kamalaa edes sanoa tälläistä asiaa mutta pakko purkaa tunteitaan nyt tänne.
Pikku tytöstä asti olen haaveillut että isona kun saan lapsen niin siitä tulisi tyttö ja nyt myös koko raskauden ajan olen uskotellut itselleni että tyttö sen on pakko olla ja ajattelen kaikkea mitä sitten voin tehdä tulevaisuudessa pikku tyttöni kanssa nimenkin olen valinnut jo TYTÖLLE.
Nyt sitten iskikin sellanen kamala ajatus että mitäs jos se onkin poika? ja en pysty rakastamaan sitä samalla tavalla kun tyttöä jota niin kovasti haluaisin.. siis tää on ihan kamalaa ees ajatella tällästä mutta en vaan voi sille mitään. onko kellään ollut vastaavan laista tai kenties on tälläkin hetkellä?
Pikku tytöstä asti olen haaveillut että isona kun saan lapsen niin siitä tulisi tyttö ja nyt myös koko raskauden ajan olen uskotellut itselleni että tyttö sen on pakko olla ja ajattelen kaikkea mitä sitten voin tehdä tulevaisuudessa pikku tyttöni kanssa nimenkin olen valinnut jo TYTÖLLE.
Nyt sitten iskikin sellanen kamala ajatus että mitäs jos se onkin poika? ja en pysty rakastamaan sitä samalla tavalla kun tyttöä jota niin kovasti haluaisin.. siis tää on ihan kamalaa ees ajatella tällästä mutta en vaan voi sille mitään. onko kellään ollut vastaavan laista tai kenties on tälläkin hetkellä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
kyllä sitä tulevaa vauvaa rakastaa, oli se sitten tyttö tai poika. Kun sen oman pienen saa ekaa kertaa rinnoille, niin yleensä eka mitä tulee mieleen, että onko kaikki hyvin. Ei siinä paljo värkit paina...
Turhaan tuollaista mietit! Vaikkakin kyllä esikoiseltaan miettii kaikkee hassua =) Itse mietin ekan odotusaikana mm. että jos en pidäkään vauvan persoonallisuudesta...Että jos ei kemiat kohtaa... Nyt naurattaa koko ajatuskin, rakastan pikku-ukkelia niin että sukat jaloissa pyörii!
Mutta usko pois, sulla tulee riittämään valtavasti rakkautta, oli värkit kummat oli=)
Ja onnea ja iloa odotukseen sulle!
ei ole kun pari kolme viikkoa siitä kun ajattelin että jos "ötökkä" ei ole tyttö se ei ole mun.mä myöskin päätin neuvolan jälkeen että jos en saa 100 prosenttisen varmasti etukäteen tietää kumpi se on mä en siten synnytä ollenkaan.se oli sellainen "kaikki on pielessä" päivä.
nyt kun mennään kaikkia 11 viikkoa olen jo muuttanut mieltä ja tehnyt parempia päätöksiä.
ollaan niin ultrassa kun kätilö kertoi vauvan olevan tyttö,olin purskahtaa itkuun vaikka ekaa ootankin.Olin niin mieltänyt möyryäjän pojaksi,enkä liiemmin pidä tytöistä/naisista.Omituista ehkä.
Nyt taas tykkään tuosta vauvasta niin,että poden syyllisyyttä siitä etten ilahtunut sukupuolesta.
näin.. odotin koko ajan poikaa ja olen aina haaveillut että saisin kaksi poikaa.. ultrassa sitten selvisi että mitä ilmeisemmin on tyttö tulossa ja nyt olisin suoraansanottuna järkyttynyt jos tämä poikana syntyisikin!! Kummatkin ovat ihan yhtä rakkaita!!! Kunhan vain olisi terve!!! Itselläni oli sellainen "höh" - fiilis kun kuulin että tyttö on tulossa mutta nyt en vaihtaisi poikaan mistään hinnasta. Meillä on jo nimikin hänellä ja pojalle taas ei... Ja usko pois että ajatukseen toisesta sukupuolesta tottuu nopeasti ja sitä rakastaa yli kaiken oli se kumpi tahansa!!!
Minä en osaa kuvitella olevani poikalapsen äiti. Minulla on yksi tyttö ja toinen lapsi syntyy talvella. Sukupuolesta ei ole tietoa. Olen koko raskauden ajan psyykannut itseäni ajattelemaan että tulokas on poika jotta tottuisin ajatukseen jos se poika onkin. Terveen elävän lapsen saaminen on minulle kuitenkin sukupuolta tärkeämpää ja olen varma että rakastaisin poikalasta ihan yhtä paljon kuin tyttöäkin.
Nyt jo melkein toivonkin että tulokas olisi poika :) Nimikin olisi valmiina. Tytölle ei.
voiko olla,että muillakin samanlaisia tuntemuksia kuin mulla ?? häpeän itseäni enkä ole kehdannut aiheesta avautua...hienoa,että joku sen aloitti!
elikkä esikoinen on tyttö ja sen olen ihan pienestä pietäen ajatellutkin niin,että ensimmäiseni olisi tyttö ja sillä selvä.
ihanaa.että näin oli.
nyt odotan toista(ehkä viimeistä?)ja olen aivan maassa kun olen aika varma,että tulokas on taas tyttö!..tai siis ainakin mun tuurilla..
(mieskin salaa toivoo poikaa)
käytiin rakenneultrassa,mutta ultraaja ei kertonut kumpi on...yritin itse selvitellä kun ultraaja pari kertaa kävi pepun näyttämässä nopeasti,mutta en ainakaan huomannut jalkovälissä yhtään mitään!!tosin katsaus oli hyvin nopea,mutta kuitenkin...unia olen nähnyt vain tytöstä,mutta sitä ns tyttö\poika -tiettyä oloa jota koin kun esikoista odottelin ei ole.
olen siis psyykannut iteni tyttöön kun en halua pettyä sitten synnytyksessäkään.
hirveän julman kuulosta,mutta näin on.
siis kuitenkin jos laitetaan TERVEYS ja SUKUPUOLI vaakakuppeihin,niin ehdottomasti asia on niin,että
terveys tietenkin!sukupuolella ei väliä siinävaiheessa.
mies ei halua yksityiselle ultraan kun halua jännittää(ymmärrän)ja itse en halua mennä ultraan "pettymään".
asia on kovin masentava...syytetään siitä osalti myös näitä hormooneja =)
mutta,loppukädessä lastani en antaisi mistään hinnasta pois oli se tyttö tai poika.
onneksi meitä on muitakin :)) tuli sentään hiukkasen parempi olo, ehkä pitää nyt varmuuden vuoksi ostelemaan pojalle vatteita jotka sopivat myös pojalle :) ja ehkä olisi hyvä jo alkaa miettiä nimeäkin kun sitä ei vielä ole :) kiitos teille:)