Olen nuori, vasta 18-vuotias. Asun poikaystäväni kanssa. Pelkään, että juomisesta on kehittymässä mulle jonkinlainen ongelma.. Poikaystävän kanssa ollaan usein riidelty mun juomisesta. Hän on jopa uhkaillut erolla. Mun mielestä en kuitenkaan juo LIIKAA... Keväällä ja kesällä ryyppäsin n. 3-4 kertaa viikossa. Nyt olen kuitenkin vähentänyt huomattavasti!! Juon (vain) 2 kertaa viikossa (humalaan asti). Onko se muka liikaa? Juon aina tyhjään oloon, ahdistukseen, jännitykseen ja pelkojen lievittämiseksi. Tällä hetkellä mulla on huono tilanne.. Meinasin ottaa lääkkeiden yliannostuksen äsken. Ryyppäsin viimesetkin rahat, eikä mulla ole töitä/tukia. Vanhemmillakaan ei ole enää rahaa mun elossa pitämiseen. Ikinä ennen en oo lainannu rahaa, mut nyt siihenkin olen sortunut.. Oon jotain 60 euroo velkaa ja se on MULLE paljon. Olen entinen syömishäiriöinen. Miten saan raha-asiat järjestymään?
Alkoholiongelma?
Lopussa
8883
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
HAE APUA
Sinulla on ongelmana:
työttömyys
rahan puute
vanhempien rahattomuus
poikaystävän kyllästyminen kännäämiseesi
velkaa 60 euroa
se, että juot itsesi humalaan joitakin kertoja viikossa
se että ryyppäsit viimeiset rahasi
se, että olet ahdistunut
se, että olet itsetuhoinen (lääkkeiden yliannostusuhkailusi, entinen syömishäiriöisyytesi)
... jostain kohtaa kannattaisi aloittaa asioiden kuntoon laittaminen. Vanhempiesi rahattomuudelle et voi mitään. Poikaystävälläsi on ne tunteet ja ajatukset jotka on, niille et voi mitään. Mille siis voit? Aloita niistä ja pane kuntoon yksi asia kerrallaan. Kun tarkastelet kirjoittamaani luetteloa, huomaat että yksi ongelma niistä käy ylitse muiden. Tämä ongelma aiheuttaa rahanmenoa, ahdistuneisuutta ja masennusta, huonontaa välejäsi poikaystävään ja vanhempiisi, huonontaa fyysistä terveyttäsi ja aiheuttaa ongelmia sekä opiskelussa että mahdoillisessa työssä.
Kiitos, 'Calmato', vastauksestasi. Jotenkin helpotti, kun joku otti minut vakavasti ja tajusin itsekin, etten suurentele ongelmiani.. Tuntuu vaan, että vaikka vähentäisinkin juomista/lopettaisin toistaiseksi, niin olen jo menettänyt kaiken. Koskaan ennen mulla ei ole ollut rahasta puutetta, mutta karu totuus omillaan asumisesta on iskenyt päin naamaa - ja kovaa. Olihan se helppoa asua kotona, kun vanhemmat toi leivän pöytään ja antoi viikkorahaakin. Nyt mun vuokranmaksut jne vie vanhemmiltani entistä enemmän rahaa. Mua hävettää se, mutten voi asialle mitään. Olen vain niin masentunut, etten saa otetta elämästäni.
Elähän nyt hupsi.
Onko asumistukiasiat kunnossa? Asumistukea haetaan KELA:sta. Sen lisäksi olet oikeutettu joko opiskelijan opintorahaan ja opintolainaan, sairaspäivärahaan tai työttömyyskorvaukseen. Lisaksi voidaan myöntää omasta kotikunnastasi harkinnanvaraista toimeentulotukea, jota haetaan ns. soskusta, eli kotikunnan sosiaalityöntekijän kautta. Varaa aika soskuun muutenkin tilanteesi selvittelemiseksi. He osaavat neuvoa eteenpäin.
Masennukseen on mahdollista saada psykoterapiaa ja lisäksi nykyisin on hyviä masennuslääkkeitä, jotka yhdessä terapian kanssa auttavat toipumaan. Alkoholi ei sovi masennuslääkkeiden kanssa, sillä ne menettävät tehoaan jos samaan aikaan nautitaan alkoholia. Lisäksi alkoholi itsessään aiheuttaa masennusta, vitamiinien puutosta joka pahentaa masennusta ja unihäiriöitä, jotka pahentavat masennusta. Se hetkellinen nousuhumalan tunne menetetään monin verroin alkoholinkäytön haitoilla.
Yhteiskunta panostaa erityisen hyvin alle 24-vuotiaisiin kansalaisiin, joten apuja pitäisi olla saatavissa. Oma terveyskeskus, sosiaalitoimisto ja työvoimatoimisto sekä mielenterveystoimisto tai psykiatrian poliklinikka siis käyttöön. Alkohoiliriippuvuuteen saa apua A-klinikalta ja AA:sta, jossa nuorimmat ovat saman ikäöisiä kujin sinä ainakin täällä meidän suunnalla. Alkoholisoitua voi jo nuorella iällä.
Kun masennus alkaa hellittää, pystyt sitten myös suunnittelemaan ammatin hankkimista tai hakeutumaan töihin. Nyt on tärkeintä että pidät itse itsestäsi huolta niin kuin huolehtisit kissan- tai koiranpennusta tai rakkaimmasta ystävästäsi.
Monet muutkin on selvinneet ja niin sinäkin selviät.
tässä on peruslinkki yhteiskunnan kaikkiin palveluihin:
http://www.suomi.fi/suomi/
Sinua siitä että annoit kysyjälle,erittäin hyvän ja asiallisen vastauksen.
Kysyjälle toivon voimia toteuttaa esitetyt asiat,yksi kerrallaan.Sinulle ei mikään ole liian myöhäistä.Olet jo ottanut ensimmäisen askeleen kirjoittamalla asiasta tänne.Yleensä se ensimmäinen onkin vaikein.Se on myöntää itselleen,tarvitsen apua!
Kiitos tuestasi, Calmato! Menin psykologille ensimmäisen kerran anoreksian pahimmassa vaiheessa. Kun anoreksia alkoi hellittää otettaan, lakkasin käymästä siellä. Kuitenkin parin vuoden tauon jälkeen etsin uudestaan psykologin käsiini (viime syksynä), kun olinkin eksynyt vähitellen bulimian kouriin. Nyt olen melkein siitäkin päässyt ja lopetin terapian kuukausi sitten. Toisaalta, psykologini vihjaili, että mun ois hyvä käydä vielä. Voisin vielä jatkaa käyntejä, mutta ajoittain tuntuu, että pärjään omillani. Välillä oon ihan pohjamudissa, mut nyt tuntuu taas vähän paremmalta. Hain nimittäin tukia tänään (Kelasta). Saa nähdä, miten käy! Tuntuu vaan, että siirryn koko ajan riippuvuudesta toiseen. Alkoholista on tullu uus pakokeino todellisuudesta.. Mut onneks sentään huomaan sen. Muuten ois VIELÄ vaikeempi päästä eroon siitä.
'Hyvä ystävä', kiitos myös sinulle! Kyllä tästä elämästä jotenkin selviydytään..
Viikonloppuryyppääminenhän on kansan tapa.
Mutta ahdistus, lääkkeiden yliannostussuunnitelmat etc. ei kuulosta hyvältä.
Unohda velkasi ja rahat toistaiseksi: sinä olet tärkein. Hae apua (viralliselta puolelta saa usein paremmin kuin läheisten hyssytyksistä - ammattilaisilla on ollut vastaavia tapauksia lukematon määrä, eivätkä pidä sinua kummallisena kun puhut vaan suoraan).