niin elikkäs meillä on todella hankala tilanne. olemme olleet puolisoni vanhempien kanssa riidoissa suurin piirtein vuoden verran eli emme edes tervehdi nykytilanteessa toisiamme jos satumalta törmäämme esim. kaupassa tai muiden sukulaisten luona. nyt meillä on haaveissa lapsi ja odotan kauhun sekaisin tuntein mitä tuleman pitää. kauhukuvassani appivanhemmat syöksyvät jo sairaalaan lasta katsomaan joskin sovinto olisi enemmän kuin tervetullut, mutta minä taas en halua tulla hyväksytyksi sukuun vaan lapsen varjolla. nyt minulla on sellainen olo että jos sovintoa ei ennen mahdollisen lapsen syntymää saada aikaiseksi eivät appivanhemmat ole uutta tulokasta tervetulleita katsomaan. sekava tilanne kaiken kaikkiaan olisi todella itsekästä kieltää lapselta toiset isovanhemmat mutta pelkään minkälaiseen aivopesuun he ryhtyvät lapsen kanssa. kerrottakoon vielä sen verran että olemme puolisoni kanssa ihan aikuisia molemmat jo 27 vuotiaita ja riita sai alkunsa asiasta jossa me emme halunneet noudattaa appivanhempieni *viisaita* neuvoja jonka jälkeen he ovat paisutelleet asian siihen pisteeseen että minä olen tehnyt kaiken väärin 7 vuoden yhdessä olomme aikana. mitenkähän saisimme vanhukset ymmärtämään että jos nyt ei sovintoa saada aikaiseksi sitä ei saada ollenkaan tehtyä. heihin ei tunnu saavan minkäänlaista kontaktia vaikka miten yrittäisi. eivät suostu kyläilemään edes meille vaikka kuinka lähettäisi jopa kirjallisen kutsun, yritetty on sitäkin. antakaa nyt viisaammat neuvoa miten meidän tulisi toimia kyseisessä tilanteessa.
hankala
asia
5965
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
isoilla kirjaimilla? Tekstiäsi olisi helpompi lukea.
Tämä ei ole pottuilua.
lapsen tulosta, sitten kun on sen aika, ja samalla sanoa, että toivotte sovintoa, mutta että vanhemmista riippuu tuleeko sitä vai ei. Yleensä vanhemmat tällaisissa tapauksissa joustavat. En tosin tunne ko pariskuntaa. Kuulostelkaa tilannetta.
Jos olette tosissanne yrittäneet sovintoa, ja vanhukset ovat pysyneet kylminä, niin sovintoa ei varmaankaan ole tulossa. Kyllä vanhukset varmaan itsekin tajuavat, että teille lapsi ennemmin tai myöhemmin on tulossa ja ovat senkin ottaneet ratkaisussaan huomioon. Kun lapsi on aluillaan, niin mitään ette menetä, jos vielä aivan vilpittömän kirjeen vaikka kirjoitatte siitä, kuinka surullisia olette tilanteesta ja että haluaisitte jakaa perheenlisäyksen ilon heidän kanssaan. Jos he eivät reagoi, niin onpahan teillä itellänne hyvä mieli siitä, että olette vilpitöntä sopua yrittäneet. Lapsen tullen muuten, niitä neuvoja usein vasta alkaakin sadella, joten kannattaa miettiä siltäkin kannalta että odottaako uusi riita kulman takana.
olen lähes samassa tilanteessa. Äitini loukkaantui minuun kun yritin vaan auttaa häntä määrätyssä asiassa.
Olen soittanut monesti ja pyytänyt anteeksi vaikka en tehnyt mielestäni mitään pahaa , mulle ei puhu mitään lapsilleni ja miehelleni kyllä kun nähdään jossain mutta onneksi harvoin.
Kärsin tilanteesta mutta en voi asialle mitään ja näin annan tilanteen olla ja mitäs minä tekisinkään en osaa enää mitään tehdä kaikki keinot on loppu...
Voimia teille... olihan mukavaa kuulla että on samoja tilanteita muillakin...
Todennäköisesti puolisosi vanhemmat pitävät myös lasta suurena virheenä...
Tuollaisia tulehtuneita välejä saa tuskin millään eneään kuntoon. Jos saatte aikaan välit, että siedätte edes toistenne seuraa pakollisissa kohtaamisissa, niin hyvä.
Asennoidu siihen että lapsella ei ole miehen puolelta isovanhempia...