Minulla on kolmasluokkalainen tyttö ja hänellä todettiin viime keväänä lukihäiriö. Olisinkin vailla hyviä neuvoja. Opetus, mikä perustuu pänttäämiseen, ei neitokaiselle sovi ollenkaan. Yksi iltakin istuimme kaksi tuntia opettelemassa englannin sanoja, eikä niistä jäänyt mieleen kuin ihan muutama. Olen ottanut opettajaan yhteyttä ja ensi viikolla tavataan tyttäreni asioiden tiimoilta.
Tarvitsisin kipeästi kullanarvoisia vinkkejä, kuinka voisin lastani tukea? Ja millaisia metodeja kannattaisi kokeilla? Onko jotain lääkitystä tms.?
Tarvitsisin kipeästi kullanarvoisia vinkkejä, kuinka voisin lastani tukea? Ja millaisia metodeja kannattaisi kokeilla? Onko jotain lääkitystä tms.?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla todettiin selkeä luki- ja oppimishäiriö yliopistossa. Olin siis puurtanut koko peruskoulun ja lukion läpi ilman apua ongelmaani. Olisin tarvinnut tukea jo alaluokilla, mutta silloin opettajien koulutus oli sen verran vajaata, ettei kukaan huomannut aivan selvänä ilmenevää lukihäiriötäni.
Se ilmeni seuraavasti: En oppinut kertotauluja kunnolla (en osaa vieläkään), Englanti oli heikoin aineeeni (puhun kyllä todella sujuvasti, en vain osaa kirjoittaa), äikässä teen vieläkin todella paljon virheitä. Eli kaikki semmoinen mikä edellytti ulkoa opettelua: sanakokeet, kertotaulut, puhelinnumerot, kielioppisäännöt jne. tuottavat ongelmia. En pysty tavaamaan, en luettelemaan sanoista kirjaimia, enkä pysty muistamaan minulle lueteltua numerosarjaa. En pysty myöskään laskemaan päässälaskuja. Enkä pysty lukemaan ääneen tarinaa, ilman että teen virheitä. Taktiikakseni on nimittäin tullut "arvaaminen". Suurimmasta osasta vierasperäisiä sanoja minulla on aivan väärä käsitys siitä miten ne kirjoitetaan. Esimerkiksi lapsena Asterixsia ja Obeliksia lukiessa olin lukenut kaikki muut nimet väärin.
Koko kouluajan olen joutunut tekemään oppimisen eteen noin 1,5-2 kertaisesti sen työmäärän minkä muut käyttävät. Lukihäiriöinen ei ole tyhmä. Lukihäiriö ei ole maailmanloppu. Ruotsin kuningaskin on lukihäiriöinen. Minulla kouluarvosanat laskivat kielissä lukihäiriön takia ehkä 1/2 -1 numerolla.
Sitten muutama realiteetti. Lapsesi ei selviä elämästä ilman jonkinlaista pänttäämistaitoa. Sitä on edessä jokaisella kouluasteella: eniten alaluokilla ja yliopistossa. Etsikää pänttäämiseen jokin kiertotie. Minulla se oli sanojen opettelu niiden ulkonäön perusteella. Sanoja siis kirjoitetaan kymmeniä kertoja ylös, jotta opitaan miltä sana näyttää kuvana. Matikan laskutkin ovat minulle ihan helppoja, jos ne voi muuttaa kuvaksi. Päässä en pystynyt laskemaan niitä ollenkaan.
Toinen vaihtoehto olisi opetella sanoja suoraan oikeassa paikassaan eli puhuttuna kielenä. Keksikää tarina, johon sanat kuuluvat ja opetelkaa tarina englanniksi.
Lukihäiriöisillä on usein huono käsiala. Sitä kannattaa harjoitella. Tai sitten hankkia poikkeuslupa kannettavan tietokoneen käyttöön. Tietokoneella kirjoittaminen on ainakin minulla vähentänyt virheiden määrää noin puolella. Hyvä käsiala on silti minusta pakko oppia.
Lukihäiriöisen kannattaa lukea mahdollisimman paljon. Jos ei opi kunnolla lukemaan syrjäytyy helposti!
Jos on kysyttävää vastaan mielelläni.
Itse kärsin kirjoitushäiriöstä, joka on lukiohäiriön yksi muoto. Häiriö todettiin ensimmäisellä luokalla. Opin lukemaan nopeasti, samoin kuin oivalsin kirjoittamisen idean, mutta virheettömän tekstin tuottaminen osoittautui ylivoimaiseksi. Ekaluokan ainekirjoitusvihkon lukeminen on hupaisaa. 5 kirjaimisessa sanassa on parhaimmillaan kolme kirjoitusvirhettä ja yhtään kokonaan oikein kirjoitettua lausetta ei löydy. Sinällään lauseiden sanajärjestys on oikea ja tarinat kekseliäitä ja eteneviä ekaluokkalaisen kirjoittamiksi. Minulla häiriö näkyy myös oikea-vasen sokeutena ja tietynlaisina hahmottamisvaikeuksina (kutominen ja virkkaaminen vaikeaa, uusien liikeratojen opettelu vaikeaa)
Itsellänikin kielet tökki opiskelussa kaikkein eniten. Mitään viisastenkiveä en löytänyt, mutta näin meillä harjoiteltiin sanakokeisiin (välillä hyvillä mielin, välillä itku silmässä)
Perusmalli:
- Luin sanoja ihan änttämäälä hetken aika (metodi hauki on kala)
- Vanhemmat kyseli sanat (he sanoivat suomeksi ja kirjoitin sanan paperille Englanniksi
- Oikein olevat sanat merkattiin kirjan laitaan (niitä ei enää tarvinnut harjoitella)
- Kirjoitin sanoja Englanniksi paperille esim. kutakin 10 kertaa
- Taas vanhemmat kyseli mitkä olin oppinut (välillä suullisesti, välillä kirjallisesti)
Opitut sanat poistettiin harjoiteltavien joukosta, tässä vaiheessa yleensä riitti että osasin sanan (pikkukirjoitusvirhe ei haitannut).
- Sitten yritin opetella loppujen sanojen käännökset (eli joku sanoi sanan Englanniksi ja minä tiesin Suomennoksen)
aika projektiin kului 1-2 tuntia
Seuraavana aamuna nousin tavallista aikaisemmin ja harjoittelin sanoja vielä 5-15 minuuttia ennen kouluun lähtöä
täälä metodilla sain sanakokeista arvosanoja 7-9 (ja kokeista 6-8, todistukseen arvosanaksi yleensä 7)
- Muita keinoja mitä käytettiin vaihteluksi
- muistisäännöt (mitä ontuvampi sen parempi, auttoi ainakin tunnistamaan sanat, vaikka kirjoitusvirheet jäikin)
- sanojen kirjoittaminen tietokoneella (vaihtelua)
- ääneenlukeminen (kun joku kuuntelee ei tarvitse harjoitella yksin)
- Sanamuistipeli. Toiselle lapulle sana suomeksi toiselle englanniksi, sitte etsitään pareja. (Korttien teossa avustaminen vaati vanhempia, samoin pelaaminen. Mieluisaa. Opetti lähinnä tunnistamaan sanoja, ei niinkään kirjoittamaan niitä oikein)
Muissa aineissaalaluokilla vanhemmat tukivat oppimista lainaamalla iltasatukirjoiksi (meillä luettiin iltasatu pitkään, koska minulla nuorempia sisaruksia) samoja asioita käsitteleviä kirjoja, kuin mitä koulussa oli säsiteltävänä. Siis vanhemmat lukivat faktoihin perustuu satukirjaa karhuista, kun biologiassa käsiteltiin karhua tai lukivat kuvaraamatusta kohtia, mikä koski uskonnossa säsiteltyjä asioita (aikamoinen panostus uskontoon erittäin välinpitämättömästi suhtautuneilta vanhemmilta).
Mun miehellä on lukihäiriö ja sitten tyttö alkoi osoittaa merkkejä siitä, että saattaa myös saada lukihäiriön. (esim. tavutehtävissä jo 4-vuotiaana tavu ata kuullosti samalta kuin atta, ei nähnyt eroa, omaa nimeä kirjoittaessa vielä 5-vuotiaana jatkoi nimeään ylimääräisellä tavulla, jotkut kuviot -kuten b ja d näyttävät lapsesta samalta. Vaan esimerkin vuoksi kerron alustusta).
Päästiin puheterapiaan ja siellä harjoiteltu asioita mielleyhtymien avulla. Esim. numeroissa 2 on niinkuin uiva joutsen, yhdistelemisiä esim. kaksi samaa kuviota päällekkäin, tavuharjoituksia - palkinto, kun kuuntelee tarkkaan ja yhdistää samat tavut.
Lukihäiriö ei sinällään poistu, mutta lukemista voi harjaannuttaa. Tyttöni on nyt 6-vuotias. Hahmottaa jo jonkin verran paremmin asioita (tietää, että kirjaimista tulee sanoja, joita voi lukea, matkii mielellään kirjoitusta, erottaa numerot ja ymmärtää niiden tarkoituksen, pyydettäessä osaa antaa vaikka kaksitoista pähkinää tms.) Eli edistystä sinänsä on se, että ei luovuta heti, kun tuntuu vaikealta - on valmis pänttäämään, kokee mielenkiintoa oppimiseen. En usko, että oppii eskarin aikana lukemaan ja muutenkin saa varmasti elämänsä tehdä kovemmin töitä oppimisen eteen, mutta siihen minä nyt yritän häntä kannustaa. Paras ei tarvitse olla, mutta tosissaan täytyy yrittää.