"piinaa rakkaan Herramme,
itkekäätte, valittakaatte,
kärsii Vapahtajamme.
Kellä vaiva sellainen
ollut on kuin Jeesuksen!"
"Käsistänsä, jaloistansa
on hän ristiinnalittu,
verisessä kruunussansa
vaipuu päänsä runneltu.
Kellä vaiva sellainen
ollut on kuin Jeesuksen!"
"Sappea ja etikkata
hänen juodakseen he toi
pilkkaa tehden katkerata:
"Alas astukoon, jos voi!"
Kellä vaiva sellainen
ollut on kuin Jeesuksen!"
Lauantai-iltapäivisin kansakoulun alaluokilla (Silloin oli vielä 6 päivää viikossa koulua)
opettajamme halusi laulaa yhdessä meidän oppilaitten kanssa aina ennen kotiinlähtöä yhden virren.
Nämä virret puhutti kovasti pientä tyttöä, jonka kotona ei uskonasioita mietitty, eikä iltarukousta luettu, mutta lapset sillalla enkelitaulu seinällä kyllä oli ja se myös puhutteli.
Suuri rakkaus täytti silloin pienen tytön sydämen tuota kärsijää kohtaan ja sitä mietti usein vielä kotimatkallakin ja ne muistot lämmittää yhä ja ovat osaltaan johtaneet etsimään armoa.
Oli muitakin virsiä, jotka jäivät ikuisesti mieleeni, kuten:
"Tule Jeesus ja siunaa lastas, on tuulinen maailman tie, kätes voimakas turvaksi anna, kun uuvun, niin nosta ja kanna
ikirauhaan kerran vie."
"Ystävä sä lapsien, katso minuun pienehen..."
"Mä silmät luon ylös taivaaseen ja yhteen käteni liitän...."
"Tule kanssani Herra Jeesus,
tule siunaa päivän työ,
Tule illoin ja aamuin varhain
tule vielä kun joutuu yö.
"Tule askele askeleelta
minun kanssani kulkemaan.
Sua ilman en saata ollaa
pysy luonani ainiaan,
pysy luonani ainiaan."
Muistan vieläkin sen hartaan, ihanan, rakkauden täyttämän tunteen, mikä niistä koulun iltapäivien laulutuokioista jäi ikuisesti mieleeni.
Suomessa on kovasti ajettu takaa, että uskonnonopetus pois kouluista. Kuinka se on tänä päivänä? Onko sitä enää? Mistä lapset sitten tietäisivät Luojastamme ja Jeesuksesta, jos kouluissa ei siitä puhuttaisi eikä kotonakaan?
Teitä on täällä palstalla opettajia, laulatteko koskaan virsiä lasten kanssa, muuten kuin aamunavauksissa? Vai onko niitäkään enää?
Älkää hyvät ihmiset solvatko sitä, jos vl:t puhuvat lapsilleen maailman tärkeimmästä asiasta ja johdattavat heitä sanan ääreen. On suuri rikkaus lapselle saada kasvaa sellaisessa kodissa. Siinä tulee siunaus lapsillekin, jos pitävät arvossa.
On sanottu Raamatussa, että viimeisinä aikoina ihmisille tulee sanan nälkä, mutta he eivät enää löydä sitä.
Ja jeesus sanoi. "kun tulen toisen kerran, löytyneekö uskoa maan päältä."
Näin Virossa:
http://www.viro.org/kirkko.htm
itkekäätte, valittakaatte,
kärsii Vapahtajamme.
Kellä vaiva sellainen
ollut on kuin Jeesuksen!"
"Käsistänsä, jaloistansa
on hän ristiinnalittu,
verisessä kruunussansa
vaipuu päänsä runneltu.
Kellä vaiva sellainen
ollut on kuin Jeesuksen!"
"Sappea ja etikkata
hänen juodakseen he toi
pilkkaa tehden katkerata:
"Alas astukoon, jos voi!"
Kellä vaiva sellainen
ollut on kuin Jeesuksen!"
Lauantai-iltapäivisin kansakoulun alaluokilla (Silloin oli vielä 6 päivää viikossa koulua)
opettajamme halusi laulaa yhdessä meidän oppilaitten kanssa aina ennen kotiinlähtöä yhden virren.
Nämä virret puhutti kovasti pientä tyttöä, jonka kotona ei uskonasioita mietitty, eikä iltarukousta luettu, mutta lapset sillalla enkelitaulu seinällä kyllä oli ja se myös puhutteli.
Suuri rakkaus täytti silloin pienen tytön sydämen tuota kärsijää kohtaan ja sitä mietti usein vielä kotimatkallakin ja ne muistot lämmittää yhä ja ovat osaltaan johtaneet etsimään armoa.
Oli muitakin virsiä, jotka jäivät ikuisesti mieleeni, kuten:
"Tule Jeesus ja siunaa lastas, on tuulinen maailman tie, kätes voimakas turvaksi anna, kun uuvun, niin nosta ja kanna
ikirauhaan kerran vie."
"Ystävä sä lapsien, katso minuun pienehen..."
"Mä silmät luon ylös taivaaseen ja yhteen käteni liitän...."
"Tule kanssani Herra Jeesus,
tule siunaa päivän työ,
Tule illoin ja aamuin varhain
tule vielä kun joutuu yö.
"Tule askele askeleelta
minun kanssani kulkemaan.
Sua ilman en saata ollaa
pysy luonani ainiaan,
pysy luonani ainiaan."
Muistan vieläkin sen hartaan, ihanan, rakkauden täyttämän tunteen, mikä niistä koulun iltapäivien laulutuokioista jäi ikuisesti mieleeni.
Suomessa on kovasti ajettu takaa, että uskonnonopetus pois kouluista. Kuinka se on tänä päivänä? Onko sitä enää? Mistä lapset sitten tietäisivät Luojastamme ja Jeesuksesta, jos kouluissa ei siitä puhuttaisi eikä kotonakaan?
Teitä on täällä palstalla opettajia, laulatteko koskaan virsiä lasten kanssa, muuten kuin aamunavauksissa? Vai onko niitäkään enää?
Älkää hyvät ihmiset solvatko sitä, jos vl:t puhuvat lapsilleen maailman tärkeimmästä asiasta ja johdattavat heitä sanan ääreen. On suuri rikkaus lapselle saada kasvaa sellaisessa kodissa. Siinä tulee siunaus lapsillekin, jos pitävät arvossa.
On sanottu Raamatussa, että viimeisinä aikoina ihmisille tulee sanan nälkä, mutta he eivät enää löydä sitä.
Ja jeesus sanoi. "kun tulen toisen kerran, löytyneekö uskoa maan päältä."
Näin Virossa:
http://www.viro.org/kirkko.htm
Vastaukset 5
Vanhimmat
...peruskoulussa opetetaan uskontoa vielä tänäkin päivänä. Uskonto on tärkeä oppiaine paitsi eettisen kasvatuksen näkökulmasta myös senkin vuoksi, että länsimainen "sivistynyt" ihmiskuva rakentuu Raamatun lähimmäisenrakkauden periaatteelle.
Virsillä on ollut tärkeä asema peruskoulun opetuksessa kaikissa niissä kouluissa, joissa olen saanut olla opettajana. Eräässä kunnassa täällä eteläisessä Suomessa kirjasimme opetussuunnitelmauudistukseen vuosi sitten aivan omana lausekkeenaan kohdan, jossa opettajat velvoitetaan opettamaan lapsille tietyt virret osana arvokasta virsiperintöämme.
Olen itse saanut olla vaikuttamassa paljonkin siihen, kuinka paljon kouluni oppilaat oppivat käytössä olevan virsikirjamme virsiä. Keskimäärin vuotta kohden opetan lapsille 30-40 virttä, joita lauletaan päivänavausten teemojen ja kirkkovuoden juhlien mukaan. Virret ovat siis olennainen osa omaa musiikinopetustani. Ennen virren opettelemista kerron lapsille virren säveltäjästä, miltä aikakaudelta se on ja usein kysyn myös laulamisen jälkeen, mistä virressä puhuttiin.
Rakkaat vanhemmat ja uudet virret rauhoittavat ja puhuttelevat. Niiden myötä on hyvä aloittaa uusi työpäivä - rukoillen Taivaan Isän siunausta päivän eri vaiheisiin.
ja selvennyksestäsi Moppi!
Ihanaa kuulla, että näin vielä on. Omat lapset ovat jo koulun jättäneet, eikä tule seurattua enää niin tarkasti koulumaailman tapahtumia muuten kuin joskus puolella korvalla.
Toivottavasti uskonnonopetus kouluissa saa aina jatkua, niin kauan kuin on elämää.
Niistä kyllä jäi sanomakin paremmin mieleen, ei niinkään niistä aamuhartauksista
..on - sanotaan vaikka - muslimioppilaita. Pitääkö heidänkin oppia virret?
...uskonnonvapaus ja eri uskontoja edustaville oppilaille tarjotaan mahdollisuus olla osallistumatta kristillisiin päivänavauksiin.