Jaana Leppäkorpi, sosiaalityöntekijä, Espoo kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipiteissä tänään:
"Olen seurannut keskustelua sosiaalityön ja erityisesti lastensuojelun tilasta. Kirjoitusten, uutisten ja omakohtaisten kokemusten perusteella voi todeta, että sosiaalityö ja lastensuojelu ovat kriisissä, jonka kipein kysymys on pätevien työntekijöiden puute.
Kun työtä tekevät koulutukseltaan epätevät sijaiset, joita nykylain mukaan saa palkata enimmillään vuoden mittaiseen työsuhteeseen, kärsii sosiaalityön ydin eli suunnitelmallisuus. Varsinkin lastensuojelutyössä tämä on paha puute.
Tilanne on kaikkien tiedossa, mutta missä ovat toimenpiteet pätevien työntekijöiden saamiseksi avoimiin virkoihin? Moni on sanonut minulle, että keskeisin ratkaisu on roima palkankorotus.
Espoossa sosiaalityöntekijän palkkaa on korotettu työn vaativuuden arvioinnin yhteydessä 30 eurolla ja nyt syyskuun alussa 60 eurolla järjestelyerästä sovittaessa. Nuo summat ovat paikkailua, eivät ratkaisu. Tarvitaan myös muita toimenpiteitä. Joillakin alueilla työmäärät ovat kohtuuttomia, eikä työn tekeminen hyvin ole mahdollista.
Hyväksyessään jatkuvan vaihtuvuuden työnantaja itse asiassa tuhlaa niukkoja resursseja siihen, että aina vain uusia työntekijöitä haetaan ja perehdytetään työhön, jota he hetken aikaa tekevät sipaisten. Jos työntekijöiden pysyvyyteen panostettaisiin, olisi tehty työ varmasti vaikuttavampaa ja toimet oikea-aikaisempia kuin nyt.
Sosiaalityön ja lastensuojelun maine ei vastaa todellisuutta. On valitettavaa, ettei työn onnistumisista tai työn hyvistä puolista juuri julkisesti keskustella. Onnelliset tarinat, joita lastensuojelussa on, eivät myy. Tukea saaneilla asiakkailla on oikeus yksityisyyteensä, joten ei heidän olekaan syytä olla otsikoissa.
Muualla maassa on käynnistetty erilaisia täydennyskoulutushankkeita sosiaalityöntekijöiden kouluttamiseksi. Olen hämmästellyt, kuinka on mahdollista, ettei pääkaupunkiseudulla vastaavaa hanketta ole. Sen lisäksi olisi syytä selvittää mahdollisuuksia lisätä sosiaalityön koulutuspaikkoja yliopistoissa.
Sosiaalityöntekijäpula on vakava ongelma nyt, vaikka varsinainen eläkkeelle lähtemisen aalto on vasta tulossa."
"Olen seurannut keskustelua sosiaalityön ja erityisesti lastensuojelun tilasta. Kirjoitusten, uutisten ja omakohtaisten kokemusten perusteella voi todeta, että sosiaalityö ja lastensuojelu ovat kriisissä, jonka kipein kysymys on pätevien työntekijöiden puute.
Kun työtä tekevät koulutukseltaan epätevät sijaiset, joita nykylain mukaan saa palkata enimmillään vuoden mittaiseen työsuhteeseen, kärsii sosiaalityön ydin eli suunnitelmallisuus. Varsinkin lastensuojelutyössä tämä on paha puute.
Tilanne on kaikkien tiedossa, mutta missä ovat toimenpiteet pätevien työntekijöiden saamiseksi avoimiin virkoihin? Moni on sanonut minulle, että keskeisin ratkaisu on roima palkankorotus.
Espoossa sosiaalityöntekijän palkkaa on korotettu työn vaativuuden arvioinnin yhteydessä 30 eurolla ja nyt syyskuun alussa 60 eurolla järjestelyerästä sovittaessa. Nuo summat ovat paikkailua, eivät ratkaisu. Tarvitaan myös muita toimenpiteitä. Joillakin alueilla työmäärät ovat kohtuuttomia, eikä työn tekeminen hyvin ole mahdollista.
Hyväksyessään jatkuvan vaihtuvuuden työnantaja itse asiassa tuhlaa niukkoja resursseja siihen, että aina vain uusia työntekijöitä haetaan ja perehdytetään työhön, jota he hetken aikaa tekevät sipaisten. Jos työntekijöiden pysyvyyteen panostettaisiin, olisi tehty työ varmasti vaikuttavampaa ja toimet oikea-aikaisempia kuin nyt.
Sosiaalityön ja lastensuojelun maine ei vastaa todellisuutta. On valitettavaa, ettei työn onnistumisista tai työn hyvistä puolista juuri julkisesti keskustella. Onnelliset tarinat, joita lastensuojelussa on, eivät myy. Tukea saaneilla asiakkailla on oikeus yksityisyyteensä, joten ei heidän olekaan syytä olla otsikoissa.
Muualla maassa on käynnistetty erilaisia täydennyskoulutushankkeita sosiaalityöntekijöiden kouluttamiseksi. Olen hämmästellyt, kuinka on mahdollista, ettei pääkaupunkiseudulla vastaavaa hanketta ole. Sen lisäksi olisi syytä selvittää mahdollisuuksia lisätä sosiaalityön koulutuspaikkoja yliopistoissa.
Sosiaalityöntekijäpula on vakava ongelma nyt, vaikka varsinainen eläkkeelle lähtemisen aalto on vasta tulossa."
Vastaukset 7
Vanhimmat
viralliselta taholta tunnustettu tosiasia. Mutta siitä huolimatta kaikkien epäkohtien vastustajat kieltävät tämänkin jatkuvasti kirjoituksissaan. Olen nähnyt kirjoituksia, joissa jopa bio-vanhempia on syyllistetty siitäkin, että ovat katkeria viranomaisten ammattitaidottomuudesta!
Kyllä lapsen ja perheen elämästä päättäminen ovat niin tärkeitä asioita, että vähintä mitä voi vaatia, on ammattitaitoisen työntekijän saaminen asiansa käsittelyyn. Edellisessäkin kirjoituksessa myönnetään, että työn laatu kärsii osaamisen puutteesta ja samoin huostaanottotoimenpiteiden oikea aikaisuus ei ole aina mahdollista työntekijäpulan takia. Eihän tällaisista epäkohdista voi bioja syyttää, kyllä oikea osoite on jossakin ihan muualla.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun sosiaalityöntekijä itse myöntää lastensuojelun olevan kriisissä, päättäjätkin jopa myöntävät, mutta eivät tällä palstalla kaiken kritiikin kieltäjät ja uudistusten vastustajat. Miksi?
suunnatut tuet ovat tehottomia ja lasten huostaanotto näyttää venyvän ja pitkittyvän.
Ihmettelen todella niitä sijareita/sijareiksi tekeytyviä/muita vastustajia, jotka jaksavat väittää, että riittämättömin perustein ei huostaanottoja tehtäisi, koska aina joku on ollut näkevinään naapurissa jonkun perheen, jossa lapsia ei vuosiin sijoiteta pois päihdevanhempiensa luota. Kun jälleen kerran sosiaalityöntekijä itsekin myöntää lastensuojelun kriisin, ammattitaidottomuuden, työntekijäpulan ja sen, että oikea ajoitus näistä syistä on huostaanotoissa mahdotonta, eivät ihmiset voi enää olla tietämättömiä näistä tosiasioista.
Sitkeä tosiasioiden vastustaminen osoittaa joko käsittämätöntä tietämättömyyttä tai sitten jotain ihan muuta, jota on vaikea lähteä arvailemaan, mutta lieneekö tuo tarpeellistakaan. Lasten edun mukaista se ei ainakaan ole.
korjattavan kaikki ongelmat?
Tarkoitan että sos.viranomaisten palkkaa nostetaan mutta perheiden tukea ei.
Mitä se palkka sos.viranomaisen tilillä niitä hädänalaisia perheitä auttaa, eivät he siitä hyötymään pääse sen enempää kuin sos.viranomaisen tilipussi avohuollon tukitoimia lisää...
No, ehkäpä asia hautautuu taas kaikkinen ongelmineen kunnes taas vaaditaan lisää palkkaa...
kuinka "Onnelliset tarinat, joita lastensuojelussa on, eivät myy."
Näinhän se tietysti on, vaan eipä niitä "myytäviä" kertomuksia olisi paljoa tarjollakaan, sillä tukitoimet ovat kiven alla ja tarkoituksella.
Julkisuuteen on tosiaankin nostettu sosiaaliviranomaisten itsensä toimesta alkoholiongelmat kaikkein näkyvimmin esiin, päihdeongelmat yleensäkin.
Onnistumisista ei voida puhua niin kauan kun onnistumisiin ei tueta, pelkän taloudellisen tuen puutteen ollessa todellinen syy huostaanottoihin kuin lasten sairaalahoidon saamiseksikin ovat niitä asioita, joita ei julkisuuteen sosiaalityöntekijät itse lähde viemään, vaan siitä kertovat toimenpiteiden kohteiksi joutuneet perheet.
Palkaksi epäkohtien esiintuomisesta saakin aika usein haukut, kuten nimittelyt juopoksi ym. vaikka asioista ollut julkisuudessakin vähän enemmin.
pulaa pätevistä sosiaalityöntekijöistä niin TURUSSA on huutava pula,täälä on ilmeisesti kaikki muualta pois potkitut epäpätevät ja osaamattomat,kriminaalihuollostakin on siirretty työntekijä lastensuojeluun,tälläinen työntekijä onkin varmaan ihan " ammattilainen " lasta koskevissa asioisssa,varsinkin kun olemus tuo mieleen katkaisuaseman vakiasiakkaan,ja näille epäpäteville,osaamattomille loisille yhteiskunta eli me maksamme palkkaa lasten elämän pilaamisesta.Lastensuojelun toimimattomuuteen ja osaamattomuuteen ovat ovat usein ottaneet kantaa esim. apulaisoikeusasiamies,emeritaprofessori Arajärvi ja monet monet muut alan AMMATTILAISET,mutta niin kauan kun on näitä epäpäteviä,mitään osaamattomia,kieroontuneita työntekijöitä lastensuojelussa niin lapsella ei ole oikeuksia Suomessa,tämä on huomattu EU:ssakin.
Marjut Lindberg, pääkirjoitustoimittaja
"Kun kansalainen ajautuu sosiaalitoimen asiakkaaksi, ovat monet ovaet jo sulkeutuneet. Mahdollisuudet selviytyä pelkästään omin neuvoin ovat ehtyneet - tai niitä ei ole koskaan ollutkaan.
Tuota taustaa vasten tuntuu pöyristyttävältä lukea selvitystä Helsingin sosiaaliasiamiesten toiminnasta viime vuodelta.
Asiakkaan asialla -raportti kertoo todellisesta tilanteesta Helsingin sosiaalitoimessa. Saman asiakkaan ongelmia voi käsitellä neljäkin työntekijää, mutta kenelläkään heistä ei ole kokonaisvastuuta siitä, että asia viimein tulisi hoidetuksi. Lastensuojelun tai vanhustyön sosiaalityöntekijät eivät enää voi myöntää asiakkailleen rahallista apua, vaikka näkevät sen tarpeen työssään. He voivat kirjoittaa puoltolauselman, jonka kanssa asiakas menee toiselle luukulle tekemään raha-anomuksen.
Terveydenhoitoakin moititaan liiasta eriytymisestä pään tai jalan vaivojen hoitoon, mutta sairaalassa tai vastaanotolla potilas ei sentään pääse kuolemaan käsiin eri spesialistien lähetellessä postia toisilleen.
Istuva hallitus käynnisti pari vuotta sitten mittavin fanfaarein kansallisen sosiaaliohjelman, jonka pitäisi nimenomaan tuoda sosiaalityö asiakkaan lähelle, lopettaa asiakkaiden hyppyyttäminen luukulta toiselle - ja ennen kaikkea taata sosiaalitoimen asiakkaille palvelua kohtuullisessa ajassa. Kansallinen sosiaaliohjelma on lähtenyt käyntiin kovin yskähdellen. Suurista tavoitteista vasta yksi on lyöty virallisesti lukkoon: yli 80-vuotiailla on oikeus saada hoivan tarpeen arviointi viikon kuluessa.
Ensi vuoden alusta piti kaikkien sosiaalitoimesta apua hakevien ihmisten päästä asioimaan määräajassa. Hanke on kuitenkin vähin äänin hautautunut budjettivalmistelussa siihen tynnyriin, johon kerätään vähemmän kiireelliset toimet.
Virkamiesten kesken käydään nyt väittelyä siitä, olisiko määräaikoja lupaava sosiaalitakuu uusi hanke vai vanhan toiminnan kehittämistä. Kunnille on jo luvattu, ettei niiden niskaan sälytetä uusia tehtäviä ellei tehtävien hoitamiseen annetaa rahaa. Niinpä sosiaalitakuu aiotaankin nimetä uudeksi hankkeeksi.
Kun terveyspuolen hoitotakuuta ajettiin voimaan, ministeri Liisa Hyssälä ärähti: "Onhan se nyt kumma, että pitää erikseen säätää laki, että ihmiset pääsevät lääkäriin!" Samanlainen ärähdys tarvittaisiin nyt sosiaalipuolella. Onhan se kumma, että laki velvoittaa kunnan hoitamaan myös sosiaaliasiakkaansa, mutta kenelläkään ei ole velvollisuutta vahtia, miten lakia noudatetaan. Sosiaalitoimen ylimmäksi valvojaksi kaavaillaan Terveydenhuollon oikeusturvakeskusta, mutta päätöstä asiasta ei ole vielä tehty.
Yksi suurimmista sosiaalipuolen palvelun ongelmista on se, etteivät asiakkaat välttämättä edes näe virkailijaa. Anomukset täytetään paperilla ja ne katoavat kasvottomaan käsittelyjärjestelmään. Esim. Helsingissä lastensuojelun jälkihuollossa olevien nuorten toimeentulotukihakemuksia käsittelevät kokonaan muut ihmiset kuin ne, jotka ovat tehneet työtä nuorten kanssa silloin, kun nämä olivat vielä alaikäisiä.
Myös monet aikuisasiakkaat jäävät ilman palvelua tai tukea, koska asiat hoidetaan paperilla. Sosiaalityöntekijtä kertovatkin, että paperiasiakkaat saavat huonompaa palvelua kuin muut. Monet päätökseen olennaisestikin vaikuttavat seikat jäävät piiloon, kun kukaan ei keskustele asiakkaan kanssa.
Helsingissä eräs iäkäs asiakas valitti puhelimessa sosiaalityöntekijälle, ettei hän enää jaksaisi ikänsä vuoksi työstää itse toimeentulotukihakemuksia. Asiaa selviteltiin virastossa, mutta ratkaisua ei löytynyt. Virkailijat eivät voineet lähteä kotikäynnille, sillä niitä tehdään vain 'muutossosiaalityön' asiakkaille.
Vanhuksesta ei muutossosiaalityöhön ole, sillä hänen elämäänsä ei motivoivilla muutoskeskusteluilla paljon korjata. Hän tarvitsisi apua lomakkeiden täyttämiseen ja jonkun katsomaan perään, että myös lääkekuitit otetaan huomioon, kun myönnetään toimeentulotukea tilkkeeksi kuluihin, joita pieni eläke ei kata.
Muutossosiaalityö pitäisi nyt aloittaa suurten kaupunkien sosiaalitoimen sisällä. Se on sama, millä nimellä työtä kutsutaan, kunhan ihmiset saavat apua sitä tarvitessaan."
että sossujen palkkoja nostetaan kun sama hölmöily jatkuu? vai saako palkankorotus heidät yllättäen alkamaan noudattaa voimassaolevia lakeja ja tapaamaan asiakkaita sen sijaan että toimivat kuten ennenkin päähänpistojensa pohjalta, kyse ei ole sijaisista vaan vakkareista1