Laihduin puolessa vuodessa n. 13 kiloa,puhtaasta stressistä, en laihduttanut.
Viime jouluna painoni oli 67, koko 38/40. Nyt painan 53kg, ja kokoni 34/36.
Pikkuhiljaa ruokahaluni on alkanut kadota ja olen alkanut vahtia syömisiäni. Olen sairastanut anoreksiaa ja bulimiaa, mutta ei kovin rajua, kausittaista. Mutta nyt 10 vuotta se on kummitellut.
Nyt alan vasta tajuta että olen hoikka. En koe olevani lihava, MUTTA, jos herkuttelen, en treenaa pariin päivään tai tunnen syöneeni päivän aikana liikaa, oloni muuttuu heti "läskiksi".
Alan pelätä että sairastun uudelleen. Treenaan 5-6krt viikossa, pilatesta ja voima/aerobistaharjoittelua. Olen alkanut jossain vaiheessa korvaamaan aterioita eräällä proteiinijauheella (en sano nimeä), joka toimii periaatteessa myös ateriankorvikkeena. Juon PALJON, vettä, vihreää teetä (edistää aineenvaihduntaa), kahvia. Olen tajunnut että täytän sillä mahaani. Kaikki on tullut hiipien, ja toissapäivänä kauhistuin, koska kun olin syönyt mozzarellapizzan ja kevytjäätelöä, päätin seuraavana päivänä pitää "paastopäivän", eli kuntoilin, ja otin kolme annosta proteiinijuomaa. Koko päivän aikana. Se rauhoitti mieltäni.
Välttelen ruokailuja, ja otan vähän, juon teetä, tupakoin, eikä minulla oikeastaan koskaan edes ole nälkä, tai maha murise. Haluaisin painaa 50 kiloa. Tajuan, että saavutan sen pian. Mutta, tuntuu kuin olisin luisumassa taas ansaan, laihtuminen ei ole pääasia, vaan kontrolli, ja "puhdas" tunne, ei tönkkönä ruoasta, helpompi. Toistaiseksi olen ollut ovela, vaikka poikaystäväni aavistelee jotain, tietäen aikaisemmista syömisongelmistani. Kukaan ei vaan tule kysyneeksi olenko syönyt. Saatan syödä pilttiä ja muita soseita, ruokaa toki myös, mutta vähän, liian vähän. Varmasti alle 1200kcal päivässä. En halua tätä, en enää, mutta mitä teen, ajatuskin että joku "puuttuisi" asiaan pelottaa, mutta en halua siihen kierteeseen enää. Treenaminen on henkireikäni, se ei ole pakkopullaa. Jos yksi päivä jää väliin, se on vaikeaa. Koska ei tee mitään. Ja sitten ajattelin, siivosin, kävin ostoksilla, kävelin, (lasken siis taas kaloreita). Samoin ruuista. Olenko sairastumassa uudelleen? Mitä minun pitäisi tehdä? Kiitos että jaksoit lukea tekstini. Olen kiitollinen kaikista vastauksista.
Viime jouluna painoni oli 67, koko 38/40. Nyt painan 53kg, ja kokoni 34/36.
Pikkuhiljaa ruokahaluni on alkanut kadota ja olen alkanut vahtia syömisiäni. Olen sairastanut anoreksiaa ja bulimiaa, mutta ei kovin rajua, kausittaista. Mutta nyt 10 vuotta se on kummitellut.
Nyt alan vasta tajuta että olen hoikka. En koe olevani lihava, MUTTA, jos herkuttelen, en treenaa pariin päivään tai tunnen syöneeni päivän aikana liikaa, oloni muuttuu heti "läskiksi".
Alan pelätä että sairastun uudelleen. Treenaan 5-6krt viikossa, pilatesta ja voima/aerobistaharjoittelua. Olen alkanut jossain vaiheessa korvaamaan aterioita eräällä proteiinijauheella (en sano nimeä), joka toimii periaatteessa myös ateriankorvikkeena. Juon PALJON, vettä, vihreää teetä (edistää aineenvaihduntaa), kahvia. Olen tajunnut että täytän sillä mahaani. Kaikki on tullut hiipien, ja toissapäivänä kauhistuin, koska kun olin syönyt mozzarellapizzan ja kevytjäätelöä, päätin seuraavana päivänä pitää "paastopäivän", eli kuntoilin, ja otin kolme annosta proteiinijuomaa. Koko päivän aikana. Se rauhoitti mieltäni.
Välttelen ruokailuja, ja otan vähän, juon teetä, tupakoin, eikä minulla oikeastaan koskaan edes ole nälkä, tai maha murise. Haluaisin painaa 50 kiloa. Tajuan, että saavutan sen pian. Mutta, tuntuu kuin olisin luisumassa taas ansaan, laihtuminen ei ole pääasia, vaan kontrolli, ja "puhdas" tunne, ei tönkkönä ruoasta, helpompi. Toistaiseksi olen ollut ovela, vaikka poikaystäväni aavistelee jotain, tietäen aikaisemmista syömisongelmistani. Kukaan ei vaan tule kysyneeksi olenko syönyt. Saatan syödä pilttiä ja muita soseita, ruokaa toki myös, mutta vähän, liian vähän. Varmasti alle 1200kcal päivässä. En halua tätä, en enää, mutta mitä teen, ajatuskin että joku "puuttuisi" asiaan pelottaa, mutta en halua siihen kierteeseen enää. Treenaminen on henkireikäni, se ei ole pakkopullaa. Jos yksi päivä jää väliin, se on vaikeaa. Koska ei tee mitään. Ja sitten ajattelin, siivosin, kävin ostoksilla, kävelin, (lasken siis taas kaloreita). Samoin ruuista. Olenko sairastumassa uudelleen? Mitä minun pitäisi tehdä? Kiitos että jaksoit lukea tekstini. Olen kiitollinen kaikista vastauksista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kertoisin näin sivusta seuraajana.
Pelkäät,että joku alkaa olla huolissasi sinusta.
Minusta se kertoo,että olet ajautunut vanhoihin
tapoihin.Älä piiloudu nyt.
Tsemppiä elämääsi nyt ja jatkossa!!!
Hei, Surupupu! Tuo anoreksia & bulimia on noidan kehä. Silloin yläaste - ikäisenä mä olin saman painoinen kuin nyt, painavampikin. Ja mä pidin itteeni hoikkana, laihana. Mutta se oli aikas rankkaa, kun mun "kaveri" piti itteensä laihana, vaikka oli mua pidempi & painavampi ja rotevampi.
Ja mua lihavana. (162/48-52) Se oli rankkaa. Ja niin mä sairastuinkin sitten myöhemmin lievästi anoreksiaan, painoin 45 kg. Sitä jojoilua kesti aikansa... kun painoin 55 kg, päätin laihduttaa. Ja se onnistui. 2 vko: ssa putos 10 kiloo paino ja olin tyytyväinen, joillekin kauhistus. No, mä en tarkkaillut syömisiä, join vihreetä teetä ja söin jätskiä, liikuin...
Ja taas myöhemmin lihoin, jostain syystä laihduin ja lihakset kuihtuivat - mutta läski vielä jäi :o) ! - ja paino tippui sinne 40 kiloon pari vuotta sitten. Nyt aloitin tänä vuonna voimistelemaan, kun en jaksa muuten liikkuu (sairaudet vaikuttaa jaksamiseen) ja sainkin painoani laskeen 50 kilosta sinne 45 kg.
No, sitten poistettiin pian 7 kuukautta sitten umppari tähystyksellä ja maha turposi 20 cm normaalista - eikä ole vieläkään poistunut. Yhä yritän voimistella ja tappelen painoni kanssa. Yritän sen jälleen saada takas sinne 45 kg, mutta oon tyytyväinen, jos se on alle 50.
Kyllä minäkin yritän voimistella enemmän, jos syön jätskiä ja siivouspäiviin ajoitan herkku hetkiä. Mutta kyllä, vaikka mä tiedän, että se ei oo pelkkää läskiä, vaan leikkauksen jälkeistä turvotusta (60 cm oli vatsan ympärys ja paisui 80 cm) , se masentaa hetkellisesti. Mutta mä voimistelen, minkä voin.
Hyvä Surupupu, tämä on noidankehä, mutta mä uskon, että toisiamme ja itseämme kannustaen me pääsemme eteenpäin. Kiitos, jos jaksoit lukea tarinani. Tahdoin vain kertoa, että et ole yksin.
Mä lähetän Sulle, Surupupu, Ison Halauksen ja iloa tuovan tervehdyksen. Kirjoita "vastaus" viesti tähän, jos tahdot. Hyvää syksyä :) terveisin Suzyanne
Kiitos sinulle tsempistä, iso rutistus myös sinne, olen nyt syönyt iltaisin leipää ja jogurttia, se on jo edistystä, vaikka se pieni peikko huutaa vieressä..
En herännyt tänään kuudelta treenaamaan, vaikka piti. Pieniä asioita, mutta kuitenkin. Paino nyt 52, sinnitellään molemmat, tiedän, että tämä olisi hyvä paino minulle, kun saisin vielä itsenikin uskomaan sen. Samoin sinulla.
Hyvää syksyä myös sinulle, ja voimahaleja roppakaupalla :)
sinä ainakin olet. Hyvä, että itse tiedostat sen. Niin olen minäkin ja pelkään tippuvani lopullisesti kuiluun.
Minä luulin niin vakaasti parantuneeni, 15 vuotta kaikki meni hyvin. Nyt kun minulle tuli kaikkia vaikeuksia, iski syömishäiriö täysillä päälle. Tuntuu niin kamalalta, kun tajuaa, ettei tämä ikinä lopu. Minä haluaisin joskus syödä huolettomasti ja kokea sen tunteen ettei vaa'alla käyminen ole ahdistavaa.
Kesällä yritin tosissani syödä, enkä käynyt vaa'alla. Lihoin ja ahdistus on nyt kamala. Kuinka saatoinkaan päästää itseni tähän kuntoon!!Se läskiksi tunteminen on niin TOTTA. Olen tänään syönyt omenoita. Äkkiä tajusin, että niissäkin on kaloreita ja heti tunnen itseni turvonneeksi möykyksi.
Yritä sinä hakea apua, eti tästä yksin pääse eroon. Minäkin yritän...
Mäki syön jonakin päivinä ihan liian vähän, joskus en syö kuin yhden hedelmän päivässä tai vain juon mehua tai vettä. Mulla tulee paha olo jos syön muuta ku hedelmiä tai vihanneksia. Tällä viikolla oon laihtunu 4kg.. voi olla liian nopeesti en tiiä :/
neljä kiloo viikos ! kiva!
liikutko paljonkin?
En liiku ku liikkatunneilla ja kun käytän koiraa lenkillä, en syö paljon muuta kuin hedelmiä ja vihanneksia muu ei nykyään maistukkaan
4 kiloa viikossa?? Se mikä siinä lähtee on neste ja itsesi huonoon kuntoon. Jos kyse on vain ruokahalun puutteesta --->lääkäriin.
On vaarallista syödä noin vähän, jos anoreksiasta kärsit, niin nyt on korkea aika hakea apua, tai romahdat fyysisesti..