Hei,
Opiskelen nyt ensimmäistä vuotta ammattikorkeakoulussa, ja haaveilin jo viime haussa, että olisin päässyt yliopistoon. Nyt kun kerroin tutoropettajalleni, että haaveilen yhä että pääsisin yliopistoon, niin hän alkoi selittää vain, kuin paljon "turvallisempaa" ammattikorkeassa on. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien kuulemma pitää itse etsiä kaikki paikat (luentosalit jne), päättää mitä suorittaa minäkin vuonna ja on kuulemma sitten varmasti omillaan.
Tuli kyllä hiukan ihmeellinen olo. Epäilen vähän, että hän vain yrittää saada minua luopumaan ajatuksesta päästä yliopistoon. Silti hiukan mietin, että onko yliopistoissa todellakin noin? Haaveilen Joensuun yliopistosta.
Opiskelen nyt ensimmäistä vuotta ammattikorkeakoulussa, ja haaveilin jo viime haussa, että olisin päässyt yliopistoon. Nyt kun kerroin tutoropettajalleni, että haaveilen yhä että pääsisin yliopistoon, niin hän alkoi selittää vain, kuin paljon "turvallisempaa" ammattikorkeassa on. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien kuulemma pitää itse etsiä kaikki paikat (luentosalit jne), päättää mitä suorittaa minäkin vuonna ja on kuulemma sitten varmasti omillaan.
Tuli kyllä hiukan ihmeellinen olo. Epäilen vähän, että hän vain yrittää saada minua luopumaan ajatuksesta päästä yliopistoon. Silti hiukan mietin, että onko yliopistoissa todellakin noin? Haaveilen Joensuun yliopistosta.
Vastaukset 32
Vanhimmat
eli edellisen vuoden opiskelijoita avittamassa uusia - muun muassa. Kanslioita ja opintotoimistoja on myös olemassa. Jos opettajasi on niin avuton, että pitää luentosalien etsimistä kynnyskysymyksenä, sinun ei tarvitse ottaa hänestä mallia. Hae ihan juuri sinne, minne itse haluat!
kannustavista sanoista
muutama muukin etsimässä niitä saleja ja miettimässä samoja juttuja... et ole siis yksin. Kun "yliopistosysteemi" aukeaa, pärjäät kyllä.
Helsingin yliopistossa aloitin tiet.käs. opinnot parisen vuotta sitten. En ole tänä päivänäkään nähnyt tai tavannut ainoatakaan tuutoria.
Etenkin suurissa yliopistoissa tapaa käytävillä harhailemassa varsin usein valkopartaisia tai -tukkaisia vanhuksia. Asiaa tarkemmin kysyttäessä he paljastuvat fukseiksi, jotka ovat edelleen etsimässä ensimmäisen luentonsa luentosalia.
Meidän yliopistossa löytyi juuri remontin yhteydessä tuuletuskanavasta muumioitunut ruumis, joka yhä puristi toisessa kädessään vuoden -56 opetussuunnitelmaa ja toisessa yliopiston pohjapiirrosta samalta aikakaudelta. Kyllä tuli surku edesmennyttä ammoista fuksipoloa, jonka opintie oli päättynyt eksymiseen ennen kuin pääsi kunnolla alkuunkaan.
Tällaisten surullisten kohtaloiden välttämiseksi meillä suunnitellaankin nyt GPS-paikantimien integroimista uusiin opiskelijakortteihin ja TV:n poliisisarjoistakin tuttujen seurantalaitteiden kiinnittämistä fuksien vasempaan korvanlehteen. EU ilmeisesti rahoittaa jälkimmäisen hankkeen.
:D :D
on vastaavia kokemuksia ammattikorkeakoulusta, mutta ei yliopistosta. Opiskelen Joensuun yliopistossa, joka on pieni ja mukava. Opettajat tuntevat useita oppilaitaan nimeltä ja tuutoritoiminta on minun makuuni liiankin innokasta.
tarkoitin, että ammattikorkeakoulussa joutui itse etsimään luentosalit ja jäi aivan omilleen, jollei tahtonut / pystynyt noudattamaan annettua lukujärjestystä. Opettajat eivät tervehtineet ja muutenkin koko laitos oli niin kalsea. Kokemukseni on toki subjektiivinen, mutta kyllä yliopistossa mielestäni on mukavampaa ja hyvällä tavalla vapaata.
AMK:ssa voi tosiaan haahuilla loputtomasti etsimällä luentosaleja syystä, että amk:ssa ei ole LUENTOJA vaan oppitunteja eikä niinmuodoin LUENTOSALEJA vaan luokkia. Näin ainakin meillä..
Ammattikorkeakoulussa on luentoja. Ja suurimmassa osassa ammattikorkeakouluista on luentosaleja. :) Huvittavaa väittää muuta.
Amk:ssa on yhtä paljon luentoja, kuin peruskoulussa :)
Te "spedet", anteeksi kielenkäyttöni, käytte koulua jossa te käytte tunneilla luokissa ja teillä on opettajat.
Toisin kuin yliopistossa, joka on tiedeyhteisö ja jossa on professorit ja jossa on luennot luentosaleissa.
Hajoa kouluusi :D
Sorri vaan :)
Hajoa itse kouluusi! Kirjoituksesi osoittaa tasostasi: olet käynyt nippanappa peruskoulun EMU- opintosuunnitelmalla.
Niinpä. Onhan se aivan kauheaa, että yliopistossa saat olla omista asioistasi vastuuta kantava aikuinen, jolla on akateeminen vapaus, ja amk:ssa sitten ilmeisesti paapotaan kuin ala-asteella. En tiedä johtuneeko sinne hakeutuvien motivaatiosta tai kyvyistä, mutta vastaavaa olen kuullut muualtakin.
Mites sitä oikein työelämässä sitten pärjää, jos koko opiskeluajankin pitäisi jonkun roikkua käsipuolessa näyttämässä missä on vessa?
Jos nyt aletaan oikein viisastelemaan, niin onhan kaikilla(?)
työpaikoillakin alussa paikkojen esittelyä, koulutusta
ym. työhön perehdyttämistä.
Ei kai kukaan väittänyt, että koko ajan täytyisi olla
suuntaa näyttämässä. Onhan yliopistoillakin alussa
jonkinlaista tutustumistouhua ym. opiskelujen aloittamiseen
liittyvää opastusta.
Onnistuit aika hyvin ilmaisemaan kaikki ne syyt, miksi yliopistossa on ihanaa :-)
Mikä yliopistossa on sitten niin ihanaa?
Unicafe? Joo, no sieltä saa perusruokaa suht halvalla. Mutta mitä muuta, opiskelijakirjastossa
ei ole kirjoja. Luentomonisteet on PowerPoint-slideja joilla ei pitkälle pötkitä. Opettajat
eivät ole käytännössä tehneet useinkaan alan hommia päivääkään.
Mikä siinä on nyt niin ihanaa?
t. Fil.yo
Riippuu alasta. Voi valita fiksusti ja valmistua alalta, jossa opiskeluaikana jo porukat revitään kaksin käsin duuniin, tai tunkea humanistiseen valmistumaan hampurilaisenpaistajaksi, toinen vaihtoehto lienee tutkija. Kärjistystä mutta totta. Luennoitsijoitakin on hyviä, huonoja ja loistavia, ja oppikirjan voi ihan vapaasti hankkia jos luennot eivät kelpaa. Perusoppikirjat pitäisi hankkia joka tapauksessa jokaisen, en ymmärrä pelkillä prujuilla elämistä.
"Voi valita fiksusti ja valmistua alalta, jossa opiskeluaikana jo porukat revitään kaksin käsin duuniin, tai tunkea humanistiseen valmistumaan hampurilaisenpaistajaksi, toinen vaihtoehto lienee tutkija. Kärjistystä mutta totta."
Jaahas, vai että hampurilaisen paistajaksi. Siinä mielessä kommenttisi on kyllä paikallaan, että se heijastelee suomalaisen yhteiskunnan yleistä suhtautumista sekä humanistisiin että erilaisiin kulttuurialoihin. Onneksi et sentään missään viljellyt käsitettä "huippuosaaja" - sen tyhjempää ilmausta nykykielestä tuskin löytyy.
Niin, täällä tunnutaan kuvittelevan aika yleisesti, että vain insinöörit ja vastaavat tekevät innovaatioita ja ovat yhteiskunnallisesti hyödyllisiä - myös kulttuurielämän tasolla on mahdollista kehittää uusia asioita.
Ei ole mitään väliä, paljonko tiettyä tutkintoa arvostetaan, jos työpaikkoja ei vain ole. Montako folkloristia tai filosofia (opettajia lukuun ottamatta) Suomen kokoinen maa työllistää vuodessa? Entä montako assyriologia?
Kaikilla aloilla voi luoda uutta ja innovoida, mutta jos työnkuva ei mahdollista innovaatioiden eteenpäinviemistä, niin mahtaapa luovuuden suoni ehtyä aika nopeasti...
"Ei ole mitään väliä, paljonko tiettyä tutkintoa arvostetaan, jos työpaikkoja ei vain ole."
Tämä on minusta todella kapea näkemys. Ongelma on minusta lähinnä siinä, että Suomessa ei osata arvostaa generalisteja. Kuitenkin maailmalla esim. yritysmaailmasta löytyy ihmisiä, joiden tausta on humanistisissa tieteissä, esim. juuri filosofiassa, ja tähän on sitten ehkä päälle hankittu jonkinlaista kaupallista osaamista tai yrityksen sisäistä koulutusta jne.
Mutta ei Suomessa - täällä koulutetaan valtavana massana kauppatieteilijöita ja insinöörejä vähän joka notkossa ja toiminta jokaisella työpaikalla onkin sitten sen takia pitkälti sitä samaa harmaata massaa - jotenkin tuntuu että ei osata arvostaa tietynlaista moniarvoisuutta. Itse olen muuten omassa työpaikassani ainoa humanisti, sitten on parikymmentä muuta ihmistä joista valtaosa onkin joko tradenomeja taikka kauppatieteilijöitä.
Niin, Suomessa on minusta ikään kuin liian rajattua esim. yritysten tarjoamat harjoittelumahdollisuudet opiskelijoille. Jos ajattelee vaikkapa yliopiston rekrytoinnin kautta tulevia harjoittelupaikkoja niin aivan turhaan monet yritykset rajaavat paikkansa tietyn oppiaineen opiskelijoille - toki se usein on ihan perusteltuakin, mutta ei läheskään aina. Ja varsinkin sellainen kulttuuri puuttuu minusta Suomessa lähes tyystin, että yrityksillä olisi tarjolla yliopistosta/korkeakouluista valmistuneille erilaisia "graduate trainee" -tyyppisiä ohjelmia. Kyllä näitä on, mutta ei mitenkään yleisesti. Tiedän että esim. Briteissä tämä on ihan yleinen tapa aloittaa ura yliopisto-opintojen jälkeen.
syvältä! Tutkinnolla ei tee yhtään mitään. En ymmärrä miten ihmiset edes hakevat ko. alalle. Ilmeisesti haluavat olla ns. humanisteja lopun elämäänsä - turha tutkinto.
"En ymmärrä miten ihmiset edes hakevat ko. alalle."
No kaikki eivät varmaan juokse rahan ja nopean sorvin ääreen pääsemisen tai rahan ja vaikutusvallan perässä. Ei, EN itse ole humanisti, mutta ymmärrän joillekin muiden asioiden olevan elämässä arvokkaampia kuin mainitut.
'ko. alalle' niputtaa aika sumeilemattomasti yhteen kokonaisen kirjon ihmisen toimintaa tarkastelevia ja hyödyttäviä aloja (minullakin on vaikeuksia kutsua niitä ihan kaikkia tieteiksi).
Kyllä (joillain) humanisteillakin paikkansa tässä maailmassa lienee:
*Ilman lingvistejä - etenkin tulkkeja, kääntäjiä ja kieltenopettajia (pakkoruåtsinopettajia lukuun ottamatta) - olisi kauppa yli kielirajojen hankalaa, EU-hallinto vielä nykyistäkin tahmeampaa ja tieteidenkin harjoittaminen hyvin hankalaa; valtioiden välisiä suhteitakin hoidettaisiin luultavasti vielä nykyistäkin useammin ohjusten eikä diplomaattien välityksellä.
*Historia ei ole välttämätöntä kaupan ja hallinnon pyörittämiselle tai muiden tieteiden harjoittamiselle, mutta hyvä sitäkin on varsinkin päättäjien tuntea. Vanhoja virheitä tulee EHKÄ toistettua harvemmin, kun niistä ja niiden seurauksista julkaistaan tutkittua tietoa. Sama juttu siis kuin missä tahansa toiminnassa (mutta pitemmät tarkastelujaksot): seuranta ja raportointi auttaa ohjauskeinojen valinnassa ja aiemmin jo huonoksi osoittautuneiden valintojen välttämisessä.
On kyllä semmoisiakin aloja, joihin uhrattavista veroeuroista saatavaa hyötyä (EDES välillistä) ei minun rajoittuneella mielikuvituksellani ole kovin helppo hoksata. Pakkoruåtsin (tai sen opettajat) voisi mielestäni lopettaa heti ja laittaa ne kateederilla hilluvat natsit johonkin tuottavaan ja hyödylliseen työhön (tai kompostiin). Naistutkimuksen laitokset voisi yhdistää Komediateatteriin ja velvoittaa naistutkijat lukemaan 'tutkimustuloksiaan' ääneen teatterilavalla (jollei stand up -koomikkojen liitto vastusta elinkeinoaan vaarantavaa ja vapaata kilpailua vääristävää kilpailevan toiminnan tukemista julkisilla varoilla).
Oma lukunsa on sitten JOIDENKIN humanistien ajattelutapa, jolle kyky erottaa omat MuTunsa faktoista ja omat näkemyksensä tiedosta, lähdekritiikki, omien väittämiensä argumentointi tai mikään logikkaa edes etäisesti muistuttava tuntuu olevan tyyten vierasta. Hatarien tai olemattomien tietojen varassa spekuloivat, sivistyssanoilla snobbailevat tättähäärät, jotka perustelevat aiemmat väitteensä uusilla oletuksilla tai pillastumalla ja korvaavat logiikan mielivaltaisilla assosiaatioilla, kuulostavat minusta enemmän hallusinogeenien väärinkäyttäjiltä kuin korkeasti koulutetuilta. Jostain syystä juuri kaikkein pahimmat noista ovat niitä samoja, jotka näkevät joka paikassa juntteja joilla on mitä kummallisimpia stereotypioita humanisteista - ilmeisesti siksi, että jossain syvällä sekavan mielensä sopukoissa he itsekin tajuavat olevansa juuri se voima, joka näitä stereotypioita synnyttää ja pitää yllä. ;)
Pidän ikävänä, että teitä humanististen aineiden aliarvioijia löytyy. Esimerkiksi kaikki kielet kuuluvat humanistiseen tiedekuntaan. Eli ilmeisesti ne, jotka tähtäävät vaikkapa kielenopettajaksi, ovat pelkkiä huuhaailijoita? Itse hain alun perin opiskelemaan sitä, mikä minua kiinnostaa. Oikeastaan samantekevää, millaisissa harhaluuloissa ihmiset elävät humanististen aineiden suhteen.
Kirjoittaessani
"
*Ilman lingvistejä - etenkin tulkkeja, kääntäjiä ja kieltenopettajia (pakkoruåtsinopettajia lukuun ottamatta) - olisi kauppa yli kielirajojen hankalaa, EU-hallinto vielä nykyistäkin tahmeampaa ja tieteidenkin harjoittaminen hyvin hankalaa; valtioiden välisiä suhteitakin hoidettaisiin luultavasti vielä nykyistäkin useammin ohjusten eikä diplomaattien välityksellä. "
tarkoitin kyllä, että pidän tulkkeja, kääntäjiä ja kieltenopettajia (pakkoruåtsinopettajia lukuun ottamatta) kovasti paljon tarpeellisina.
Ilmaisinko itseni epäselvästi, kun tämä sinun tulkintasi
"Esimerkiksi kaikki kielet kuuluvat humanistiseen tiedekuntaan. Eli ilmeisesti ne, jotka tähtäävät vaikkapa kielenopettajaksi, ovat pelkkiä huuhaailijoita? "
on koko lailla päinvastainen kuin se mitä sanoin? Olen kyllä tässä viime päivinä havainnut, että ainakin JOILLAIN humanisteilla on taipumusta tehdä ikiomia ja melkoisen rohkeita tulkintoja - ja sitten vielä pitää niitä totuutena - mutta tämä hipoo jo ennätystä.
Siis, kirjoitukseni ei ollut vastaus kirjoitukseesi vaan kommentoin asenteita humanisteihin yleisellä tasolla. Kirjoitus oli vain jatkoa samasta aiheesta. Pahoittelen, mikäli ymmärsit väärin.
Tutoropettajasi edustaa kouluasi, ja hänen tehtävänään on kääntää pääsi. Sinä edustat hänelle hukkaan heitettyä rahaa (opiskelusi kustannukset), jos päätät vaihtaa yliopistoon.
On surullista, että niin moni ei ymmärrä: ei ole kysymys Sinusta vaan Rahasta, Kunniasta ja Maineesta. Ei niitä kiinnosta, mitä Sinä haluat. Hae uudelleen.
"Sinä edustat hänelle hukkaan heitettyä rahaa (opiskelusi kustannukset), jos päätät vaihtaa yliopistoon."
Ja lisäksi epäonnistumista tutor-opettajana eli kasvojen menetystä työyhteisössä ja hidastuvaa urakehitystä, jos hän osoittautuu siksi tutor-opettajaksi jonka luotsaamilta vuosikursseilta karkaa eniten väkeä (ne edellisen mainitsemat Maine ja Kunnia). SIINÄ suhteessa on jokainen yksilökin tärkeä, että niistä pienistä puroista kasvaa suuri virta, jollei tee kaikkeaaan sen tukkimiseksi. Onkohan AMK:issa peräti tulospalkkaus tässä asiassa? ;)
Meillä oli opetussuunnitelmatkin laadittu niin, että syksyllä oli pitkästyttävän löysää, ja keväällä (kun yliopistoon mielijöiden olisi pitänyt löytää aikaa ja jaksua lukea pääsykokeisiin) kursseja uupumukseen asti. Vapaavalinnaisetkin oli jostain kumman syystä kasattu keväälle, edes niitä ei juurikaan ollut syksyisin otettavissa.
Ja näin toimivat kasvatustieteestä arvosanat suorittaneet, kokeneet opettajat vaikka 1) heidän olisi hyvin pitänyt tietää, että opiskelijoilla on eniten paukkuja jäljellä syksyllä uuden lukuvuoden alkaessa, ja kevätpuolella alkavat jo takit tyhjetä - joten järkevämpää olisi ollut siirtää kuormitusta syksylle, ja 2) asiasta valittivat vuosi toisensa jälkeen nekin opiskelijat, jotka eivät olleet minnekään hakemassa. Haiskahti aika tarkoitushakuiselta.
vuodessa kuviot ehtii tulla tutuiksi, varsinkin joensuun yliopistossa tuskin eksyt jos osaat tietä luentosaliin kysyä. Joensuussahan on se hyvä puoli että kaikki on siinä samalla kampusalueella, ei tarvitse hortoilla ympäri kaupunkia. Lukujärjestykset ja opintovauhdin joudut toki itse päättämään, mutta kuka nyt edes haluaisi että olisi joku paimentamassa. Yliopistossa opiskelu sopii sellaisille henkilöille, joilla on itsekuria, kaikilla sisään päässeillä ei sitä todellakaan ole. Itselle sopii kuin nyrkki silmään enkä koulumaista opetustyyliä osais edes kuvitella itselle. Rohkeasti vaan yrittämään.
Eikö se ole jokaisessa oppilaitoksessa aluksi vähän outoa, mutta samallalailla yliopistossakin aluksi (ja myöhemminkin!!!!) opastetaan.
Ei kannata pelätä, sillä siihen ei ole syytä. Hae vain siihen kouluun mihin haluat, äläkä missään nimessä unohda koko juttua jonku pelokkaan hölmöläisen takia.
Usko itseesi :)
Meillä ainakin on tutorit, jotka opastaa. On käyty läpi kaikki luentosalit, näytetty ilmoitustaulut, neuvottu, miten tulee toimia tms.
Pidä ihmeessä haaveistasi kiinni. Tutorisi on vain katkera, kun ei itse ole päässyt yliopistoon tai edes yrittänyt hakea sinne.
Itse pyrin yliopistoon, en päässyt. Pääsin kuitenkin ammattikorkeakouluun, enkä pois vaihtaisi! Ei meillä kyllä paapota jatkuvasti perään. Ollaan jo senikäisiä, että minusta ainakin on täysin selvää pitää itsestään huolta ja hoitaa hommansa itse!
Jos yliopistoon olisin päässyt, niin olisi luultavasti ollut turhaa (biologiaan hain), kun näitä osaajia koulutetaan nykyään liikaa ja sitten eivät saa töitä. Ollessani nyt ammattikorkeassa minusta oikeasti tuntuu, että voin jopa saada koulutustani vastaavaa työtä. Kala- ja ympäristötaloutta opiskelen.