Tyttäreni on kolmannella luokalla ja olen hänen jaksamisestaan huolestunut.
Läksyjen tekemiseen menee 1-2 tuntia illassa ja ja tytön paineet tuntuu olevan kovat.
Hän on epävarma omista suorituksistaan, vertaa itseään jatkuvasti luokan parhaimpiin oppilaisiin ja on itkuinen ja masentunut kun ei yllä samalle tasolle.
Hänen opettajansa on kovin vaativa ja palkitsee erityisellä huomiolla hyviä oppilaita. Käyttää paljon opettaessaan sanoja "tämä on pakko oppia" ja asettaa aikarajoja että mihin mennessä jne.
Tyttäreni valvoo öitä murehtien mahdollisia pistokokeita seuraavana päivänä, pelkää liikuntaa koulussa ja on joskus ennen kouluun menoa lähes jonkinmoisessa paniikissa, itkeskelee ja pelkää tulevaa koulupäivää.
Mikä ihme neuvoksi? Eihän tämä voi olla normaalia 3-luokalla? Tyttäreni nukkuu vähintään 10 tuntia yössä, syö kunnolla, liikkuu vapaa-aikanaan. Mutta tuntuu olevan vain väsynyt, itkuinen ja vetämätön ja kovasti huolissaan kaikesta kouluun liittyvästä. Millä parhaiten auttaisin häntä rentoutumaan ja saisin hänet laskemaan vaatimustasoaan omiin suorituksiinsa nähden? Hän on sitäpaitsi hyvä koulussa ja mielestäni vähempikin riittäisi kunhan tyttö vain olisi iloisempi ja rennompi. Nyt hän menee kokoajan oman suoritustasonsa ylärajoilla.Asiasta on puhuttu paljon, mutta keskustelut auttavat aina vain sen hetken ja seuraavana päivänä tilanne on taas sama. Kaikki neuvot ovat nyt tarpeen!! olen kiitollinen jokaisesta kommentista!
Läksyjen tekemiseen menee 1-2 tuntia illassa ja ja tytön paineet tuntuu olevan kovat.
Hän on epävarma omista suorituksistaan, vertaa itseään jatkuvasti luokan parhaimpiin oppilaisiin ja on itkuinen ja masentunut kun ei yllä samalle tasolle.
Hänen opettajansa on kovin vaativa ja palkitsee erityisellä huomiolla hyviä oppilaita. Käyttää paljon opettaessaan sanoja "tämä on pakko oppia" ja asettaa aikarajoja että mihin mennessä jne.
Tyttäreni valvoo öitä murehtien mahdollisia pistokokeita seuraavana päivänä, pelkää liikuntaa koulussa ja on joskus ennen kouluun menoa lähes jonkinmoisessa paniikissa, itkeskelee ja pelkää tulevaa koulupäivää.
Mikä ihme neuvoksi? Eihän tämä voi olla normaalia 3-luokalla? Tyttäreni nukkuu vähintään 10 tuntia yössä, syö kunnolla, liikkuu vapaa-aikanaan. Mutta tuntuu olevan vain väsynyt, itkuinen ja vetämätön ja kovasti huolissaan kaikesta kouluun liittyvästä. Millä parhaiten auttaisin häntä rentoutumaan ja saisin hänet laskemaan vaatimustasoaan omiin suorituksiinsa nähden? Hän on sitäpaitsi hyvä koulussa ja mielestäni vähempikin riittäisi kunhan tyttö vain olisi iloisempi ja rennompi. Nyt hän menee kokoajan oman suoritustasonsa ylärajoilla.Asiasta on puhuttu paljon, mutta keskustelut auttavat aina vain sen hetken ja seuraavana päivänä tilanne on taas sama. Kaikki neuvot ovat nyt tarpeen!! olen kiitollinen jokaisesta kommentista!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tulee mieleen että
1. mites kaverit? Eivät kai kaikki ole noin sekaisin? Voisiko tyttö vähän benchmarkata (tai miten se kirjoitetaankaan) rauhallisempia kavereitaan.
2. oletteko jutelleen opettajan kanssa? Meinaan että voisi ihan rauhallisesti ja ystävällisesti KERTOA opettajalle, että joku oppilas voi ottaa hänet noin vakavasti. Ehkä opettajakin voisi välillä sanoa, että "riittää kun tekee parhaansa".
3. tehän olette vanhempia. Sanokaa sille lapselle, että jotain rajaa. Että teille riittää, kun numerot ovat kelvollisia (esim. kahdeksikkoja). Että ihan järjettomässä pingottamisessa ei ole mitään järkeä.
Minullakin on kolmasluokkalainen poika:)
Hänellä menee sama aika läksyjen tekoon,joskus kerkeää ttehä nopeammin.
Kolmas luokka on jo vaativa ja siellä pitää osata vaikka mitä ja ulkoläksyjäkin tulee.
Itse sanoin että kannattaa kysyä opelta jos ei tiedä vastausta tai ei osaa ja kannustin pyytämään apua,opettaja kun on sitä varten että opettaa ja auttaa jos ei osaa,numeroon tuo ei vaikuta jos kyselee tunnilla,poika kun meinasi että jos kysyy opelta apuja se katsoo että on huono eikä osaa ja saa huonon numeron todistukseen,mutta nyt asiat on onneksi muuttunut,poika uskaltaa pyytää apua:)
Olen aina sanonut pojalle että joku on jossain aineessa hyvä kun taas joku toinen loistaa jossain toisessa aineessa,jokainen on hyvä jossain aineessa!Joku loistaa lukuaineissa joku on näppärä sormistaan ja pärjää käsitöissä jne.
Olen sanonut omalle pojalle että ne seiskat ja kasitkin on ihan hyviä numeroita,siitä on sitten vara parannella jos haluaa,tosin hän tuo kymppejä ja ysejä:)Pyysin häntä kuitenkin yrittämään aina parhaansa. Mutta tieto että vanhemmat eivät odota kymppejä voi rauhoittaa:)Itse olen sanonut että poika käy itseään varten koulua,ei vanhempiaan varten.
Käykö lapsesi kavereilla paljon tai kaverit teillä?Jos tyttösi kiukuttelu johtuu kavereitten puutteesta?Tuonikäisethän muodostaa jo pysyviä kaverisuhteita,ja kaverit ovat heille tärkeitä.
Kolmannellahan on ainakin pari päivää lyhyitä päiviä koulussa,voisitteko sopia silloin kavereitten vanhempien kanssa että tyttönne menisi koulusta suoraan jonkun kaverin luokse tai sitten siten että kaveri voisi tulla kylään tyttönne luokse.
Onko liikuntatunneilla sattunut joskus jotakin,tyttö ei ole onnistunut jossakin jutussa ja toiset lapset ovat nauraneet?Meillä kävi kerran niin ja poika sanoi että ei mene enää liikkatunnille.Soitin opettajalle ja selvittivät asian koko luokan kesken seuraavana päivänä...siitä asti poika on reippaasti käynyt liikkatunneilla,ja nauraa joskus itselleenkin kun ei osaa tai onnistu jossain,eli huumoria mukaan liikka tunneillekin.
Meillä ainakin viittaaminen ja osallistuminen sekä kotiläksyjen tekeminen tuo jo hyvän numeron todistukseen, se tuntityöskentely läksyjen teko arvostetaan paljon korkeammalle kuin koe.Että on jatkuvasti aktiivinen tunneilla,eli jos tuntityöskentely on hyvää ja kokeesta saa 8 niin silti voi saada todistukseen 9.
Itse soittaisin kyllä kouluun opettajalle ja kysyisin tytön kuulumisia:)
Toivottavasti oli joitakin apuja?
Tulee mieleen, että opella ei ehkä ole itsellään lapsia, joten voi ottaa opetussuunnitelmat liian kirjaimellisesti. Vanhemmat opettajat ja itsekin vanhemmat - siis äidit ja isät - saavat suhteellisuudentajua hommiin.
Onko opettaja vaihtunut kolmannella? Kolmas luokka on iso askel ja meillä tehtiin myös läksyjä itkun kanssa. Mutta sitten otettiin asia puheeksi open kanssa ja sovittiin, että läksyistä tingitään, jos itkuksi menee. Mutta pikkuhiljaa ne alkoivat sujua ja myöhemmin menivät kuin leikki.
Joskus opettajilla vaikuttaa minunkin mielestäni olevan hämärä käsitys siitä, miten hitaasti lapsen mieli etenee ja miten paljon lapsi pelkää joutuvansa erilaiseksi kuin muut opettajan silmissä. Ja miten paljon mielen täytyy saada ehtiä levätä ennen kuin uutta voi oppia lisää. Ota yhteyttä opettajaan.
Kuulostat hyvin samanlaiselta äidiltä kuin minä. Olen juuri samoja asioita jutellut tytön kanssa ja kyllä keskustelut aina taas rauhoittaa hetkeksi.
Ehkä mun pitää vaan olla kärsivällinen ja hyväksyä se että hän ei pysty ottamaan koulua sopivan kevyesti vaan stressi menee jossain vaiheessa yli. Pitää olla vaan sitten valppaana taas auttamaan kun huomaan että tytön vaatimukset suorituksiinsa nähden alkaa mennä liiaallisuuksiin.Ehkä tätä ei voi ratkaista kuin tilanne kerrallaan.
Onneksi toinen tytöistä on suht huoleton koululainen, hoitaa hommansa topakasti ja on tyytyväinen itseensä ja suorituksiinsa.Kiitos neuvoista ja kannustuksesta!
Molemmilla (toinen yläkoulussa jo,toinen nyt kolmosella) opettajat sanoneet,et tunti maksimissaan saa päivässä mennä läksyihin ja jos menee pidempään,niin viestiä opettajalle.
Ei tuon ikäisen läksymäärä ole vielä sitä luokkaa,et siihen kahta tuntia saisi mennä.
kolmosilla muualla kuin kokeissa,todistuksissa mennään samaa linjaa kuin aiemminkin useiden vuosien ajan.
Myös meillä kamppailtiin esikoisen kanssa samantapaisten ongelmien kanssa. Kaksi ensimmäistä vuotta menivät leikiten kunnes kolmannella tyttö totesi että koulun eteen joutuukin tekemään töitä. Varsinkin matematiikka tuotti vaikeuksia; läksyihin meni kohtuuttomasti aikaa ja monet illat itkettiin ja paiskottiin kirjoja. Tytölle (ja meille vanhemmillekkin) tuli vähän yllätyksenä kuinka vaativa 3. luokka on. Lisäksi opettajaksi tuli vanhempi tiukanoloinen miesopettaja jota monet oppilaat vähän jännittivät. (Myöhemmin totesin että opettaja oli tosi hyvä, ehkäpä koulun paras).
Kokeita oli paljon ja niihin luimme tytön kanssa aina yhdessä, lisäksi tein hänelle kirjallisia tehtäviä koealueista ja kyselin myös suullisesti. Varsinkin matikan eteen jouduimme tekemään paljon töitä. Englanti sujui hyvin alusta asti, se onkin edelleen lempiaine. Kevään kuluessa matematiikkakin alkoi sujumaan paremmin, tosin vieläkään (nyt 6. luokalla) matematiikka ei ole mitenkään hänen vahvimpia alueitaan.
Tuli mieleen että onko tytölläsi muitakin paineita koulussa kuin pärjääminen varsinaisissa aineissa. Meinaan että on hänellä kavereita ? Kiusataanko häntä ? Tämän kiusaamisasian kanssa olemme joutuneet kamppailemaan nuoremman tytön kohdalla. Häntä kiusattiin koulussa yli 2 vuotta ja edelleenkin olen joka päivä huolissani miten koulussa sujuu :( Meillä ainakin nuorimmainen oli jatkuvasti itkuinen, masentunut, eristäytynyt kun kiusaaminen oli pahimmillaan. Lapset eivät aina kerro jos koulussa tapahtuu jotain ikävää, joten tästäkin varmasti kannattaa jutella tytön kanssa.
Itselläni kolmosluokkalainen tyttö,jonka läksyjen teko kotona on itkua ja porua,mutt meillä koululla on läksyklubi,johon voi jäädä koulun loputtua tekemään tehtävät,menee 10-20 minuuttia kun taas kotona itkeä tihrustetaan kaksin/kolminkertainen aika..
Samaa olen kuullut monen muunkin kertovan.
Ja meillä ainakin tuo 9v elää jotain esimurrosikää juuri nyt,jolloin itkua ja kiukutelua tulee vähän asiasta kuin asiasta.
poikani on kolmannella ja kertoo vähän samantapaista luokkansa tytöistä. he pillahtavat itkuun jos kokeesta ei tulekaan kymppiä. minä joskus kauhistelin enkun sanakokeen tulosta 2/10. mutta poika sanoi vaan, että ei muutkaan pojat saaneet parempia...
tyttösi on tunnollinen, se on hyvä asia. mutta ehkä kannattaa jutella asiasta opelta, joka ehkä huomaamattaan luo paineita oppilailleen. että tyttösi ehkä tarvisi joskus opelta kannustavan sanan, niinkuin kaikki tarvitsevat.
harrastaako tyttösi mitään? nimittäin kodin ulkopuolella? voisit viedä hänet kerran viikossa johonkin ohjattuun juttuun, jossa irtautuu täysin koti- ja kouluympyröistä. lentopallo? voimistelu? kuvataide? piano? tanssi? ja kerroit, että tyttösi liikkuu? liikkuuko tarpeeksi kuitenkaan? että tulee hiki? hän voi olla huonokuntoinen. kunnon hiihto tai kävelylenkki pari kertaa viikossa auttaa kummasti jaksamaan...
Kiitos kaikille asiallisista kommenteista ja neuvoista!
Tyttäreni on kärsinyt tästä täydellisyydentavoittelusta ekasta luokasta asti, Ja yövalvomiset ym. ovat kuuluuneet jo tuolloin kuvioon.Opettajan kanssa on juteltu ja mukana on ollut koulupsykologikin.Viime vuonna tilanne saatiin rauhotettua tuon keskustelun jälkeen erilaisilla yhdessä sovituilla toimilla ja kakkosen loppu meni melko hyvin.
Nyt samanlainen keskustelu on pidetty, eikä tyttö tunnu rauhoittuvan. Liikuntatunneissa pelottaa kipailutlanteet ja se että on pakko suorittaa muiden nähden asioita - mokaamisen pelko toisten edessä on hirmuinen.Tyttö harrastaa tanssia kaksi kertaa viikossa ja on siellä iloinen ja kokee selvästi olevansa ihan hyvä tanssija ja tiedostaa omat rajansa ja hyväksyy ne, eikä vertaa itseään jatkuvasti muihin.Harrastuksensa parissa hän on kuin eri tyttö. Tanssiharrastukseen kuuluu esiintymisiä ym. hän ei näytä jännittävän niitä paljoakaan.
Jotenkin nämä ongelmat kulminoituvat kouluun.Juttelen paljon tytön kanssa ja olen monesti sanonut että hänen ei tarvitse yrittää olla niin hirveän hyvä kaikessa, että vähempikin riittää. Olen yrittänyt kertoa, että hän käy koulua vain itsensä takia ja pääasia on että hän on omiin suorituksiinsa tyytyväinen ja iloitsee oppimisesta. Jatkuva vertaaminen toisten suorituksiin on ihan turhaa.
On vain niin sydäntä särkevää äitinä nähdä kuinka oma lapsi vaatii itseltään niin hirveästi, eikä osaa auttaa mitenkään. Koulun lisäksi toisessa mummilassa itsetunto katoaa täysin jostain kumman syystä, varsinkin kun pikkusisisko on paikalla?
Kavereita hänellä on paljon, joskus hän ahdistuu siitä että joku kaveri yrittää omia hänet kun hän haluaisi olla kaikkien kanssa isommassa joukossa, eikä haluaisi sanoa kenellekään ei.
Tyttö on hieman pyöreä ja tuntuu kärsivän siitä koulussa, mutta ei esim. tanssiharrastuksessa?
Välillä tuntuu että tässä on nyt jotakin mitä en näe...
Kirjoittelin tuossa edellä omasta lapsestani, joka on sopeutunut ja tekee läksyt nykyään helpommin. Mutta kyllä olen miettinyt sitäkin (ja Paljon) että tuntuuko se hyvältä, että lapsi sopeutuu tekemään töitä niin aikuisille mieleisellä tavalla? Aika urakalta tehtävät joskus vaikuttavat aikuisestakin, jos ajattelee, että pitäisi itse työpäivän jälkeen alkaa sellaisia pähkäilemään.
Omalla koululaisellani ei ole mitään oppimisen vaikeuksia, eikä suurempaa motivaatiopulaakaan; mitä nyt sitä tavanomaista kouluviihtymättömyyttä. Kauhulla ajattelen heikommin menestyvien lasten koti-iltoja ja kouluunlähtöjä itkun ja hammastenkiristysten kanssa.
Minulla on voimistunut käsitys siitä, että kouluviihtyvyyden puute johtuu juuri niistä "mahtavista" pisa-tuloksista. Eli lapset kyllä osaavat ja pärjäävät, mutta annetaanko heille aikaa olla lapsi, rentoutua ja miettiä asioita, tehdä sitä leikinomaisesti??
Välitämmekö lapsille samaa käsitystä työteosta kuin joka meidät itsemme uuvuttaa? Ja onko se tarpeellista?
Vanhempailloissakin on mahdollista jutella näistä asioista - nyt kun niiden aika taas on käsillä.
Eihän ole missään luonnonlaissa säädetty, että kolmasluokkalaisten juuri pitäisi kantaa suurta oppimisen taakkaa, kun heidän elämässään on niin paljon muutakin uutta ja haastavaa kavereineen, kulkemisineen, harrastuksineen.
Kyllä kai opetussuunnitelmaakin voi lukea kevyemmin pläräten.
siltä, että sellainen psykologin coachaaminen voisi olla taas paikallaan. Jotenkin nyt kuulostaa siltä, että tyttö ei ole oppinut ottamaan virheitä oppimiskokemuksina, vaan pitää oppimiskokemuksia virheinä, ikäänkuin se ettei jo osaa jotain tarkoittaisi sitä, että hän on huono ihminen. Ja tästä ajatuksesta on aika lyhyt tie yleistyneeseen ahdistushäiriöön tai masennukseen, myös lapsilla.
Sosiaaliset taidot vaikuttavat kuitenkin olevan hallussa, joten ehkä kotona voisi myös keskittyä pääasiassa kannustukseen ja lapsen kuunteluun. Ja pikkuhiljaa opettaa myös, että joka päivä ei tarvitse suorittaa 110%, vaan se riittää, että yrittää tehdä parhaansa.
Opettajan kanssa voisi myös olla paikallaan sopia, että vaikka keskiviikkoisin tai torstaisin hän ei kysy tytöltä mitään, ellei tyttö itse viittaa, jolloin saisi keskelle viikkoa vähän suoritushengähdystaukoa. Voisitte sitten kotona pitää light-läksyillan, jolloin kotitehtävät tehdään vähän light-versiona. Se ei varmasti haittaa juurikaan koulumenestystä, mikäli kokeisiin kuitenkin lukee huolella, niin kuin tyttäresi kaikesta päätellen tekee, mutta helpottaa varmasti ahdistusta keskellä viikkoa.