Zailam -unimatkaaja

KultaharjaLeijona kirjoitti:

TÄMÄ ON IHAN PERINTEINEN SATU... =)
SE ON PALANEN TAI... HÄIVÄHDYS ERÄÄSTÄ UNESTANI, JOKA TUOTTI MINULLE SUURTA MIELIHYVÄÄ PITKÄÄN!
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Eräänä iltana eräs hyvin pieni tyttö sulki silmänsä ja kuvitteli. Pian hän tupsahtikin omaan maailmaansa. Kaikki olivat iloisia hänen saapumisestaan ja kaikki metsän puut kumartuivat syleilemään häntä juurakkokäsillään. Tytön IKIOMASSA MAAILMASSA ei ollut kaupunkeja tai taloja. Siellä ei ollut elektroniikkaa eikä sähköä, mutta taivaalta saattoi alkaa sataa vaikka hattaroita -millä hetkellä hyvänsä! Pieni tyttö kulki joen rantaan ja kumartui polviensa varaan aivan vesirajan tuntumassa. Hän odotti ja leikki vedessä, kunnes näki tutun hahmon tulevan. Hahmo saapui riikinkukko-kuvioisessa viitassaan koivumetsästä, jostain kukkuloiden takaa. "Ihana nähdä sinua!" tyttö hihkaisi ja ystävykset syleilivät.
"Zailam, haluaisin että kasvaisit suureksi." Niin Zailam kasvoi. Kasvoi niin suureksi, että kohosi pitkine selkineen auringon eteen.
"Ei Zailam NOIN suureksi!" Tyttö nauroi ja Zailamista tuli jälleen ihan pieni.
Se totteli pienen tytön sanoja niin hyvin kuin vain osasi. Tyttö ja Zailam kulkivat joen viertä pitkin ja uivat tyrskyävässä meressä, jonka he löysivät. Kun alkoi olla myöhä, tyttö keksi jotain: "Zailam, haluan lentää sinulla katsomaan, mihin aurinko on kadonnut." Niin Zailam levitti upeat siivensä ja tyttö kiipesi selkään. He liitelivät taivaalla, ja linnut visersivät tervehdyksiä kun tyttö vilkutti niille. Aurinkoa ei löytynyt, mutta äkkiä he huomasivat että he olivat saapuneet suurelle aavikolle. Siellä täällä näkyi laihoja ja janoisia eläimiä ja siellä aurinko porotti! Aivan liian kovasti...
"Heitä täytyy auttaa!" Tyttö sanoi ja Zailam lensi taivaalle. Tyttö otti yhden pilven ja puristi sitä niin, että vesi ryöppysi aavikolle ja kaikki aavikon eläimet menivät juomaan. Kun ystävykset jälleen saapuivat Mielikuvitusmaahan, he törmäsivät vanhaan Meira-vuoheen.
"Voi voi!" Se sanoi, "Minua palelee niin että luiden ytimiäkin vihloo! Minne aurinko onkaan kadonnut?" Tyttö selitti, että se on mennyt aavikolle mutta kun tyttö ja Zailam hymyilivät, aurinko palaisi takaisin. He olivat taas saaneet paljon aikaiseksi!
"Minun on nyt mentävä." Sanoi Zailam ja lähti kohti kukkuloita. "Mikseihän Zailam näytä minulle koskaan sitä paikkaa, jossa hän asuu?" Tyttö mietti hiukan pahoillaan. Meira katsoi häntä ystävällisesti ja he lähtivät yhdessä kohti metsän laitaa. "Ehkä Zailamkin on unimatkaaja ja hänen salainen porttinsa on kukkuloiden takana! Ehkä hänen on siksi aina lähdettävä niin aikaisin! Aurinko varmaan nousee toisaalla aikaisemmin."
"Ehkä." Meira sanoi ja vilkutti pienelle tytölle kun hän katosi hitaasti näkyvistä, "Nähdään taas!"
Zailam saattoi olla todellisessa maailmassa missä vain... mutta unissaan tytön uskollinen ystävä, jolla oli harvinainen taito muuttua ihman miksi ikinä vain halusi.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Kommentteja? Tarina ei sinäänsä ole hyvin kerrottu, mutta se onkin uneni. Tavallaan. =)
Valveuni joka jatkui kun nukahdin.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä