Tajusin tänään että en pidä itsestäni, tai siis ei se ole mikään uusi tunne, mutta tänään rupesin miettimään asiaa. Olin tänään kavereideni seurassa ja huomasin että vertailin itseäni koko ajan heihin, tuntui että olen ärsyttävä, epäaito ja itsekäs. Toivoin välillä että voisinpa olla kuten nuo muut, tuntui ettei minusta pidetä koska en itse pidä itsestäni. Sitä on vaikea selittää, mutta yksinkertaisesti siis en pidä itsestäni, en osaa arvostaa omaa itseäni. Minulla on myös taipumusta pieneen itsetuhoisuuteen, niin henkiseen kuin fyysiseen. Joskus rankaisen itseäni satuttamalla, tai vaivun vaan masennukseen.
Kerrottakoon vielä, että olen 19-vuotias. Miten voisin alkaa pitää itsestäni? Luulen että saisin siten myös kavereita eivätkä ihmissuhteet olisi näin mutkikkaita. Minusta tuntuu että muut pitävät minua pahana ihmisenä, teeskentelijänä.
Kerrottakoon vielä, että olen 19-vuotias. Miten voisin alkaa pitää itsestäni? Luulen että saisin siten myös kavereita eivätkä ihmissuhteet olisi näin mutkikkaita. Minusta tuntuu että muut pitävät minua pahana ihmisenä, teeskentelijänä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luin viestisi ja sieltä tulee läpihuutona "apua"! Vaikka olet nuori, on elämä täysin edessä. Olen itse 28v ja elämä täysin edessä.
Kun kirjoitit siitä, mitä tunnet itseäsi kohtaan,tuli sellainen tunne, että itsetuntosi on hakuteillä. 19 vuotiaan sinun tulisi tuntea näin: "Tiedän, kuka olen. Tiedän oman paikkani kavereiden parissa. Tiedän, että ystäväni arvostavat ja pitävät minusta juuri sellaisena kuin olen..." Näin jos ajatelisit, ei huolta olisi.Mutta kun asiat ovat toisin, neuvoisin sinua hakemaan apua. Ja nuo itsetuho ajatukset ja satuttamiset ovat jo itsessään merkki siitä, että apua on haettava ja äkkiä. Tie masennuksesta ylös on tuskaisa ja vaikea, jos sen on valmis käymään läpi, eli valmis tekemään kaikkensa että siitä selviää. Se on välillä niin repivää, ettei tiedä missä olisi, mutta todella antoisaa siinä mielessä, että kun käyt esimerkiksi psyk.vastaanotolla ja hän on ammattilainen käymään asioita juuri sinun kanssa ja juuri sinun asioita, se on helpompaa ja opit tuntemaan ja näkemään itsesi uusin silmin! Ja mitä se onkaan sitten ystäviesi keskellä, kun olet täysin uusi ihminen! Yksin ei saa jäädä! Masennus ei katoa itsestään!
Apua on tarjolla, hae sitä! Itse kävin kovan masennuksen läpi, nyt tiedän mitä teen täällä maanpäällä, mikä on tarkoitukseni.
Minun kohdallani ilman Kaikkivaltiasta Jumalaa en olisi selvinnyt! Hän auttoi minua ja on valmis auttamaan sinua, jos annat!
lukea Anthony de Mellon kirjan Havahtuminen. Auttaa tiedostamaan asioita ja olemaan vähemmän "ulkoa ohjattu". Lakkaa murehtimasta siitä mitä toiset sinusta ajattelevat ja opettele nauttimaan muiden seurasta näihin takertumatta.