä ja että hän oli yksi väärä
profeetta ja villihenki, joka niin hirmuisesti
haukkui ja tuomitsi kunniallisia
ihmisiä. Ja nyt tulevat Jerusalemin papit
ja leviitat, joita Evangelista sanoo olevan
fariseuksista, niin kuin he vissimmästi
ovat semmoiset papit. He tulevat kysymään
Johannekselta: “Kukas olet?
Oletkos sinä Kristus? Oletkos sinä
Vapahtaja eli oletkos sinä anteeksi
antaja? Vai oletko sinä yksi profeetta?
Onkos Jumala pannut sinua opettajaksi ja
tuomariksi meidän päällemme?” Semmoisia
kysymyksiä Jerusalemin papit ja
fariseukset panevat Johannekselle. Ja
missä tarkoituksessa he näitä kysyvät?
Onkos se tarkoitus, että ne aikovat
tunnustaa Johannesta senkaltaiseksi opettajaksi,
joka on lähetetty Jumalalta valmistamaan
Herralle tien? Vai onkos se
tarkoitus, että maailman herrat aikovat
parannuksen tehdä, koska he saavat kuulla,
kuka eli mikä mies hän on. Minä luulen
heidän tarkoituksensa olevan sen, että
he saisit kantaa hänen päällensä maaherran
eli raadin edessä, ja että he saisit
jotakuta syytä hänen päällensä. Johannes
sanoi niille lähetysmiehille: “Minä olen
huutavan ääni korvessa. Valmistakaat
Herran tietä.” Ja sillä vastauksella antaa
hän tiettäväksi, ettei hän ole Kristus eikä
Elias, eikä profeetta, vaan yksi huutavan
ääni korvessa. Koska hän ensinnä rupeis
huutamaan korvessa, oli maailman tuuli
vastaan, ettei hänen äänensä kuulunut
kauas, mutta aikaa myöten rupeis huutajan
ääni kuulumaan edemmäksi, ja jota
enemmän hän huusi, sitä enemmin ihmisiä
kokoontui kuulemaan, mikä huutaminen
se olis. Ja se on arvattava, koska
yksi ihminen huutaa korvessa, niin vaarat
ja pahdat vastaavat. Hänen huutonsa oli
näin: “Tehkäät parannus! Taivaan valtakunta
on läsnä!” Ja vaarat vastaavat: “On
läsnä!” Mutta viimein rupeavat suruttomat
huutamaan vuorille: “Langetkaat
meidän päällemme!” Ja vaarat vastaavat:
“Meidän päällemme!” Ja kukkuloille:
“Peittäkäät meitä!” Ja kukkulat vastaavat:
“Peittäkäät meitä!” Semmoinen huutaminen
tulee viimein niille, jotka täällä
armon ajassa eivät ole ottaneet vaarin
huutavaisen huudosta. Kuinka monta
ajastaikaa on jo huutajan ääni kuulunut
tässäkin korvessa, eikä ole vielä moni
ottanut vaaria hänen huudostansa. On
vielä kuurot ja mykät, jotka ei kuule
mitään. On vielä semmoisia mettän perkeleitä,
jotka irvistelevät, ja semmoisia
hukan penikoita, jotka ulvovat, vaikka
muutamat sielut ovat sen huutavaisen
äänen kautta löytäneet Jeesuksen ja
tulleet hänen opetuslapsiksensa, niin on
kuitenkin vielä paljon mettän petoja ja
pissihaukkoja, jotka lentävät hämyssä
huoneitten ympäri ja kurkistelevat ja
vääntelevät niskojansa.

Huutavaisen ääni korvessa huutaa:
“Valmistakaat Herralle tietä!” Tämä
huuto on jo kuulunut monta ajastaikaa.
Mutta ei ole vielä paljon tietä valmistettu
Herralle. En tiedä, onko huutajan syytä,
jonka piti valmistaman tätä tietä, vai
onko maa niin kova ja kivinen, ettei
rautakanki pysty. Me tiedämme, että
Johannes Kastaja freistais kovan lain
kautta valmistaa Herralle Jeesukselle tien
ihmisten sydämeen. Mutta ne olit niin
kovat ja niin paatuneet, ettei tullut tie
valmiiksi monen ihmisen sydämeen. Ja
niin se näkyy olevan vielä nytkin, koska
tien valmistaja tulee rautakangella, kohtaa
hän senkaltaisia isoja pahtoja, joita
itse rietas on vetänyt sinne pohjattomuuden
luolasta. Senkaltaisia pahtoja
ei jaksa yksi eli kaksi eikä vielä
kymmenen miestä kangoa ylös ja
vierittää pois tien päältä. Ja se näyttää
niin kuin menis tien rakentajan työ
hukkaan, koska maailman tuuli ottaa tien
pois sitä myöten kuin se aukenee. Jos
tien valmistaja saapi jonkun kyynärän
päivässä valmiiksi, niin ottaa rietas ja
vierittää kiviä sijaan, niin että se näyttää
siltä kuin täytyis meidän Herramme
pyörtää takaisin, koska ei Hän pääse
kulkemaan edeskäsin. Ja mikähän siinä
mahtaa olla syynä, ettei Herra Jeesus
enää pääse kulkemaan ihmisten sydämiin?
Taitaa olla siinä syy, että huutajan
ääni on langennut, ettei enää hattarat ja
mettän perkeleet pakenee Vai onko siinä
syy, että ne loukkauskivet, jotka nyt vielä
jäljellä ovat, ne ovat niin isot, ettei
kukaan jaksa niitä pois vierittää? Emme
tiedä, mikä syy mahtaa olla siihen, ettei
Herra Jeesus pääse enää kulkemaan.
Mutta sen me näemme selkiästi, että pato
on tullut tien päälle, ja sen padon on
vihollinen ylösrakentanut. Ja koska ei
Herra Jeesus pääse kulkemaan, niin ei
pääse netkään harvat sielut kulkemaan
Elämän tielle, jotka ovat lähteneet
matkaan siinä autuaallisessa toivotuksessa,
että he kostuisit pian Isänmaalle.
Moni istuu nyt tien päällä ja arvelee,
pitääkö hänen vuovaaman aina edeskäsin,
vai pitääkö hänen pyörtämän takaisin.
Moni matkustavainen on myös
väsynyt tien päällä, ja riettaan enkelit
iloitsevat siitä, että muutamat matkamiehet
pyörtävät takaisin siihen paikkaan,
kussa hattarat ja pissihaukat ja
mettän perkeleet asuvat. Voi, voi teitä, te
väsyneet matkamiehet, jotka nyt rupeisitte
istumaan tien päälle ja odottamaan
siksi kuin tie tulee niin siliäksi, ettei enää
minkään kaltaista vastusta pidä oleman!
Miksette vaella niin kauan kuin valkeus
on? Miksette rukoile Kunnian Herraa,
että Hän lisäis teille voimaa pyrkimään ja
edeskäsin vuovaamaan, ettei pimeys teitä
käsittäisi, ennen kuin te kostutte Isänmaalle.
Jos pimeys tulee ennen kuin te
näette kynttilän loistavan Isänmaan kartanoissa,
niin te eksytte koko tiestä,
kadotatte sen kaitaisen tien, joka viepi
elämään. Voi teitä, te väsyneet matkamiehet,
jos te panette maata tien päälle ja
nukutte siellä siihen asti, että pimeys
tulee. Silloin jos te heräisitte jalopeuran
kiljumisesta pimeyden aikana, niin ette
tiedä enää, kuinka kaukana matkakumppanit
ovat, ette tiedä enää, mistä tie
menee taivaaseen, ja kuka tiesi huutajan
ääni on mennyt niin kauas, ettei se silloin
enää kuulu. Silloin täytyy teidän pyörtää
takaisin onnettomaan maailmaan, joka
on varastanut väsyneitten matkamiesten
laukun sillä aikaa kun he nukkuivat.
Kuka teitä maailmassa kiittää, koska te
sinne takaisin tulette? Kuka kiittää teitä
helvetissä, koska te sinne kostutte? Riettaan
enkelit siellä pilkkaavat ja sanovat:
“Ohoi! kuinkas kävi reissu? Miksis pyörsit
takaisin? Mikset seurannut niitä
villihenkiä läpi ajan? Oliko hauska olla
tuskassa ja omantunnon vaivassa?” Katselkaat!
Semmoisia riettaan enkelit saarnaavat
niille onnettomille matkamiehille,
jotka pyörtävät takaisin maailmaan ja
helvettiin. Yhden ryypyn siitä vuotavasta
pirun paskasta he voivat antaa teille,
koska te tulette takaisin maailmaan. Ei ne
muuta kyllä anna.

Ja katsokaat nyt, te väsyneet matkamiehet,
kuinka huonossa tilassa ne
raukat ovat, jotka pyörtävät takaisin. Jos
niillä vielä kerran tulis halu vaeltamaan
elämän tiellä, niin on maailman tuuli
ottanut tien pois, ja armon ovi on suljettu
kiinni ja kaikki matkakumppanit ovat jättäneet,
ja silloin täytyy heidän sanoa: “Ei
ne minulle kelpaa. “ Niin katsokaat
perään, te väsyneet matkamiehet, kuinka
te kostuisitte päivän aikana Isänmaalle.
Vielä on vähäisen valkeutta teidän keskellänne.
Vielä on huutavaisen ääni korvessa,
joka silloin on huutanut, koska te
olitte kaikki kuurot ja mykät. Vielä edesajaja
ja tien valmistaja Herralle Jeesukselle
huutaa väsyneille matkamiehille:
“Älkäät väsykö tien päälle!” Vai onko
huutajan ääni niin langennut, ettei
viimeiset enää kuule sitä? Pyrkikäät siis,
te väsyneet matkamiehet, ja vaeltakaat
Elämän tiellä niin kauan kuin vähäisen
valkeutta vielä on ja niin kauan kuin
huutajan ääni korvessa vielä kuuluu.
Pyrkikäät ja rukoilkaat väsymättömästi,
että te kostuisitte ennen iltaa Isänmaalle,
ennen kuin ovet suljetaan kiinni ja ennen
kuin Ylkä menee hääsaliin Morsiamensa
kanssa. Aamen. "

"sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle!
Mutta te ette ole tahtoneet."

"Katso, teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi! Sillä minä sanon teille; tästedes te ette näe minua ennenkuin sanotte: "Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen."

Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta, minun kansani rikkomusten tähden kohtasi rangaistus häntä. Näin näki Jesaja jo 800 vuotta ennen kuin hänen profetiansa Messiaasta toteutui.