Onko sinulla, aktiivikilvoittelija, yleisesti synnillisenä pidetty asia elämässässi, josta et edes tahdo/yritä luopua? Miten perustelet sen itsellesi? Tähän avaukseen olisi hyvä myös saada rakkaita näkemyksiä, joissa meitä kehotettaisiin kauniistai luopumaan asiasta joka on meille itse kenellekin "sokea piste".
Minun tarinani on kilpaurheilu. Se alkoi uskovaisten poikien kanssa pelatuista harrasteturnauksista, laajeni sitten seuraan menemiseen aikuisiällä. En pysty näkemään harrastusta hirveän vaaralliseksi uskolleni. Legendaarisen "maailman kunnian tavoittelu" syytöksen pystyn ohittamaan tuhahduksella ja perustelemaan. Urheiluni taso on sellaista että yleisö ei kiihota ablodeillaan, eikä maajoukkuevalmentajan soittoakaan tarvitse odotella. Silti olen kiitollinen siitä, että vanhempani varjelivat minua juniori-ikäisenä touhulta. Miksi pidän junnu-urheilua vaarallisempana kuin aikuissporttia? Koska yhteisöllisyyteen taipuva ja arka murroikäinen on paljon haavoittuvampi joukkueen muille hölmöilyille. Aikuisena voi kieltäytyä saunailloista alkoholirajoittuneisuuteen perustellen, vaikkei uskoaan jaksaisi tunnustaa. Lisäksi aikusena on tasavertaisessa asemassa valmentajiin, ja voi näin jäädä pois seurojen aikana olevista harjoituksista tms. Kyllä 14-v futarin on aika paha sanoa valkulle, etten sunnuntaina sitten tule treeneihin. Kaksi talvea pelasin joukkueessa jossa oli sunnuntaitreenit. Kerran kävin niissä. Peleihin olen kyllä aina mennyt sunnuntaisinkin...
Myönnän tietyt vaarat, joista yksi on valheellinen vahvuuden tunne (kyllä minä tästä uskomassa selviän, ei tämä ole MINULLE vaaraksi...). Lisäksi asetelmaan kuuluu tietty uhmamieli, kuten ylhäältä voi lukea. Perustelut on valmiiksi ladattuna! No, kilpailuvietti on niin kova ja lapsellista riemua tuottava, että tästä elämän sisältötekijästä en luovu ennenkuin terveys tai ajankäyttö tekee siitä mahdotonta. Olen tosin alkanut ajamaan sisään uutta harrastusta, joka jo nyt tuntuu rakkaammalta. Se ei ole "syntinen" mutta vie kaikki viikonloput joten siinäkin on omat vaaransa.
Hupsista. Jos tämän lukee joku tuttu, anonymiteettini kärsii. No, otan riskin.
Minun tarinani on kilpaurheilu. Se alkoi uskovaisten poikien kanssa pelatuista harrasteturnauksista, laajeni sitten seuraan menemiseen aikuisiällä. En pysty näkemään harrastusta hirveän vaaralliseksi uskolleni. Legendaarisen "maailman kunnian tavoittelu" syytöksen pystyn ohittamaan tuhahduksella ja perustelemaan. Urheiluni taso on sellaista että yleisö ei kiihota ablodeillaan, eikä maajoukkuevalmentajan soittoakaan tarvitse odotella. Silti olen kiitollinen siitä, että vanhempani varjelivat minua juniori-ikäisenä touhulta. Miksi pidän junnu-urheilua vaarallisempana kuin aikuissporttia? Koska yhteisöllisyyteen taipuva ja arka murroikäinen on paljon haavoittuvampi joukkueen muille hölmöilyille. Aikuisena voi kieltäytyä saunailloista alkoholirajoittuneisuuteen perustellen, vaikkei uskoaan jaksaisi tunnustaa. Lisäksi aikusena on tasavertaisessa asemassa valmentajiin, ja voi näin jäädä pois seurojen aikana olevista harjoituksista tms. Kyllä 14-v futarin on aika paha sanoa valkulle, etten sunnuntaina sitten tule treeneihin. Kaksi talvea pelasin joukkueessa jossa oli sunnuntaitreenit. Kerran kävin niissä. Peleihin olen kyllä aina mennyt sunnuntaisinkin...
Myönnän tietyt vaarat, joista yksi on valheellinen vahvuuden tunne (kyllä minä tästä uskomassa selviän, ei tämä ole MINULLE vaaraksi...). Lisäksi asetelmaan kuuluu tietty uhmamieli, kuten ylhäältä voi lukea. Perustelut on valmiiksi ladattuna! No, kilpailuvietti on niin kova ja lapsellista riemua tuottava, että tästä elämän sisältötekijästä en luovu ennenkuin terveys tai ajankäyttö tekee siitä mahdotonta. Olen tosin alkanut ajamaan sisään uutta harrastusta, joka jo nyt tuntuu rakkaammalta. Se ei ole "syntinen" mutta vie kaikki viikonloput joten siinäkin on omat vaaransa.
Hupsista. Jos tämän lukee joku tuttu, anonymiteettini kärsii. No, otan riskin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kirjoituksesi oli naurettavaa luettavaa. Kenenkään usko ei kärsi siitä, että hoitaa kuntoaan urheilemalla. Kunnon hoitaminen ja hyvät harrastukset ovat vain ja ainoastaan suotavia. Nuoria pitäisi päinvastoin kannustaa liittymään urheiluseuraan, keskenään vl-nuoret vain alkavat eristäytyä muusta yhteiskunnasta ja polttaa yleensä tupakkaa.
Niin minäkin nauran itselleni.
Totuus on kuitenkin se, että vanhoillislestadiolaisuuden kanta kilpaurheiluun on virallisesti kielteinen. Urheilemaan ja liikkumaan kyllä kannustetaan. Joka paikkakunnalla missä uskovaisia on, harrastetaan yhdessä toisten uskovaisten kanssa.
Lienetkö Female uskovainen? Meitä ei kannusteta liittymään urheiluseuroihin, ei todellakaan. Siellä "pilkkaajat istuvat" ja "maailman kunniaa tavoitellaan". Toisaalta tämän kuuden vuoden aikana ei kukaan ole moittinutkaan. Enemmän on ollut kiinnostusta aiheeseen. Lapsellisena on joku pitänyt. Uskovaisen aikuisen tulisi ilmeisesti harrastaa lähinnä perheen perustamista, talon rakentamista, keittiövuoroja ja liikuntaa uskovaisten senssilentiksen muodossa. Ja hyvän musiikin kuuntelua stereiosta sekä hyviä kirjoa, joista parhaat saa ostettua rauhanyhdistyksen kirjamyyntivastaavalta (SRK:n julkaisut).
Hänen aiheensa ei ollut uskon kärsiminen kunnon hoitamisesta vaan usko ja KILPAurheilu.
Urheileminen sinänsä on tosi hyvä juttu, siitä olen täysin samaa mieltä.
Jos pelaa jossain kakkosdivarin surkeimmassa joukkueessa, ei kyse kyllä taida olla kunnian tavoittelusta vaan liikunnan ilosta. Edes aste-erot tulisi huomioida.
Aste-erot pätevät myös musiikkiin: on konsertteja, joissa todellakin tuhatpäinen yleisö palvoo jotain Pavarottia, sitten on tällaisia, että joku soittaa pianoa konservatorion salissa ja paikalla on parikymmentä kuulijaa, joita yhdistää kiinnostus itse musiikkiin eikä mikään tarve ihmispalvontaan tai "parempiin piireihin" kuulumiseen. Musiikinkin alalla todella harvoista tulee megastaroja.
Oletko hyvä ihminen sitä mieltä että uskovainen on sama kuin vl-liikkeeseen kuuluva. Kun sanot, että "meitä uskovaisia ei kannusteta..."
Mutta itseasiassa taisin kirjoittaa hieman äkkipikaisesti, ei tekstisi suinkaan naurettava ollut, vaan kuvasi hyvin vl-liikkeen mentaliteettia ja käsityksiä. Minä käsitän uskon enemmän henkilökohtaisena ja omakohtaisena vakaumuksena kun kollektiivisena johonkin ryhmään ja sen periaatteisiin uskomisena. Tätä vl-liike ikävä kyllä on. Ei pidä paikkaansa, että urheilua harrastettaisiin vain toisten uskovaisten kanssa, sitä tulee harrastaa vain toisten vl-ihmisten kanssa. Tämä on virallinen kanta. Jatkuvasti sekoitetaan nämä käsitteet keskenään. En ymmärrä miksi vl-ihmisten pitää eristäytyä omiksi porukoikseen. Vissiin siksi, että omia käsitykisiä ja niitten hataruutta ei tarvitsisikaan alkaa selittää ulkopuolisille. Monet käsitykset ei nimittäin kestä totuutta.
Mutta näytät kai itsekin miettiväsi tällaisia kysymyksiä kun kerran tälle palstalle asiasta kirjoitit.
Vanhoillislestadiolaislla on kyllä omituisia käsityksiä asioista, täytyy myöntää.
En ymmärrä miksi vl-ihmisten mielestä on ihan ok loistaa yritysjohtajana tai kansanedustajana yms. mutta sitten yhtä-äkkiä onkin täysin epäsopivaa loistaa esim. urheilijana.
On siis ihan ok opiskella esim. kymmenen vuotta vaikka kauppatiedettä ja tulla sitä kautta ammattilaiseksi ja loistaa businessmiehenä, mutta sitten esim. maratoonarina oleminen tai kirkko-tai orkesterimuusikkona loistaminen on täysin kiellettyä. Eihän tätä voi kuin ihmetellä. Harmi vaan niille, joilla olisi halua tai ambitiota taiteen tekemiseen liike-elämän sijasta.
En ymmärrä, miksi et salli vl:n pitää sanastoaan, joka on vain viestinnän väline. Meille "uskovainen" tarkoitta vl, ei sen tarkoitus ole loukata ketään. Ei minuakaan loukkaa, pikemmin hauskuuttaa muisto keskustelusta helluntailaisten kanssa, kun he käyttivät ei aktiivi-uskonnon harjoittajasta sanaa "uskomaton". Jos ei sanojamme halua kuulla, voi pitäytyä keskusteluista kanssamme. Seuroihin on ovet auki, mutta ei sisäänheittäjiä, kuten etelässä ravintoloissa. Keskustelupalstoissakin on vaihtoehtoja. Tämä ei ole maailman ainoa palsta Jos tänne tulee vain pahoittaakseen mielensä, kannattaa ehkä miettiä parempaa tekemistä.
Minä olen sen kaltainen ihminen, että osaan nauraa itselleni, perheelleni, seurakunnalleni yms. Viihdyn parhaiten uskovaisten yhteisössä, ja esim joukkueekseni valitsen ennemmin pakanajoukkueen tai islam-yhteisön, kun sellaisen porukan, joka ennen peliä kokoontuisi maalin ympärille rukoilemaan siunausta itselle, joukkueelle, vastustajalle ja tuomarille. Yäk.
On harrastuksia, joita ei voi harrastaa uskovaisten porukoissa. Silloin emme epäröi mennä musiikkiopiston soittotunneille, paikalliseen laskuvarjokerhoon tai kansalaisopiston kursseille. Emme tietoisesti eristäydy, mutta meillä olemassa luonteva yhteisö moneen menoon.
Tässä puhun hiukan itseäni vastaan. On kuitenkin niin, että "jumalointia" alkaa odottaa niiltä jotka ovat näkemässä. Kun olen ollut hyvä, odotan että harrastuspiireissä aletaan puhua siitä ensin takanani, sitten niin että hehkutusta alkaa kantautua omiinkin korviini. Että vastustajat ottaisivat minut erityisesti huomioon, että minulla olisi pienissä piireissä erityinen "maine". Tässä en usko olevani yksin. Itseasiassa olen varma, että samalla tavalla tuntevia ihmisiä on musiikin harrastajissa. Tai tiedän.
En usko olevani yhtään vähemmän raadollinen, kuin muutkaan ihmiset. Uskovaisten harrastuspiirit minun lajissani ovat aika laajat. On olemassa tiettyjä lajiliitonomaisia rakenteita. Kyllä lihani nauttii siitä huomiosta että tutut naamat suviseuroissa rekisteröi minut. Sairaissa kuvitelmissani ajattelen, että he pitävät minua kohtuullisena tekijänä "alalla".
Ja tätä herkkua ei koskaan saa liikaa. Ei koskaan.
Olisi hienompaa, että he ajattelisivat minut nähdessään "tuokin on jaksanut kilvoitella tänne saakka".
riivannut SRK:ta. Ei se voi kieltää sitä, minkä sallii itsellensä. Se kieltää sen , mihin ei itse pysty. Muusikot ja urheilijat ovat helppoja kohteita, sijaiskärsijöitä. Tuleepahan maailman kunnian tavoittelu asianmukaisesti kielletyksi. Tuolla se vaanii, musiikissa ja urheilussa!
pitkä tarina sinulla tuossa..
no nyt täytyy kyllä myöntää, että epoa käytän.. olen jo pari vuotta käyttänyt. olen niin pieneltä paikkakunnalta kotoisin, ettei siellä mitään testejä tehdä koskaan. kuntani kärkituloksia mm. juoksussa olen saanut, kilpailen alle 20-vuotiaiden sarjassa.. mutta niinhän se sanonta menee, että kunhan ei jää kiinni, hehheh..
sananen tässä... poikamme aloitti pitkien ruinausten jälkeen pelaamaan sählyä joukkueessa. Koko ajan on ollut vähän epävarma olo onkohan tämä sopivaa. Kun kuulin minkälaista on uskovaisten peleissä joskus, tuntuu että parempi että poikamme pelaa seurassa. uskovaisten jääkiekkopelit ovat niin rajuja, että välillä ambulanssi hakee pelaajan kentältä. Tällaisisia tapauksiaa ei suljeta edes peleistä pois. Kun poikamme pelaa seurassa säännöt ovat selvät. kaikki pelaajat ovat vakuutettu tapaturman varalta ym.ym. Tällä hetkellä poika ei sählää koska kulkeminen peleihin on vähän hankalaa.
Selvyydeksi: ??? on sama kuin avaaja.
Minkä ikäinen poikasi on?
Kannattaa panostaa siihen, että poikasi todellinen kaveripiiri muodostuu uskovaisten joukkoon, eikä pelikavereiden porukkaan. Kannattaa joskus mennä katsomaan pelejä, jolloin näet poikasi aseman ryhmässä. Millä paikkakunnalla (ei tarvitse kertoa) poikasi on? Jos 70 on syntymävuotesi, poikasi on korkeintaan 20 v, olenko oikeassa? Voisin olla avuksi, jos haluaisit tietää missä joukkueissa on muita uskovaisia. Meitä on yllättävän paljon sählyn parissa.
Edelleenkin korostan, että joukkueeseen olisi parempi liittyä vasta sitten, kun on juurtunut siionissa nuorten joukkoon.
Kun ei ole pelejä, on seurat erittäin tärkeitä.
En tuputa, mutta voin auttaa kokemuksellani. Olen myös valmentanut junnuja, joten tiedän sen maailman.
Voidaan tekaista joku sähköpostiosoite yhteydenottoa varten.
Tuo edellinen viesti on vain jonkun henkisesti sairaan hoitomiehen yritys otta yhteyttä jotta sinut ja poikasi saataisiin "siionin ruuvipenkkiin" kuulusteltavaksi. Näkyy olevan innokkaita hoitomiehiä vieläkin "siionissa"...
Ajatellaanpa, että olisin dokumentoinut tänne nettiin kirjoituksiani, joissa tunnustan "synnilisen" harrastukseni. Sen jälkeen joku ottaisi minuun yhteyttä, ja alkaisinpa hoitelemaan häntä. Uskomatonta, millainen, suorastaan skitsofreeninen mielikuvitus jollain voi olla...
Kyllä tämä salaliittoleikki, mitä jotkut päässään pyörittävät, on melko uskomatonta. Tiedätkö, miten vaikeaa nykyisenä google-aikakautena on salata vaikkapa kilpaurheiluharrastus. Ei tarvitsisi hoitomiesten tällaista ansaa viritellä johonkin keskustelupalstoille. Jäähy väärää joukkuetta vastaan, ja nimesi ohjaa johonkin ottelupöytäkirjaan. Se dokumentti säilyy, etkä itse edes tiedä sellaista "raskauttavaa" aineistoa olevan olemassakaan.
Teepä testi. Googleta itsesi. Jos et löydä itseäsi netistä, iloitse siitä.
sählyn peluu on toistaiseksi jäissä monesta syystä. Lukio opiskelu vie paljon aikaa, matkat kaupunkiin pelaamaan ei oikein onnistu kuin meidän pitäisi kuskata, mikä on hankalaa koska itse pitäsi kuluttaa pari iltaa jossain kaupungilla sillä aikaa kun poika pelaa, myös taloudellisesti pelaamisen hinta nousi viime vuodesta. jne. Olen yrittänyt sanoa pojalleni, että kerätkää täällä oma porukka ja pelatkaa täällä. Pari kertaa ovat yrittäneet, mutta tasoerot ovat niin hurjia, kun yks pelaa seurassa ja toiset "huvikseen vähän pelailevat." Ja höpö höpö en usko tosiaan että olet joku "hoitomies". Ja ei haittaa vaikka olisitkin ;). Minä en oo miehiä ennenkään pelännyt, enkä aio enää aloittaa. Olen ollut valmis keskustelemaan näistä "fakta" jutuista mitä hyvää on seurassa pelaamisessa. Joidenkin äitien kanssa olemme puhuneet ja joillakin pojat pelaavat kesäisin jalkapalloa. Yksikin äiti sanoi, että parempi kun pelaavat kuin istuvat päivän tietokoneella. kahdesta "pahasta" on välillä valittava se vähiten paha.
Kovin tuntuu ahtaalta, jos täytyy pelätä, että sählyjoukkueen kaverit horjuttavat nuoren uskoa. Koulumaailma lienee vielä pahempi. Ja myös koulumatkat. Kaupassa käyntikin sisältää vaaroja. Justjoo.
Mielestäni on parempi, että nuori näkee heti alusta alkaen, millaista elämä on sählyjoukkueessakin. Ihan siis sen oikean puolen, ei mitään peiteltyä. Siten nuoresta kasvaa tasapainoinen ja peloton aikuinen.
Kyllä se varmaan vl-mittarilla mitattuna on tuo ripsiväri se minun synti. Työasu on aika fiini. Muutenkin on pakko olla huolitellun näköinen eikä mikään valkonaama. Värillinen huulirasvahan ei ole synti, mutta tuo ripsiväri on. Puuteriakin tulee käytettyä.