mä oon puoltoistavuotiaan pojan äiti ja nuori olen itekki. mun elämä on yhtä sotkua enkä pysty keskittymää poikaani. ajattelin että jos antaisin hänet omalle äidilleni kasvatettavaksi siihen asti että saan oman elämäni järjestykseen ja koulut käytyä. eli miten nämä käytännön jutut täytyisi hoitaa ja missä? sossussako? ja täytyykö huoltajuus vaihtaa omalle äidilleni?
mistä selville?
hamali
13817
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tietoa :
>Oheishuoltajuus- voidaanko määrätä
Tilanne on tämä, paloin loppuun kesäkuussa ja lapseni ovat siitä lähtien asuneet äitini luona ja nyt äidilleni meinataan hakee oheishuoltajuutta... Minulla on ollu yksinhuoltajuus koko ajan! Olen jo paremmasssa kunnossa ja haluaisin lapset takaisin kotiin ja lapsiani ei oo edes huostaan otettu! Lasten isä ei oo koskaan ollu kuvioissa mukana! Mä en pysty elämään ilman lapsiani! Mitä mä teen?
Ikävä lapsia! 24.08.2004
Vastauksemme
Mitä sinulle on mahdettu kertoa oheishuoltajuudessa. Se ei suinkaan tarkoita, että sinulta oltaisiin viemässä huoltajuutta. Oheishuoltajan määräämisellä pyritään ainoastaan varmistamaan lastesi turvallisuus ja hoito mahdollisissa riskitilanteissa. Jos huostaanotto olisi ollut toinen vaihtoehto, niin kait lasten kannalta on parempi, että heidän isoäitinsä / mummonsa voi toimia oman äidin tukena tarvittaessa. Lapsen asumisen on asia erikseen eikä sillä välttämättä ole mitään tekemistä oheishuoltajuuden kanssa - lapset ilmeisesti palaavat luoksesi asumaan heti kun viranomaiset katsovat sen lasten kannalta hyväksi.
Ikäväsi ymmärtää, mutta pelkkien tunteiden varaan ei lasten elämää ja hoitoa voida jättää. Miksi paloit loppuun - oletko selvittänyt itsellesi syyt tapahtuneeseen - ja oletko pystynyt jotenkin muuttamaan asioita, jottei sama tapahdu pian uudelleen lasten palattua luoksesi?
Aiheeseen liittyvää:
Oheishuoltajuudesta
Tämä oli Lastensuojelun Keskusliiton sivulta eli lisää tietoa netistä varman löytyy.
Eli; oheishuoltajuus ei tarkoita sitä, että sinulta vietäisiin lapsesi.
Sossussa se asia kuitenkin minun tietämykseni mukaan pitää hoitaa.
Mutta älä suotta pelkää, vaikka kaikki täällä sossun ämmiä nimittelevätkin jos millä haukkumanimilla; on suurin osa heistä inhimillisiä.
Tiedän itse tapauksen, jossa kävi kuten sinulla eli mummu on oheishuoltaja siihen asti kunnes hänen lapsensa saa elämänsä järjestykseen.
selvää, että lasta hoitaisi mielummin vaikka se mummo, joka lasta muutenkin tapaa...
Tosin poikkeuksia löytyy.
Entä jos ei ole sukulaisia?
Pitäisi mennä sairaalaan kirurgiseen toimenpiteeseen ja sairaalassa pitäisi kai maata viikko sen jälkeen...
Tämän kunnan sosiaaliviranomaisista on aiheesta oikeusasiamieskin huomautellut, jos vaikka huomauttelut tuntuvatkin olevan kunnia-asia.
Laitokseen laittaminen viikoksi ei tule missään nimessä kyseeseen, etenkään paikalliseen.
paljon toitotettu lasten edun ajattelu olekaan aitoa?
Pitäisikö lapsesta huolehtiminen todella tarkoittaa aina huostaanottoa sekä hankalaa biologista vanhempaa/vanhempia?
Noin viikon verran tarvittavaa tukea tai edes tietoa siitä ei kellään ole tarjota kun kyse on kirurgisesta toimenpiteestä, joka siis jää komeasti kakkoseksi sen vuoksi, ettei kyseessä ole paljon parjaamanne alkoholisti tai narkomaani???
Olin tosissani, ja olen edelleen, mutta ihan hienoa tietää, ettei samalla sivulla ylempänä olevassa "Gallupissa" esitetyt hienot ja jalot ajatukset koskekaan lasta, joka tarvitsisi huolenpitoa viikon ajaksi...
Tämän ketjun aloittaja puhui ihan toisesta asiasta, johon en ole perehtynyt, mutta esitän nyt jotain näkemyksiä kysyjälle.
Sanot ettei sinulla ole sukulaisia, jotka voisivat sairaalassaoloajan huolehtia lapsistasi - entä tuttavia, työtovereita, lasten kummeja, naapureita ?
Muistan hyvin lapsuudestani viikon, jolloin meille tuli hoitoon yksinhuoltajan poika, jonka äiti oli sairaalassa. Tämä yksinhuoltaja oli äitini työkaveri ja oli kysynyt äidiltäni voisiko lapsi tulla meille, kun ei hänellä ollut mitään paikkaa. Kyse ei siis ollut mistään perhetutusta, vaan ihan työtoverista ja tämä kertaluonteinen hoitoapu annettiin vastikkeetta.
tutustua, aika on muutoinkin kulunut näiden seinien sisällä sillä lapsen ollessa pieni kaikki aika meni tietenkin hänen kanssaan.
Tämän alueen sosiaaliviranomaiset eivät oikein asioita tunnu osaavan hoitaa ainakaan sillä tavalla kuin mitä luulisi heidän tekevän, moni asia auki ja tutuille tai puolitutuille on vaikea lasta viikoksikaan antaa, jos ei voi olla varma siitä, että hänellä olisi kaikki hyvin sillä aikaa.
Eikös Mannerheimin lastensuojeluliitolla ole sairaita lapsia varten sellainen tukipaikka koko perheelle?
Se ei tietysti niin päin kävisi, että samankaltaista toimintaa järjestettäisiin vastaavasti vanhempien ollessa kyseessä?
Onhan niitä sosiaalisairaaloita ongelmaperheiden tukemiseksikin, miksei sellaista voisi perustaa tilanteessani oleville vanhemmillekin, joilla ei em. ongelmia ole...
Joku tuolla biopuolella olikin sitä mieltä, että tällaisia tilanteita varten olisikin tosi hienoa, jos olisi sijaisperheitä lyhyen kaavan mukaan?
Eli sijoitus esim. juuri leikkauksien tai vaikka syöpäsairaiden hoidon ajaksi, josta olen aika ikävää tekstiä Iltalehdestä tai Sanomista lukenut.
Kyllä tuollaiset julkisuuteen tulleet asiat saavat paljon miettimään, siksi olisikin hyvä, että juuri tällaisin syin tehtävät väliaikaiset ja lyhyet sijoitukset olisivat kaikille osapuolille selvät jo heti alussa, kuten joku kirjoitti.
Kyllä monet sijaisperheet ottavat vastaan lapsia myös lyhyeksi aikaa. Meillä on ollut muutama lapsi juuri vanhemman sairauden takia. Aika on vaihdellut viikosta muutamaan kuukauteen. Kyseessä ei ole ollut huostaanotto, vaan avohuollon tukitoimi.
ottaa uusia lapsia tuosta vain, vaan se vaatii hiukan suunnittelua.
Esim. meillä ei ole ylimääräisiä sänkyjä, enkä haluaisi itsekään viikkoa nukkua lattialla patjalla tai sohvalla. Enpä myöskään odota sitä lapselta.
Autossakin pitää olla paikka tuolle lapselle, vaikka hän olisikin vain lyhyen aikaa sijaisperheessä.
Myös se tosiasia, että sijaisvanhemmatkin joutuvat käymään oikeissa(=oikea palkka=rahaa) töissä rajoittaa asiaa. Eihän voi olettaa, että lapsi tulee perheeseen, vieraaseen paikkaan, ja joutuu olemaan koulun jälkeen ehkä yksin. Jos taas lapsi on alle kouluikäinen, niin aina ei lomaa saa töistä silloin kun haluaa, ainakaan pienellä varoitusajalla.
jos ajattelisit toisinpäin.
Esim.
Minä tarvitsisin kahdelle lapselleni viikon hoitopaikan viikolla 40. Olisitko valmis ottamaan lapseni vain viikoksi maanantaina klo 07.00 jättäisin ja sunnuntaina klo 21.00 hakisin. Sinullahan olisi kotona kaverikin minun lapsilleni ja sinä rakastat yli kaiken lapsia sen olen ymmärtänyt.
Eikä minun tarvitsisi raahata edes leluja sinne teille joten se tuntuisi erittäin hyvältä tuoda lapseni luoksesi. Niin missä sitten asutkaan?
minä asun Espoossa. Toivottavasti asut aivan lähellä en voi ajatella että veisin lapsiani Kajaaniin saakka.
Siis miten olet ajtellu että on olemassa perheitä joissa ajatellaan lpsen etua ja rakastetaan lapsia joille voit noin vaan viedä lapsesi.
Oletko edes yrittänyt? Naapurista sukulaisista jne.
Eikä meitä tukiperheitä ole myöskään odottamassa että jos joku tarvitsee tilapäistä apua.
Meidän lapsi joka meillä on esim. kerran kuukaudessa viikonlopun on suunniteltu niin että se sopii meidän työaikoihin eli olemme kotona molemmet vanhemmat. Sijaislapset taas niin isoja että pärjäävät koulunjälkeen yksinkin jos siihen on tarvetta.
Me esim. käymme kokopäivä työssä ja emme voi ottaa vapaata työstämme sillä silloin se "sinun" leikkausaikakin joudutaan muuttamaan koska olen pois töistä.
Siis miksi kritisoit aiheetta. Ei ole kysymys lastenedun ajattelusta. Ajatteleppas uusiksi koko tilanne.
lapsi tukiperheessä hoidossa äidin sairastelun vuoksi. Jakso kesti noin ½ vuotta. Sitten palattiin kerran kuussa viikonloppuun.
t. Kummamamma
Minä kannatan tukiperhetoiminnan kehittämistä, koska tarvetta on ja aihetta nykysuomessa. Teidän perhe, jolla ei tällaista mahdollisuutta ole jää vaan pois tukipalveluntarjoajien joukosta, mutta mielestäni niitä osaajia, jotka voivat tarjota tätä kaivattua palvelua pitäisi tukea ja kannustaa toimintaan. Huonot palveluntarjoajat karsiutuvat automaattisesti pois markkinoilta, kun toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen, eli vanhemmat voivat itse valita haluamansa perheen ja ihmiset, joille uskoo lapsensa esim. leikkauksen ajaksi ja lapsetkin voivat ilmaista ikänsä niin edellyttäessä, haluavatko juuri näiden ihmisten hoidossa olla, kun äiti on poissa kuvioista. On hyväksi, kun ulkopuolinen taho (sosiaaliviranomaiset) ei osoita ja määrää kuka mihinkin menee, vaan sekä tukihoitaja, että palvelua tarvitseva perhe voivat itse sopia asiasta. Sosiaaliviranomaisen tehtäväksi voidaan jättää palvelusetelin antaminen palvelua tarvitsevalle köyhälle perheelle. Tämähän todella on niitä varten, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa eikä rahaa kustantaa luotettavaa hoitajaa itse vapailta markkinoilta koti- tai ulkomailta.
Jos haluat antaa lapsesi äiditisi kasvatettavaksi ja äitisi haluaa hänet kasvattaa, niin miksi siihen mitään sossuja ja viranomaisia ja huoltajuussotkuja pitää sotkea. Käsittääkseni sosiaaliviranomaisten palvelut on tarkoitettu niille henkilöille ja suvuilla, jotka eivät itse pysty asioitaan järjestämään ja sopimaan keskenään miten menetellä.
olisi sukua ja tukiverkostoa ympärillä.
Mitä niitä sossuja elämäänsä hankkisikaan, ellei tosiaan ole sellainen tilanne.
Tässäkään tilanteessa en katso olevani sellainen henkilö joka ei itse pysty asioitaan järjestämään, sillä sukulaisten puuttuminen elämästäni ei ole sekään itseni järjestämää.
Hei! Ota yhteyttä kuntasi sosiaalitoimistoon, sieltä saat apua. Olet todella rohkea koska uskallat myöntää väsymyksesi. Olen itse tukiperhe, joten kannatan sinun rohkeutta.