opiskelee muuten yliopistossa? Itselleni nimenomaan yliopistossa opiskelu ja se jatkuva suorittaminen laukaisivat masennuksen. Neljä vuotta sitten pääsin yliopistoon sisään ja sen jälkeen elämä on ollut enemmän tai vähemmän harmaata.
Tuntuu, että elämän sisältö on vain opintopisteiden tai viikkojen haalimista. Aina uusi tentti tai essee. Yliopistossa opiskelu on myös melko yksinäistä jos ei tykkää bailata tms. Ja lisäksi se huoli tulevaisuudesta, valmistumisesta sekä työstä painaa koko ajan mieltä. Eikä auta sekään, että opiskelen paikkakunnalla, jossa en viihdy ollenkaan.
Olisi kiva kuulla, onko täällä muita yo:ssa opiskelevia masentuneita. Tuntuu, että tällainen itsenäinen ja yksinäinen opiskelu rasittavat helposti psyykettä.
Tuntuu, että elämän sisältö on vain opintopisteiden tai viikkojen haalimista. Aina uusi tentti tai essee. Yliopistossa opiskelu on myös melko yksinäistä jos ei tykkää bailata tms. Ja lisäksi se huoli tulevaisuudesta, valmistumisesta sekä työstä painaa koko ajan mieltä. Eikä auta sekään, että opiskelen paikkakunnalla, jossa en viihdy ollenkaan.
Olisi kiva kuulla, onko täällä muita yo:ssa opiskelevia masentuneita. Tuntuu, että tällainen itsenäinen ja yksinäinen opiskelu rasittavat helposti psyykettä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen myös opiskellut yliopistossa ja nuo kaikki suorituspaineet ovat vaikuttaneet masennukseeni ja sen pahenemiseen. Opintojen vapaus ja itsenäisyys on mielestäni yksi syy siihen, että masentuu vielä enemmän.
Nyt vasta alan oppia pois siitä suorituskeskeisestä elämäntavasta, jota olen koko opiskeluaikani ja myös yksityiselämässä harjoittanut. Sanon itselleni tietoisesti aina välillä, ettei ole pakko heti tehdä jotakin, jos ei jaksa. En ota niin suurta stressiä tekemättömistä töistä, vaan yritän parhaani tehdä mitä jaksan.
Loppujen lopuksi omilla asenteilla ja arvoilla on paljon merkitystä masennuksen kannalta, ja olen joutunutkin itse niitä muuttamaan sairastuttuani masennukseen.
Minä opisekelen ammattikoulussa, ja ajatelkaa että sielläkin opiskelu on aivan ylivoimaista minulle.
Voin vaan kuvitella miten raskasta yliopistossa opiskelu olisi, minulla ei kyllä voimat siihen riitä kun juuri ja juuri riittää amikseen jossa on tosiaan löysää opiskelua.
Amiksenhan pääsee läpi vaikka ei opiskelisi yhtään.
Itse yritän kuitenkin jotakin oppia.
Kaikki on tuollakin niin raskasta, että ihmettelen miten yliopistossa olevat jaksavat jotka ovat masentuneita.
Kävin kaksi ja puoli vuotta korkeakoulua ja sitten lopetin sen, kun opinnot eivät edistyneet tavoitteitteni mukaisesti. Olin jo silloin masentunut, kun harrastin opiskelua korkeakoululla.
Vielä gradu tekemättä. Rankan opiskelun lisäksi henkilökunnan suunnalta paljon paskaa niskaan, ja syyttä. En yksinkertaisesti käsitä miten olen jaksanut näinkin pitkälle masentuneena ja muiden ongelmien lamaannuttamana.