Jos on hakemassa töihin tai kouluun, tarvitseeko kertoa että on sairastanut psykoosin. vai miten kuntoutujat toimitte? Tai jos ette ole kuntoutujia vaan sairaslomalta palaamassa töihin?
Työhaastattelussa
Tarvitseeko?
142846
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos töitä haluat, niin älä kerro mitään psykoosista. Minä olin juuri työhaastattelussa ja kerroin, että olen kärsinyt masennuksesta, kun jotenkin mun piti selittää liki kolmen vuoden aukko työhistoriassa. En sentäs sanonut, että olen skitsofreenikko.
Saako ne sen jostain selville? Esim: kelalta. Niinku koulutkin? Kiva jos pääsee kouluun minne oon hakenutkin ja en pääse sen takia että olen joskus sairastanut. Oon kyllä kuullut että työsopimuksen voi purkaa jos tulee ilmi että on sairaslomalla. Niin että ei mitään paineita:) Mä sentään voin kuitenkin jotenkin selittää mitä oon tehny nyt vuoden ajan, mutta paikassa jossa olen nyt tiedetän tapaukseni. Sitä myös pelkään että jos joku toinen sitten kertoo esim. joku viranomanen. Vaikka ne on vaitiolovelvollisia. Minkäs tekee jos nekin kertoo, millä todistaa sitäkään. Pelkään että näiden asioiden takia vaivun uudestaan psykosiin jos en löydä ratkaisua. Ainakin töihinkin jos hakee niin ei siellä heikot pärjää. Pelkään työpaikkakiusaamista.
Tuollaista asiaa ei mielestäni tarvitse kertoa eikä sitä käsittääkseni saa edes kysyä - ainakaan työhaastattelussa. On henkilökohtainen asia niin kuin sekin aikooko hankkia lapsia tmv. Tietysti jos on katkoksi työelämässä niitä voi joutua selittelemään.
Onpas aika hyvä juttu... Entäs sitten nämä jotka menevät työkokeiluun. Niitten täytyy kuitenkin selittää että miksi ovat joutuneet hakemaan työkokeilua. Tai sitten esim: kaprakan kurssilta, jos joutuu tönhakijaksi. Kyllä pitää tietysti varmaan olla itselläänkin pokkaa ettei mene ihan sekasin jos joku alkaa kyselemään jotakin tiukkojakin kysymyksiä.
Työhönottaja ei tällaista saa edes kysyä kuten ei poliittista tai uskonnollista mielipidettäkään.
Mikäli työhönottohaastattelussa tällaisia kysellään kannattaa lähteä siitä paikasta, vaikka olisi kuinka muka terveenkin kirjoissa!
ainahan ne voi selittää työttömyydellä.
Omalla kohdallani ei kyseessä ollut psykoosi vaan vakava masennus. Aikoinaan kouluun hakiessa kuului pääsykokeisiin myös psykologin haastattelu. Kerroin rehellisesti, että olen sairastanut vakavan masennuksen (jota muuten kesti viisi vuotta ja oli määräaikaiseläkkeellä). Toki mietin hieman sanamuotoja ja miten asian esitän. Psykologi totesi tähän, että on hienoa kun rohkenin hakeutua terapiaan ja olen työstänyt masennukseen johtaneet syyt. "Toivottavasti yhteispistemääräsi riittää ja tulet valituksi koulutusohjelmaan." Nämä oli sanat mihin keskustelu päättyi. Yhteispistemääräni riitti:)
Olen sitä mieltä, että kannattaa olla rehellinen niin ei sitten tarvitse pelätä jos asia tulee joskus ilmi. Kaikkia detaljeja ei toki kannata kertoa, vaan todeta vain että tälläinen vaihe on joskus elämässä ollut.
rehellisyyttä. Jos saa paikan ja sairastuukin sitten uudelleen tähän samaan sairauteen, niin ollaankin sitten kinkkisen tilanteen edessä jos on salannut tietoja jotka voivat oleellisesti vaikuttaa tulevaan terv.tilaan. Esim. psykoosihan saattaa uusia, samoin toki depressiokin.
Työnantaja voi irtisanoa, olla maksamatta sairasajan palkkaa jne.
Masennuksesta voi vielä kertoakin, mutta psykoosista ei tosiaan kannata kertoa, jos haluaa työllistyä. Psykoosi ei aina tosiaankaan uusiudu. Ja onhan vanhoillakin työntekijöillä vaara sairastua psyykkisesti.
olen. Voi kertoa että on ollut masennusta, mutta ei kannata kertoa, että on sairastanut psykoosin.
Psykoosi uusiutuu harvoin ja työhaastattelussa esiintuotuna se ei tunnu tarpeelliselta vaan on haitaksi.
Onhan se jotenkin pimeetä kun vaikenee asioista, mutta tuskin kukaan ymmärtää psykoosia. Masennuksen voi vielä ymmärtääkkin. Voihan sitä kiertotietä sanoa että on ollut ylirasittunut tai uupunut. Niin minullekkin psykologi sanoi että voi sanoa että on uupunut. Tavikselle kannattaa varmaan puhua taviksen kieltä. Kyllä nyt kun oon alkanu miettimään työhönpaluuta on kaks kertaa käyny mielessä että ei ehkä kannatas puhua yhtään missään omista asioista. Lääkärit on sitä varten.
Itsellä myös psykoosi taustaa. Enkä kyllä aio siitä työhaastattelussa mainita. Pelkään pahoin että vaikuttaisi työnsaantiin oleellisesti. Tietysti joutuu elämään itse sen tiedon kanssa ja se voi olla raskasta kun ei voi olla täysin avoin työpaikan ihmissuhteissa, mutta sen tiedon kanssa on vain opittava elämään ja pyrittävä jättämään se taka-alalle. Pelkona tietysti on, niinkuin mainitsit, että työnantaja saa sen tietoonsa jotakin muuta kautta, niinkuin omalla kohdallani on mahdollista, koska moni tietää asiasta. Vaitiolovelvollisuushan viranomaisilla on, mutta sitähän voi kiertää. Aion itse kuitenkin ottaa riskin ja olla kertomatta... tulee mitä tulee. Minulla on oikeus yksityisyyteen.
Kerroin kuntoutuskurssin kuntotusneuvojalle taustani ja haastattelun jälkeen sano että mun oireet on niin
pahoja että eivät valitse minua edes sinne. Että kyllä! Pikkusen vituttaa.
Hain tuossa taannoin erääseen kouluun. Pääsykokeeseen kuului haastattelu, jota piti kaksi koulun opettajaa. Haastattelu alkoi ihan mukavasti. Jonkin ajan kuluttua tuli kuitenkin ilmi, että olen skitsofreenikko. Tämän jälkeen nämä opettajat alkoivat suoraansanoen vittuilla minulle ja sanoivat suoraan, ettei minulla ole siihen kouluun mitään asiaa. Joten älä kerro mitään.