Tässä nyt jotaan tämmöstä sotkua..
en usko et kukaan pitää.. ja oon tosissani..
en pyydä vastauksia tänne.. enkä säälejä..
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
"Mikä saatana toi on?", Huusin pikkusiskolleni Sonjalle ja katsoin vuoroin pientä karhua ja 6 vuotiasta pikkusiskoani Sonjaa.
"Se on mun nalle",Sonja sano ja nosti nenänsä pystyyn ja käveli mun ohi taluttaen karhunpoikaa.
"Anteeks nyt vaan neitiseni!" Huusin Sonjalle ja lisäsin vielä "Toi ei voi olla sun Nalles!" "Se on elävä luontokappale".
"Mikä muka on luontokappale, tai ihan sama mikä se on se on silti mun NALLE!!",Sonja sanoi ja löi oven nenän edestäni kiinni.
Pirun ovela Tytteli..
Se on mun pikkusisko mut kumminki.. mitä jos äiti saa tietää..
Tälle on Pakko tehdä jotain.
"Sonjaa!" Huutelin ja katselin ympärilleni.
"Voi....", Manasin mielessäni.
"Mihin se nyt hävis?", Ajattelin ja olin vähällä pudottaa lasin lattialle kun jokin tönäisi mua.
"Sonja! Onks sun pakko tönii mua ko mulla on lasi
kädessä, siis sisko? Haloo?",Olin varmaan aivan punainen kiukusta ja jostain muusta.
En tiennyt olinko peloissani vai mitä?
Aivan outoa.
"Tanjaa!" "ootko sä nähnyt mun nallea?",Sonja kysyi ja katsoi ovelta.
"Sun nallea! Sun nallea! nyt saatanan kakara sä etit sun nalles annat sen mulle ja heitetään se pihalle!",Huusin kurkku suorana.
Nyt mä olin seonnut käskin antaa mulle sehän voi vaikka tappaa Sonjan.
"Sonja?,Missä se on?",kysyin.
"Siinä!",Sonja sanoi ja hymy peitti hänen kasvonsa.
"Missä?!",kysyin ja olin lähdössä Sonjaa päin...
"Siinä sun vieressä",Se sano.
"M-mun vieressä nyt sä..",sanoin hiljaa ja käännyin katsomaan sivulle kun joku kaatoi minut lattialle ja alkoi nuolemaan kasvojani.
"Karhu?",sanoin jossain hengittämisen välisssä
"Karhu jolla on kaulapanta?",sanoin ja katsoin kummaksuen pienen pientä valkoista karhunpoikaa päin.
"Niin, löysin sen pihalta",Sonja sanoi.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Siinä se arvoista lukijat..
Teos joka ei ilmeisesti jatku..
en usko et kukaan pitää.. ja oon tosissani..
en pyydä vastauksia tänne.. enkä säälejä..
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
"Mikä saatana toi on?", Huusin pikkusiskolleni Sonjalle ja katsoin vuoroin pientä karhua ja 6 vuotiasta pikkusiskoani Sonjaa.
"Se on mun nalle",Sonja sano ja nosti nenänsä pystyyn ja käveli mun ohi taluttaen karhunpoikaa.
"Anteeks nyt vaan neitiseni!" Huusin Sonjalle ja lisäsin vielä "Toi ei voi olla sun Nalles!" "Se on elävä luontokappale".
"Mikä muka on luontokappale, tai ihan sama mikä se on se on silti mun NALLE!!",Sonja sanoi ja löi oven nenän edestäni kiinni.
Pirun ovela Tytteli..
Se on mun pikkusisko mut kumminki.. mitä jos äiti saa tietää..
Tälle on Pakko tehdä jotain.
"Sonjaa!" Huutelin ja katselin ympärilleni.
"Voi....", Manasin mielessäni.
"Mihin se nyt hävis?", Ajattelin ja olin vähällä pudottaa lasin lattialle kun jokin tönäisi mua.
"Sonja! Onks sun pakko tönii mua ko mulla on lasi
kädessä, siis sisko? Haloo?",Olin varmaan aivan punainen kiukusta ja jostain muusta.
En tiennyt olinko peloissani vai mitä?
Aivan outoa.
"Tanjaa!" "ootko sä nähnyt mun nallea?",Sonja kysyi ja katsoi ovelta.
"Sun nallea! Sun nallea! nyt saatanan kakara sä etit sun nalles annat sen mulle ja heitetään se pihalle!",Huusin kurkku suorana.
Nyt mä olin seonnut käskin antaa mulle sehän voi vaikka tappaa Sonjan.
"Sonja?,Missä se on?",kysyin.
"Siinä!",Sonja sanoi ja hymy peitti hänen kasvonsa.
"Missä?!",kysyin ja olin lähdössä Sonjaa päin...
"Siinä sun vieressä",Se sano.
"M-mun vieressä nyt sä..",sanoin hiljaa ja käännyin katsomaan sivulle kun joku kaatoi minut lattialle ja alkoi nuolemaan kasvojani.
"Karhu?",sanoin jossain hengittämisen välisssä
"Karhu jolla on kaulapanta?",sanoin ja katsoin kummaksuen pienen pientä valkoista karhunpoikaa päin.
"Niin, löysin sen pihalta",Sonja sanoi.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Siinä se arvoista lukijat..
Teos joka ei ilmeisesti jatku..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.