Surutyötä voi tehdä monella tapaa,minun on kirjoitettava,koska ei ole ainuttakaan ihmistä,jolle voisin puhua.Moitteesi olivat varmasti paikallaan,en vain osannut toimia toisin.5.9.kävin työpaikallasi,vein sinne erään henkilön,puoli päivää kulutin siellä,kävin kahvilla,katselin ja kuljeskelin sateisia katuja.Et tainnut olla paikalla,ehkä hyvä niin,en tiedä.Joskus ajattelin kysyä,voisitko soittaa mulle,mutta en rohjennu,en tiä kuinka olisit suhtautunut.Joskus jossain kirjotuksessa mainitsinkin soittamisen,mutta et ottanut kantaa.Eli taisin missata koko jutun.Pimeä syksy tuli rymisten,enää ei mitään odotettavissa,ei tarvetta kirjoittaa koneelle sitä,mikä suorastaan pulppusi sisältä!Vielä viime viikolla joku kysyi,miksi hehkun niin kovasti,en oikein voinut sanoa,että rakastuin yhteen ihanaan mieheen,vielä tässä vanhoilla päivillä,tänä aamuna taas,onko sulla surua,kun oot niin hirveen näkönen.Aika suorasukaista,mutta totta.Yksi päivä-ja mikään ei ole ennallaan.Tiedätkö,koskaan ei mieleeni edes välähtänyt,ettei sitä yhtä iltaa tulisi,uskoin siihen kuin vuoreen.Tein tietoisen päätöksen,että heti kun tilaisuus tulee,haluan tulla yöksi syliisi ja haluan,että rakastat minua.Olen koko ikäni hoitanut muita päivätyön lisäksi(suvun vanhukset)ja huolehtinut kaikesta,ajattelin jotenkin,että olisin ansainnut sen pienen hetken onnea,olkoonkin,että tekisin väärin.Olisin kerrankin ajatellut vain itseäni(ja sinua).Jotenkin tuntuu,että meillä olisi voinut olla hyvä olla yhdessä.Miten saatoit riistää sen minulta,että olisin saanut tuntea aikuisen,ihanan miehen rakkauden,se tuntui julmalta.Halusin sinua niin hirvittävän paljon,en koskaan sitä peitellyt, ehkä pidit sitä sopimattomana,ehkä olin liian rehellinen.Arvaa,paljonko olin tehnyt valmisteluja,hankkinut jotain meille kahdelle.Ekaks -tuota- tiedäthän-sinulle,etten vaan tulis raskaaks!!!!!-siitähän pitää aina huolehtia!!Itselle uusi tuksu ja alusasu-makee-,olisin halunnut nähdä ilmeesi nähdessäsi sen ja riisuessasi sen(-6kg sitten viime näkemän)-voi kulta,rakkaani,ne kaikki oli vain sulle,mutta annoit pakit.Ehkä pelkäsit,että kiusaan sua sen jälkeenkin,mutta niin en olis koskaan tehny.Enemmästähän ei ollu puhekkaan.Vaikka sen jälkeen ikävä olis ollu vielä suurempi,mutta silti.En koskaan pettyny suhun,vaikka et halunnutkaan mua ja vaikka välillä oon tässä aatellu,että saamarin mies,pistit mut (taas) mankelin läpi.Mutta ootollu aina yhtä ihana.Oon absolutisti,mutta susta humalluin,tulin suorastaan änkyräkänniin.Nyt kaikki hankkimani tavarat on roskiksessa,ne oli vaan sulle,ei muille.
Heippa kulta!
surutyö
1609
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
se on kun toiveet romahtaa. Jotkut ihmiset ovat vain ylitunteellisia ja kärsivät siksi tässä maailmassa eniten. Usko kuitenkin mua, sinä selviydyt tuosta ja aurinko paistaa vielä elämääsi. Totuus on vain se, ettei toista voi pakottaa rakastamaan, vaikka itse rakastaisit. Silloin on molempien rakastuttava toisiinsa ,jos aikoo onnen saada. Tiedän, ettei nää sanani paljon sua auta. Olen itsekin liian tunteellinen ja suorastaan kärsin siitä joskus. Mutta, mutta..sellasta se elämä on..kompuroimista eteenpäin. Voimia sulle.