Minä
Kuka minä olen? Tunnenko itseni? Tunteeko kukaan itseään nykymaailmassa? Tiedän että suurin unelmani on tanssia. En ole koskaan tanssinut paljoa, enkä väitä että osaisin tanssia. Se on vain unelma jonka joku päivä toteutan. Minusta tuntuu siltä että minussa ei arvosteta sitä mitä todella osaan vaan jotain ihan muuta. Minä haluaisin että minun päätöksiäni kunnioitettaisiin ja minuun luotettaisiin. Enkö ole luottamuksen arvoinen? Olen tehnyt virheitä, myönnän sen. Mutta eikö jokaiselle pidä antaa toinen mahdollisuus? Mielestäni olen hyvä piirtämään ja lukemaan sekä otan muut huomioon. En ajattele muista ihmisistä yleensä pahaa. En edes kiusaajistani joita ei enää ole olemassakaan. Onko nykymaailma sitä että meidän persoonallisuutemme kitketään pois? Olenko kapinoitsija kun en ole suostunut tähän? Minä haluan olla sellainen kuin itse haluan, en sellainen kuin muut haluavat. Onko nykymaailmassa enää sijaa rakkaudelle, ystävyydelle, toisen kunnioittamiselle tai rehellisyydelle? Onko täällä jäljellä muuta kuin vihaa, sotia, katkeruutta ja pahuutta? Onko tämä mahdollista..? Onko olemassa enää minun kaltaisiani ihmisiä? Onko minun vaivuttava epätoivoon…? Pelastakaa minut epätoivolta…! Minun ainoa pyyntöni on; Kertokaa minulle miksi näin on päässyt käymään!
Kuka minä olen? Tunnenko itseni? Tunteeko kukaan itseään nykymaailmassa? Tiedän että suurin unelmani on tanssia. En ole koskaan tanssinut paljoa, enkä väitä että osaisin tanssia. Se on vain unelma jonka joku päivä toteutan. Minusta tuntuu siltä että minussa ei arvosteta sitä mitä todella osaan vaan jotain ihan muuta. Minä haluaisin että minun päätöksiäni kunnioitettaisiin ja minuun luotettaisiin. Enkö ole luottamuksen arvoinen? Olen tehnyt virheitä, myönnän sen. Mutta eikö jokaiselle pidä antaa toinen mahdollisuus? Mielestäni olen hyvä piirtämään ja lukemaan sekä otan muut huomioon. En ajattele muista ihmisistä yleensä pahaa. En edes kiusaajistani joita ei enää ole olemassakaan. Onko nykymaailma sitä että meidän persoonallisuutemme kitketään pois? Olenko kapinoitsija kun en ole suostunut tähän? Minä haluan olla sellainen kuin itse haluan, en sellainen kuin muut haluavat. Onko nykymaailmassa enää sijaa rakkaudelle, ystävyydelle, toisen kunnioittamiselle tai rehellisyydelle? Onko täällä jäljellä muuta kuin vihaa, sotia, katkeruutta ja pahuutta? Onko tämä mahdollista..? Onko olemassa enää minun kaltaisiani ihmisiä? Onko minun vaivuttava epätoivoon…? Pelastakaa minut epätoivolta…! Minun ainoa pyyntöni on; Kertokaa minulle miksi näin on päässyt käymään!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oli ihan pakko vastata, koska muistan kirjoittaneeni itse joskus kesällä hyvin paljon samanlaisen jutun. Kuinka yksilöt hukkuu massaan eikä niitä enää ole ja jotenkin näin? Jokainen ainakin luulee tuntevansa itsensä, mutta eivät tunne toisiaan.
Positiivinen asia jonka kirjoituksessasi huomasin on se että osaat arvostaa itseäsi, tiedät olevasi hyvä.
Et ole kapinallinen säilyttäessäsi persoonasi. Olet vain tullut ajatelleeksi sitä seikkaa.
Mutta millainen on erilainen ihminen? Joskus olin mielestäni Hyvin Erilainen. Siskoni tiuskaisi minulle: "Älä leiki legendaa." Se sattui paljon. Mutta ei musta Normaalia ole tullut. "Sellanen, Tällänen ja Tollanen" ikuisesti. Kiitos Luojan. Hyvä näin.
Kysyit: "Onko nykymaailmassa enää sijaa rakkaudelle, ystävyydelle, toisen kunnioittamiselle tai rehellisyydelle?" Sanoisin että kyllä. Paljon löytyy myös sitä toista puolta. Syytän ehkä ihmisten kiirettä ja tätä suunnatonta "hyvinvointia." mutta en tiedä.
huh huh.. tulipa taas sekavaa tekstiä... no, ehkä osaat vähän soveltaa tekstiä tarkotuksen mukaiseksi..?
Oikein paljon voimia sinulle, varpusen voimalla ja haleja..=)
ps. voipi olla että heitän sua maililla, jos haluut?