Fenyyli isosyanaatti

FENYYLI-ISOSYANAATTI
HTP-ARVON PERUSTELUMUISTIO
Yksilöinti ja ominaisuudet
CAS No
103-71-9

EEC No
-

EINECS No
203-137-6

Kaava
C6H5NCO



Synonyymit
Karbaniili

Fenyylikarbimidi

Isosyanaattibentseeni

Isosyaanihapon fenyyliesteri

Molekyylipaino
119,12

Muuntokerroin
1 ppm = 4,87 mg/m3

1 mg/m3 = 0,21 ppm

Tiheys
1,096

Sulamispiste
- 30 °C

Kiehumispiste
158-168 °C

Höyrynpaine
1,4 mm Hg (20 °C)

Fenyyli-isosyanaatti on pistävänhajuinen neste. Se hajoaa vedessä ja alkoholissa, mutta liukenee hyvin eetteriin.

Varoitusmerkit
-

R-lauseet
-




Esiintyminen ja käyttö
Fenyyli-isosyanaatti on joidenkin torjunta-aineiden välituote. Sitä käytetään myös lää­keaineiden, optisten kirkasteiden, tekstiiliapuaineiden ja pehmitinten valmistuksessa sekä diamiinien ja alkoholien reagenssina.

Sitä voi esiintyä kaupallisen MDI:n epäpuhtautena.

Fenyyli-isosyanaattia esiintyy polyuretaanin lämpöhajoamistuotteena esim. MDI- poh­jaisissa valmisteissa.

Valimoiden polyuretaanisideaineisten muottien hajoamiskaasuissa on mitattu olevan 1 mg/m3 fenyyli-isosyanaattia (Renman ja muut, 1986). Uudemmassa, hyvin ilmas­toidussa valimossa pitoisuudet ovat olleet alle toteamisrajan.

Hitsattaessa MDI:hin perustuvalla polyuretaanilla eristettyjä kaukolämpöputkia on lämpöhajoamistuotteista mitattu noin 10-40 µg/m3 fenyyli-isosyanaattia (Karlsson ja muut, 2002).

Autokorjaamoissa on leikkaus- ja hitsaustöissä mitattu enimmillään 27 µg/m3 fenyyli-isosyanaattia (Karlsson ja muut, 2000).

Aineenvaihdunta
Tiedot fenyyli-isosyanaatin aineenvaihdunnasta ovat puutteelliset. Eläinkokeiden perusteella se imeytyy hyvin hengitysteitse ja huonosti ihon kautta.
***************************************
Terveysvaikutukset
Ihmisiä koskevat tiedot
Fenyyli-isosyanaatti ärsyttää silmiä (Merck Index, 2001).

Ammatti-ihotautien klinikalla muovi- ja liimasarjalla testatuista 144 ihotautipotilaasta yksikään ei ollut herkistynyt fenyyli-isosyanaatille. Yhdelle aiheutti 0,1 %:n testiaine ärsytysreaktion (Kanerva ja muut, 1997).

Ruotsalaisessa tutkimuksessa selvitettiin 163 putkiasentajan hengityselinoreita ja keuh­kojen toimintaa. Yhdelläkään ei ihotesteissä (ns. Prick-testit) todettu positiivisia reak­tioita fenyyli-isosyanaatille tai muille testatuille isosyanaateille. Kurkkuärsytystä esiintyi 6,8- kertaisesti vertailuryhmään nähden, nenän tukkoisuutta 3,7-kertaisesti ja silmä- ärsytystä 3,6-kertaisesti. Tutkijat eivät pystyneet määrittelemään, mikä MDI:hin perustuvan polyuretaanin lämpöhajoamistuotteista oli aiheuttamassa havaittuja hengi­tysteiden ärsytysoireita (Jakobsson ja muut, 1997).
*********************
Tapausselostuksen mukaan ruotsalaisen mekaanikon hengitystieoireet, nuha, sidekal­vontulehdus ja kuumeilu olivat yhteydessä MDI:n lämpöhajoamistuotteisiin (Littorin ja muut, 1994). Ihotesteissä (ns. Prick-testit) fenyyli-isosyanaatti eräiden muiden isosya­naattien tavoin antoi positiivisen tuloksen. Spesifiset IgG- ja IgE- luokan vasta-aineet fenyyli-isosyanaatille ja eräille muille isosyanaateille olivat koholla.
****************** !!

Eläinkokeiden havainnot
Fenyyli-isosyanaatti ärsyttää voimakkaasti kaniinin ihoa ja vaikuttaa syövyttävästi kaniinin silmiin.

Fenyyli-isosyanaatin välitöntä myrkyllisyyttä kuvaava LD50 suun kautta rotilla on 940 mg/kg ja ihon kautta kaniineilla 7130 mg/kg. Hengitysteitse LC50 rotilla neljän tunnin altistuksessa on 19-22 mg/m3.

Fenyyli-isosyanaatin hengitystieärsyttävyyttä kuvaava RD50 on 0,73 ppm (Sangha ja muut, 1981).

Fenyyli-isosyanaatti on aiheuttanut vakavia keuhkovaurioita, kuten keuhkofibroosia altistettaessa rottia pitoisuudelle 0,5 ppm kuusi tuntia päivässä kymmenen päivän ajan (Engel Hansen, 1993).

Altistettaessa rottia pitoisuudelle 0, 0,05 tai 0,5 ppm fenyyli-isosyanaattia kuusi tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa kolmen viikon ajan havaittiin pitoisuudella 0,05 ppm vähäisiä kudosten tulehdusmuutoksia keuhkoissa (Doe työtovereineen; Engel Larsen, 1993). Pitoisuudella 0,5 ppm esiintyi naarasrotilla hengenahdistusta, ja keuhkoputkis­tossa pintasolukon liikakasvua sekä limakalvon alaista ahtauttavaa sidekudoskasvua.

Altistettaessa rottia hengitysteitse viitenä perättäisenä päivänä kuusi tuntia päivässä pitoisuuksilla 0,12, 0,57 tai 3,14 mg fenyyli-isosyanaattia /m3 havaittiin suurimmalla pitoisuudella merkitsevästi kohonnut GGT- entsyymipitoisuus (Bayer, 1991).

Kun rottia altistettiin hengitysteitse pitoisuuksilla 1,04, 4,10, 7,18 tai 10,39 mg fenyyli-isosyanaattia /m3 kuusi tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa kahden viikon ajan, esiintyi pitoisuudesta 4,10 mg/m3 alkaen muutoksia keuhkojentoiminnassa ja pika­risolujen liikakasvua. Pitoisuudelle 7,18 mg/m3 altistuneiden keuhkoputken huuhte­lunesteessä havaittiin eosinofiilisten valkosolujen ja valkuaisaineen määrän kasvua, minkä lisäksi eräiden entsyymien (kuten AFOS ja LD) aktiivisuus oli lisääntynyt (Bayer, 1993).

Fenyyli-isosyanaatti on marsuilla, rotilla ja hiirillä osoittautunut herkistäväksi (Pauluhn työtovereineen, 1995; Karol ja Kramarik, 1996; Anon., 1997).

Tutkittaessa polyuretaanien hajoamistuotteiden keuhkovaikutuksia, ei puhdas fenyyli-isosyanaatti pitoisuudella 2,4 ppm eikä metyyli-isosyanaatti pitoisuudella 0,5 ppm vaikuttanut välittömästi eristetyn, perfuusion alaisen marsun keuhkon toimintaan. Tut­kijat päättelivät, että keuhkoputken supistumisen aiheuttaa pääasiassa lämpöhajoamis­tuotteiden MDI, kun polyuretaanivaahto on siitä valmistettu (Låstbom työtovereineen, 2003).

HTP- arvon perusteet
Fenyyli-isosyanaatin HTP- arvoa asetettaessa keskeisiä ovat sen myrkyllisyys hengi­tysteitse ja keuhko- sekä hengitysteitä ärsyttävät vaikutukset.

Kokeellisesti on havaittu vähäisiä muutoksia jo pitoisuudella 0,05 ppm fenyyli-isosyanaattia altistettaessa koe-eläimiä kolmen viikon ajan kuusi tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa.

Fenyyli-isosyanaatin ärsyttävyyttä kuvaavasta RD50- arvosta 0,73 ppm ns, Alarien menetelmällä johdettu ärsytykseen perustuva raja-arvo on (0,03 x 0,73 ppm) 0,022 ppm.

Fenyyli-isosyanaatin ja metyyli-isosyanaatin hengitysteiden yliherkkyyttä aiheuttavasta vaikutuksesta ihmisille on, päinvastoin kuin di-isosyanaattien kohdalla, vain vähän näyttöä, minkä vuoksi di-isosyanaattien ryhmälle annetusta raja-arvosta poiketen on perusteltua antaa fenyyli- isosyanaatille metyyli-isosyanaatin tapaan erillinen raja-arvo.

Fenyyli-isosyanaatin hengitystiemyrkyllisyys (LC50 on 19 mg/m3; 4h) on samaa suuruusluokkaa kuin metyyli-isosyanaatin (LC50 14 mg/m3 ; 6h) ja hengitystieärsyttävyys hieman metyyli-isosyanaattia suurempi (RD50 0,73 ja 1,3 ppm), minkä vuoksi kemian työsuojeluneuvottelukunta esittää fenyyli-isosyanaatin HTP-arvoksi viidentoista minuutin vertailuaikana asetettavaksi 0,02 ppm, mikä on myös voimassa oleva metyyli-isosyanaatin raja-arvo.

Eri asettajien ilman epäpuhtauksien vertailu
Eri maissa on voimassa seuraavanlaisia työilman fenyyli-isosyanaattipitoisuuden raja-arvoja.

Asettaja
Vuosi
Vertailuaika
Huomautus



8 h
15 min
Hetkellinen




ppm
mg/m3
ppm
mg/m3
ppm
mg/m3












Suomi
2002
-
-
-
-
-
-
-

Ruotsi
2000
0,005
-
0,01
-
-
-
-

Norja
2003
-
-
-
-
-
-
-

Tanska
2002
-
-
-
-
-
-
-

Hollanti
2002
-
-
-
-
-
-
-

Saksa
2000
0,01
-
0,01
-
-
-
TRGS 900

Englanti
2002
-
-
-
-
-
-
-

Itävalta
2001
0,01

0,01





ACGIH
2003
-
-
-
-
-
-
-

EU
2003
-
-
-
-
-
-
-











Ehdotus, Suomi
2004
-
-
0,02
-
-
-
-




Viitteet
Anon. (1997): Phenylisocyanat, Toxicologische Bewertung, Berufsgenossenschaft der chemischen Industrie Vol: 198, 32 s.

Bayer (1991): Phenylisocyanat- Untersuchungen zur orientierenden subakuten Inhalationstoxizität an der Ratte (Expos.: 5x6 h), Unveröffentlichter Bericht Nr.20132.

Bayer (1993): Phenylisocyanat- Validierung eines Asthmamodells- Untersuchungen zur subakuten Inhalationstoxizität an der Ratte nach OECD-Richtlinie No.: 412 (Exposition: 2 Wochen, Nachbeobachtung: ca. 6 Wochen), Unveröffentlichter Bericht Nr.22561.

Doe, JE, Chart, IS, Gore, CW, ja muut: Phenyl Isocyanate: Subacute Inhalation Toxicity in Rats, Report No: CTLT/1349, CTL Study No: MR0004, Imperial Chemical Industries Limited, Macclesfield, UK.

Engel Hansen, L (1993): Phenyl Isocyanate, Kirjassa: Health Effects of Selected Chemicals, Vol 2, Nord 1993:29, Nordic Council of Ministers, Århus,, 165-180.

Jakobsson, K, Kronholm-Diab, K, Rylander, L, ja muut (1997): Airway Symptoms and Lung Function in Pipelayers Exposed to Thermal Degradation Products from MDI-Based Polyurethane, Occup Environ Med 54, 873-879.

Kanerva, L, Jolanki, R ja Estlander, T (1997): Allergic and Irritant Patch Test Reactions to Plastic and Glue Allergens, Contact Dermatitis 37, 301-302.

Karlsson, D, Spanne, M, Dalene, M, ja muut (2000): Airborne Thermal Degradation Products of Polyurethane Coatings in Car Repair Shops, J Environ Monit 2, 462-469.

Karlsson, D, Dahlin, J, Skarping, G, ja muut (2002): Determination of Isocyanates, Aminoisocyanates and Amines in Air Formed during the Thermal Degradation of Polyurethane, J Environ Monit 4.

Karol, MH ja Kramarik, JA (1996): Phenyl Isocyanate Is a Potent Chemical Sensitizer, Toxicol Lett 89, 139-146.

Littorin, M, Truedsson, L, Welinder, H, ja muut (1994): Acute Respiratory Disorder, Rhinoconjunctivitis and Fever Associated with the Pyrolysis of Polyurethane Derived from Diphenylmethane Diisocyanate, Scand J Work Environ Health 20, 216-222.

Låstbom, L, Colmsjö, A, Johansson, R, ja muut (2003): Effects of Thermal Degradation Products from Polyurethane Foams Based on Toluene Diisocyanate and Diphenylmethane Diisocyanate on Isolated, Perfused Lung of Guinea Pig, Scand J Work Environ Health 29, 152-158.

Merck Index (2001): The Merck Index, 13. painos, Merck & Co, Whitehouse Station, NJ, 1818 s.

Pauluhn, J, Ruengeler, W ja Mohr, U (1995): Phenyl Isocyanate-Induced Asthma in Rats following a 2-Week Exposure Period, Fundam Appl Toxicol 24, 217-228.

Renman, L, Sango, C ja Skarping, G (1986): Determination of Isocyanate and Aromatic Amine Emissions from Thermally Degraded Polyurethanes in Foundries, AIHA J 47, 621-628.

Sangha, GK, Matijak, M ja Alarie, Y (1981): Comparison of Some Mono- and Di-Isocyanates as Sensory Irritants, Toxicol Appl Pharmacol 57, 241-246.


http://www.ketsu.net/htp/pm_valmiit/Fenyyli-isosyanaatti.htm
0836
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


homekorva kirjoitti:

FENYYLI-ISOSYANAATTI
HTP-ARVON PERUSTELUMUISTIO
Yksilöinti ja ominaisuudet
CAS No
103-71-9

EEC No
-

EINECS No
203-137-6

Kaava
C6H5NCO



Synonyymit
Karbaniili

Fenyylikarbimidi

Isosyanaattibentseeni

Isosyaanihapon fenyyliesteri

Molekyylipaino
119,12

Muuntokerroin
1 ppm = 4,87 mg/m3

1 mg/m3 = 0,21 ppm

Tiheys
1,096

Sulamispiste
- 30 °C

Kiehumispiste
158-168 °C

Höyrynpaine
1,4 mm Hg (20 °C)

Fenyyli-isosyanaatti on pistävänhajuinen neste. Se hajoaa vedessä ja alkoholissa, mutta liukenee hyvin eetteriin.

Varoitusmerkit
-

R-lauseet
-




Esiintyminen ja käyttö
Fenyyli-isosyanaatti on joidenkin torjunta-aineiden välituote. Sitä käytetään myös lää­keaineiden, optisten kirkasteiden, tekstiiliapuaineiden ja pehmitinten valmistuksessa sekä diamiinien ja alkoholien reagenssina.

Sitä voi esiintyä kaupallisen MDI:n epäpuhtautena.

Fenyyli-isosyanaattia esiintyy polyuretaanin lämpöhajoamistuotteena esim. MDI- poh­jaisissa valmisteissa.

Valimoiden polyuretaanisideaineisten muottien hajoamiskaasuissa on mitattu olevan 1 mg/m3 fenyyli-isosyanaattia (Renman ja muut, 1986). Uudemmassa, hyvin ilmas­toidussa valimossa pitoisuudet ovat olleet alle toteamisrajan.

Hitsattaessa MDI:hin perustuvalla polyuretaanilla eristettyjä kaukolämpöputkia on lämpöhajoamistuotteista mitattu noin 10-40 µg/m3 fenyyli-isosyanaattia (Karlsson ja muut, 2002).

Autokorjaamoissa on leikkaus- ja hitsaustöissä mitattu enimmillään 27 µg/m3 fenyyli-isosyanaattia (Karlsson ja muut, 2000).

Aineenvaihdunta
Tiedot fenyyli-isosyanaatin aineenvaihdunnasta ovat puutteelliset. Eläinkokeiden perusteella se imeytyy hyvin hengitysteitse ja huonosti ihon kautta.
***************************************
Terveysvaikutukset
Ihmisiä koskevat tiedot
Fenyyli-isosyanaatti ärsyttää silmiä (Merck Index, 2001).

Ammatti-ihotautien klinikalla muovi- ja liimasarjalla testatuista 144 ihotautipotilaasta yksikään ei ollut herkistynyt fenyyli-isosyanaatille. Yhdelle aiheutti 0,1 %:n testiaine ärsytysreaktion (Kanerva ja muut, 1997).

Ruotsalaisessa tutkimuksessa selvitettiin 163 putkiasentajan hengityselinoreita ja keuh­kojen toimintaa. Yhdelläkään ei ihotesteissä (ns. Prick-testit) todettu positiivisia reak­tioita fenyyli-isosyanaatille tai muille testatuille isosyanaateille. Kurkkuärsytystä esiintyi 6,8- kertaisesti vertailuryhmään nähden, nenän tukkoisuutta 3,7-kertaisesti ja silmä- ärsytystä 3,6-kertaisesti. Tutkijat eivät pystyneet määrittelemään, mikä MDI:hin perustuvan polyuretaanin lämpöhajoamistuotteista oli aiheuttamassa havaittuja hengi­tysteiden ärsytysoireita (Jakobsson ja muut, 1997).
*********************
Tapausselostuksen mukaan ruotsalaisen mekaanikon hengitystieoireet, nuha, sidekal­vontulehdus ja kuumeilu olivat yhteydessä MDI:n lämpöhajoamistuotteisiin (Littorin ja muut, 1994). Ihotesteissä (ns. Prick-testit) fenyyli-isosyanaatti eräiden muiden isosya­naattien tavoin antoi positiivisen tuloksen. Spesifiset IgG- ja IgE- luokan vasta-aineet fenyyli-isosyanaatille ja eräille muille isosyanaateille olivat koholla.
****************** !!

Eläinkokeiden havainnot
Fenyyli-isosyanaatti ärsyttää voimakkaasti kaniinin ihoa ja vaikuttaa syövyttävästi kaniinin silmiin.

Fenyyli-isosyanaatin välitöntä myrkyllisyyttä kuvaava LD50 suun kautta rotilla on 940 mg/kg ja ihon kautta kaniineilla 7130 mg/kg. Hengitysteitse LC50 rotilla neljän tunnin altistuksessa on 19-22 mg/m3.

Fenyyli-isosyanaatin hengitystieärsyttävyyttä kuvaava RD50 on 0,73 ppm (Sangha ja muut, 1981).

Fenyyli-isosyanaatti on aiheuttanut vakavia keuhkovaurioita, kuten keuhkofibroosia altistettaessa rottia pitoisuudelle 0,5 ppm kuusi tuntia päivässä kymmenen päivän ajan (Engel Hansen, 1993).

Altistettaessa rottia pitoisuudelle 0, 0,05 tai 0,5 ppm fenyyli-isosyanaattia kuusi tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa kolmen viikon ajan havaittiin pitoisuudella 0,05 ppm vähäisiä kudosten tulehdusmuutoksia keuhkoissa (Doe työtovereineen; Engel Larsen, 1993). Pitoisuudella 0,5 ppm esiintyi naarasrotilla hengenahdistusta, ja keuhkoputkis­tossa pintasolukon liikakasvua sekä limakalvon alaista ahtauttavaa sidekudoskasvua.

Altistettaessa rottia hengitysteitse viitenä perättäisenä päivänä kuusi tuntia päivässä pitoisuuksilla 0,12, 0,57 tai 3,14 mg fenyyli-isosyanaattia /m3 havaittiin suurimmalla pitoisuudella merkitsevästi kohonnut GGT- entsyymipitoisuus (Bayer, 1991).

Kun rottia altistettiin hengitysteitse pitoisuuksilla 1,04, 4,10, 7,18 tai 10,39 mg fenyyli-isosyanaattia /m3 kuusi tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa kahden viikon ajan, esiintyi pitoisuudesta 4,10 mg/m3 alkaen muutoksia keuhkojentoiminnassa ja pika­risolujen liikakasvua. Pitoisuudelle 7,18 mg/m3 altistuneiden keuhkoputken huuhte­lunesteessä havaittiin eosinofiilisten valkosolujen ja valkuaisaineen määrän kasvua, minkä lisäksi eräiden entsyymien (kuten AFOS ja LD) aktiivisuus oli lisääntynyt (Bayer, 1993).

Fenyyli-isosyanaatti on marsuilla, rotilla ja hiirillä osoittautunut herkistäväksi (Pauluhn työtovereineen, 1995; Karol ja Kramarik, 1996; Anon., 1997).

Tutkittaessa polyuretaanien hajoamistuotteiden keuhkovaikutuksia, ei puhdas fenyyli-isosyanaatti pitoisuudella 2,4 ppm eikä metyyli-isosyanaatti pitoisuudella 0,5 ppm vaikuttanut välittömästi eristetyn, perfuusion alaisen marsun keuhkon toimintaan. Tut­kijat päättelivät, että keuhkoputken supistumisen aiheuttaa pääasiassa lämpöhajoamis­tuotteiden MDI, kun polyuretaanivaahto on siitä valmistettu (Låstbom työtovereineen, 2003).

HTP- arvon perusteet
Fenyyli-isosyanaatin HTP- arvoa asetettaessa keskeisiä ovat sen myrkyllisyys hengi­tysteitse ja keuhko- sekä hengitysteitä ärsyttävät vaikutukset.

Kokeellisesti on havaittu vähäisiä muutoksia jo pitoisuudella 0,05 ppm fenyyli-isosyanaattia altistettaessa koe-eläimiä kolmen viikon ajan kuusi tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa.

Fenyyli-isosyanaatin ärsyttävyyttä kuvaavasta RD50- arvosta 0,73 ppm ns, Alarien menetelmällä johdettu ärsytykseen perustuva raja-arvo on (0,03 x 0,73 ppm) 0,022 ppm.

Fenyyli-isosyanaatin ja metyyli-isosyanaatin hengitysteiden yliherkkyyttä aiheuttavasta vaikutuksesta ihmisille on, päinvastoin kuin di-isosyanaattien kohdalla, vain vähän näyttöä, minkä vuoksi di-isosyanaattien ryhmälle annetusta raja-arvosta poiketen on perusteltua antaa fenyyli- isosyanaatille metyyli-isosyanaatin tapaan erillinen raja-arvo.

Fenyyli-isosyanaatin hengitystiemyrkyllisyys (LC50 on 19 mg/m3; 4h) on samaa suuruusluokkaa kuin metyyli-isosyanaatin (LC50 14 mg/m3 ; 6h) ja hengitystieärsyttävyys hieman metyyli-isosyanaattia suurempi (RD50 0,73 ja 1,3 ppm), minkä vuoksi kemian työsuojeluneuvottelukunta esittää fenyyli-isosyanaatin HTP-arvoksi viidentoista minuutin vertailuaikana asetettavaksi 0,02 ppm, mikä on myös voimassa oleva metyyli-isosyanaatin raja-arvo.

Eri asettajien ilman epäpuhtauksien vertailu
Eri maissa on voimassa seuraavanlaisia työilman fenyyli-isosyanaattipitoisuuden raja-arvoja.

Asettaja
Vuosi
Vertailuaika
Huomautus



8 h
15 min
Hetkellinen




ppm
mg/m3
ppm
mg/m3
ppm
mg/m3












Suomi
2002
-
-
-
-
-
-
-

Ruotsi
2000
0,005
-
0,01
-
-
-
-

Norja
2003
-
-
-
-
-
-
-

Tanska
2002
-
-
-
-
-
-
-

Hollanti
2002
-
-
-
-
-
-
-

Saksa
2000
0,01
-
0,01
-
-
-
TRGS 900

Englanti
2002
-
-
-
-
-
-
-

Itävalta
2001
0,01

0,01





ACGIH
2003
-
-
-
-
-
-
-

EU
2003
-
-
-
-
-
-
-











Ehdotus, Suomi
2004
-
-
0,02
-
-
-
-




Viitteet
Anon. (1997): Phenylisocyanat, Toxicologische Bewertung, Berufsgenossenschaft der chemischen Industrie Vol: 198, 32 s.

Bayer (1991): Phenylisocyanat- Untersuchungen zur orientierenden subakuten Inhalationstoxizität an der Ratte (Expos.: 5x6 h), Unveröffentlichter Bericht Nr.20132.

Bayer (1993): Phenylisocyanat- Validierung eines Asthmamodells- Untersuchungen zur subakuten Inhalationstoxizität an der Ratte nach OECD-Richtlinie No.: 412 (Exposition: 2 Wochen, Nachbeobachtung: ca. 6 Wochen), Unveröffentlichter Bericht Nr.22561.

Doe, JE, Chart, IS, Gore, CW, ja muut: Phenyl Isocyanate: Subacute Inhalation Toxicity in Rats, Report No: CTLT/1349, CTL Study No: MR0004, Imperial Chemical Industries Limited, Macclesfield, UK.

Engel Hansen, L (1993): Phenyl Isocyanate, Kirjassa: Health Effects of Selected Chemicals, Vol 2, Nord 1993:29, Nordic Council of Ministers, Århus,, 165-180.

Jakobsson, K, Kronholm-Diab, K, Rylander, L, ja muut (1997): Airway Symptoms and Lung Function in Pipelayers Exposed to Thermal Degradation Products from MDI-Based Polyurethane, Occup Environ Med 54, 873-879.

Kanerva, L, Jolanki, R ja Estlander, T (1997): Allergic and Irritant Patch Test Reactions to Plastic and Glue Allergens, Contact Dermatitis 37, 301-302.

Karlsson, D, Spanne, M, Dalene, M, ja muut (2000): Airborne Thermal Degradation Products of Polyurethane Coatings in Car Repair Shops, J Environ Monit 2, 462-469.

Karlsson, D, Dahlin, J, Skarping, G, ja muut (2002): Determination of Isocyanates, Aminoisocyanates and Amines in Air Formed during the Thermal Degradation of Polyurethane, J Environ Monit 4.

Karol, MH ja Kramarik, JA (1996): Phenyl Isocyanate Is a Potent Chemical Sensitizer, Toxicol Lett 89, 139-146.

Littorin, M, Truedsson, L, Welinder, H, ja muut (1994): Acute Respiratory Disorder, Rhinoconjunctivitis and Fever Associated with the Pyrolysis of Polyurethane Derived from Diphenylmethane Diisocyanate, Scand J Work Environ Health 20, 216-222.

Låstbom, L, Colmsjö, A, Johansson, R, ja muut (2003): Effects of Thermal Degradation Products from Polyurethane Foams Based on Toluene Diisocyanate and Diphenylmethane Diisocyanate on Isolated, Perfused Lung of Guinea Pig, Scand J Work Environ Health 29, 152-158.

Merck Index (2001): The Merck Index, 13. painos, Merck & Co, Whitehouse Station, NJ, 1818 s.

Pauluhn, J, Ruengeler, W ja Mohr, U (1995): Phenyl Isocyanate-Induced Asthma in Rats following a 2-Week Exposure Period, Fundam Appl Toxicol 24, 217-228.

Renman, L, Sango, C ja Skarping, G (1986): Determination of Isocyanate and Aromatic Amine Emissions from Thermally Degraded Polyurethanes in Foundries, AIHA J 47, 621-628.

Sangha, GK, Matijak, M ja Alarie, Y (1981): Comparison of Some Mono- and Di-Isocyanates as Sensory Irritants, Toxicol Appl Pharmacol 57, 241-246.


http://www.ketsu.net/htp/pm_valmiit/Fenyyli-isosyanaatti.htm

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu