TAPA TALON HÄVITTI
Luona vanhempieni kävin
milloin viimeksi, muista en
kuinka olivat molemmat vanhentuneet
työnsä muille jo heittäen
Piha kasvaa korkeaa ruohoa
ei ammuntaa navetalta
kaikki pellot kesannolla
talo lahoaa hirsien alta
Ruostuu traktori aitan takana
äsken ajaneeni sillä mä luulin
puhki kumit ja ruostunut moottori
selkä mennyttä kuskinkin, kuulin
Näinkö tuhoutuu tila Hokilan
joka kukoisti joskus niin
vuosia vähän, tuskin ollenkaan
sen turmioon tarvittiin?
Pullan tuoksun entisen
haju homeen jo korvannut
vaan turtuneet aistinsa siihen
kun mitään ei huomannut
Luona vanhempieni kävin
milloin viimeksi, muista en
kuinka olivat molemmat vanhentuneet
työnsä muille jo heittäen
Piha kasvaa korkeaa ruohoa
ei ammuntaa navetalta
kaikki pellot kesannolla
talo lahoaa hirsien alta
Ruostuu traktori aitan takana
äsken ajaneeni sillä mä luulin
puhki kumit ja ruostunut moottori
selkä mennyttä kuskinkin, kuulin
Näinkö tuhoutuu tila Hokilan
joka kukoisti joskus niin
vuosia vähän, tuskin ollenkaan
sen turmioon tarvittiin?
Pullan tuoksun entisen
haju homeen jo korvannut
vaan turtuneet aistinsa siihen
kun mitään ei huomannut
Vastaukset 4
Vanhimmat
Surullinen on runosi, mutta toivottavasti et ole suruissasi mukana sen ;).
---
Oli Hokilan tilallakin aikansa ja paikkansa.
Niin kuin jokaisella asialla tässä
elämässä.
Mikään ei estä sitä muistelemasta. Kunhan
muistaa sen olleen perustajiensa näköinen.
Aina elämässä on uuden rakentamisen paikka.
Sen tähden kai täällä olemme?
---
kaivaa esiin se vanha vinyyli:
Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen
?
Nautin lukea todellisia kokemuksia.
Käsittääkseni vanhempasi ovat kuolleet, mutta se ei haittaa runossa. Kannattaa antaa itseänsä vähän näkyville, se on aina kiinnostavaa ihmisessä. Yleistä on liikaa.
Mitä sinä annat itsestäsi esiin?
vai rakastatko omaa mielikuvaasi?