kuvainnollisesti varmaan,mutta haluaisin viestittää että kyllä me sijarit ollaan pelkkiä ihmisiä,tehdään virheitä,loukkaannutaan,suututaan jne.
Minä olen ollut sijaisvanhempi 7 vuotta.Lähdimme mukaan rohkein mielin ja halusimme auttaa lapsia jotka eivät jostain syystä voineet asua kotonaan.Olimme kriisiperheenä myös ja esim. hoidin yksinhuoltajan 3 pientä lasta useamman viikon kun äiti joutui masennuksen takia sairaalaan.Äiti alkoi voida paremmin ja jaksoi olla lastensa kanssa muutamia päiviä kerrallansa.(kodinhoitajan avulla)Prosessi kesti n.vuoden.Lapset olivat yhteensä meillä paljon,ja kävivät tietysti tutuikisi,rakkaikisi.Niin myös äiti.Tänä päivänä olemme ystäviä,käymme kylässä puolin toisin.
Sijaisvanhemmuus on erillaista siltä osin että lapset asuvat meillä kokonaan.Lapset näkevät ikävä kyllä aika harvoin vahmpiaan.Alussa ajattelin että -parempi niin,minusta äiti oli vastenmielinen...myönnän sen!mutta olen oppinut sen nyt vuosien aikana että kaikista parasta olisi jos lapset voisivat pitää säännööllistä yhteyttä vanhempiinsa.Lapsille äiti rakas ja oln joutunut tekemään itseni kanssa paljon työtä mustasukkaisuuteni kanssa(myönnän!)Tänäpäivänä voin sanoa että lastemme äiti on lapsille ykkösäiti ja saa olla.Yritän tukea äitiä ottamaan sen vastaan,sen tunteen että on todella lapsille ykkönen,oma rakas äiti.Menneet yritämme jättää taaksemme,ensin ne on tunnustettava ja "hyväksyttävä"totuus-sitten voi alkaa ikäänkuin paranemaan.Se pätee meihin kaikkiin.
Totuus ja arki on se että lastemme biol.äiti yrittää varmasti kaikkensa jotta olisi niin henkisesti kuin fyysisesti "kunnossa"jotta tapaamiset lasten kanssa onnistuisi.Mutta paljon on niitä päiviä kun lapset joutuvat pettymään.Mutta lapset tetävät että äiti pettyy eniten.Minun osani on ollut saada lapset hyväksymään pettymykset ja jaksamaan uskoa että kyllä se äiti nousee vielä-kyllä se päivä tulee.Äidille minä yritän valaa uskoa että hänen lapsensa rakastavat häntä edelleen-on vaan jaksettava yrittää elämässä eteenpäin.
Kyllä minä manaan itsekseni iltaisin kun on omaa aikaa funtsia,äidin joskus alimpaan koloon...mutta kohta taas ymmärrän ja muistan että on minunkin jaksettava eteenpäin-lasten takia,äidin takia-itseni takia.
Emme me niin erillaisia ole biot tai sijarit,äitejä- vikoineen,ja vajavaisuuksinemme.
Toivottavasti "meidän yhteisistämme"lapsista voisi kasvaa vahvoja ja ymmärtäväisiä"aikuisia!Sitä minä rukoilen.
PS:Keiju,jätä kommentoimasta juttuani löydät siitä kumminkin niin paljon vikoja,puutteita ja YK vastaista ja ties mitä.Olen vain ihminen,äiti.
Minä olen ollut sijaisvanhempi 7 vuotta.Lähdimme mukaan rohkein mielin ja halusimme auttaa lapsia jotka eivät jostain syystä voineet asua kotonaan.Olimme kriisiperheenä myös ja esim. hoidin yksinhuoltajan 3 pientä lasta useamman viikon kun äiti joutui masennuksen takia sairaalaan.Äiti alkoi voida paremmin ja jaksoi olla lastensa kanssa muutamia päiviä kerrallansa.(kodinhoitajan avulla)Prosessi kesti n.vuoden.Lapset olivat yhteensä meillä paljon,ja kävivät tietysti tutuikisi,rakkaikisi.Niin myös äiti.Tänä päivänä olemme ystäviä,käymme kylässä puolin toisin.
Sijaisvanhemmuus on erillaista siltä osin että lapset asuvat meillä kokonaan.Lapset näkevät ikävä kyllä aika harvoin vahmpiaan.Alussa ajattelin että -parempi niin,minusta äiti oli vastenmielinen...myönnän sen!mutta olen oppinut sen nyt vuosien aikana että kaikista parasta olisi jos lapset voisivat pitää säännööllistä yhteyttä vanhempiinsa.Lapsille äiti rakas ja oln joutunut tekemään itseni kanssa paljon työtä mustasukkaisuuteni kanssa(myönnän!)Tänäpäivänä voin sanoa että lastemme äiti on lapsille ykkösäiti ja saa olla.Yritän tukea äitiä ottamaan sen vastaan,sen tunteen että on todella lapsille ykkönen,oma rakas äiti.Menneet yritämme jättää taaksemme,ensin ne on tunnustettava ja "hyväksyttävä"totuus-sitten voi alkaa ikäänkuin paranemaan.Se pätee meihin kaikkiin.
Totuus ja arki on se että lastemme biol.äiti yrittää varmasti kaikkensa jotta olisi niin henkisesti kuin fyysisesti "kunnossa"jotta tapaamiset lasten kanssa onnistuisi.Mutta paljon on niitä päiviä kun lapset joutuvat pettymään.Mutta lapset tetävät että äiti pettyy eniten.Minun osani on ollut saada lapset hyväksymään pettymykset ja jaksamaan uskoa että kyllä se äiti nousee vielä-kyllä se päivä tulee.Äidille minä yritän valaa uskoa että hänen lapsensa rakastavat häntä edelleen-on vaan jaksettava yrittää elämässä eteenpäin.
Kyllä minä manaan itsekseni iltaisin kun on omaa aikaa funtsia,äidin joskus alimpaan koloon...mutta kohta taas ymmärrän ja muistan että on minunkin jaksettava eteenpäin-lasten takia,äidin takia-itseni takia.
Emme me niin erillaisia ole biot tai sijarit,äitejä- vikoineen,ja vajavaisuuksinemme.
Toivottavasti "meidän yhteisistämme"lapsista voisi kasvaa vahvoja ja ymmärtäväisiä"aikuisia!Sitä minä rukoilen.
PS:Keiju,jätä kommentoimasta juttuani löydät siitä kumminkin niin paljon vikoja,puutteita ja YK vastaista ja ties mitä.Olen vain ihminen,äiti.
Vastaukset 56
Vanhimmat
ja rahan tulo loppumassa kun biologinen äiti on nyt alkanutkin tuntua hyvältä äidiltä ja koetat kaikkesi tehdä ja uskot että hänestä nyt äiti kuitenkin tulee. Tämä ihan ystävällisesti. Lasten aikuistuttua kun heitä ei kukaan halua kuulla eikä nähdä, sijoittajakunnatkin pyrkivät heistä eroon. Oli uutisissa, jälkihuolto retuperällä. Turpiin ja kunnolla ihmiskaupasta, ehkä et sinä jos hoidat ottamasi pestin niin kuin kuuluu ja laitat rahaa sijaislapsille kun tarvitsevat sijoitusten lakattua.
kirjoitus sijaisvanhemmalta.Meiltä löytyy myös vikoja,mutta itse on tunnustettava,että mekin olemme ihmisiä.Lainaksi saadut lapset ovat meille rakkaita ja yhdessä biojen kanssa teemme työtä,että lapset saisivat hyvän elämän.Meillä nuorimmalla lapsella kotiutus edessä.Iloisin mielin luottavaisena luovutan kaksi vuotiaan omien vanhempien hoiviin.Vaikka olen tätä pientä saanut pitää vauvasta asti,silti sydämmessä tuntuu hyvältä,kun on saanut olla lapsen elämässä mukana.Vanhemmat ovat tulleet ystäviksi.Tehdään sydämellä tätä työtä,ottaen biot mukaan jos se on mahdollista.Ei muuten tunnu yhtään pahalta,kun rahantulo loppuu kyseisestä lapsesta.En tee tätä rahasta vaan sydämellä auttaen "pulaan" joutuneira lapsia kohtaan
ensinnäkin,lapset ovat pieniä...ja isommat on lentänyt pesästä 3v.sitten.Olemme tietysti edelleen tekemisissä,joskus päivittäin.
En jaksa uskoa että tätä työtä tekis pelkästään rahan takia.Jos tekisin sitä työtä josta lähdin jäädäkseni kotia saisin rutkasti enemmän...mutta kuten arvasin "turpaan tulee".
Rahaa tulee ovista ja ikkunoista (hieman ironiaa) ja silti tuntuu, että töihinkin pitäisi lähteä. Mistähän moinen tunne tulee, kun kolmesta lapsesta maksetaan niin maan perusteellisen hyvin? Eiväthän nuo edes kuluta mitään, kun ei tartte ruokkia eikä vaatettaa ja mitä harrastuksista, pyh -turhanpäiväsiä. Biologiset lapsetkin on oppineet elämään pyhällä hengellä. Lainat voi jättää maksamatta, mitä turhia.
Asiaan: Ei tätä hommaa kyllä yksikään tee rahasta, se joka siihen pystyy niin on todella vahva ihminen. Olen itsekin monesti pysähtynyt miettimään, että entäs jos laittaisi hanskat tiskiin ja antaisi olla. Töissä hankkisin paremmin ja olis vapaitakin ja olis jonkinlainen ihmisarvokin. Ei tarttis kenenkään tulla moittimaan, kuinka huonoja lapsen hoitajia ollaan ja lapsen ryöstäjiäkin. Laitettais lapset vaan lastenkoteihin tai bioille takaisin ja katottais miten käy?
Sydän vaan ei anna tehdä lapsille sitä.
Sijaisvanhemmista on valtava pula, enkä sitä yhtään ihmettele. On tämä sen verran raskasta ja täytyy todellakin osata nauraa itselleen ja olla optimisti elämän penkoja, että tätä jaksaa.
Me on lähdetty tähän puhtain sydämin lapsia auttaaksemme. Toivomme, että joskus vielä vanhana voisimme kuolin vuoteella ajatella, että menihän se kaikki sittenkin hyvin. Kiitosta emme toisilta odota, mutta suurin kiitos onkin se, että perheet voivat hyvin ja niiden lapset.
Me emme tule hylkäämään lapsia jatkossakaan, kun aikuistuvat tai muuttavat takaisin biologisille vanhemmilleen.
Mutta sossukaan ei tule pääsemään helpolla meidän kanssa, sillä se mikä lapsille kuuluu, se otetaan. Ja HUOM! LAPSELLE!
Onkohan kiva niiden teidänkin sijaislasten tota vaikerrusta kuunnella:
Yhyyy, yhyyy
"
On tämä sen verran raskasta ja täytyy todellakin osata nauraa itselleen ja olla optimisti elämän penkoja, että tätä jaksaa.
"
Tollaset marttyyrisijarit, jotka äänekkäällä uhrautuvaisuudellaan syyllistävät lasten olemassaolon, näännyttävät koko perheensä, omat ja vieraat ja koko ympäristönsä pahoinvoivaksi. Henkistä väkivalaa.
Sinä olet väittänyt että sinä et alennu nimittelemään vaan puhut vaan asiaa ja lasten parasta...minusta tuo otsikko oli jotain muuta.
Väitteesi tueksi, että missä olen noi ylevät tavoitteet asettanut.
Tiedoksi aloittajalle:
Mitä on sananvapaus?
Hallitusmuodon 8 §:n 1. momentissa on sananvapaus määritelty seuraavasti:
Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.
Lähde:
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/sananvap.html
Taas kerran perään sijaisvenhemmille koulutusta oikeusvaltion periaatteista.
ei voi muuta sanoa.
kyllä että vastaat ja nopeesti!Annat meille naurun aiheeta!Olet oikea naurunaihe ystäväpiirissämme!
Kun kirjoitat olet yhtä paskaa jauhava kuin politikot ja yhtä sieluton.
Sinä olisit voinut olla kirjoittamatta tähän,jos sinulla olisi käytöstapoja.Et tässä ajanut mitään lasten oikeuksia.Omaa itsäsi hluat tuoda esiin!!!
Köyhäks on teillä elämä menny, jos ei muuta hauskaa ole kuin minun seuraaminen.
Sananvapaus on myös lapsilla. Ettekai sitä rajoita, naurunne lomassa.
Get a life.
että alat "stad up koomikoks" mutta siinä oiskin oltava ihan oikeesti esillä!!!!(sinä olet tällainen "nettihauskuuttaja"!
Ja älä huoli että elämmämme köyhäks käy,lapsemme nauravat sinulle yhtälailla!
Olet mainio tapaus!=D
makeesti tän jytkykeijun iskuihin!Meidän ystäväpiiriin kuuluu sijaisvanhempi joka naureskeli tän keijun juttuja,aloimme seuraamaan tätä palstaa,ainakun ei muuta hauskaa keksitty(Työaikana!!Kääk!törkeetä mut ku ei oo aina töitä...)
Keiju on myös meidän porukan naurunaihe!
Get a life.
Jollakin tapaa ymmärrän jopa sinua, kieroutunut ystäväiseni.
Sinulla on varmasti rankkaa elämässäsi.
Olet löytänyt purkautumistien täältä sijaisvanhemmuus-palstalta.
Emmeköhän me kestä sinun ääliömäisiä tarinoitasi, elävässä elämässä meillä on useasti paljon paljon rankempaa, joten vinoilusi on kuin hyttysen ininää korvissamme.
Eikä sillä sen suurempaa vaikutusta ole.
On kieltämättä tehnyt itsestään,nimimerkistään naurunalaisen tavaramerkin,kun näkee Keijun ninimerkin tietää mitä saa,sitä ainaista samaa.Jankutusta,putkiavomaista ja lapsellisia kommentteja.Niistä puutuu elämän tuoma viisaua.
Lainailee vaan YK tai EUn sieltä täältä poimittuja juttuja.Kokonaisuutta ei haluakkaan nähdä.Olen lukenut ne sitaatit johon vetoaa,mutta kokonaisuus josta ne on otettu ei ole kyllä Helinälle mennyt jakoon.
Ei Suomea erityiseti ole haukuttu niinkuin antaa ymmärtää.EUn tuomioistuin saa valituksia tuhansittain ja pieniosa niistä kanteluista,valituksista koskee suomea.
Mutta antaahan se "viisaan"vaikutuksen kun lainailee lakitekstiä ja viittailee miloin YKhon milloin EUhun.On vileä NASA,KELA,SSS,KDS mitä vois vaikka heittää välillä kehiin?
Se on nyt tainnut tuupertua.
Vai miksi vaikeni.
Mukava kun kirjoitit asiallisesti ja tosi asiaa.
Olen samoin jo huvittunut pelkästään kun näkee "Helinä-keijun1" nimmarin. Miksköhän siinä on se ykkönen?
Aikoinaan oli hupaisa se "Pirjo Pietilä" eli PP
Joku on rekisteröinyt Helinä-keiju nimimerkin ja siksi lisäsin siihen ykkösen, kun se rekisteröinti tapahtui kesken yhden ketjun, enkä muuten olisi voinut jatkaa sillä nimimerkillä siinä ketjussa. Moni haluaa keijutella, ja on käynyt niinkin, että kun joku muu on johonkin kirjoittanut nimimerkillä Helinä-keiju1, niin olen sitten ollut Helinä-keiju2 jne. Kivahan se on, että on paljon keijuja liikkeellä ilahduttamassa tosikkoja.
osaa arvostaa meitä muita!osaa olla mielissään kun ilahduttaa meitä juttujensa kera!=D
Mutta suotta pelkäät että joku osaisi kopsata sinun omaperäistä tyyliäsi,oli sitten Keiju 1,2, tai 300!En heti usko että kovin monta niin yksoikosta on kuin sinä Keijuykkönen.
mut nyt sanon:Haista sinä Keiju piiitkän paskan!
olemme porukassa miettineet mikä on Helunan(sopii paremmin kuin Helinä sillä Helinä viittaa herkkään,kauniiseen)mikä on Helunan ongelma!
No mielen puolella saattaa vipata mut noin niinku syvällisemmin...ainoa josta olemme varmoja on se että on selvästtikkin jäänyt vaille rakkautta.
jutustasi.Kiitos että myös sinunlaisia on!
Älä välitä Helinä1;n tavasta ärsyttää.Ei me kaikki Helinän takana olla!
Helinällä on joskus punainenlanka jutuissaan ja ajatusta mutta tapa jolla tuo asiansa esiin on usein hyökkäävä ja tökerö.
Minulla on lapsi joka on huostaaotettu jo vuosia sitten,on jo nuori aikuinen.Huostaanotto lakannut mutta asuu edelleen sijaisperheensä luona.Ei he häntä mihkään nakannut niinkuin jotkut väittää usein käyvän.Tyttöni opiskelee ja olen hänestä ylpeä!Minun luonani käy kun ajelee etelä suomessa.Soitelaan melkein joka päivä.
Sekä sijaisvanhemmat että näköjään biovanhemmatkin syyllistyvät surkuteltavan usein ilmoittamaan olevansa ylpeitä sijaislapsistaan tai lapsistaan. Ihan kuin lapset olisivat olemassa vanhempia varten ja jotenkin suorittamalla saisivat nämä tuntemaan ylpeyttä aikaansaannoksistaan (eli se pelkkä olemassaolo sinänsä ei niinkuin riittäisi). Olis syytä kyllä keskittyä siihen, että lapset voisivat olla ylpeitä vanhemmistaan.
Yritän olla sellainen jotta lapseni joskus voisi olla ylpeä myös minusta!
Mutta sitä en ymmärrä miksi en saisi olla ylpeä tyttärestäni?!
Olen ylpeä miten HÄN ON ITSE tehnyt valtavasti työtä itsensä kanssa jotta pystyi antamaan anteeksi minulle heikkouteni ja miten kovasti HÄN ITSE on tehnyt sen eteen töitä koulussa,että todennäköisesti valmistuu ammattiin!!!
Eikö siitä saisi olla ylpeä???
NYt Helinä potkit maassa makavaa
kerroppa mikä,mistä sinä Helinä-Keiju1 olet ylpeä?Etkö tunne ylpeyden tunnetta kun olet onnistunut jossain?Jokainen vanhempi voi ja saa olla ylpeä omasta (tai muiden)lapsista jos niin haluaa.Eikös se ollut sitä "lupa tuntea mitä haluaa"?
Biomamma kirjoitti "NYt Helinä potkit maassa makavaa"
Mielestäni lasten etu menee kuitenkin maassa makaavien aikuisten edun edelle täällä sijaispalstalla. Suot kai sen lapsille.
vaan todella potkit maassa makavia,yleensä sijaisvanhempia noin yleensä mutta nyt myös sitten bioja?
Jokaisella on oikeus tuntea mitä tuntee!
Sinulla ei ole lapsia-voit tosin väittää että on,mutta kirjoituksesi paljastaa sinut.Jokainen vanhempi tuntee jossain vaiheessa ylpeyttä lapsestaan!
Kun lapsi syntyy...eikö voi olla ylpeä että jaksoi urakan kunnialla ja sai maailmaan pienen lapsen?Eikö saa olla ylpeä että juuri se on maailman kaunein?
Sinulla on jotain todella vinksahtanu päässäs!Oletko,ihan oikeesti tullut ajatelleeksi kysäistä noin testi mielessä psykiatrilta mitä mieltä sun ajatuksen juoksusta?-iha oikeesti!!!
se että olen ylpeä lapseni aikaansaannoista ym.olisi pois lasten parhaasta?
Eikö se ole lapsen tukemista kun näyttää ja kertoo että on ylpeä HÄNESTÄ,JUURI SELLAISENA KUN ON JA SIITÄ ETTÄ JAKSAA ESIM OPISKELLA.Eikä luovuta heti kun tuntuu sille.
Minä en ymmärrä miksi olet kaikkia vastaan,miksi et usko että on joku muukin kun SINÄ joka haluaa lasten parasta.OLET TÄYNNÄ ITSÄSI JA RAKASTAT OMIA KIRJOITUKSIASI!
Olen pitänyt sinua kuitenkin fiksuna,nyt näytit todellisen luonteesi!
Vasta sitten haudan partaalla lopulta näkee, että mitä on saanut aikaiseksi. Suosittelen sijaisvanhemmillekin, että ei kannata ylpeysrintamalla nuolasta ennen kuin tipahtaa, sillä kuten lehtitiedot kertovat, heidän työnsä on monen aikuistuneen nuoren kohdalla jäänyt puolitiehen ja ne nuoret ovat täysin heitteillä. Jos ei näillä aikuistuvilla, syrjäytyneillä sijaisnuorilla kerran ole enää jäljellä heistä välittäviä aikuisia, niin sijaisvanhempien asiahan olisi vaatia ja katsoa perään, että he saavat nuorina aikuisina sen tuen, mitä laki edellyttää.
tai vaihda levyä!Sinäkö et ylpeilis?
Nimen omaan sinä brassailet ja tuomitset muita!
Sinäkö luulet että vasta haudan reunalla paljastuu oletko onnistunut elämässäs jossain?Voi sinua raukkaa...minä pystyn jo nauttimaan elämästäni nyt.ja sanomaan EN OLE TÄYDELLINEN MUTTA TEEN PARHAANI!
Minua huolestuttaa tässä ylpeilyssä se, että lapsille ja nuorille asetetaan liian paljon paineita, joita he sitten yrittävät toteuttaa ollakseen ylpeydenaiheita. Suomalaisilla lapsilla ja nuorilla on paljon masennusta varmaan osaksi juuri riittämättömyyden tunteen vuoksi. Onhan se sijaislapselle rankkaa kun pitää toteuttaa sekä sijaisäidin ja -isän että vielä biologisen äidin ja isän odotuksia, jotka voivat olla ristiriitaisiakin keskenään.
Synnytyksen jälkeen päällimmäinen tunne ei kaikilla äideillä suinkaan ole ylpeys, vaan onnellisuus. Isät monesti ovat ylpeitä vastasyntyneestä, ja on syytäkin.
Kuvittelin, että tässä kuitenkin puhuttiin sijaislapsi-iässä olevista. Sijaisäiti nyt ei mitenkään voi olla ylpeä jonkun ventovieraan bioäidin synnyttämästä vastasyntyneestä sentään. Kun vastasyntynyt ei vielä mitenkään ole ehdtinyt miltään osin sijaisäidin aikaansaannokseksi.
Jokainen kirjoittaa omalla persoonallisella tavallaan. Helinän kirjoitukset on kuin kanan kakka, aitoa asiaa. Toivottavsti hyvät sijarit ymmärrätte tuon vertaukseni, sitä käytti mm. oma äidinkielenopettajani taannoin. Tottakai jokainen on ylpeä lapsistaan tai pitäisi ainakin olla mutta se ei tarkoita, että lasten pitäisi ansaita olemassaolonsa ja saamansa hyväksyntä suorituksillaan ja että lasten suorituksia toitotetaan kaula pitkällään hyväksymisen merkiksi. Lapsi ansaitsee vanhempansa olemassaolollaan.
sinä se osaat tuon asian vääntämisen ja kääntämisen...minä sanoin että olen ylpeä lapsestani juuri siitä mitä hän on!Hänestä itsestään,mutta myös siitä että jaksaa yrittää elämässä.
Ja siitä sinä olet huolissasi.
Puhut itsesi pussiin,selität ja kiertelet.
On oikeenlaista ylpeyttä joka on hyvästä,ja jota me kaikki tarvitsemme saada tuntea.
Kukaan ei ole puhunut tai väittänyt että olemme niin ylpeitä pelkästään siitä että lapsemme ovat neroja koulussa,ylittävät odotukset jne.
No ei siinä mitään. Pääasiahan on, että lapsi, etenee hän sitten millä saralla tahansa tuntee tekevänsä sen itsensä takia ja itseään varten, eikä kenenkään muun odotuksia toteuttaakseen ja että hän kelpaa ja häntä äiti ja isä rakastaa ihan sellaisenaan, myös hänen epäonnistuessaan tai väsyessään tai ihan vaikkei vaan viitsis mitään tehdä. Tärkeintä on minusta, että lapsella on perusturvallisuus siitä, että äidin/isän rakkautta ei tarvitse mitenkään ansaita eikä se lisäänny, vaikka esim. opiskelussa etenisi kuinka korkealle tahansa eikä se vähene, vaikka mokaisi kuinka pahasti. Meillä Suomessa kun on niin paljon aikuisia, varsinkin naisia, jotka keski-iässä huomaavat suorittaneensa koko ikänsä vanhempansa unelmaa eikä omaansa. Ylpeys lapsesta ei kai kuitenkaan ole synonyymi rakkaudelle lasta kohtaan, vaikka tässä jo alkaa siltä tässä ketjussa maistua.
huonon itsetunneon omaavan kirjoitukselta voisi verrata alkoholistin selitykeksi kun puhuu rakkaudesta ja ylpeydestä.
Kokemusta on monia vuosia suuresta määrärstä kaltaisistasi ihmisistä.
Sikai voin niin selvästi nähdä sen smsan sävyn kirjoituksistasi haet itsellesi tunnustusta ja huomiota nostaaksesi omaa itsetuntoasi.
teet paremmin jos toimit konkreettisesti ja sitä kautta saat itse sitä vahvistusta täällä sinut leimataan kuten jo olet lukenut. Mksi näin? Sitä sinun kannattaa miettiä.
Huom. En ole sanonut että olet alkoholisti vaan oireilet viesteissäsi samaan tyyliin.
Esimerkkiä voisin antaa mutta lue omia juttujasi niin eikö ne jo alkuun riitä.
Elämän makuinen juttu,ja siinä paljon tuttua.
Riittää kun yrittää parhaansa,ja on avoin elämälle-mitä se tuokaan tullessaan.
Kiitos!
K.S.P
PALJONKO NETTOSIT JA NETTOAT SIJAISLAPSILLA???
En ole se jolle kysymyksen osoitit, mutta sijari kuitenkin.
Olen saman monasti aiemminkin tlläkin palstalla sanonut:
Kiitollisuudella vastaanotetaan raha, mitä sijaislapsista maksetaan ja se mahdollistaa sijaislasten hyvän elämän ja antaa perheellemme toimeentulon.
Perheeseemme kuuluu me vanhemmat ja
3 sijaislasta 1 tukiperhelapsi.
Biolapsia ei peheessämme enää asu, ovat jo aikuisia.
t. Kummamamma
minulla kun on vain nuo kaksi sijaislasta, en kovin paljon nettoa joten pitää muutakin duunia tehdä.
Kyllähän sitä elää kitkuttelisi sillä naurettavan pienellä palkkiollakin, mutta mitä hauskaa se sitten olisi meille kenellekään, meitä on kuusi, mies käy myös töissä eikä ulkomaanmatkat ole kuin haaveissa.
MISSÄ VIIPYY NE MAHDOTTOMAN SUURET RAHAVIRRAT, JOITA PITÄISI TULLA KUN SIJAISLAPSIA OTTAA???
HETI MULLE KAIKI TÄNNE NYT!
Jos ajatellaan työssäkäyvän sijaisvanhemman osuutta, niin lapsihan viettää päivästään noin 9 tuntia päivähoidossa (eli ihan muu henkilö hänestä huolehtii, kuin sijaisvanhempi) ja kun sijaislapsi viettää viikonloppulomat biokodissaan, niin eipä siinä niin kauheesti hoitoa sijaisvanhemmilta lopulta tulekaan, ruuatkin saa päiväkodissa. Lepo yöaikaan sijaiskodin valtion kustantamassa sängyssä ei maksa mitään. Kun sijaisvanhemmat jyvittävät asumiskustannuksia ja hammasharjoja myöten sijaislapsen kulut niin mielestäni voitaisiin tuntivelotuksena laskea puolestaan työssäkäyvien sijaisvanhempien palkkio. Ei kovin huono ehkä sittenkään.
Suomessa menee "kakkostyöstä" aika huikea vero. Eipä taida palkkiosta enää verojen jälkeen paljoa jäädäkään...
käsi sydämellä,jos olet ollut työ elämässä mukana ja vieläpä kenties harrastanut jotain jne.kuinka paljon olet ollut lastesi kanssa?Jos lasket tunti taksan sijaisvanhempana olemisesta ei voi puhua palkasta.
Normaalia mallia perhe elämästä sijaisperheenä annetaan vanhempi/vanhemmat käyt töissä.Meillä ei olisi varaa olla molemmat kotona vaan mies töissä kodin ulkopuolella ja se ón minusta mallinakin hyvä.Töissä käydään,laskut maksetaan jne.
Helinä sinulla on sellainen tarve SYYLLISTÄÄ muita,kaikkia jotka eivät ajattele JUURI niinkuin SINÄ...siihen on varmaan syynsä...saatko apua?
olen sijaisvanhempi.3 biol.ja 2 sij.lasta.Olen kotona saan yht. Palkkani(palkkio ja kulukorvaus)on n.1400e/KK Siitä verot pois!
lapsilisän saamme heistä.
Harrastusmenot maksamme kulukorvauksista sekä kaiken mitä elämiseen tarvitsee.Kun pojat ovat mummolassa joskus maksan mummolle niistä päivistä!(en saa palkkiota niistä päivistä!)
En tilitä hammasharjoja ja mitä höpötitkään!
Omaistapaamisiin vien itse omalla autolla enkä mitään kilometri korvauksia saa.
Oletko koskaan tullut tilanteeseen että olet joutunut huomaamaan mitä maksaa "pitää"lasta,me emme todellakaan ostele kalliita pitsoja ja käy ulkomailla...en tajua,miten saat sellaiset laskelmat,että olisi varaa tehdä niin?!
Mieheni ajaa linja-autoa brutto tulot 1600e/KK
(MIINUS VEROT)
Kerro nyt miten saan varaa tehdä nuo ulkomaan matkat!?!
Pojillani ei ole muita biol.omaisia kun tuo mummo.Vanhemmat elossa mutta eivät ole olleet koskaan kiinnostuneita pojistaan.Pojat jäivät mummolle joka ei vuotta pitempään jaksanut hoitaa heitä.
Täällä palstalla on kerrottu, että sijaisvanhemmat saavat palkkion eikä palkkaa. Jostain syystä on haluttu korostaa, että he eivät ole työsuhteessa kuntaan vaan toimeksiantosuhteessa. Niinpä ajattelen, että jos sijaisvanhempi ei olekaan lapsen kanssa vaan lapsi on 9 tuntia päivittäin kiireisen päiväkodinhoitajan sylin varassa ikävöidessään äitiään, niin ehkä palkkio pitäisi mitoittaa sen mukaan. Sijaisperhesysteemissä on paljon eriarvoisuutta, kuten nyt tuo palkkio-asia. Sama palkkion saa työssäkäyvä sijainen ja sellainen sijainen, joka hoitaa sijaislapsen tosiasiassakin päivittäin. Aiemmin on tullut ilmi, että myöskään sijaislapset eivät systeemissä ole tasa-arvoisessa asemassa keskenään. Ei todellakaan uskoisi, että homma on sosiaalitoimen hanskassa, niin eriarvoistavaa se on.
Minä kyllä kannatan kotiäitiyttä.
Sitten vielä ihmettelen, jos sallitte, kun täällä puhutaan niin paljon, epämääräisesti kylläkin, vanhemmuuteen kykenemättömistä bioäideistä ja bioisistä. Miten nämä on aikoinaan kasvatettu. Sitä pitäisi tutkia ja muuttaa toimintatapoja ja -arvoja, jottei seuraava sukupolvi ole samanlaista kykenemätöntä materiaalia siinä määrin, että 15.000 lasta ja nuorta pienestä kansastamme elää huostaanotettuna kotinsa ulkopuolella.
kertoilee enemmin keksittyjä juttujaan.Olet kuitenkin valehtekija sen silmissä ja saat pimeetä tuloa jostain hommasta tai pimität tulojasi verottajalta,varastat ja pummaat sosiaalilta lisää rahaa
Palkkiokäytäntö ei ole todellakaan yhdenmukainen koko maassa, josta johtuen on sijaisperheitä, joille maksetaan enemmän hoitopalkkiota, jos he hoitavat alle 3-vuotista/alle kouluikäistä sijoitettua lasta kotona. Kaikille sijoitetuille lapsille (ja muillekin) kuuluisi mielestäni vaihtoehtona kunnalliselle/yksityiselle päivähoidolle mahdollisuus kotihoitoon alle kouluikäisenä - näin ei ikävä kyllä ole, varsinkin alle 3-vuotiaat sijoitetut lapset ovat todella eriarvoisessa asemassa, koska KELA ei heille kotihoidontukea myönnä.
juuri sen vuoksi että se kasvatus malli muuttuisi parempaan päin.
Näinhän tarkoitetaan esim. alkoholistien lapsille annetaan erilainen kasvuympäristö ja elämän tavat/-arvot.
Eli lapsen etua tässä ajatellaan ja vielä meitä tulevia vanhuksia joita nämä vielä lapsia sitten ottavat ja hoitavat hyvällä tunteella ja rakkaudella. Ovat saaneet oppia empatiaa ja nöyryyttä ym. Ovat oppineet rakastamaan muitakin kuin yhtä...
Näköjään valtaväestön mielipiteistä poikkeavien mielipiteiden ilmaisijaa aletaan Suomessa julkisesti diagnosoida alkoholistiksi, tai vähintään mieleltään jotenkin järkkyneeksi ja rakkautta vaille jääneeksi, lapsensa hylänneeksi tai laiminlyöneeksi jne. Kauheeta. Älkää nyt vaan hyvät sijarit mua ryhtykö joukolla "auttamaan". Olen ollut uhkarohkea, siinä kaikki. Käykö lapsille samalla lailla teidän hoidossa, leimaatteko jenginpetturiksi, jos lapset, omat tai vieraat, rohkenevat kyseenalaistaa luutuneita toimintatapojanne? Toivottavasti ei. Vastatkaa, miten toimitti kritisoivan sijaislapsen kanssa.
Tasa-arvon nimissä, alle 3-vuotiaita kotona hoitavilta sijaisvanhemmilta hoitopalkkio pois ja kodinhoitotuki tilalle. !!!
Tässäkin taas näkyy se, että et ole ns. asianosainen, kotihoidontuki on valtion maksamaa tukea niille vanhemmille, jotka eivät vie lastaan kunnalliseen päivähoitoon - kodinhoidosta ei makseta kenellekään, paitsi palkatulle kodinhoitajalle.
Monikin sijaisvanhempi vaihtaisi hoitopalkkion kotihoidontukeen, kun kyse alle 3-vuotiaasta - kotihoidontuki monissa kunnissa maksettavine kuntalisineen kun on enemmän kuin se alin hoitopalkkio, jota suurin osa maamme kunnista sijoitetuista lapsista maksaa.
Lasten kotihoidon tuki :
Hoitoraha 294,28 euroa/kk
Hoitolisä enintään 168,19 euroa/kk perheen
tulojen mukaan
Mahdollinen kuntalisäKotikunnan päätöksen perusteella
Maksetaan Kelasta tai kunnasta
Lisäksi
84,09 euroa/kk alle 3-vuotiaasta ja
50,46 euroa/kk alle kouluikäisistä sisaruksista
Lapsi alle 3-vuotias
Hoitaja voi olla myös muu kuin äiti tai isä
Hoitopalkkiot :
Vähintään 242 euroa
Oli muuten yllätys itsellenikin, että sijaisvanhemman saama alin hoitopalkkio on 52,28 €/kk vähemmän kuin kotihoidontuki minimissäänkin.
Tarkotin sitä kotihoidontukea just.
ja lue faktaa.
Tule viikonpäästä ja kritisoi sitten paremmin eväin.
Ihmettelen suuresti, että teidän tuloilla olette saanut kaksi sijaislasta hoitoonne kolmen biologisen lapsenne lisäksi ja sitäkin ihmettelen, että teidän tuloillanne olette ottaneet nämä lapset vastuullenne niukkaan elämään. Teitä elää siis 7 henkeä noilla tuloilla. Sijoittajan olisi pitänyt olla tarkempi toimeentulonne tsekkauksessa, eikä aiheuttaa tuollaista katkeruutta sijaisäidille niukkuuden takia.
Mielestäni lastensuojelussa on ollut akuutimpaakin epäkohtaa kokonaisuuden kannalta kuin ulkomaanmatkailu, mutta vastaan nyt sitten ulkomaanmatka-ongelmaan, kun valmiiksi mielipiteestäni minua jo syytät, vaikka en ole ottanut sellaiseen aiemmin mitään kantaa.
Kannatan ihmisten vapaata liikkumista. Sijaislapsen kanssa kuitenkin voi syntyä ongelmia ulkomailla rajavalvonnassa näinä lapsikaappausten ja lapsikaupan aikoina. Miten todistaa rajavalvonnassa, että sinulla on oikeus kuljetella mukanasi jonkun toisen lasta ulkomaita myöten. Jokin aika sitten ainakin laivayhtiö vaati risteilylle mukaan otetun lapsen kaverin huoltajalta todistuksen. Toisaalta bioäidille/isälle voi herätä suurta tuskaa, huolta ja levottomuutta, jopa pelkoa kun sijaisäiti/sijaisisä, joka ei nauti heidän luottamustaan vie heidän lapsensa pois maasta.
Surettaa todella niidenkin sijaislasten puolesta, jotka vähän niinkuin B-luokan lapsina jäävät kuin nalli kalliolle kotimaahan, sijaisvanhempien matkatessa biologisten lastensa kanssa ulkomaanlomalle.
Ulkomaanmatkailunkin osalta sijaislapsisysteemi on siis kaikilta osin päin... sanonko mitä.
koko perhe.Ulkomaille emme ole matkanneet,on turhan kallista.mutta niin on kotimaan matkáilukin.Ollaan haettu ja päästy 2 vuonna peräkkäin 5vrk.tuetulle lomalle.Kotimassa,koko perhe yhdessä ja se on ollut ihana kokemus.Niillä lomilla on ollut erillaisia perheitä,yksinhuoltajia lapsineen,sijaisperheitä ei ollut meidän kanssa samaan aik.muita,ja muuten erillaisia perheitä.Yhdessä touhuilu ja ohjatutkin touhut olivat kaikkien mieleen.=)
Ei meilläkään tulot tuon suurempia kuin nimim."puhut"mutta emme ole elatusvastuussa sij.lapsista,vaan sijoittava kunta.
Ei korvauksista jää yli mihinkään mutta tulemme toimeen.En ole sitä mieltä että vain hyvätuloiset voisivat olla sijaisvanhempia vaikka joskus tuntuu että tulevaisuudessa se voi hyvinkin niin olla että sijaisvanhemmuudesta tulee-hyvätuloisten harrastusta....
Me teemme tätä työtä koko sydämmellä,uskot tai et.Lasten biol.vanhemmat mukana arjessamme niin paljon kun jakavat.Meidän välimme on hyvät.Ja lasten kannalta on hyvä niin,lapsi uskaltaa meidän kaikkien kuulla puhua mitä haluaa,ei tarvetta mielistellä kumpaakaan osapuolta ja ovatkin varsinaisia tottuuden torvia..!=D
ihan omien lasten kanssa kyllä. Onneksi ei ole tarvinnut vielä ottaa toisten lapsia hoidettaviksi, omissa on riittävästi tekemistä ja olemme ottaneet vastuun omistamme aina mielellämme.
Tämän palstan kirjoituksissa on kyllä jotain ala-arvoista sijaisvanhempien taholta. Mistä johtuneekin.. Mistä tuo herkkänahkaisuus lastensuojelun arvostelusta johtuu? Eivät asiat tunnu niin hyvin olevan perheiden kannalta. Miksi puutteita ei saisi kritisoida?
Minä olen sij.vanhempi enkä voi edustaa kuin itseäni,sinua kummastuttaa miksi puutteista sijaisvvanhemmuutta/lastensuojelussa saisi kirjoittaa?
Kyllä saa,mutta minua harmittaa se että ne ei aina perustu faktaan.Vaan oletuksiin.
Toinen seikka on se että joka perheen takana on paljon erillaisia ihmisiä,ongelmia ja tarpeita.
Se mikä toimii yhdelle perheelle ei toimi toiselle jne.
Minulla kokemusta niin hyvistä kokemuksista,yhteistyöstä biol.vanhempien kanssa kuin siitä että ei millään mikään mene niinkuin sovittiin.
Herkkänahkaisuus liitynee paljolti siihen että on paljon tunteita pelissä,puolin toisin.
On helpompaa väitellä,keskustella,olla erimieltä jostain sellaisesta joka ei kosketa sisintä?(en osaa paremmin selittää)
Mukavaa syksyä kaikille!
Tiitu