Synnyttämisestä

se oli hieno kokemus,ei voi muuta sanoa. Upeaa saada olla synnytyksessä mukana ja nähdä lapsensa syntymä. vaimo rukka säälitti välillä koska kivut olivat kovat.

Olen jo kolme kertaa päässyt kokemaan lapsen syntymän. Joka kerta on ollut yhtä upeaa. Odotus ja synnytyksen kehittely on tietty jännittävää, jopa piinaavaa, mutta lapsen syntymähetki pysäyttää ajan.

tunne ja kokemus olivat niin mahtavat että enpä tiedä mikä olisi parempaa.

Mukana olin ja esikoinen tuli. Ihmettelen itsekin edelleen että missä vika, koska mitään euforiaa en suinkaan kokenut vaan lähinnä tilanne tuntui ihan jokapäiväiseltä. Ei siis mitenkään järisyttävä kokemus ainakaan minulle. Lienenkö jotenkin tunnevammainen..?

Kyllä sai tosissaan hammasta purra, ettei olisi itku päässyt.
Joskus kuulee tarinoita, miten isät ovat videokameran kanssa synnytystä jalkopäässä kuvaamassa.
Itse olen sitä mieltä, että isä on mukana nimenomaan äidin tukena eli mielummin siellä toisessa päässä.
Molemmilla kerroilla leikkasin napanuoran ja pesin rääpäleen, kun kätilö sitä ehdotti.

tere!
olen ollu kolmessa mukana ja joka kerta vaimon mielestä hyvä kun olen ollu ei osaisi synnyttää ilman tärkeintä tukihenkilöään, siinä tuntee ittensä hyödylliseksi ja näkee kuinka se uuden elämän ponnistaminen maailmaan äitiä verottaa ja uudella tavalla niinsanotusti rakastuu lapsensa äitiin joka kovan työn tekee kehden edestä, neljä viikkoa sitten syntyi kolmas lapsemme ja entistä enemmän rakastuin vaimooni, joka uskalsi synnyttää kovissa kivuissa ilman kivunlievityksiä sitkeä vaimo on totisesti

Kiitos teille vastanneille. Meille on tulossa ensimmäinen lapsi ja synnytys alkaa olla käsillä, eli minulla laskettuun aikaan vain pari viikkoa aikaa. Olen kuullut kahdenlaisia tarinoita synnytyksiin osallistuneilta eli siis ne ääripäät. Toiset kokevat tilanteen todella hienona (niin kuin teistä vastanneista kaikki :) ) ja toiset taas erittäin traumaattisena. Oma mieheni on ollut alusta alkaen halukas tulemaan synnytykseen mukaan, mutta minä olen pelännyt sen järkyttävän miestäni. Mutta luulenpa että synnyttämään lähdetään kahdestaan, sillä en halua viedä tulevalta isältä synnytyksen tuomaa kokemaa. Kiitos vielä kerran.

Ja kun kysyin häneltä jälkeen päin et millasta oli, vastas et aivan mahtavaa, mut ensimmäiseen kertaan elämässä hänen ei tehny mieli ruokaa ja seksiä :) Ja oli kuulema pelännyt henkensäkin edestä välillä kun olin hänen rinnuksissa roikkunu pahimpien supistusten aikana :D lupasi lähteä uudestaankin!

siitä ymmärtää joka kerralla jotain uutta pääsee enemmän perille symtymän salaisuuksista. Siinä ovat elämä ja kuolema läsnä - molemmat. Ensi alkuun homma sattaa hyvinkin näyttää jopa lehmän poikimiselta, mutta seuraavilla kerroilla on aina viisaampi - ainakin minä niin räknäilen.