CP-vamma?!

no miten olisi www.cp-liitto.fi
Ihan varmasti googlen kautta tuon löydät kun hakusanaksi laittaa cp-vamma.

CP-vamma ei ole mikään kehitysvamma, joten on luonnollista, että osa CP-vammaisista on älykkäitä. Minulla on muutamia CP-vammaisia kavereita yliopistolla, ja ihan hyvin ovat pärjänneet.

CP-vamma on ensisijaisesti liikuntavamma. Siihen voi liittyä erilaisia lisävammoja, kuten puhe- tai kehitysvamma. Vamma on syntynyt syntymässä tai varhaislapsuudessa aivojen hapenpuutteen takia. Uskoisin, että hapenpuute voi vaikuttaa moneen aivon osaan, mutta enpä tiedä, kun en ole opiskellut lääketiedettä. Lisäksi on yksilöllistä, kuinka suureen osaan aivoja hapenpuute on vaikuttanut.

Kannattaa varmaan hakea jokin lääketieteen kirja kirjastosta jos aihe kiinnostaa. Myös esimerkiksi Suomen CP-liitosta voi saada vinkkejä lisälukemistosta. Itse en ole lääketiedettä opiskellut yhtään, tiedän CP-vammasta vain kokemuksen kautta, joten kannattaa lukea tekstini varauksella. Mutta eiköhän joltain lääkäriltä tai lääkiksen opiskelijalta saa lisätietoa jos ei kirjoja meinaa löytyä.

..että kysy toki. Tuskin se avustettavaasi haittaa. Sekin voi toisaalta tuntua hassulta ettet uskalla vammasta mitään sanoa tai kysyä.

CP-vamma

Kirjainyhdistelmä CP on lyhenne englannin kielen sanoista Cerebral Palsy, joka tarkoittaa alkuaan aivohalvausta. Nyt CP-vamma määritellään kehittyvien aivojen liikkeistä ja asennoista vastaavien keskuksien ja niiden yhteyksien kertavaurioksi, joka on syntynyt raskauden aikana tai varhaislapsuudessa (0-3v). CP ei ole yhtenäinen vamma, vaan oireyhtymä, jonka haitta-aste vaihtelee vähäisistä toiminnan häiriöistä monivammaisuuteen.

SYYT JA RISKITEKIJÄT
Suomessa syntyy vuosittain noin 130-140 lasta, joilla todetaan CP-vamma. Arviolta kaksi lasta syntyy CP-vammaisena jokaista tuhatta elävänä syntynyttä lasta kohden. Suomessa on CP-vammaisia noin 6500.

CP-vamman syyt, vammamekanismit ja seuraukset ovat hyvin moninaiset. Sikiöaikana voidaan saada näkyviin valtaosa merkittävistä epämuodostumista. Toistuvat aivojen kaikututkimukset kuuluvat keskosen ja vammautuneen vastasyntyneen tavanomaiseen seurantaan.

Raskaudenaikana CP-vamman riskiä lisäävät esimerkiksi äidin raskausmyrkytys, monisikiöinen raskaus, istukan verenvuoto, äidin epätasapainossa oleva diabetes tai raskauden aikainen vakava tulehdus. Nämä syyt voivat aiheuttaa sikiön kasvuhäiriön, aivojen rakennehäiriön, aivoverenvuodon, tulehduksen tai ennenaikaisen synnytyksen.

Syntymän aikoihin CP-vammoista syntyy noin 20-40%. Synnytyksen yhteydessä lapselle voi tulla hapenpuute istukan tai napanuoran toiminnan häiriön vuoksi. Vastasyntyneen hoitamaton, matala verensokeri voi vaurioittaa aivokudosta.

Ennenaikaiset ja pienipainoiset vastasyntyneet lapset ovat selvä riskiryhmä. Noin 40 prosentilla alle 34 raskausviikkoisina syntyneistä lapsista todetaan aivoverenvuoto, joka lisää vammautumisriskiä heti lievemmästä vuotoasteesta lähtien. Yli 90 % vuodoista tapahtuu ensimmäisenä elinviikkona. Laaja aivoverenvuoto saattaa johtaa aivoselkäydinnestekierron häiriöön.

Noin 10 % CP-vammoista syntyy vastasyntyneisyyskauden jälkeen. Tavallisimmat syyt ovat aivokudoksen tulehdus (märkäinen aivokalvontulehdus tai aivokuume), tapaturmassa saatu kalloaivovamma tai aivoverenkierron häiriö.

CP-VAMMAN ERI MUODOT
Kliinisten oireiden perusteella CP-oireyhtymä luokitellaan seuraavasti:
1. Spastiset muodot, joissa lihasjännitys (tonus) on kohonnut
• diplegiassa alaraajat ovat vaikeammin spastiset kuin yläraajat
• hemiplegiassa spastinen halvaus on toisen puolen raajoissa
• tetraplegiassa kaikki raajat ovat spastiset

2. Dyskineettiset muodot, joissa tonus vaihtelee
• dystonisessa tetraplegiassa kaikki lihakset ovat ajoittain veltot, ajoittain liikaa jännittyneet
• atetoosissa eli pakkoliikkeisyydessä on nopeita, tahattomia liikkeitä päässä, raajoissa ja vartalossa

3. Ataktiset muodot, joissa on tasapainovaikeus ja huono liikkeiden hallinta.

LIITÄNNÄISVAMMAT
Noin 80 prosentilla CP-vammaisista on jokin liitännäisvamma. Yleisin liitännäisvammoista on puhevamma. Ensimmäisinä oireina voivat olla vaikeudet syömisen ja juomisen oppimisessa. Lapsella on häiriöitä suun ja nielun liikkeissä. Nämä oireet liittyvät läheisesti lapsen ääntelyyn, jokelteluun ja puhumisen oppimiseen.

Liikuntavammaan liittyy läheisesti tuntoaistimusten huono kehittyminen. Häiriintynyt raajojen asentotunto vaikeuttaa liikkeiden kehitystä ja hallintaa. Hahmotushäiriöt voivat liittyä kuuloon tai näköön. Näköön liittyvää karsastusta on neljäsosalla CP-vammaisista. Karsastus, silmien näkökyky ja mahdolliset muut silmäsairaudet on tutkittava, koska CP-vammaisella lapsella on silmien taittovikoja ja harmaakaihia enemmän kuin muilla lapsilla. Kuuloon liittyvistä hahmotushäiriöistä kuuloärsykkeiden erottaminen ympäristöstä tai kuullun ymmärtäminen voi olla vaikeaa. Eri aistien yhteistoiminnassa voi esiintyä ongelmia, jotka voivat aiheuttaa erilaisia vaikeuksia.

Noin 30 prosentilla CP-vammaisista lapsista on epilepsia. Se voi alkaa jo vastasyntyneenä tai puhjeta myöhemmällä iällä. Neljänneksellä CP-vammaisista on vaikea henkinen kehitysvamma.

CP-VAMMAN TOTEAMINEN
CP-vamman oireita ovat muun muassa imemis- ja nielemisvaikeudet, lihasjänteyden poikkeavuudet, motorisen kehityksen hitaus, varhaisten heijasteiden säilyminen tavallista pitempään, käden nyrkkiasento yli 3 kuukauden ikäisellä lapsella, liikkeiden pysyvä epäsymmetrisyys ja kiihtyneet jänneheijasteet.

Varhaisdiagnostiikka perustuu lapsen normaalin kehityksen ja kehitysheijasteiden esiintymiskausien tunnistamiseen. Ainoa keino CP-diagnoosin varmistamiseen on lapsen säännöllinen tutkiminen. Varhaisoireiden voimakkuudesta ei voi määritellä lapsen ennustetta. Ensimmäisten kuukausien lievät oireet voivat voimistua tai hävitä kokonaan. Tavallisesti diagnoosi varmistuu toisen ikävuoden loppuun mennessä.

Varhaiskuntoutuksen tavoitteena on kokonaisvaltaisesti aktivoida lapsen kehitystä. Fysioterapialla pyritään kehittämään lapsen motoriikkaa, estämään sen hidastumista sekä estämään varhaisten kehitysheijasteiden poikkeavat liikeradat ja asennot. Varhaiskuntoutuksen tavoitteena on lisätä myös lapsen oma-toimisuutta. CP-vammaisen lapsen kuntoutuksen onnistumisesta vastaa kuntoutusryhmä yhdessä vanhempien kanssa. Kuntoutustyöryhmään kuuluvat lastenneurologi, fysio-, puhe-ja toimintaterapeutti, psykologi, sairaanhoitaja ja kuntoutusohjaaja. Kuntoutustyöryhmä tukee lapsen perhettä päivittäisten toimintojen ohjaamisessa.

LEIKKI-IKÄ
Leikki-ikäisen lapsen kuntoutuksen tavoitteena on omatoimisuuden edistäminen. Lapsen itsetuntoa on tuettava ja hänen on annettava tehdä itse kaikki se, mihin hän pystyy. Jos lapsi on riippuvainen ympäristön avusta, saattaa lapsella olla vähän mahdollisuuksia vapaaseen leikkiin. Onnistunut päivähoidon valinta on merkittävä lapsen kehitykselle. Hän tapaa vammattomia ikätovereita ja oppii ikäkaudelleen tyypillisiä taitoja yhdessä muiden lasten kanssa.

Päivähoitoa varten tehdään kuntoutussuunnitelma yhteistyössä vanhempien ja viranomaisten kanssa. Lapsen henkilökohtaiset apuvälineet sekä tietokoneavusteinen kuntoutus tukevat omatoimisuutta ja leikin kehitystä. Kuntoutuksen tavoitteena voi olla myös jokin yksittäinen taito tai osa-alue esimerkiksi kommunikaatiovalmiuden harjoittaminen.

OPPIVELVOLLISUUS
Peruskoulun aloittamista ja siihen liittyviä ratkaisuja ryhdytään miettimään lapsen ollessa 5-vuotias. Jos lapsella on vaikea CP-vamma tai hän on monivammainen, niin hän kuuluu pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin. Tavoitteena on koulunkäynti omassa koulupiirissä yleisopetuksen opetusryhmässä. Oppimista voivat vaikeuttaa kömpelö hienomotoriikka, kommunikaatiovaikeus ja hahmotushäiriöt. Tällöin lapsi voi tarvita erityisopetusta, koulunkäyntiavustajaa, apuvälineitä ja kuljetuspalvelua. Osa CP-vammaisista lapsista hyötyy enemmän erityisluokalla tai -koulussa annettavasta opetuksesta. Koulunkäynnin onnistumiseksi tehdään koulutussuunnitelma, jossa huomioidaan lapsen tarvitsema kuntoutus ja tukitoimet.

Jos lapsi on monivammainen, hän voi käydä koulua näkö-, kuulo- tai liikuntavammaisten koulussa, harjaantumiskoulussa tai kehitysvammaisten opetusyksikössä.

Peruskoulun jälkeen opiskelu jatkuu keskiasteen koulutuksessa, lukiossa, ammattikorkeakouluissa tai yliopistoissa. Osa CP-vammaisista jää kaikkien edellä mainittujen vaihtoehtojen ulkopuolelle..

TÄYSI OSALLISTUMINEN JA TASA-ARVO
CP-vamma on liikuntavamma. Se asettaa usein rajoituksia tai erityisiä vaatimuksia asumiselle sekä yhteiskunnalliseen elämään osallistumiselle. Vammaispalvelulain mukaan kunnan tulee järjestää palveluasuminen ja asumisen tukitoimet sitä tarvitsevalle vammaiselle kuntalaiselle. Kuntien tulisi edelleen kehittää palveluasumista, kotipalvelua ja henkilökohtainen avustaja-järjestelmää tukemaan vaikeavammaisten henkilöiden itsenäistä asumista ja elämää aktiivisena kuntalaisena.

Suomen CP-liitolla on Helsingissä ja Turussa palveluasunnot fyysisesti erittäin vaikeavammaisille henkilöille.
Vaikean puhevamman vuoksi CP-vammainen henkilö saattaa käyttää erilaisia puhetta korvaavia kommunikaatiomenetelmiä. Suomen CP-liiton Puhevammaisten asiain toimikunta valvoo ja edistää puhevammaisten CP-vammaisten oikeuksia tasavertaiseen kommunikointiin yhteiskunnassa.

Liikkumiseen CP-vammainen tarvitsee vammaispalvelulain mukaista kuljetuspalvelua joko taksilla tai invataksilla. Myös saattajapalvelu voi olla tarpeen.

Teksti: Sini Pälikkö
Lähde: 2 tuhannesta -tietoa CP-vammasta
Lähde: LKT Raija Korpela: CP-vamma, mitä se merkitsee?

se varsinaisesti mikään kehitysvamma ole, mutta valitettavasti aika isokin osa (tuntemistani) cp-vammaisista on jämähtänyt aivan lapsen tasolle, ja se taas aiheuttaa sen että meilläkin jotka ei olla lapsen tasolla, on vaara joutua kärsimään jälkeenjääneiden cp vammaisten takia..ei oo todellakaan helppo lähestyä tuntematonta vammatonta, kun ei tiedä onko tällä vammattomalla mahdollisesti näitä idiootteja cp-vammaisia tuttavapiirissä ennestään. kyllä todella mä ainakin pelkään suunnilleen saavani turpaan jos mä menisin ihan tuosta vaan tekemään tuttavuutta vammattoman kans.

Olen ymmärtäny, että CP-vammat tulee synnytyksessä tai sitten tapaturmissa.

Miten terve suhtautuu, nii se kait on se, että oletetaan on oikeuksia tai sit ei.... Monesti se juttu on nii, että ei uskaletta edetä tutustumisessa vaan se jaa pariin sanaan... kait sen tutustumisen esteen takana on se, että kaverit ei sit tykkäis tai jos muuten nii omat vanhemmat ja sisarukset ei sulata.... En tiedä...

Mut tää vaan siksi, että aloittaja sanoi, että cp-vammaiset on tavallisia ihmisiä... se idioottimainen olo tulee kun ei itse sit uskalla enää olla olemassa.

Viesteissä onkin kerrottu jo monia asioita CP-vammasta, mutta en kuitenkaan malta olla itse kommentoimatta asiaa. CP on tosiaan AINA LIIKUNTAVAMMA, johon voi sitten liittyä esim. puhevammaisuutta tai älyllistä kehitysvammaisuutta. Valitettavasti monet lääkärit ja muut terveudenhuollon ammattilaisetkaan eivät vain tunnu tietävän sitä. Siksi suhtaudun lääketieteelliseen kirjallisuuteen melko suurella varauksella. Toinen melko yleinen virhekäsitys, siis kehitysvammaisuuteen rinnastamisen ohessa on se, että CP:n uskotaan voivan syntyä missä iässä tahansa. On totta, että nuorilla ja aikuisillakin saattaa ilmetä samankaltaisia motorisia oireita kuin CP-vammassa. CP-vammasta puhutaan kuitenkin vain silloin, kun oireet ilmenevät varhaislapsuudessa, yleensä ennen kolmatta ikävuotta. CP-vamman vaikutukset ovat varsin yksilöllisiä vaihdellen lievästä kömpelyydestä vaikeaan monivammaisuuteen. Vamma on luonteeltaan pysyvä ja ei-etenevä. Sen aiheuttamia haittoja voidaan vähentää kuntoutuksella. Kyse ei siis ole sairaudesta, joka voitaisiin kenties parantaa...

CP on ollut "kumppaninani"jo kolmekymmentä vuotta. Se on estänyt minua kävelemästä, mutta ei elämästä täyttä elämää. Olen hankkinut itselleni akateemisen koulutuksen ja jatkan aina tohtoriksi asti. Vaikeinta on ollut saada ihmiset ymmärtämään, että järki kyllä juoksee, vaikka jalat eivät edes kävele. No, "valistustyötä" tarvitaan edelleen.

Kysy vain rohkeasti vammasta, sillä vain kysymykset, jotka jäävät kysymättä, ovat tyhmiä!

Kysy ihmessä suoraan, mitä sitä kiertelemään, kun olet hänen kanssaan noinkin tiivisti tekemisissä, paras vastaaja on varmasti hän itse, tai vanhemmat. Tietysti tietoa voi kysellä myös cp-yhdistyksistä,(kokeile googlella) tai onko hänellä tukihenkilöitä joilta voit neuvoja kysellä.

cp vammoja monenlaisia onko joku tietty mistä haluaisit tietää? esim on spastisessa muodossa ynm

CP-vammainen on sellainen jolla on ulos tuonti vaikeuksia, kuten puhevika ja pakkoliikkeitä tai, joku muu. joka tekee ulos tuonti vaikeutta. Järken kanssa ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

avustan cp vammaista ja hän on perus empaattinen, tosin saatta olla ylilyöntejä että esim omaa rahaa ei osaa käyttää järkevästi, ja on kyllä taipumus myös kysellä suoraan asioita ja ei ne kokonaisuudet oikein hahmotu eli vaikka on ihan yliopistosta valmistunut niin kyllä mielllään sinne lapsen tasolle sitä käytöstä aina välillä.
Vaikea oikein ajatella että on vain liikuntavamma kun näkee omin silmin miten arjen asiat menee miten sattuu ja hän haluaa että avustaja tekee niin kuin hän haluaa, mikä välillä hidastaa pukemista, mutta sen asia kanssa on ihan ok olla.
Avustajan kannalta vaikein on mielisairas ja sitähän cp ei tarkoita, joten kyllä kannattaa kokeilla cp.n avustamista. Ja jo vanha avustaja osaa kyl neuvoa, miten pärjää ceparin kanssa. Ilahtuvat pienistä asioista.

itse olen vaikeimman taso luokituksen saaneen cp vammaisen avustaja. Ei liiku, on syötettävä, ja älyllinen taso ei ole normaali, talous retuperällä, mutta omasta mielestään hän on älykäs. Pärjään hänen kanssaan kun muistan että autismi on voimakas, ja pakkommieleteet, usein nostan jalkaa 5 kertaa jne...ja tiedän että hän ei vaan ymmärrä että minäkin tarvitsen ruokatauon, joten syön sitten ilman mitään numeroa, kun hän on ulkona istumassa. Jos alkaa väittelemään, se ei johda mihnkään, ei kä opettaminen, he ovat vammaisia, ja lapsia, ja se siitä...joskus joudun tekemään vähän asiota jotka helpottavat arkea eli laitan vaikka yhden annoksen riisiä, kun hän pyytää itse viis annosta, ja kerron että on viisi annosta, ja opputulos on että hän ei jaksa kunnolla edes yhtä annosta....nämä tulee kokemuksen kautta, ja ovat harmittomia. Heitä pitää osata käsitellä , ei väitellä, ja kehua kun he ovat hyviä vaikka siinä että he osaavat itse kertoa missä on vaikka työkalu. Haastavia mutta empatiaa löytyy vähän. Kaupunki luokittelee vaikeimman cp vamman tasoisen ihmisn täysipäiseksi aikuiseksi, joka toimii työnantajana???JOs minä toimisin noin työssäni, e n olisi pätevä,,,heh hee. Välillä on kädetön olo, kun näkee että rahat menee sen siliän tien mutta ei ole valtuuksia tehdä mitään...tärkein asia muistaa kaikkien vammaisten ja aivosairaiden kanssa on että he tekevät itsekkääsi välillä ihan mitä sattuu, ja jos tällaista ilmenee se pitää he lopettaa asiallisesti, jos se kohdistuu teidän työhönne, tai heti ilmoittaa siitä. Osa ihmisistä on kadottanut inhimillisyyden kokonaan ja on vaipunut 100% itsekkyyden tilaan, ja se on sitten aika hurjaa kyytiä jos saavat päähänsä jostain, vaikka netissä toisen innoittamana, että voi vaikka erottaa sinut siitä hyvästä että pesit paidan väärin...ilkeimmät keksivät siihen lisää juttuja. varuillaan ja ei ikinä kannata liikaa luottaa heidän empatiaansa, se on rajallista kuten muutkin toiminnot. tämä on aina kun on aivovaurioista kyse syytä muistaa että luonne saattaa muutta hirviöksikin, ja se on sitten vaikeaa välillä. Kerran kävi niin että eräs halvaantunut ihminen olikin ihan kauhea käytökseltään, siis kertakaikkisen ilkeä ja keksi tarinaa ihan miten sattuu. Ja kaiken huipuksi hän aina puhui että kun hän on sairas, ja hän tarvitsee tukea ja apua, ja sitä käytti aina hyväkseen ja keksi tarinoita miten hänet oli jäetty yksin, eli kyseessä 30 sekunttia ja hän kulki yksin kauppaan,ja miten kauheita muut ovat, Järjestelmällisesti hän itse tuhosi suhteensa sukulaisiin, hoitajiin ja avustajiin. Hän oli todella vaikeasti mielisairas, kaksisuuntainen tai narsismi, pelottavan ilkeä joka olisi mennyt ties miten pitkälle, ja lapsen tasoinen lopulta. Eli harhoissaan myös. Varoitukseni on siinä että hän oli päällepäin mukava, mutta kun katsoo häntä hän tuijoitti usein,ja kyttäsi joka sekuntti mitä tekee, hänen uskomuksensa olivat sekavia, ja se on iso hälytysmerkki!!!! Hän uskoi että häntä ei haluta hoitaa, ja silloin luulin että se on pikkujuttu, mutta kun mennään sinne vähän syemmälle niin sieltä löytyy ties miten hurjaa käytöstä-cp vammainen siis oli enemmän autisti ja hänellä oli pakkoliikkeitä, jalat jäykistyi ja sitten vain odotellaan rauhassa että ne rentoutuu että voi nostaa. Kun kysyy aina tehdäänkö näin ja cp vammainen vastaa että joo tai ei , niin sillä pärjää. Vaikk kyseessä on paperi, jonka tiedät itse olevan laatikossa, älä ala väittelemään, vaan joko otat sen ja sanot ohhoh, se onkin tässä, tai sitten annat hänen etsiä sitä.

cp vammaiset ovat joskus valmistuneita koulusta, myös yliopistosta, mutta avustaja on sen työn tehnyt ja eivät he työllisty koska työelämä vaatii enemmän, valitettavasti. Tällöin tulee mieleen isoveli systeemin puute, meillä on velvollisuus tuottaa ihmisen tasoista työtä, vaikka hän omasta mielestään on "lentäjä eikä tajua että on sokea." Työ johon kykenee ja saa palkaa palkitsee enemmän kuin opiskelu turhaan ja ei saa mitään.
tämä vaati toki uuden järjestelmän.

PAkkomielteet ovat tulleet vastaan usein, eli se on mielisairauden muoto johon ei auta että tehdäämpäs nyt näin, vaan joko lääkitys tai sitten laitetaan 10 kertaa se peiton kulma. Siksi vaatitivia, vaatii tosiaan hoitajan älyä ja tietämystä suhtautua oikein, muuten menee täyshuudoksi vaikka hampaiden pesu. Ihmiset usein ajattelevat että voi kun söpöjä tai pelottavia, totuus on että ovat usein hyvin haastellisia hoidettavia, koska itsepäisyys pysyy eli kehitys jää lapsen tasolle. En ole tavannut epäitsekästä, en vaikka kuinka haluasin.

Kyse on aivovammasta.