Mitä te muut äidit teette tilanteessa, jossa lapsi pyytää/kinuaa jotakin ruokaa, mutta kun saa sitä ei syö?
Minä olen pistänyt takaisin kaappiin, jos mahdollista. Mutta aina ei voi, joten on ollut pakko syödä itse ettei ruoka mene hukkaan. Mainittakoon, että meidän perheessä on ruokarahat tiukassa, ja siksi tämä touhu ärsyttääkin.
Miten saisi lapsen ymmärtämään, ettei saa pyytää ellei ole varma että haluaa syödä. Lapsi on neljävuotias.
Minä olen pistänyt takaisin kaappiin, jos mahdollista. Mutta aina ei voi, joten on ollut pakko syödä itse ettei ruoka mene hukkaan. Mainittakoon, että meidän perheessä on ruokarahat tiukassa, ja siksi tämä touhu ärsyttääkin.
Miten saisi lapsen ymmärtämään, ettei saa pyytää ellei ole varma että haluaa syödä. Lapsi on neljävuotias.
Vastaukset 15
Vanhimmat
sinua. Älä tee aina lapsen pyytämää ruokaa, ja jos ei syö niin se on annettu mikä on tarjottu, varmasti syö kun on tarpeeksi nälkäinen.pakottamalla teet hallaa molemmille.
sillointällöin voit tehdä lapsen toiveruokia,mutta älä rupea siihen, että lapsi saa päättää mitä ruokaa minäkin päivänä syödään..
jätä vaikka lapsi istumaan ruokapöytään niin kauaksi aikaa, että on edes maistanut tietyn määrän ruokaa..
tsemppiä=)
tulen nimittäin juuri pöydästä, jossa lapsi, 4v, pyysi lisää ruokaa ja kun sai annoksen eteen, sanoi siltä istumalta ettei syö. Mainitsen, että ensimmäinenkään annoskoko ei ollut suuri.
Kerroin sitten, että meillä ei ole pakko syödä mutta maistaa pitää. Jos lisää pyytää, saa muutama lusikka mennä´, koska varmasti jo ns. tiesi ruuan maun etukäteen. Ihan kiltisti söikin muutaman lusikan, eli melkein kaiken. Olen jo oppinut käyttämään ns. käänteistä psykologiaa. Laitan hiiren annoksen lautaselle, enkä tee tilanteesta numeroa. Kyllä usein pyytää jo lisää!
3v poika tekee kans samoin että pyytää ruokaa oikeen vinkumalla ja anomalla! sitte ku annat sille ruokaa niin poika menee pöytään ja kattoo hetken ruokaa ja tokaisee: en mä haluakkaan ruokaa!! vaikka kyseessä olisikin pojan herkkuruoka niin ei silti syö!!
sellainen alkaa sapettaan kun kumminkaan ei olisi "varaa" heittää ruokaa roskiin!
no kyllä poika sitte viimestää syö kun on niin nälkäinenettei enää jaksa olla! meillä ei anneta periksi syömisen kanssa.eli jos ei ruoka kelpaa mitä tarjotaan niin olkoon sitten nälissään niin kauan että ruoka alkaa maistumaan!
ei tarvii sit alkaa moralisoimaan että meillä lapsi ei saa ruokaa.. sellaista ruokaa ei laiteta mitä lapsi ei syö tai ei tykkää.jos itsellemme tehään sellaista ruokaa mitä poika ei syö niin hänelle on aina vaihtoehtona sellaista ruokaa josta hän pitää!!! =)
Pidä kiinni ruoka - ajoista, jos mahdollista. Et anna ruokaa, kun lapsi pyytää, vaan sanot: "kohta on ruoka-aika, sitten syödään". Sitten kun lapsi on pöydässä ja sanoo, ettei syö, niin sanot, että seuraavaan ruoka-aikaan on pitkä aika. Ei turhia välipaloja ja ruoka ruoka aikoina (ei siis lapsen pyytäessä). Pikkuhiljaa oppii syömään, silloin kun annetaan ja kaikkea.
En jaksanut lukea saamiasi vastauksia, joten saattaa tulla samoja ajatuksia..
Mielestäni asiaan on hyvinkin yksinkertainen vastaus: SÄÄNNÖLLINEN RUOKARYTMI.
Jos lapsi saa säännöllisin välein ruokaa, ei ole tarvetta pyytää sitä välissä! Vain jano saattaa yllättää ruokailujen välissä, mutta vesi on tunnetusti paras janojuoma.
Mieti myös ruuan koostumsuta ja monipuolisuutta sillä silmällä, että se todella tyydyttää näläntunteen ja lapsi saa tarvitsemansa vitamiinit ja hivenaineet. Ennalta suunnittelu helpottaa myös kukkaroa.
Meidän ruoka-ajat ovat seuraavat: aamupala klo 8, lounas klo 11, välipala klo 14-15(nuorimman päiväunista riippuen), päivällinen klo 17 ja iltapala klo 20. Eivätkä koskaan pyydä välissä ruokaa!
Me noudatetaan ihan samoja ruoka-aikoja, kuin tekin. Kirjoitin ehkä epätarkasti. Tarkoitin, että lapsi pyytää ruuaksi esim. makaroonilaatikkoa, ja sitten kun se on valmis ja ruoka-aika, niin se ei kelpaakkaan. Tai pyytää ruoka-aikana paahtoleipää, mutta kun se on lautasella niin ei kelpaa.
Aikamoinen tappelu aina ruuan kanssa. Varsinkin iltapala väsyneenä menee ihan nahisteluksi. Onneksi olkoon, jos teidä lapset on helpompia tämän asian suhteen.
Annatko kaupassakin päättää,mitä se saa ostaa ja sinä kiltisti katsot vieressä? HALOO! Sun pitää tehdä se ruoka ja sinä määräät mitä se syö, ei se kakara...jopa olet metsässä, sehän vie sua kuin hullua lehmää teuraalle... Otappa ne ohjat omiin käsiisi...muuten kun se on teini, oot kusessa vielä enemmän sen kanssa.
Ota vaikka kuntasi kouluruokien lista esiin tai päiväkodin,noudata sitä ohjelmaa, on helppoa,halpaa ruokaa tarjolla.
ÄLÄ ANNA SEN KERSAN POMOTTAA SUA!
Ymmärsin asian siis toisin kuin tarkoitit. Ajattelin tosiaan, että lapsi pyytää ruoka-aikojen VÄLISSÄ sapuskaa.
Tuo nyt on tuttua, että annettu ruoka ei kelpaa.. Sellaisia kausia tulee kai kaikille lapsille..? Parhaillaan on omalla 5-vuotiaallanikin jonkinasteista kranttuilua. Mutta en ota siitä paineita koska suunnittelen syömiset tarkoin ja jos ei kelpaa niin voi syödä vaikka leipää sillä aterialla. Ei koulussa/päiväkodissakaan tarjota vaihtoehtoja jos ei sillä päivää satu tykkäämään tarjotusta ruuasta.
Vaikka siis noita rutinoita ruuasta tulee ajoittain, niin mielestäni meillä kuitenkin normia vähemmän. Ehkä juuri siksi, että asiasta ei tehdä numeroa vaan lapsetkin tietää, että äiti suunnittelee ja tekee ruuan parhaan kykynsä mukaan ja mitään vaihtoehtoruokia ei tarjoilla.. Mitään (lämmintä) ruokaa ei kuitenkaan tarjota useammin kuin kerran kuussa, joten ei ole mikään maailmanloppu saada kalapuikot max kerran kuussa eteensä..
Yleisesti ottaen emme tee syömisistä numeroa vaan ruoka on ruokaa jolla on tarkoitus pitää nälkä loitolla ja sairaudet poissa.
Viimeinen lauseesi oli asiaton.
Meillä on ruoka-ajat milloin syödään,muulloin ei ruokaa tipu. Lapsi saa normaalit kaksi lämmintä ja välipalan ja ilta/aamupalan. Joskus tarjoon jotain spesiaalia kun lapsen kaveri tulee leikkimään. Meillä jos poika ei syö ruokaa mitä on tarjolla, annetaan sitten leipää. Seuraavalla ruokakerralla ruoka varmasti maistuu.
Mielestäni neljävuotias ei voi vaatia mitä ruokaa syö. Meillä on sen ikäiset ruokittu niin että lautaselle laitetaan ruokaa mitä on tehty ja jos ei kelpaa niin sitten on syömättä. Tietty pyritään tekemään niitä ruokia mitkä nyt yleisesti lapsille on mieleen, ettei nyt mitään erikoista edes yritetä tyrkyttää. Sen voi tehdä, että jos on välipalaksi vaikka useampaa lajia mitä voisi ottaa, voi kysyä lapselta minkä hän kahdesta eri vaihtoehdosta haluaa.
Ruoka-ajat, välipala yms. on aina samoihin aikoihin, jollei just silloin mukamas kelpaa niin olkoot syömättä muutakuin sen muutaman lusikallisen.....nälkä tulee luonnollisestikin jonkun ajan päästä ja karsea kitinä, että tahtoo edes yhden pienen leipäpalasen tms., mutten anna mitään ennenkuin on seuraavan ruokailun aika.
Ei meillä kovin usein lapset ruoalla "pelleile", kunhan joskus testaavat, tietäävät ettei sitä tipu ennenkuin seuraavalla syöntikerralla ja esim. jos eka ateria on jäänyt nirsoiluksi, niin välipalakin on se sama normaali mitä ennenkin, ei mitään ruhtinaallisempaa taikka isompaa...miksi palkitsisin "ruokaisammalla" välipalalla sen, ettei ruokaa syönyt kuin korkeintaan 2-3 teelusikallista??
Tsemppiä ja lujia hermoja, tiedän, se rassaa kyllä välillä ihan kympillä, kun vaivalla on valmistanut maittavaa syötävää...niin ja rassaahan sekin kun jos joutuu niinku heittämään "rahaa" roskikseen.
t. neljän äiskä
Paitsi että meillä kyllä saa huonosti syödyn aterian jälkeen olevalla aterialla/välipalalla isomman annoksen jos tarvitsee.. Niin kuin muillakin aterioilla, aina saa lisää!
Itselläni on yksi ruoka jota en voi sietää. Olisi tylsää ajatella, että sitä pitäisi syödä väkisin, koska seuraavalla aterialla ei saa syödä normaalia enempää ja nälkä jää edelleen. Myöskään lapsille en halua tehdä ruuasta sen enempää palkintoa kuin rangaistustakaan.
Jos joku ruoka ei maistu niin okei, ei siinä sen kummempia. Seuraavan aterian ajankohta kerrotaan, muuten asiasta ei tehdä numeroa ja seuraavalla aterialla saa syödä juuri niin paljon kun haluaa.
siis, kyllä meillä sitä kunnon ruokaa saa syödä ihan miten paljon vaan.
Esikoisen kohdalla on kyllä ehtinyt säätää vähän sitä sun tätä elikkä meillä kyllä homma meinasi vähän karata käsistä...kyllähän lapset ovat aikamoisia velmuja, ainakin mun lapset, tuumaavat että enpä syö "pahaa" ruokaa, saan sitten välipalalla sitä sun tätä ja niin paljon kuin sielu sietää.
Ja sitten kun on toisen kunnon ruoan aika, niin eihän sekään maistu sen paremmin, jos välipalalla on syöty vatsa täyteen.
Nukkumaan ei ole kenenkään tarvinnut nälkäisenä käydä kuitenkaan, kaikki ovat kehittyneet täysin normaalisti, ovat normaalipainoisia, reippaita ja iloisia yms. elikkä eivät tosiaankaan ns. liian laihoja tai muutenkaan "nälkäisiä riehuja-villikkoja".
Mutta palatakseni alkuperäisen ongelmaan, niin noita syömättömyyskausia nyt sattuu ajoittain...aikaisemmin makaronilaatikko oli esikoisemme lempiruokaa, mutta nykyään tökkii.
Useimmiten valmistan aamulla koko päivän ruoan, joten tuolla ns. normaalin välipalan jälkeen maistuu kuitenkin tuo makaronilaatikko toisella kerralla paremmin, kun on ihan oikeastikin nälkä.
Tuota, en sitten tiedä alkuperäisen tapauksessa...voisiko nirsoilu johtua vähän siitä, että jos lapsi ikäänkuin on saanut päättää mitä syödään?? eli jossain viestissähän oli, että lapsi oli pyytänyt makaronilaatikkoa eikä sitten kelvannutkaan??
Mä en rehellisesti sanottuna muista, olenko koskaan kysynyt lapsiltani, että mitä syötäisiin?!
Olen vain pistänyt merkille mistä kukin tykkää ja mistä ei....joskus käy niin, että yhdelle ei sitten kelpaa millään, muut syö hyvällä halulla, mutta seuraavana päivänä kenties valmistan sellaista minkä tiedän maistuvan oikein hyvin nirsoilijallekin.
Meillä on tehty niin kuin lasten päiväkodissakin, että jos ei meinaa ruoka maistua niin silti pitää maistaa oman ikänsä verran lusikallisia...eli 4-vuotias neljä lusikallista, 6-vuotias kuusi jne.
Ei nyt muistu mieleen yhtään kertaa, että ois jääny "omat iät" maistamatta. Ja säännölliset ruoka-ajat on meilläkin, eikä mitään turhia välinaposteluja, jotka veis ruokahalun/nälän.
Kerran kylläkään ei syöny lapset eikä aikuiset yksiä makkaroita, joita laitettiin. Ostettiin uudenlaisia maistettavaksi ja olivat niin hirveän makusia, että ei pystyny tosiaan itekään syömään eka palasta enempää. Ei toki siis "pakotettu" lapsiakaan sitä syömään.
eikä muina aikoina mitään.