Olen ollut jo vuosia masentunut, mutta nyt "melkein normaaliksi" olen saanut oloni. Välillä kyllä tulee huonoja oloja muttei onneksi niin paljon. Itsemurhaa olen yrittänyt ja osa minusta on iloinen siitä, mutta osa minusta suree etten onnistunut. Nyt kuitenkin olen olen suunnitellut, että elän tuonne kolme kymppiseksi ja sitten lopetan tämän. Taidan olla hieman outo. Haluan kokeilla vähän elämää ja sitten tuolloin kolmikymppisenä sitten lopetan sen jos en ola saanut siihen mennessä kerättyä mitään erityistä jonka takia elää. Olen siis 18-vuotias mies joten vielä noin 12 vuotta aikaa. Saa nähdä mitä siinä ajassa saavutan :D
itsemurhasta
stäppi
1241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
...suunnitelmassasi on se vaara, että siitä tulee tavallaan itseään toteuttava ennuste. Toisin sanoen, jos masentuneena teet tuollaisen suunnitelman, saatat (tiedostamattasi) alkaa laskea elämäsi varhaisen poispääsyn varaan, jolloin et mahdollisesti saakaan "kerättyä mitään erityistä jonka takia elää". Eli vaarana on elämän muuttuminen paradoksiksi.
Toisaalta, jos olet nyt jo "melkein normaaliksi saanut olosi", sinulla voi tietysti olla keskivertomasentunutta enemmän motivaatiota tehdä elämästäsi merkityksellistä kolmekymppisyyteen mennessä. Mutta mitä jos kohtaat vastoinkäymisiä (jokainenhan kohtaa niitä välillä elämässään)? Arveletko jo olevasi tarpeeksi vahva jatkamaan yritystä niistä huolimatta, vai onko vaarana että luisut masennukseen ja tuudittaudut jo olemassa olevaan itsemurhasuunnitelmaasi, jolloin siitä tuleekin taas itseään toteuttava ennuste?
Tarkoitukseni ei ole maalailla piruja seinillesi, mutta halusin että otat huomioon edellä mainitut sudenkuopat. Olen itse itsemurhasuunnitelmien "ammattilainen": yksivuotis- ja viisivuotissuunnitelmia on elämääni mahtunut, ja luulenpa että juuri näiden suunnitelmien vuoksi olen yhä masennusloukussa (ja aika tuntuu pysähtyneen...). Toisaalta, ihmiset ovat erilaisia. Minulle paras ratkaisu on se, että yritän vain määrätietoisesti ja sinnikkäästi toteuttaa joitain (ehkä muiden, epämasentuneiden, mielestä pieniä) haaveita ja tehdä joka päivä jotain mikä tuottaa minulle iloa. Siinä samlla, kuin huomaamatta, joitain suuria unelmiakin kenties täyttyy... Tulevaisuus on kokonaan auki.