Olemme käyneet n. kymmenen vuotta lapsettomuushoidoissa, välillä parin vuoden tauko, kun tulin 1.kerran raskaaksi. Nyt olen toisen kerran raskaana. Onko sinulla kokemuksia näin pitkistä hoidoista?
Omaa tarkkaa punktioiden määrää en enää edes pysty laskemaan, mutta minua kiinnostaisi kovasti tietää onko meillä KOHTALONTOVEREITA. Olen tosi onnellinen, että jaksoimme kaiken tämän piinan ym., vaikka välillä tuntui toivottomalta, ja toivotan kaikille tän lukijoille TOSI PALJON TSEMPPIÄ! Joku varmaan ajatteli ja ajattelee ehkä nytkin että "hulluja", mutta nämä valinnat on jokaisen parin vaan itse mietittävä, että kuinka kauan jaksaa...vaihtoehtojahan on, onneksi,
kiitos, jos joku jaksaa vastata ....
Omaa tarkkaa punktioiden määrää en enää edes pysty laskemaan, mutta minua kiinnostaisi kovasti tietää onko meillä KOHTALONTOVEREITA. Olen tosi onnellinen, että jaksoimme kaiken tämän piinan ym., vaikka välillä tuntui toivottomalta, ja toivotan kaikille tän lukijoille TOSI PALJON TSEMPPIÄ! Joku varmaan ajatteli ja ajattelee ehkä nytkin että "hulluja", mutta nämä valinnat on jokaisen parin vaan itse mietittävä, että kuinka kauan jaksaa...vaihtoehtojahan on, onneksi,
kiitos, jos joku jaksaa vastata ....
Vastaukset 7
Vanhimmat
alkoivat v 95 ja v 97 saatiin pikkuinen alulle 5. hoitokerralla.Tuolloin aateltiin että emme ala uutta hoitoruljanssia vaan olemme onnellisesti kolmin.Ajatukset kuitenkin vuosien varrella lämpeni vauva ajatuksille ja aloitimme hoidot uudelleen.Meille on nyt esikoisen jälkeen tehty 5 hoitoa.Tuloksena yksi onnistunut ivf hoito joka päättyi suruksemme keskenmenoon vkolla 11.Nyt on yhdet tarpeet pakkasessa ja se näistä hommista sitten...uusia hoitoja emme enää aloita .Alkaa tulla ikäkin jo vastaan.Ja suoraan sanottuna hiukan jo mukavuuden halukin nostelee päätään.Minä ole alkanut opiskelemaan ihan uutta alaa .Ja muutenkin etsimään uusia tuulia ja haasteita elämäämme :)Ja kun meiltä ei mitään puutu ,niin on hyvä aika jo hellittää näiden asioiden suhteen...Onnellista odotusta teidän perheelle:)
Nostan sinulle hattua, todella. Kyllä on teiltä voimia kyselty.
Itselläni on noin 1,5 vuotta lapsettomuutta takana. Yksi punktio tehty, siitä onneksi saatiin pakkaseen pikkuisia. Punktio ja sen jälkeinen aika oli niin kivulista ja vaikeaa, etten pysyisi kuvittelemaakaan, että lähtisin samaan ruljanssiin vielä uudestaan. Jouduin tiputukseen, pyörtyilin, olin pitkään sairaslomalla ja turvoksissa. Ja sitten alkionsiirto ei onnistunut, pettymys oli hirveä.
Nyt noita pettymyksiä on neljä jo takana.
Vielä 2 kertaa on yritystä jäljellä.
Jos eivät onnistu, en tiedä mitä tehdä. Itse olisin valmis kääntymään adoptiotoimiston puoleen, mutta mies toivoo, että vielä yritämme omaa.
Eli luultavasti uusi munasolujen kasvatus ja punktio on kuitenkin edessä.
Viimeksi niitä munasoluja tuli useita kymmeniä, joten jos nyt alusta joudumme aloittamaan, niin eiköhän se kerta sitten riitä.
Pelottaa, masentaa, ahdistaa.
Olen onnellinen puolestasi, sinä olet hyvä esimerkki siitä, ettei kannata luovuttaa.
Onnellisia päiviä sinulle.
Tsemppiä sinulle hoitoihin. Kaikista raskainta minulle olivat pettymykset, mutta jouduin olemaan sairaslomalla ylistimulaation takia minäkin (ja sairasloman syytä ei kyllä jaksanut kertoa koko työporukalle).
Vaikka toinen lapsi onkin nyt tulossa, lapsettomuuden identiteetti on jossain "ihon alla". Kokemus oli kova ja tuskin koskaan unohtuu.
Hei, saanko kysyä missä kävitte hoidoissa koko tuon ajan? Siis julkisella vai yksityisellä? Lähinnä kiinnostaa, että kuinka monta kertaa julkisella tehdään hoitoja (mitä sitten ovatkin). Olemme itse jonossa IVF:ään ja olen henkisesti varautunut pahimpaan. Heittävätkö he meidät tietyn yrityskertamäärän jälkeen ulos hoitojonosta?
Muistaakseni yleisellä puolella saimme pari inseminaatiota.
Sitten ehkä 5-6 IVF/ICSI-hoitoa. Yksityisellä siis saman verran. Paikkoina kumpikin ihan yhtä hyviä.
Jotain hoidoista ehkä aina opittiin:
annostuksia, pituuksia ja miksauksia...siis lääkkeistä.
Tsemppiä tulevaan, ja voimia odotteluun. Aika tuntuu pitkältä, muistan kyllä.
Unohdin osan kysymyksestäsi...
Varmaan hoitojen määrään vaikuttaa se, mitä tuloksia niillä saadaan. Läytyykö joku ongelma, jonka takia niitä olisi turha jatkaa.
Meillä ei koko aikana löytynyt tiettyä syytä. Raskaus ei vain alkanut, ja siksi saimme varmaan aika monta hoitoa yleisellä puolella, ehkä liiankin monta. Sitten vain oli toisen vaihtoehdon aika. Ja se meille kerrottiinkin.
Jotkuthan päättävät, että kayvät läpi vaikka tietyn määrän hoitoja, missä sitten käyvätkin.
Ja se on siinä, ja sitten jotain muuta...
ivf tai icsi hoitoa( pas:sit päälle) julkisella.Inssejä tehtiin meille ensin 4kpl Ainakin itä:Suomessa tällänen käytäntö