Sanotaan että koettelematonta uskoa ei olekkaan. Ja Jota ihmistä Taivaan Isä rakastaa, sitä hän myös nuhtelee ja kurittaa.
Tässä yhden vl- perheen kokemus Itä-Suomesta.(Oli myös siionin lähetyslehdessä).Nimet jätän varalta mainitsematta:
UUDEN ELÄMÄN YKSIVUOTISPÄIVÄNÄ
Kesäkuun 10 päivän 20005 piti olla M....n perheelletavallinen alkukesän päivä. J... isä oli menossa tavallisen työpäivän päätteeksi uuden kodin rakennukselle, kuten niin monena päivänä aikaisemminkin. T... lähti lasten kanssa uimahallilta leikkipuistoon. Siihen katkeaa hänen muistinsa tuon päivän tapahtumista. leikkipuistossa t.. sai laaja-alaisen aivoverenvuodon ja kaatui yksivuotias E.. sylissään. alkoi useita viikkoja kestänyt epätietoisuuden aika. Raskaiden vaiheiden jälkeen vuotta myöhemmin M....t toteavat, että suuri koettelemus on ollut heille suuri siunaus. "Taivas on ikäänkuin tullut lähemmäksi eikä mitään arkista asiaakaan pidä enään itsestään selvänä", T... toteaa.
Kun T... siirrettiin kuopion yliopistolliseen sairaalaan, tilanne oli vakava. annettiin ymmärtää että T...lla oli kolmenkymmenen prosentin mahdollisuus jäädä henkiin. "Kun jäin yksin ajatusteni kanssa, toistin itselleni: "Älä kysy miksi, sillä vastausta ei tule", J.... muistelee.
J...n noina päivina H....A- hoitajalle lähettämät tekstiviestit kuvaavat raskaiden päivien tunnelmia:
11.6 klo 18.58 "Pidän T...aa kädestä ja itken. On tämä niin vaikeaa. letkuja ja johtoja ruumis täynnä. Koneet hengittävät ja antavat elämää."
12.6 klo 21.19. "Olen nyt luottavaisella mielellä ja saanut voimia. huomenna kuvaus ja leikkaus."
13.6 klo 11.08. "Verisuonen pullistumia löytyi 4, joista yksi revennyt.Leikataan parhaillaan. Kestää tunteja."
Hoitojen jälkeen tilanne näytti valoisammalta. kahden viikon kuluttua tuli kuitenkin takapakki: T... halvaantui. "Oli jo virinnyt toivo, mutta sitten tuli tunne, että näinkö tässä kävi. T....n aivopaineet nousivat niin, että usein kun soitin hänelle, hän ei sanonut yhtään järjellistä sanaa. Oli huoli omastakin jaksamisetsta. Ajattelin että kuinkahan paljon painetta ihminen kestää, ennen kuin hänen päänsä hajoaa", kertoo J....
"saimme onneksi kotiin lapsille tutun H...a- hoitajan, jonka merkitys oli tuona aikana todella suuri. tuntui, että hän ei hoitanut lapsia rahasta, vaan sydämellä ja jaksoi kulkea rinnalla raskaana aikana", T...a toteaa.
J... sai T....n kotiin kymmenvuotishääpäivänä 8.7.2005. ei tehty häämatkaa kuten oli vähän suunniteltu, mutta tuona päivänä oltiin kiitollisia elämisen lahjasta. R...n P....i otti vastuun perheen uuden kodin rakennuksella, ja ystävät ja sukulaiset rakensivat J...n kanssa talkoilla talon loppuun. Muuttamaan päästiin suunnitelmien mukaan heinäkuun lopussa. Edessä oli kuitenkin vielä lokakuinen suuri leikkaus, jossa poistettiin muita kesäkuussa löydettyjä pullistumia. henkisesti T...a kertoo selvinneensä suhteellisen hyvin, vaikka lääkäri olikin varoittanut, että kuoleman hipaisun kokeminen voi aiheuttaa masennusta. "Aika parantaa haavat", T...a toteaa.
"En ole koskaan osannut olla niin kiitollinen puolisosta kuin näiden koettelemusten jälkeen olen ollut. On syntynyt käsittämättömän suuri kiintymys. sellaista kiintymystä ei ollut edes avioliiton alkuaikoina. Arki varmaan tulee jossakin vaiheessa, vaikka toivon ettei se tulisi. Samalla tavalla kuin nukkuvaa vauvaa voi katsella vaikka kuinka kauan, voin katsella myös nukkuvaa T...a. koen suurta kiitollisuuta siitä, että hän on vierelläni. vaikka en hirveä menijä ollut aikaisemminkaan, niin nyt tuntuvat kaikenlaiset miesten saunaillat turhilta, vaikka ne mukavia ja sinänsä tarpeellisia ovatkin. Mieluummin jään perheen kanssa kotiin", J... kertoo.
Tämä koettelemus on loppujen lopuksi ollut meille suuri siunaus. Taivas on ikäänkuin tullut lähemmäksi. On saanut elää tuntemisten kautta. On tuntenut, että rukoukset kantavat. Monet ihmiset ovat sanoneet, että olemme koko perhe heidän esirukouksissaan. Nyt ei arkinenkaan asia ole itsestään selvää. Nöyränä ajattelee, että kaikki menee niin kuin Taivaan Isä on tarkoittanut. Kun ajattelen ennusteita vuotta aikaisemmin, tuntuu ihmeelliseltä, että olen palautunut työkykyiseksi ja pystyin aloittamaan puolipäivätyöt. Jumalalle kaikki on mahdollista", T...a toteaa.
T...n veli lähettikin 10.6.2006 T...le kortin, jossa hän toivotti onnea uuden elämän yksivuotispäivänä.
Tässä yhden vl- perheen kokemus Itä-Suomesta.(Oli myös siionin lähetyslehdessä).Nimet jätän varalta mainitsematta:
UUDEN ELÄMÄN YKSIVUOTISPÄIVÄNÄ
Kesäkuun 10 päivän 20005 piti olla M....n perheelletavallinen alkukesän päivä. J... isä oli menossa tavallisen työpäivän päätteeksi uuden kodin rakennukselle, kuten niin monena päivänä aikaisemminkin. T... lähti lasten kanssa uimahallilta leikkipuistoon. Siihen katkeaa hänen muistinsa tuon päivän tapahtumista. leikkipuistossa t.. sai laaja-alaisen aivoverenvuodon ja kaatui yksivuotias E.. sylissään. alkoi useita viikkoja kestänyt epätietoisuuden aika. Raskaiden vaiheiden jälkeen vuotta myöhemmin M....t toteavat, että suuri koettelemus on ollut heille suuri siunaus. "Taivas on ikäänkuin tullut lähemmäksi eikä mitään arkista asiaakaan pidä enään itsestään selvänä", T... toteaa.
Kun T... siirrettiin kuopion yliopistolliseen sairaalaan, tilanne oli vakava. annettiin ymmärtää että T...lla oli kolmenkymmenen prosentin mahdollisuus jäädä henkiin. "Kun jäin yksin ajatusteni kanssa, toistin itselleni: "Älä kysy miksi, sillä vastausta ei tule", J.... muistelee.
J...n noina päivina H....A- hoitajalle lähettämät tekstiviestit kuvaavat raskaiden päivien tunnelmia:
11.6 klo 18.58 "Pidän T...aa kädestä ja itken. On tämä niin vaikeaa. letkuja ja johtoja ruumis täynnä. Koneet hengittävät ja antavat elämää."
12.6 klo 21.19. "Olen nyt luottavaisella mielellä ja saanut voimia. huomenna kuvaus ja leikkaus."
13.6 klo 11.08. "Verisuonen pullistumia löytyi 4, joista yksi revennyt.Leikataan parhaillaan. Kestää tunteja."
Hoitojen jälkeen tilanne näytti valoisammalta. kahden viikon kuluttua tuli kuitenkin takapakki: T... halvaantui. "Oli jo virinnyt toivo, mutta sitten tuli tunne, että näinkö tässä kävi. T....n aivopaineet nousivat niin, että usein kun soitin hänelle, hän ei sanonut yhtään järjellistä sanaa. Oli huoli omastakin jaksamisetsta. Ajattelin että kuinkahan paljon painetta ihminen kestää, ennen kuin hänen päänsä hajoaa", kertoo J....
"saimme onneksi kotiin lapsille tutun H...a- hoitajan, jonka merkitys oli tuona aikana todella suuri. tuntui, että hän ei hoitanut lapsia rahasta, vaan sydämellä ja jaksoi kulkea rinnalla raskaana aikana", T...a toteaa.
J... sai T....n kotiin kymmenvuotishääpäivänä 8.7.2005. ei tehty häämatkaa kuten oli vähän suunniteltu, mutta tuona päivänä oltiin kiitollisia elämisen lahjasta. R...n P....i otti vastuun perheen uuden kodin rakennuksella, ja ystävät ja sukulaiset rakensivat J...n kanssa talkoilla talon loppuun. Muuttamaan päästiin suunnitelmien mukaan heinäkuun lopussa. Edessä oli kuitenkin vielä lokakuinen suuri leikkaus, jossa poistettiin muita kesäkuussa löydettyjä pullistumia. henkisesti T...a kertoo selvinneensä suhteellisen hyvin, vaikka lääkäri olikin varoittanut, että kuoleman hipaisun kokeminen voi aiheuttaa masennusta. "Aika parantaa haavat", T...a toteaa.
"En ole koskaan osannut olla niin kiitollinen puolisosta kuin näiden koettelemusten jälkeen olen ollut. On syntynyt käsittämättömän suuri kiintymys. sellaista kiintymystä ei ollut edes avioliiton alkuaikoina. Arki varmaan tulee jossakin vaiheessa, vaikka toivon ettei se tulisi. Samalla tavalla kuin nukkuvaa vauvaa voi katsella vaikka kuinka kauan, voin katsella myös nukkuvaa T...a. koen suurta kiitollisuuta siitä, että hän on vierelläni. vaikka en hirveä menijä ollut aikaisemminkaan, niin nyt tuntuvat kaikenlaiset miesten saunaillat turhilta, vaikka ne mukavia ja sinänsä tarpeellisia ovatkin. Mieluummin jään perheen kanssa kotiin", J... kertoo.
Tämä koettelemus on loppujen lopuksi ollut meille suuri siunaus. Taivas on ikäänkuin tullut lähemmäksi. On saanut elää tuntemisten kautta. On tuntenut, että rukoukset kantavat. Monet ihmiset ovat sanoneet, että olemme koko perhe heidän esirukouksissaan. Nyt ei arkinenkaan asia ole itsestään selvää. Nöyränä ajattelee, että kaikki menee niin kuin Taivaan Isä on tarkoittanut. Kun ajattelen ennusteita vuotta aikaisemmin, tuntuu ihmeelliseltä, että olen palautunut työkykyiseksi ja pystyin aloittamaan puolipäivätyöt. Jumalalle kaikki on mahdollista", T...a toteaa.
T...n veli lähettikin 10.6.2006 T...le kortin, jossa hän toivotti onnea uuden elämän yksivuotispäivänä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
vaan keski-suomessa.
voi hyvinkin olla. Ajattelin äkkiseltään Kuopion, jossa hoito oli tapahtunut, Itä-Suomen alueeksi. Koska Jyväskylää pidin yksinomssn keskisen Suomen aleena. Sori
Edellinen kirjoittaja tarkoitti ilmeisesti että tietää henkilöiden asuvan keski-suomessa. Kuopio on lähin yliopistollinen sairaala, siksi hoito siellä.
Ehkä tos jutussa oli muut asiat tähellisempiä ku tapahtumapaikka. ;) Kosketta tarina...
tapahtuma, mutta jotenkin "helpompaa" kun katkeaa fyysisesti verisuoni päässä. Entäs kun "katkeaa henkinen verisuoni"? Sitä onkin vaikeampi selittää ihmisille. Se kun ei näy ulospäin välttämättä helposti. En vähättele kyseisen jutun ihmisten koettelemuksia, mutta itse uupumuksen läpi käyneenä toivoin joskus, että olisipa jokin fyysinen juttu. Ja kun puolisokaan ei välttämättä huomaa toisen tilaa...
eri asia on sitten se miten lähipiiri kykenee vastaamaan ja antamaan tilaa uupumukselle. Henkinen väsyminen pitäisi mielestäni ottaa aivan samalla vakavuudella kuin fyysisen sairauden kanssa kamppailu. Voin kuvitella että kuvaamasi tilanne kuitenkin voi tulla ja jaksaminen olla vaikeaa.
Tapahtumasarja on tietysti hyvin traaginen yksilötason kokemus. On hienoa että ko. henkilöllä on läheisiä ja seurakunta tukenaan.
Tälainen sairaus ei tietenkään ole millään lailla erityisesti mahdollinen vain vanhoillislestadiolaiselle tapahtuvaksi. Vuosittain koetaan useita tuhansia vastaavia kohtaloita pelkästään Suomessa.
Ikävä kyllä en päässyt kuvauksestasi perille sitä mikä on syy että kirjoitit sen tänne.
Avauksessa ei mitenkään korostettu että tapahtui nimenomaan lestadiolaisille ja mahdollista vain heille. Luultavasti avaaja halusi vain tuoda tälläisen selviytymistarinan tänne. Joskus voi kovienkin kokemusten kautta läheisten silmät aueta ja perheenjäsenet nousta arvoonsa.
*ehkä* moni "musta lammas" onkin puhdas pulmunen
tai käy kuten sadussa; rumasta ankanpoikasesta tuleekin vakoinen komea Joutsen ;-)
kun pitää toisen melkein kuolla, ennenkuin ymmärretään mitä on saanut. kinataan ihan mitättömistä asiosta.jne. Joka päivä pitäsi sanoa toiselle miten toinen on tärkeä. Se on yhtä tärkeää kuin leipä. Tässäpä rakkauden neuvo. ;) Itse en ole tässä onnistunut, itsestämuutos onkin aloitettava. Muutamissa hautajaisissa olen ollut lähi aikoina ja siellä on tullut juuri tunne siitä, että miten turhista me kinataan ja turhiin aikaamme kulutetaan. Elämä on pisimmilläänkin aika lyhyt. Liian lyhyt riitelyyn...
"Koettelemukset VL- USKOVAISELLA Yksi tosita... "
Jo avauksen otsikossa se korostus tuli, vai enkö enää ymmärrä lukemaani.
Luin vain varsinaisen jutun ja siitä ei saanut mitenkään kuvaa että moisia tapahtumia voisivat kokea vain vl-uskovaiset. En tiedä miksi noin on otsikkoon kirjoitettu, tuskin avaajakaan sitä on tarkoittanut, mutta vähän tökerösti kirjoittanut todennäköisesti siksi koska kyseessä nyt kuitenkin on vl-pariskunta.
Ensinnäkin. Kivasti olette pohdiskelleet asian ympärillä.
Otsikkoni todellakin saattaa olla monelle harhaan johtava. Tarkoitus oli kuitenkin vain todeta kuinka Jumalan antamat koettelemukset ovat vanhoillislestadiolaistenkin kohdalla tosiasia, kuten kaikkien muidenkin ihmisten kohdalla.Jumalalla vain on erilaisia tarkoituksia eri ihmisten kohdalla.
Tämä avaus oli siksikin että ei joku sattuisi luulemaan että Vanhoillislestadiolaisilla on suojelusenkeli joka varjelee kaikilta vaaroilta. Kyllähän se suojelusenkeli on tosiasia, ja se on käsittääkseni myös muilla ihmisillä. Mutta Jumalan
tarkoitusta ja teitä me emme pysty aina ymmärtämään, kun hän ei suojelekkaan, siinä tapauksessa jos hän on antanut rakkaudesta tulla koettelemuksen kohdalle.
Jatkettakoon mielenkiintoista keskustelua, ja yritän vastata jos osaan, vielä avaukseen ja avauksen aiheeseen liittyvää asiaa.
Kerrottakoon tähän aivankuin vastapainoksi oma kuulemani tuntemastani ei uskovaisesta ihmisestä ja hänen rankasta koettelemuksesta:
Siis tuntemani Ei-uskovainen (hän ei siis ollut mitään hengellistä yhteisöä), eli pakanaksi kai voidaan sanoa), jo aika iäkäskin mies oli joutunut sairauden runtelemaksi, joka oli jo edennyt siihenvaiheeseen sairaalassa, että molemmat jalat jouduttiin ambutoimaan.
Tämä mies oli elänyt sellaisella alueella, jossa asui myös vanhoillislestadiolaisia ja yksi suunnilleen samanikäinen vanhoillislestadiolainen puhuja.
Tämä sairauksien ja leikkausten runtelema mies oli kuitenkin jalkojen ambutoinnin jälkeenkin, siitä toivuttuaan ollut hyvässä ymmärryksessä. ja oli pystynyt hoitajien avustamana soittamaan puhelun. ja tämä puhelu oli ollut hänen tuntemalleen ledtadiolaiselle saarnaajalle. Asiansa hän oli sanonut näin: Voitko tulla käymään hänen luona sairaalassa. Kun puhuja oli mennyt pyydettynä käymään. potilas oli ensimmäisenä kysynyt: "Saanko minäkin uskoa kaikki synnit anteeksi"?. Hänelle oli vastattu Jeesuksen opetuksen ja kehoituksen mukaan syntein anteeksi antamuksen evankeliumi: "Jeesuksen nimessä ja veressä ovat kaikki synnit anteeksi."
Jonkin ajan perästä myös hänen vaimonsa sai parannuksen armon. Sitä en ole kuullut oliko nyt uskoon autettu hänen miehensä ollut saarnaamassa hänelle myös evankeliumin. Jokatapauksessa tämä mies oli nyt Pyhän Hengen Pappi ja oli mahdollisuus tätä saarnavirkaa myös käyttää.
Tämä vaimo näkyi myös rauhanyhdistyksen seuroissa, kun hän oli liikuntakykyinen.
Nyt ovat jo molemmat päässeet Taivaan iloon ja kunniaan, mies ensin, ja sitten vaimo muutaman vuoden jälkeen. Myös tämä vanha puhuja on saanut matkasauvansa laskea ja on Isän kotona.
Se vielä tästä miehen tilanteesta, kun hän oli saanut parannuksen armon. Niin ei hän ollut tietenkään malttanut olla sanomatta sitä ilosanomaa jonka hän oli saanut kohdalleen kokea ja omistaa.Vaan oli halu tunnustaa uskonsa ei- uskovaisille lapsilleen jotka olivat isäänsä tulleet jälleen käymään katsomassa.
Lapset olivat hieman pilkallisesti suhtautuneet isänsä ratkaisuun, vaikka hän oli heidän edessään jalattomana sairaana makanut.
Isä oli vastannut: "Voi kunpa teitä ei milloinkaan tarvisi otaa niin kiinni kun isäänne".
Isä oli ymmärtänyt että hänelle oli näin tarkoitettu nämä raskaat koettelemukset, että hänen sydämensä avautuisi ymmärtämään elävä usko.Ja hän saisi tunnon, jotta parannuksen teko on mahdollista.
kovissa kohtaloissa mielestäni onkin ikävää se, että ajatellaan "miksi se suojelusenkeli ei suojellutkaan, miksihän tuota ja tuota noin koetellaan, mitähän se on tehnyt"?
Itse ajattelen, että Taivaan Isä antaa vastoinkäymisiä niille, jotka ne parhaiten jaksaa kantaa. Me ihmiset olemme Hänelle yhtä suurta perhettä. Siksikin meidän pitäisi enemmän pitää huolta toisistamme. Nuo kaikki vaikeudet ja vastoinkäymiset ovat kyllä meille jokaiselle tarkoitettuja, herättämään tilamme ja tuntomme.
terv. evl
>>Itse ajattelen, että Taivaan Isä antaa vastoinkäymisiä niille, jotka ne parhaiten jaksaa kantaa.
Niin on tietysti kiva ja rauhoittava ajatella, kääriytyä pumpuliin. Suotakoon se sinulle.
Tosiasia todellisessa maailmassa on sitten ihan muuta.
Kärsimyksiä ja taakkoja tulee ihmisille eteen erittäin epäoikeudenmukaisella tavalla. Sellaiselle jolla ei ole ennestään enää yhtään voimia niitä kantaa, kasautuu ylivoimaisen kestämättömiä kuormia.
Jos siis olisi se Jumala joka ne olisi sälyttänyt ihmiselle, häntä voisi pitää mielisairaana ja julmana despoottina.
Mikä syy on siihen että pienelle lapselle tulee kuolemaan johtava keskushermoston sairaus joka tappaa hänet ankarasti hivuttamalla ennen murrosikää?
Mikä idea siitä on että hänen juuri syntyneellä pikkuveljellään todetaan sama sairaus? Ja myös seuraavalla lapsella.
Vain näitä lähipiirin tapauksia tässä mainitakseni.
Jos Jumala on kaikkivaltias ja kaikkihyvä, miten Hän voi tällaista haluta?
>>Mikä on syy siihen että pienelle lapselle tulee kuolemaan johtava keskushermoston sairaus joka tappaa hänet ankarasti hivuttamalla ennen murrosikää?.
Mikä idea siitä on että hänen juuri syntyneellä pikkuveljellä tavataan sama sairaus? Ja myös seuraavalla lapsella>>
Niin, Jumalan tiet ovat tutkimattomat, mutta jotakin voi arvuutella.
1. Nämä lapset varjeltuvat niin että taivas on osana kuoleman jälkeen, siis ikuinen ilo ja riemu taivaan kunniassa. muuten ei ehkä näin olisi ollutkaan.
2. Vaikutus lähiympäristöön, sukulaisiin tuttaviin naapureihin jne. on huomattavan suuri ja moninainen. Tässä nähdään Jumalan kaikkivaltius ja sallimus jopa yli ihmisymmärryksen.Usein meillä ihmisillä unohtuu kuka on kaikkivaltias.Ja tahtoo sen myös joskus aivan konkreettisesti näyttää.
Kun oma pikkusiskoni kuoli munuaissyöpään, en ajatellut, että onpa omat vanhempani syntisiä tai pahoja, kun Jumala sallii tällaistä, tai syyttänyt muitakaan.
Minulle Jumala on Kaikkivaltias.
"Jos siis olisi se Jumala joka ne olisi sälyttänyt ihmiselle, häntä voisi pitää mielisairaana ja julmana despoottina."
"Nuo kaikki vaikeudet ja vastoinkäymiset ovat kyllä meille jokaiselle tarkoitettuja, herättämään tilamme ja tuntomme".
Mielestäni kun sanotaan myös että missä ihmisten ajatukset loppuvat, siitä Jumalan ajatukset vasta alkavat.Herättämään tilamme ja tuntomme on yksi syy muiden joukossa. Vaikutusta ja tarkoitusta koettelemuksista on mielestäni usein myös varsinkin lähipiiriin.
Se tässä on mielenkiintoinen pointti, kun tiedämme että Jumala usein herättää tunnon näillä myös pakanoille, niin viekö Jumala joka on oikeudenmukainen, hommansa perille asti, eli myös oikeaan uskoon, jolla autuaaksi kerran tullaan? Uskojahan on paljon, varsinkin tällä lopun ajalla josta on mm kirjoitettu. Kun Jeesukselta kyseltiin mitkä pitää hänen toisen tulemisensa merkit oleman? (Matt 23 tai 24 luvussa) en muista varmaa.) Niin hän vastaamm."Monta pitää tuleman minun nimeeni ja sanoo: katso täällä on Kristus tai tuolla. Mutta minä sanon teille: älkäät uskoko.
ajatus oli tuo, mutta en muista sanatarkasti.
Siis uskoja on monia, eli kun Jumala herättää koettelemuksen kautta, viekö hän silloin myös oikeaan autuaaksi tekevään uskoon? Siinäpä pohtimista.