1/3 päihdeongelmaisista äideistä

J P Roos, sosiaalipolitiikan professori, Helsingin yliopisto (Mielipidesivu)

"Kun nyt EU:n kokousrumba Suomessa on tiheimmillään, toivoisi, että suomalaisilla kokousjärjestäjillä on hyvä vastaus osanottajien ihmetteleviin kysymyksiin siitä, miksi meillä näkee joka puolella tolkuttomasti juopuneita eri ikäisiä miehiä, jotka saattavat olla suorastaan pelottavia (vaikka he yleensä ovat niin juovuksissa, ettei heistä ole välitöntä vaaraa).

Meillä on arviolta noin 500 000 (10 % väestöstä) alkoholin suurkuluttajaa, joista suuri osa on näkymättömiä, eivätkä kaikki ole yksinäisiä miehiä. Näiden suurkuluttajien kulutus on dramaattisesti lisääntynyt, koska EU on edellyttänyt Suomea alistumaan alkoholin liikkumisen täyteen vapauteen EU:n alueella ja koska suomalaiset viranomaiset ovat ratkaisseet ongelman alentamalla väkevien juomien hintaa merkittävästi sen sijaan, että olisivat vedonneet kansanterveydellisiin vaikutuksiin ja säilyttäneet rajasuojan ennallaan.

Siis se, että meillä näkyy juoppoja joka kadunkulmassa on yksiselitteisesti seurausta EU:n alkoholipolitiikasta ja sen soveltamisesta Suomeen. Näkyvät juopot ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu: todella vakavat ongelmat ovat piilossa.

EU-virkamiehet eivät näe esim. lastensuojelun kriisiä, kun kasvanut alkoholiongelma on johtanut lasten huostaanottojen dramaattiseen kasvuun. He eivät näe alkoholistien hoitokriisiä, kun hoitopaikat ja resurssit ovat täysin riittämättömiä.

He eivät näe perheväkivaltaa eivätkä muita alkoholiin liittyviä sosiaalisia ongelmia. Heille pitäisi kertoa näistä ongelmista. Mutta kuka saisi suomalaiset poliitikot ja viranomaiset järkiinsä ja ryhtymään tehokkaisiin toimiin?

Kaikki tutkimustieto osoittaa yksiselitteisesti, että ainoastaan hinnalla on olennaista vaikutusta alkoholin kulutukseen. Alkoholin vapaa maahantuonti on heti lopetettava. Väkevien alkoholijuomien hinnanalennuskampanja on keskeytettävä ja väkevien juomien hinta on kaksinkertaistettava.

Kaikki toimenpiteet kirkkaan viinan kulutuksen lisäämiseksi, esim. jatkuva uusien tuotemerkkien tuominen markkinoille, on lopetettava. Jatkuva itsensä pettäminen sillä, että vähäpätöiset valistustoimet tai varoitusetikettien liimaaminen pullojen kylkeen olisivat riittäviä vastauksia, on syytä heti unohtaa.

EU:n - Suomessa piakkoin ratifioitavassa - ns. perustuslaissa sanotaan selvästi, että jäsenvaltiot ovat itsenäisiä ja niillä on oikeus ryhtyä rajoitustoimiin, jos yhteismarkkinoiden toiminta uhkaa aiheuttaa vakavia sisäisiä häiriöitä, jotka vaikuttavat lain ja järjestyksen ylläpitämiseen.

Lisäksi todetaan, että subsidiariteettiperiaate edellyttää, että unioni ei vaadi jäsenvaltioilta sellaisia asioita, joista nämä itse voivat huolehtia, kuten tässä tapauksessa kansanterveydestä.

EU:n säännöt eivät siis kiellä järkevää ja tehokasta suomalaista alkoholipolitiikkaa."

se, että jos uutisoidaan VAIN lukuja siitä, miten moni vauva altistuu päihteille raskausaikana, siitä nostetaan ISO HALOO.

Mutta jos julkaistaan myönteisiä tuloksia päihdeäitien hoidosta, siitä ollaan paljon enemmän hissukseen.

Muistan aikaisemmilta vuosilta, miten epäiltiin valtion koskaan ryhtyvän tehokkaaseen alkoholin tai tupakan vastaiseen kampanjointiin, koska niiden myynnistä saatavia verotuloja tarvitaan joka tapauksessa. Tuskinpa verotulot kuitenkaan korvaavat sosiaalitoimeen, kansanterveyteen ja lasten huostaanottoihin kohdistuvia kustannuksia, jotka johtuvat alkoholin myynnistä.

Nyt varmaan jo moni pelästyi, että pitäisi siirtyä kieltolakiin alkon myynnin suhteen. Ei suinkaan! Sehän nyt vasta kamalaa olisi! On niin hienoa siemailla kalliita juomia kokkareilla ja olla olevinaan vähän parempi juoppo kuin ne, joille alko on jo kaikkien nähtävissä oleva ongelma.

Hyvä ystäväni, vuosia yhdessä Suomen suurimmista yrityksistä työskennellyt myyntijohtaja on kertonut, miten hänen tehtäviinsä kuuluu asiakkaiden syöttäminen ja juottaminen firman laskuun. Parhaiten myyneet alaiset viedään risteilyille, Lapin matkoille jne, jossa palkintona on viikon juominen työnantajan laskuun... Voi että on hienoa, kun saa juoda hienoissa ravintoloissa oikein luvan kanssa.

Tv-viihdeohjelmat ovat inhottaneet minua jo vuosia siksi, että niissä kuvataan aina juominen jotenkin niin asiaan kuuluvaksi, luonnolliseksi elämänmuodoksi ja poikkeuksetta mahdottoman hauskaksi. Ihmeellistä asennekasvatusta!

Tutkijat eivät ole löytäneet alkoholismi geeniä, mutta siitä ollaan lähes yksimielisiä, että jotkut ihmiset alkoholisoituvat helpommin kuin toiset. On arveltu, että joidenkin elimistö erittää alkoholin vaikutuksesta herkemmin voimakasta hyvän olon tunnetta tuottavaa hormonia. Kukaan ei ole pystynyt hormonejaan ja geenejään valitsemaan, joten niiden kanssa on pärjäiltävä, jotka elämän korttipakasta ovat sattuneet kohdalle osumaan.

Kaiken kaikkiaan alkoholiin suhtautuminen alkaen valtiotasolta pienimpään kengän kuluttajaan asti on täynnä ristiriitoja ja kaksinaismoralismia. Tavallaan ihannoidaan juomista, miten hauskaa se on, luodaan harha, että se on elämään kuuluva itsestäänselvyys - ja halveksitaan niitä, jotka eivät pysty hallitsemaan juomistaan. Tarvitaan rahaa sen myynnistä ja kiukutellaan sen myynnistä johtuvia terveydenhuolto, huostaanotto- ym. kustannuksia. Juodaan siellä, juodaan täällä, jolloin väistämättä osa ihmisistä alkoholisoituu ja jätetään perustamatta heidän hoitoonsa tarkoitettuja hoitolaitoksia, ainakaan asianmukaisia ja riittävästi.

Nyt jotkut vikkelät automaalarit ja siivoojat ovat tästäkin keksineet hyvän bisneksen. Tällaista se markkinatalous teettää, jokainen tappelee rahaa mahdollisimman paljon itselleen ja halveksii niitä, joilta on puuttunut mahdollisuus sen hankkimiseen. Jippii! Ei muuta kuin pökköä pesään vain tolkuttomiin asenteisiin ja ihanaan juomakulttuuriin!

Ja hitto, jos kaikki lopettaisivat juomisen, muita veroja kiristettäisiin, eikä juoppojen haukkujilla ja FAS-lasten ällistelijöillä olisi enää kunnon kohdetta nokkailulleen. Tarvittaisiin varmaan lisää terapiavirkoja auttamaan niitä, jotka eivät voisi purkaa enää vihaansa juoppoihin ja päihdeäiteihin.

Kaikkien alkoon liittyvien ongelmien ratkaisu ei onnistu kertaistumiselta, mutta mielestäni hyvä lähtökohta on aina ja iankaikkisesti lapsilähtöinen. Josko sittenkin jatkaisin vain siihen LsL:n uudistukseen paneutumista ja jättäisin nämä ongelmat toisaalle. Vai niinkö kaikki muutkin ovat aina ajatelleet?

Alku kirjoituksessa mainittiin:
".. turvallinen ensimmäinen vuosi on jo synnyttänyt kyvyn ottaa vastaan aikuisten huolenpitoa. 'Rankan ensimmäisen vuoden eläneet lapset ovat erittäin vaikeita sijoituslapsia. He saattavat itkeä loputtomasti, vaikka heidät otettaisiin syliin tai olla näyttämättä nälkäänsä', Kalland kuvaa."

Tuo rankka 1. vuosi tarkoittaa ilmeisesti sitä, että edes lapsen perustarpeista ei ole huolehdittu, koska aikuiset ovat olleet niin sekaisin suurimman osan ajasta, että hyvä kun ovat tajunneet vauvan olemassa olosta jotakin.

Oma kissaemomme synnytti keisarinleikkauksella viime perjantaina 2 terhakkaa kissavauvaa, mutta oli ensimmäisen yön niin nukutuksesta tokkurassa, että ei tajunnut tästä maailmasta, saatika pennuista yhtään mitään. Lääkäri neuvoi, että jos ihmiset eivät huolehdi siitä, että pennut saavat syötävää, ei niillä ole hengissä selviämisen edellytyksiä. Valvoin koko yön niiden vierellä, kunnes aamu kuuden maissa emo alkoi virota ja pääsi liikkumaan. Se oli sekaisin narkoosiaineista ja kivusta, ja väisteli päällään ryömiviä pikku riiviöitä. Kun emo sai silmänsä auki, se katseli pöllämystyneenä pentuja, eikä ensimmäiseen tuntiin tajunnut missä mennään, kun ei ollut kokenut normaalia synnytystä, meni karkuun aluksi.

Kun vihdoin riittävän levon, kipulääkkeen, veden ja terveellisen ruuan jälkeen kissaäiti ymmärsi, että pienet kiusankappaleet ovat sen ikiomia kauan toivottuja kissavauvoja, ei sen onnella näyttänyt olevan rajoja. Kun uroskissa laskettiin 1. kerran perheidylliin, kommunikoivat aikuiset kissat kurkkuäänillä keskenään, uros nuoli nisällä olevia pentuja ja lopuksi se pesi emon tassut. Kissat käyttävät normaalisti ruokailutilanteessa vahvemman oikeutta, mutta emolle varattuihin ruokiin ei uros ole nyt itse nälkäisenäkään koskenut, odottaa vain kärsivällisesti oman kuppinsa täyttämistä.

Kun itse imetin vauvaamme, isä varasti lompakostani viimeiset ruokarahat, jotka olisi tarvittu omaan ruokaani ja vauvan vaippoihin. Jo raskauden viimeisinä kuukausina isän käytös muuttui täysin siitä, mitä oli tuttavuutemme aikana siihen asti ollut: kalja ja kaverit veivät kaiken vapaa-ajan, vieraiden naisten puhelinnumeroita alkoi luiskahdella papereiden välistä. Olin enemmän kuin hämmentynyt hänen käytöksensä muuttumisesta, ainoa selitys, jonka sain kuulla puhelimessa oli, että olin kuulema niin v........en akka, että ei huvittanut tulla maisemiin ja niinpä tulikin vain, jos sattui muistamaan.

Oman kokemukseni valossa sanonkin, että ei päihderiippuvaisen ihmisen käytös ole normaalia lastakaan kohtaan. Uskon jokaisessa aikuisessa olevan olemassa aivan normaali vaisto suojella ja hoitaa omaa lastaan, mutta jos riippuvuus myrkkyihin on jo ehtinyt syntyä, tarvitaan ulkopuolista apua hoivavaistojen esiin kaivamisessa tai siinä, että yksikään vaisto toimisi alkoholiriippuvuuden yläpuolella.

Mielestäni vertaus ei ole ontuva, jos ajatellaan kissaemoa - vaikka se ei vapaaehtoisesti ollutkaan hankkinut päätään sekaisin - se tarvitsi ulkopuolista apua, lääkettä, ravintoa ja lepoa, että pystyi toipumaan pentujen hoitamiseen. Se reagoi jälkikasvuunsa epänormaalisti, kunnes kuntoutui niin paljon, että sen sisimmässä olevat vaistot toimivat normaalisti. Kissa-aikuiset antavat toisilleen rakkautta ja huolenpitoa, että pennut voivat hyvin, mutta eivät sairastuneet ihmiset.

Itseään universumin viisaimpana eläinlajina pitävä ihmisuros esittää lapsirakasta kohtuukäyttäjää tismalleen siihen asti, että vauvan tulo on varmistunut ja sen jälkeen käyttää vuosituhansien aikana varmistamaansa oikeutta painua sinne, missä ruoho on vihreämpää, eikä kotiin jossa odottavat sanattomine vaatimuksineen henkistä tukea ja turvaa kaipaava äiti ja käytännön hoitamista odottava vauva. Kun äiti tekee järjen päätöksen heittää kotipesästä ulos väkivaltainen retku, että saisi hoitaa edes yksin vauvan rauhassa, hän saa kuulla olevansa halveksittu yh, joka on tehnyt lapsen vain omaksi lelukseen.

Minusta ei olisi ollenkaan pahitteeksi, että viinan hinnan alennusten ja pulloihin viinan kiroista varoittavien lappujen liimaamisen sijasta keskityttäisiin vaikka lasten ja nuorison raittiuskasvatukseen juomisen ihannoinnin sijasta. Olisi muistettava myös, että jos kohtuukäyttäjä aikuisenkin mielestä se lasin kallistelu toisinaan on niin mahdottoman hauskaa, ei tuo asenne voi olla välittymättä myös kasvaville lapsille ja nuorille.

Siis asennekasvatusta alkon suhteen lapsille ja apua päihderiippuvuuteen sairastuneille aikuisille! Ja yh-äitien mollaajien kannattaisi muistaa, että räksyttävät sitä ainoaa aikuista, joka ko. lapsista on huolta pitämässä. Pari päivää sitten uutisissa sanottiin, että 600 000 perhettä elää EU:n köyhyysrajan (700-750 e/kk) alapuolella. Haukkumista ja rahattomuuttako nämäkin äidit ovat vaikeissa oloissa yrittämisestään ansainneet?