Olen ollut kotona lapseni kanssa 1v6kk. Kun tulin raskaaksi ajattelin, että olen äitiysloman kotona ja sitten etsin töitä. Mutta minulle kävi kuten monelle muullekin, enkä näin toiminutkaan. Joskin eka vuosi lapsen kanssa meni pilalle kiitos paskan naapurin.
Välillä tulee olo, että olisi ihanaa mennä töihin, että hankkisin minäkin jotain. Ja saisin lainaa maksettua pois. Mutta jotenkin on sellanen olo, etten ole ihan vielä valmis. Miehen tuloilla on pärjätty ihan hyvin, mutta tiedän että hän haluaisi harrastaa rakasta lajiaan, joka on aika kallis. Joskin en tiedä, että millä ajalla, kun töissä menee suurinosa ajasta, ja v-loput yleensä kotona.
Mieheni oli jossakin vaiheessa sitä mieltä, että on hyvä, että olen kotona ja että kyllä me pärjätään. Tiedän, että monissa perheissä raha-asiat aiheuttaa eniten riitaa. Meillä ei muuten, mutta aina kun tulee vaikeampi kausi, niin mutina alkaa. Kyseessä on minun eka lapsi, hänen ei.
En tiedä oliko tuossa taas mitään järkeä, mutta pakko johonkin TAAS vuodattaa. Itellä koko ajan syyllinen olo kotona olosta, vaikka en täällä makoilekaan päiviä. Ja mieheni kyllä tietää sen.
Jotenkin on taas laskeutunut meidän väliin sellanen puhumattomuuden muuri. Kaikista tyhjänpäiväsistä asioista puhutaan ja ihan hyvin menee muuten, mutta jotenkin yhteisen tulevaisuuden suunnittelu ei ole helppoa. Tyyliin päivä kerrallaan.
Ja sitten kun tietäs, että mihin sitä töihin hakis. Oman alani töitä ei paikkakunnalla ole. Ja jotain olisi siitä palkasta sitten käteenkin jäätävä.
Jotenkin ottaa myös pattiin, kun tiedän että mieheni ex saanut hoitaa lapsiaan kotona ihan rauhassa. Nyt minun kuitenkin olisi pitänyt jo aikaa sitten etsiä töitä. Kyse on kuitenkin ensimmäisestä lapsestani ja todennäköisesti viimeisestä, ellei elämä yllätä.
Just kysyin kaverilta piloillani( hänellä 2kk lapsi) että jokos olet töitä etsinyt! Kun tuntuu, että ensin kysellään kun olet raskaana, että miten voit ja miten lapsi voi? Sitten, että eikö se ala jo tulla? Seuraavaksi, millon menet töihin?
Että tämmöstä...=)
Kohtalosisaria?
Välillä tulee olo, että olisi ihanaa mennä töihin, että hankkisin minäkin jotain. Ja saisin lainaa maksettua pois. Mutta jotenkin on sellanen olo, etten ole ihan vielä valmis. Miehen tuloilla on pärjätty ihan hyvin, mutta tiedän että hän haluaisi harrastaa rakasta lajiaan, joka on aika kallis. Joskin en tiedä, että millä ajalla, kun töissä menee suurinosa ajasta, ja v-loput yleensä kotona.
Mieheni oli jossakin vaiheessa sitä mieltä, että on hyvä, että olen kotona ja että kyllä me pärjätään. Tiedän, että monissa perheissä raha-asiat aiheuttaa eniten riitaa. Meillä ei muuten, mutta aina kun tulee vaikeampi kausi, niin mutina alkaa. Kyseessä on minun eka lapsi, hänen ei.
En tiedä oliko tuossa taas mitään järkeä, mutta pakko johonkin TAAS vuodattaa. Itellä koko ajan syyllinen olo kotona olosta, vaikka en täällä makoilekaan päiviä. Ja mieheni kyllä tietää sen.
Jotenkin on taas laskeutunut meidän väliin sellanen puhumattomuuden muuri. Kaikista tyhjänpäiväsistä asioista puhutaan ja ihan hyvin menee muuten, mutta jotenkin yhteisen tulevaisuuden suunnittelu ei ole helppoa. Tyyliin päivä kerrallaan.
Ja sitten kun tietäs, että mihin sitä töihin hakis. Oman alani töitä ei paikkakunnalla ole. Ja jotain olisi siitä palkasta sitten käteenkin jäätävä.
Jotenkin ottaa myös pattiin, kun tiedän että mieheni ex saanut hoitaa lapsiaan kotona ihan rauhassa. Nyt minun kuitenkin olisi pitänyt jo aikaa sitten etsiä töitä. Kyse on kuitenkin ensimmäisestä lapsestani ja todennäköisesti viimeisestä, ellei elämä yllätä.
Just kysyin kaverilta piloillani( hänellä 2kk lapsi) että jokos olet töitä etsinyt! Kun tuntuu, että ensin kysellään kun olet raskaana, että miten voit ja miten lapsi voi? Sitten, että eikö se ala jo tulla? Seuraavaksi, millon menet töihin?
Että tämmöstä...=)
Kohtalosisaria?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nauti ihan rauhassa ilman huonoa omaatuntoa kotona olosta. Jos kerta tämä on ensimmäinen ja viimeinen lapsesi, niin ajattele asia niin että tälläistä tilaisuutta et tule toista kertaa kokemaan. Ajattelepa ja laskeskele kuinka monta vuotta sinulla on vielä työikää edessä vaikka olisit kotona siihen saakka kun lapsi täyttää kolme.
Tiedäthän sanonnan aikansa kutakin... Kyllä miehesi ehtii vielä harrastamaan myöhemminkin vaikka nyt olisi vähän taukoa. Ja se miten ex on elänyt ja ollut, on ihan eri asia miten sinä elät ja olet, miksi sitä ajattelet että hän on saanut olla kotona ja sinun pitäisi etsiä töitä. Vaikuttaa että miehesi on tyytyväinen tilanteeseen ja muista sekin, ettei se elämä ole välttämättä herkkua ainakaan alkuvaiheessa kun lasta alat hoitoon viemään, ne itkut ja sopeutumiset ja alkuraivot ei välttämättä ole mukavia vaikka paksumpi lompakko olisikin. Nimimerkillä kokemusta kotiäitiydestä ja työssä olosta, ja tällä hetkellä onnellinen kotiäiti!
Yhdyn edellisen mielipiteisiin täysin.
että laiskalta siipeilijältä minun korviini kyllä vaikutit..
ja kyllä se mieskin sen ennenpitkää huomaa.
Eikä huono omatunto tyhjästä synny, itse sielussasi tiedät syyn paremmin.
Reiluinta se on OMAN lapsensa maksut itse maksaa,
voit ottaa vaikka lainaa, maksat sitten myöhemmin takaisin. Etkä niitä maksuja miesparan päälle laita.
hih.onhan se lapsi sen miehenkin lapsi.hyvä yritys provoilla..=)
Sinä et tainnut oikein ymmärtää...Ja kuten mainitsin, en täällä kotona makoile ja mies kyllä tietää etten laiska ole.
Enkä minä nyt ihan ilman rahaa ole. Ja ns.omat rahani laitan perheeseeni.
"Reiluinta se on OMAN lapsensa maksut itse maksaa"- onhan tämä lapsi miehenkin.
Ja minun siis sinun mielestä pitäisi ottaa lainaa, että voisin ihan täysin tasavertaisesti olla maksuissa mukana???
Tiedoksi sinulle muuten, että olen laittanut alusta asti itse ruoat MEIDÄN lapselle, eli jo siinä tulee iso säästö. Myöskään vaatteita lapselle ei ole paljoa tarvinnut ostaa, kun olemme niitä saaneet suvulta ym. Kaikki muut lapsen tarvitsemat tavarat on saatu tai pikkurahalla ostettu. Eli ei ole mennyt mieheltäni MEIDÄN lapseen rahaa, kun vaippoihin ja ruokaan.
Mies maksaa vuokran ja tietysti muut isommat menot, joita meillä ei paljoa ole. Minä olen todella tarkka rahan suhteen ja maksampa vielä laskujakin, YHTEISIÄ, pienistä rahoistani.
Meillä on puhdas koti, jota minä pääasiallisesti hoidan. Pesen pyykit, siivoon joka päivä, laitan ruoat, tiskaan, hoidan lapsen ym ym...
Sinulta nyt meni minun jutun pointti ohi, mutta onneksi sentään joku sen tajusi.
Pitäisikös sinun hiukan tarkistaa tuota kirjoitustaitoasi, jos vielä satut vanhempi olemaan...Osaisit sitten lapsillesi opettaa=)
No tuossahan just ite vastasitkin kysymykseesi, ethän sä toimeton ole vaan hoidat kotia ja teidän lasta. Parempi noin pientä on kotona hoitaakin. Alat ettii töitä sitten kun lapsi lähestyy kolmea vuotta, tuetkin loppuu sitten.
Omani olen hoitanut kotona 4-vuotiaiksi, ei ole kukaan laiskaksi haukkunu, (eikä olis kyllä syytäkään) on se aika lopulta niin lyhyt, mutta tärkeä! Töitä kerkeekin sitten painaa kymmeniä vuosia.
Perheessä pitäis puhaltaa yhteiseen hiileen, pienelle lapselle on parasta olla kotona äidin/isän hoidossa, ja sen ajan kyllä voi kituuttaa vähemmälläkin rahalla.